"Pan ja Dafnis" - Farnese kokoelmat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© John Myers
"Hamadryadi" - englantilainen John William Waterhouse (1849 - 1917).
Hamadryadit olivat kreikkalaisessa mytologiassa tammi- ja poppelipuiden nymfejä. Hamadryadi oli sidoksissa
omaan puuhunsa, eläen ja kukoistaen sen kanssa, mutta kun puu kuoli, niin hamadryadikin kuoli.
Pan ja Faunus - satyyrit ja faunit
Roomalaiset samastivat Panin omaan Faunukseensa.
Panilla on kaksi sarvea otsassa ja pukinsorkka, hän on siis toisinsanoen
kristinuskon paholaisen edelläkävijä hilpeämmässä hahmossa.
Sukua Panille ainakin henkisessä mielessä olivat satyyrit ja faunit, joilla ainakin myöhäisantiikin
aikana oli sarvet ja kaviot aivan kuin Panilla itsellään.
Faunin tunnistaa helpoimmin pukinsorkistaan, faunilla on usein myös häntä.
Fauni on puoliksi ihminen, yläruumis on ihmisen - puoliksi vuohi,
alaruumis on vuohen.
Tarinat satyyreista liittyvät yleensä jumaluus- ja sankaritaruihin
ja muutama satyyri tunnetaan omalta nimeltäänkin. Näihin kuuluu ennen kaikkea Marsyas,
huilua soittava satyyri Fryygiasta. Hänen huilunsa ei kuitenkaan ollut
Panin huilu, vaan poikkihuilu, jonka Pallas Athene oli keksinyt, mutta heittänyt pois,
huomattuaan että hänen oli väänneltävä inhottavasti kasvojaan soittaessaan sitä.
Fauni on luonteeltaan iloitteleva, jopa satyyrimaisen rietas.
Faunien alkuperä on antiikin roomalaisten mytologiassa, jossa he ovat
paimenten, laidunten ja luonnonäänten jumalan, Faunuksen, seuralaisia.
Nymfien seurassa viihtyvät satyyrit ovat kreikkalaisen mytologian mukaisesti
miespuolisia luonnonhenkiä. Satyyreja kuvataan usein irstailijoiksi, jotka
tuntevat erityistä vetoa nymfeihin. Satyyreillakin on pukinjalat, hevosen tai pukin häntä
ja päässä oinaan sarvet.