Kreikka ja Rooma
Tunturisuden sivut

"Pan ja Syrinx", ranskalainen Jean François de Troy (1679 -1752) - Mr. and Mrs. William H. Marlatt Fund, The Cleveland Museum of Art.

PAN - metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala

Kreikkalaisessa mytologiassa metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala Pan, joka oli kotoisin syrjäisestä Arkadiasta, kuvattiin aina pukinsorkkaiseksi ja sarvipäiseksi.

Panin alkuperäisestä polveutumisesta ja hänen suhteestaan Olympoksen jumaliin tarut eivät anna selvää kuvaa, mutta hänen tavoistaan ja ulkonäöstään ne ovat suurinpiirtein yksimielisiä.

Pan

"Paimen" - sveitsiläinen Arnold Böcklin (1827 - 1901).

Pan-huilu eli syrinks

Pan asusteli enimmäkseen Arkadiassa, jonka asujaimistona ainakin mytologisissa yhteyksissä olivat enimmäkseen viattomat paimenet, jotka olivat eteviä huilunsoittajia. Pan oli itse opettanut heille tämän taidon ja heidän maassaan hän oli keksinyt sen soittimen, jota nimitetään Panin huiluksi eli panhuiluksi. Huilua kutsutaan myös nimellä syrinks sen nymfin mukaan, jota Pan ahdisteli, mutta joka ajoissa muutti itsensä ruo'oksi.

Pukinsorkkainen Pan-jumaluus oli kerran iskenyt silmänsä Syrinks-nimiseen nymfiin. Paetessaan tämä pyysi apua jokinymfeiltä, jotka häivyttivät Syrinksin hahmon muuttamalla hänet rantakaisloiksi. Kun pettynyt Pan puhkui ruokojen seassa, nämä päästivät ilmoille kumeita ja surumielisiä sointuja. Ne kuullessaan Pan leikkasi ruo'oista eripituisia pätkiä ja liitti ne toisiinsa rinnakkain. Näin hän tuli keksineeksi Pan-huilun, jota siis kutsutaan myös nimellä syrinks.

Pan oli ylipäänsä hyvin kärkäs ahdistelemaan nymfejä ja hänellä oli näiden kanssa liuta lapsiakin puolella jos toisellakin.

Pan ja Dafnis

Pan opettaa Dafnista soittamaan huilua.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Pan opettaa Dafnista soittamaan huilua - Palazzo Altemps, Museo Nazionale Romano, Rooma, Italia - Copyright © mharrsch

Huilisti

Huilisti Berliinin kasvitieteellisessä puutarhassa, Botanischer Garten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva © Michael

Fauna - kukkahattutätien jumalatar

Fauna oli naispuolinen. Faunalla ei ollut tekemistä villieläinten kanssa, vaikkakin hän oli Faunuksen - mikä on Panin latinankielinen nimi - naispuolinen vastine. Siinä, missä Panilla ja Faunuksella irstaus meni äärimmäisyyksiin, Fauna edusti toista äärilaitaa, ollen tavattoman siveä. Fauna oli niin siveä, että hän ei ikinä edes näyttäytynyt miehille.

Faunaa kutsuttiin myös Fatuaksi ja Bona Deaksi, Hyväksi Jumalattareksi. Faunan juhlia vietti Roomassa vuosittain joukko aristokraattisia matroonia, jotka tarkoin huolehtivat siitä, että kaikki miespuoliset patsaat naapuristossa oli verhottu hunnuilla, ennen kuin juhlamenot aloitettiin. Mitään sopimatonta ei saanut olla siveänpuhtaan Faunan näkyvillä, eivätkä puolestaan edes miespatsaat saaneet nähdä häntä.

Matroonien hyvin juhlava ja vakava suhtautuminen Faunaansa herätti vuosien mittaan muissa roomalaisissa sekä naurua että paheksuntaa. Ei suinkaan pidetty siitä, että muita, tärkeitä miesjumalia peiteltiin hunnuilla jonkun Faunan vuoksi.

Viinin päihdyttämät

"Viinin päihdyttämät", terrakottaveistos, ranskalainen Claude Michel (Clodion) (1738 - 1814) - kuva The Metropolitan Museum of Art.

