Kuvassa yllä Rooma, kuvan keskellä Colosseum, antiikin Rooman aikainen amfiteatteri. Colosseum oli koko Rooman valtakunnan suurin amfiteatteri. Se on 188 metriä pitkä ja 156 metriä leveä, soikion muotoinen areena, jonka seiniä kiertää kolme pylväsrivistöä, alimpana doorilainen, keskellä joonialainen ja ylimpänä korinttilainen. Areenan yllä oli aikoinaan myös suojakatos. Teatteri rakennettiin vuosina 70 - 80 jaa. erilaisia kisoja, varsinkin gladiaattori- ja eläintaisteluita varten, ja sinne mahtui 50 000 katsojaa. Maanjäristysten ja kivenryöstäjien jäljiltäkin Colosseum on yhä uljas näky ja nykyisin se on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä.

Antiikin jumalat, myytit ja keisarit

Antiikki ulottuu ajallisesti kreikkalaisten kaupunkivaltioiden synnystä, toiselta vuosituhannelta eaa. aina Länsi-Rooman valtakunnan luhistumiseen 476 jaa. Antiikin uskonnoilla tarkoitetaan yleisesti niitä uskomuksia ja riittejä, joita muinaiskreikkalaisilla ja - roomalaisilla oli esihistoriallisista ajoista noin 400-luvulle jaa. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset olivat indoeurooppalaista alkuperää, ja heidän uskonnoissaan on varsin paljon yhteistä. Uskonnot olivat polyteistisia eli monijumalaisia.

Antiikin aikaan jumalia tutkinut Hesiodos arvioi, että maailmassa on kolmekymmentätuhatta jumalaa. Antiikin uskonnoille oli luonteenomaista suuri joustavuus uusien jumalten omaksumisessa ja vanhojen hylkäämisessä. Uusien kulttuurikerrosten myötä omaksuttiin uusia jumalia, ja palvontamenoja kehitettiin, kun vanhat jäivät vähitellen pois käytöstä ja unohtuivat.

Selvimpänä erona kreikkalaisten ja roomalaisten välillä oli edellisten rönsyilevä mielikuvitus, joka useimmiten ilmeni antropomorfisiksi, ihmisen kaltaisiksi, käsitettyjä jumalia ja jumalolentoja koskevien myyttien runsautena. Myöhemmin, kreikkalaisen kulttuurin tultua voimaan koko Välimeren alueella, roomalaiset omaksuivat näitä kreikkalaisia myyttejä, joista heidän välityksellään tuli kuvanveistossa ja kirjallisuudessa kaikkien yhteistä omaisuutta.

Antiikin uskontojen loppu on helpompi ajoittaa, kuin niiden alku. Kristinuskon leviäminen merkitsi antiikin uskontojen syrjäytymistä vuoden 400 jaa. tienoilla. Tällöin kreikkalainen kultti oli jo menettänyt elinvoimansa. Keisari Theodosius kielsi Eleusiin mysteerit ja Roomassa oleva Vestan temppeli suljettiin lopullisesti.

Erekhtheion - antiikin aikainen kreikkalainen temppeli Ateenan Akropolis-kukkulan pohjoislaidalla. - Kuva Copyright © rey perezoso - Creative Commons.

"Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen." - (Platon)

Mytologiaa ja myyttejä - jumalaistaruja, kertomuksia ja tarinoita

Kreikan mythos-sana, suomeksi myytti eli jumalaistaru, merkitsee puhetta, kertomusta, tarinaa. Myös suuresti ihaillut henkilöt voivat olla myyttejä ja myyttisiä. Kertomuksia olympolaisista jumalista ja heidän teoistaan oli sekä kuultavilla että nähtävillä. Lapset oppivat niitä vanhemmiltaan, miehet kuulivat ja kertoivat niitä symposion-juhlissa, mutta myyttejä kerrottiin ja esitettiin myös pyhäköissä ja erilaisissa juhlissa.



Myyttien tarinoita oli näkyvillä joka puolella, temppelien koristeissa, veistoksissa ja ennen muuta lukemattomissa vaasimaalauksissa, joita meidänkin aikoihimme on runsaasti säilynyt. Arkaaisen ajan tunnetuimmat myyttien kertojat olivat Homeros ja Hesiodos. Historioitsija Herodotoksen myöhemmän käsityksen mukaan juuri he olivat panneet jumalien sukupuut järjestykseen, selvittäneet jumalien rooleja ja kertoneet, miltä jumalat näyttävät.

Jumalten ja jumaluuksien palvontaa - kultti ja riitti

Jumalten ja jumaluuksien palvonnasta käytetään yleisesti nimitystä "kultti" (lat. cultus), joka on peräisin samasta viljelemistä, hoitamista, ja vaalimista merkitsevästä latinan verbistä, kuin kulttuuri. Näin voidaan puhua esimerkiksi Apollonin tai Dianan kultista. Kultti voi myös viitata jonkin jumalan palvontamenoihin, joskin yleisemmin silloin puhutaan rituaaleista tai riiteistä (lat. ritus).



Kreikkalaisten Poseidon oli roomalaisille Neptunus. Hän on meren ja hevosten jumala. - Kuva Copyright © Clara Sanchiz - Creative Commons.

Yhtä ja samaa perhettä - hyvin sekava sukupuu

Olennaista on, että jumalat muodostivat yhtenäisen perheen. Ylimpänä oli Zeus, "jumalien ja ihmisten isä", Hera oli hänen sisarensa ja puolisonsa, sitten tulivat muut, kaikki Zeuksen sisaruksia tai lapsia. On kuitenkin syytä pitää mielessä aina se, että Zeuksen sukupuu ja itse asiassa koko kreikkalaisen mytologian monimutkainen henkilökartta on kaikkea muuta, kuin yhtenäinen luomus. Variaatioita oli runsaasti ja jumalat risteytyivät kuka kenenkin kanssa.



"The naiad of Fincastle" - Kuva Copyright © deviantART/Catherine Nodet - Creative Commons.

Najadit

Kaiken virtaavan ja liikkuvan nymfejä, Zeuksen tyttäriä. Hoivaavia ja helliä, äitimäisiä. Najadien seurassa olevia jumalia olivat Zeus, Poseidon, Dionysos, Demeter, Persefone ja Afrodite. Myös avioliiton ja pyhien riittien nymfejä.

Pääjumalat ja heidän tehtävänsä

Kullakin olympolaisella oli määrätehtävänsä sekä oma paikkansa jumalten muodostamassa perheessä. Pääjumala oli Zeus, joka oli syössyt valtaistuimelta isänsä Kronoksen ja ottanut käsiinsä korkeimman vallan. Hän ja hänen veljensä Poseidon ja Haades muodostivat kolmoisliiton, jossa Zeus hallitsi taivasta, Poseidon merta ja Haades Manalaa.



Kuva Copyright © Père Ubu - Creative Commons.

Roomalainen sotapäällikkö ja menestyksekäs valloittaja, Nero Claudius Drusus Germanicus tai Drusus vanhempi (38 - 9 eaa.), oli keisari Tiberiuksen nuorempi veli sekä keisari Claudiuksen isä. Hän oli keisari Augustuksen poikapuoli ja tämän perijä. Hänen vanhempansa olivat Tiberius Claudius Nero ja Livia Drusilla. Drusus vanhempi putosi sotaretkellä hevosensa selästä ja kuoli 30 päivää myöhemmin saamiinsa vammoihin.

Tiberius Tiberiin!

Rooma muistetaan keisareistaan, joista useat ovat kadonneet historian hämäriin, kun taas eräiden muisto elää sekä hyvässä että pahassa mitä kirkkaimmin. Yksi näistä hyvin muistelluista keisareista oli Tiberius. Hänen arvostuksestaan aikalaistensa parissa kertoo se, että kun Tiberius oli kuollut, niin riemuitseva kansa kulki Rooman kaduilla, huutaen: "Tiberius Tiberiin!"

Millaisia eräät keisarit olivat ihmisinä?!



Ares - Mars. Sodan ja taistelutaitojen jumala. - Kuva Copyright © David Merrett - Creative Commons.

Jumalat kuin ihmisiä

Homeroksen runoudessa korostuu voimakkaasti jumalten antropomorfisuus, ihmisen kaltaisuus. He muistuttavat ulkonaisesti ihmisiä, vaikka ovatkin näitä kookkaampia ja kauniimpia. Heillä on myös inhimillisiä intohimoja ja siveellisiä heikkouksia sekä suurina avuinaan valta hallita kuolevaisia ja oma kuolemattomuus. Edes ylijumala Zeus ei ollut erehtymätön, vaan hänelläkin oli heikkoutensa, liiallinen kiivaus ja yhä uudelleen ihastuminen maallisiin naisiin.

Olympos

Jumalten yhteisenä asuntona on Olympos, Kreikan korkein, tavallisesti pilviverhon peittämä vuori, jolla he kuluttivat aikaansa ambrosiaa syöden ja nektaria juoden. Keskenään juonitellessaan he siellä samalla muovasivat kuolevaisten kohtaloita. Jokaisella jumalalla oli Olympoksen lisäksi yksi tai useampi yksityinen asuinpaikka.

Legioonalaisten harjaskypärä

Kuvassa roomalaisella sotilaalla eli legioonalaisella on päässään harjaskypärä, jonka yläosaa koristaa harja. Harja on kypärässä vain koristeena, eikä sillä ollut mitään merkitystä taisteluissa. Harjaskypärä on alunalkaen kreikkalaisten keksimä.

Tavallisilla sotilailla noin 15 cm pituisista hevosenjouhista tehty harjas kulki kypärän laella otsalta kohti niskaa. Upseereilla harjaksen suunta oli toisin, sillä harjas oli kypärän laella poikittain, korvasta kohti korvaa.

Kypärämallien kirjoa

Vuosisatojen myötä roomalaisten sotilaiden kypäröiden muodot ja koristeet vaihtelivat. Aina 100-luvulle eaa. saakka sotilaat, joita värvättiin vain maanomistajaluokasta, kustansivat itse varusteensa. Niinpä kypäröidenkin muodot vaihtelivat ja erityisesti rikkaat aateliset suosivat hyvin koristeellisia kypäröitä.

Konsuli Gaius ­Marius uudisti Rooman armeijaa vuoden 107 eaa. tienoilla ja tällöin armeijaan värvättiin myös köyhiä kaupunkilaisia. Tuolloin sotilaiden käyttöön tuli yhtenäinen univormu, johon kuului myös kuvan harjaskypärä.

Diana eli Artemis - metsästyksen jumalatar

Diana on yksi niistä antiikin jumalista Amorin ohella, joka usein nähdään ampumassa jousellaan. Roomalaisessa mytologiassa Diana on erityisesti metsästyksen, ja myös villieläinten ja luonnon jumalatar. Hänen virkasiskonsa kreikkalaisessa mytologiassa on Artemis. Vaikka Diana kuvassa onkin varsin vähäpukeinen, ja veistoksissa usein ihan alaston, hän on silti siveyden vertauskuva ja ikuinen neitsyt. Diana on päättänyt Minervan ja Vestan neitsyiden lailla, ettei hän mene ikinä naimisiin. Diana on myös Kuun ja lapsensyntymän jumalatar. Tammilehdot on pyhitetty Dianalle.

Uskonnot osa jokapäiväistä elämää - jumalat kaikille tuttuja

Antiikin ihmiset eivät tunteneet erillistä uskontojen maailmaa. Uskonnon harjoittamiseen liittyvät toimitukset, rituaalit ja juhlat kuuluivat olennaisena osana kaupunkien ja valtioiden julkiseen elämään ja ne näkyivät kaikkialla. Uskonnot nivoutuivat vahvasti politiikkaan ja sodankäyntiin samoin kuin ihmisten yksityiselämään. Jumalat, temppelit ja rituaalit olivat kaikille tuttuja. Poliittisen jakautuneisuuden vastapainoksi yhdistäviä tekijöitä olivat kieli, kulttuuri ja uskonto.

Usko moniin jumaliin - polyteismi

Kreikan ja Rooman uskonnoille oli ominaista polyteismi, usko moniin jumaliin. Luonteenomaista antiikin uskonnoille on lisäksi suvaitsevaisuus ja sääntömääräisten opinkappaleiden puuttuminen. Niinpä ei ollut minkäänlaisia esteitä tai rajoituksia yhä uusien jumalten ja riittien omaksumiselle. Roomassa sen paremmin kuin Kreikassakaan ei ollut minkäänlaista pappissäätyä, joka olisi huolehtinut opin "puhtaana" säilymisestä.



Sylityksin istuvat Mars ja Venus - heidät yllättää Vulkanus.

Olympolaiset jumalat eli pääjumaluudet

Olympolaisten jumalien nimitys tulee Olympos-vuoresta, jossa jumalten ajateltiin asuvan. Kaikkien tuntemia yleiskreikkalaisia (panhelleenisiä) jumalia oli kaksitoista, aivan kuten vuodessa kuukausia tai eläinradassa merkkejä. Lukumääräksi kanonisoitui juuri kaksitoista viimeistään 400-luvulla eaa. Tosin heillä kaikilla oli runsaasti epiteettejä ja määritteitä, joiden kautta he monistuivat lukemattomiksi paikallisiksi variaatioiksi omine toiminta- tai vastuualueineen. Jumalat ovat seuraavat, ensiksi kreikkalainen ja sitten roomalaisen nimen omaava, suunnilleen sama jumalan vastine:

Zeus - Juppiter, Jupiter. Ylijumala ja samalla taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala.
Hera - Juno. Avioliiton ja aviollisen rakkauden, hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalatar.
Athene eli Pallas Athene - Minerva. Sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar.
Apollon - Apollo. Musiikin, taiteiden ja ennustustaidon jumala, myöhemmin myös auringonjumala.
Artemis - Diana. Villin luonnon ja metsästyksen sekä kuun jumalatar, ikuinen neitsyt.
Poseidon - Neptunus. Meren ja hevosten jumala.
Afrodite - Venus. Rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar.
Hermes - Mercurius. Alkujaan luonnon ja paimenten jumala, myös tiedonkulun ja kaikkien tienkäyttäjien jumala, jumalten sanansaattaja ja varkaiden jumala, lääketieteen jumala.
Hefaistos - Vulkanus. Tulen ja taonnan seppäjumala, tulen ja tulivuorten jumala.
Ares - Mars. Sodan ja taistelutaitojen jumala.
Demeter - Ceres. Sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar.
Dionysos - Bacchus. Viinin, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion ja hedelmällisyyden jumala. Sai paikkansa kotilieden, perhe-elämän ja valtiollisen elämän suojelijalta, nimeltään Hestia - Vesta.

Nymfit ajanvietossaan lähteellä. - Kuva Copyright © Zbyněk V. - Creative Commons.

Pelkoa ja kunnioitusta, ei rakkautta

Antiikin uskonnoille oli kokonaan vierasta se, että jumalat rakastaisivat ihmistä, puhumattakaan, että ihminen rakastaisi jumalaa. Jumalia pelättiin ja kunnioitettiin, joskin näihin tunteisiin usein liittyi hyväntahtoista ironiaa ja pilaa.

Egeanmeren kulttuurit

Egeanmeren saarilla ja rannoilla ovat kukoistaneet jo neoliittisella ja pronssikaudella lukuisat kulttuurit. Kreetalla kehittyi Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri, minolainen kulttuuri. Se kukoisti jo kauan ennen antiikin aikaa, 3 100 - 1 100 eaa. Antiikin aikana syntyneet kaupunkivaltiot Ateena ja Sparta rakensivat antiikin kreikkalaisen sivilisaation. Ateenassa ovat kehittyneet sekä länsimainen demokratia että filosofia.

Muinaisen Egyptin poikakuningas Tutankhamon

Tutankhamonista tuli valtavan kuuluisa, kun hänen hautapaikkansa aarrekammioineen löydettiin. Tutankhamonista tiedetään varsin vähän. Hän tuli hallitsijaksi jo yhdeksän-vuotiaana ja samassa iässä hän meni jo naimisiinkin, aikakauden tapojen mukaisesti sisarpuolensa kanssa. Tutankhamonin aarteet sen sijaan tunnetaan hyvin.

Tutankhamon

Etruskit ja Rooma

Antiikin aikana Keski-Italiassa eläneen etruskien kansan vaikutus näkyi monin tavoin Rooman kehityksessä. Esimerkiksi sana "Roma" johdetaan etruskisukunimestä Rumlna. Myös Rooman kaupungistumiseen liittyvät lukuisat tavat ja vallan tunnukset olivat etruskeilta peräisin. Näitä ovat mm. päällysvaate tooga, norsunluulla päällystetty virkatuoli sella curulis ja virkamiesten palvelijat liktorit, kirveineen ja vitsakimppuineen. Myös triumfien vietto ja gladiaattoritaistelut lienevät alkujaan etruskitapoja.

Etruskeilta roomalaiset saivat myös paljon rakennustekniikkaansa, kuten pyöröholvin. Etruskeilta ovat peräisin myös muotokuvataiteen realismia tavoittelevat piirteet - ja aakkosto, varsin tärkeä ja perustava seikka sekin.

Bacchus ja Ceres - ital. Sebastiano Ricci - (1659 - 1734).

Ceres on roomalaisessa mytologiassa viljan- ja kasvillisuuden jumalatar. Hän on Saturnuksen ja Opsin tytär, Juppiterin sisar ja rakastettu, sekä Junon, Vestan, Neptunuksen ja Pluton sisko. Ceres on myös Proserpinan äiti. Kreikkalaisessa mytologiassa häntä vastaa Demeter.

Dionysos eli Bacchus

Dionysos, joka roomalaisten mytologiassa tuntee nimen Bacchus, on antiikin Kreikan viinin, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion, ja hedelmällisyyden jumala. Dionysos oli yksi lukuisista Afroditen rakastajista.

Pienen Dionysoksen kasvattivat Nysan vuorella oleskelevat nymfit ja siellä hän kasvoi siksi pulleahkoksi, pantterintaljaan pukeutuneeksi, hivenen naismaiseksi nuorukaiseksi, joka on ikuistettu moneen antiikin veistokseen - ei kuitenkaan veistokseen vasemmalla. Dionysos ajeli riemukulkueessa vaunuilla, joita vetivät leijona ja tiikeri, ja näiden ajoneuvojen ympärillä parveilivat Pan, satyyrit ja vanha Seilenos, päihtymyksen jumala. Dionysos opetti ihmiset viljelemään viiniä ja makeuttamaan sen hunajalla.

Akvedukti - Kuva Copyright © bearfotos - www.freepik.com.

Rooman vesijohdot eli akveduktit

Roomalaiset olivat hyvin taitavia rakentajia. Ihan oma lukunsa heidän rakennuskulttuurissaan oli heidän rakentamansa laaja vesijohtojärjestelmä eli akveduktit. Kuvassa Pont du Gard, joka on osa roomalaista vesijohtojärjestelmää Ranskassa.

Pont du Gard on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla ja samalla kun se kuljettaa vettä, se juuri tällä kohdalla toimii Gard-joen ylittävänä siltana. Korkeutta sillalla on 49 metriä ja pituutta 275 metriä. Akveduktia käytettiin kauan Rooman valtakunnan jo tuhouduttua, ehkä jopa 800-luvulle asti.

Vuorilta johdettu vesi akvedukteissa saatiin virtaamaan ilman mitään pumppuja, painovoimaisesti satojenkin kilometrien matka niin, että akvedukti laski tasaisesti kaiken aikaa. Laskuksi riitti 2 cm kilometrille. Akvedukteja pelkästään Roomassa oli enimmillään kymmenkunta, ja koko valtakunnan alueella sadoittain. Yksinkertaisesta toimintaperiaatteestaan huolimatta akveduktin rakentaminen roomalaiseen tapaan vaati suurta insinööritaitoa, muuraustaitoa ja myös betonia, jonka roomalaiset kehittivät. Roomalaisten rakentamia - sekä raunioituneita että edelleen käytössä olevia - akvedukteja on Italian lisäksi Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Orgiat ja bakkanaalit

Dionysoksen kunniaksi järjestettiin juhlia, orgioita tai bakkanaaleja, ja juhlissa pääosassa olevia naisia nimitettiin mainadeiksi tai bakkanteiksi. Nämä naiset esiintyivät juhlissa lähes alastomina, hiukset liehuen, päässään murattiseppele, soittivat erilaisia soittimia ja päästivät ilmoille villejä kiljahduksia. Dionysoksen kunniaksi he lauloivat kolmijakoisessa tahdissa lauluja, joita kutsuttiin dityrambeiksi, ja repivät kappaleiksi kohtaamiaan ihmisiä ja eläimiä.



Firenzen kuvanveistotaidetta. - Kuva Copyright © Chris - Creative Commons.

Apteran amfiteatteri

Kreetalla sijaitsee muinainen kaupunki ja kaupunkivaltio Aptera, joka kohosi merkittävään asemaan jo 800 eaa. Siellä sijaitsee kuvan amfiteatteri. Sellainen teatteri on ulkona sijaitseva katoton teatteri, jonka näyttämöä ympäröi portaittain kohoava katsomo.

Apteran amfiteatteri on rakennettu hellenistisellä kaudella, joka alkoi 323 eaa. Toinen, täydentävä rakentaminen tapahtui roomalaisten toimesta aivan ajanlaskumme alussa. Maanjäristys tuhosi Apteran 600-luvulla. Amfiteatterin raunioita alettiin kaivaa esille maan alta vuonna 2008.

Teatteritaiteen alku

Näyttelemisen ja teatterin historiaankin Dionysos liittyy merkittävällä tavalla. Akropoliin etelälaidalla sijaitsi Dionysoksen teatteri, jossa länsimainen draama ja näyttämötaide näkivät ensimmäisen kerran päivänvalon. Teatteritaiteen alkuaikoina sekä tragedia, että komedia liittyivät Dionysoskulttiin.

Lähteet

*Tiede ja tekniikka: Antiikin Roomassa naiset olivat niin tasa-arvoisia, että samaa saatiin odotella 1900-luvulle asti
*HS: Antiikin roomalaiset keksivät katuruuan - lounaalla myös viiniä, uhkapeliä ja prostituoituja
*Savon Sanomat: Nämä keksinnöt ovat vaikuttaneet merkittävästi rakentamiseen
*Peda.net: Roomalaisten keksinnöt pyörittivät maailmaa
*Maija-Leena Kallela, Erkki Palmén, Juhani Sarsila: He tekivät Rooman - Jyväskylän Yliopistopaino 2011
*Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu - Olympian kentiltä Rooman areenoille - Atena
*Alexander S. Murray: Who's who in Mythology
*Olli Seppälä: Maan ja taivaan enkelit - Kirjapaja
*Alf Henrikson: Antiikin tarinoita I ja II - WSOY
*Maarit Kaimio: Antiikin myytit ja uskonnot - Otava
*Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiö Teos 2009
*Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
*Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka - Gummerus
*Taiteen Pikkujättiläinen - WSOY
*Ted Andrews: Elä maagisesti - Keijut, luonnonhenget ja taruolennot - Delfiini Kirjat
*Spectrum
*Wikipedia: Suomalaiset nimet, sekä syntymä- ja kuolinajat
*Rolf C. Wirtz: Taide & Arkkitehtuuri - Firenze - Könemann
*Esa Saarinen: Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin - WSOY
*Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja - WSOY
*Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto: Rooman keisarit - Karisto
*Marianne Ojanaho - Keisari Nero - Tyranni ja taiteilija - Atena
*Philipp Vandenberg: Nero - WSOY
*Diazoma: Theatre of Aptera

"Rakastunut tietää kyllä mitä haluaa, muttei näe mikä on viisasta."

"Rakkaus voittaa kaiken."

"Rakkaus on vakava mielisairaus." - Platon.