Ilves taivaalla on Panin poika

Nymfi Ekhon kanssa Pan sai pojan nimeltään Lynks (Lynx) ja poika hohtelee nykyisin taivaalla tähdistönä nimeltään Ilves.

Lapinvuokko on Panin tytär

Eräs Panin tyttäristä oli nimeltään Dryas. Dryas kammosi julkisuutta ja ihmisiä ihan kuten yksinäisillä tuntureillä kasvava Pohjolan lapinvuokko, jolle Carl von Linné antoi hänen nimensä.

Pan ja paniikki

Ihmisten parissa Pania on pelätty suuresti ja hän on herättänyt suoranaista kauhua ja paniikkia. Hän on ollut jumala, johon on suhtauduttu todella vakavasti. Elämäkertakirjailija Plutarkhos kertoo, että keisari Tiberiuksen aikana kuultiin jossakin Joonian saarilla yliluonnollinen ääni, joka ilmoitti Panin kuolleen - ja itse keisari suorastaan kauhistui ja meni vapisevaksi hyytelöksi tästä tiedosta.

Pan ja Dafnis

"Pan opettaa Dafnista soittamaan huilua" - Museo Archeologico, Napoli, Italia.

Fauni

Fauni - pronssipatsas, Alice Morgan Wright 1915.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Pan opettaa Dafnista soittamaan huilua - Museo Archeologico, Napoli, Italia - Copyright © sp!ros
*Kuva fauni - pronssipatsas Alice Morgan Wright 1915 - Copyright © cliff1066
Pan ja Dafnis

"Pan ja Dafnis" - Farnese kokoelmat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © John Myers


A Hamadryad - John William Waterhouse - 1893

"Hamadryadi" - englantilainen John William Waterhouse (1849 - 1917).

Hamadryadit olivat kreikkalaisessa mytologiassa tammi- ja poppelipuiden nymfejä. Hamadryadi oli sidoksissa omaan puuhunsa, eläen ja kukoistaen sen kanssa, mutta kun puu kuoli, niin hamadryadikin kuoli.

Pan ja Faunus - satyyrit ja faunit

Roomalaiset samastivat Panin omaan Faunukseensa. Panilla on kaksi sarvea otsassa ja pukinsorkka, hän on siis toisinsanoen kristinuskon paholaisen edelläkävijä hilpeämmässä hahmossa.

Sukua Panille ainakin henkisessä mielessä olivat satyyrit ja faunit, joilla ainakin myöhäisantiikin aikana oli sarvet ja kaviot aivan kuin Panilla itsellään. Faunin tunnistaa helpoimmin pukinsorkistaan, faunilla on usein myös häntä. Fauni on puoliksi ihminen, yläruumis on ihmisen - puoliksi vuohi, alaruumis on vuohen.

Tarinat satyyreista liittyvät yleensä jumaluus- ja sankaritaruihin ja muutama satyyri tunnetaan omalta nimeltäänkin. Näihin kuuluu ennen kaikkea Marsyas, huilua soittava satyyri Fryygiasta. Hänen huilunsa ei kuitenkaan ollut Panin huilu, vaan poikkihuilu, jonka Pallas Athene oli keksinyt, mutta heittänyt pois, huomattuaan että hänen oli väänneltävä inhottavasti kasvojaan soittaessaan sitä.

Fauni on luonteeltaan iloitteleva, jopa satyyrimaisen rietas. Faunien alkuperä on antiikin roomalaisten mytologiassa, jossa he ovat paimenten, laidunten ja luonnonäänten jumalan, Faunuksen, seuralaisia.

Nymfien seurassa viihtyvät satyyrit ovat kreikkalaisen mytologian mukaisesti miespuolisia luonnonhenkiä. Satyyreja kuvataan usein irstailijoiksi, jotka tuntevat erityistä vetoa nymfeihin. Satyyreillakin on pukinjalat, hevosen tai pukin häntä ja päässä oinaan sarvet.

Tanssia

"Kaksi satyyria ja nymfi" - terrakottaveistos, ranskalainen Claude Michel (Clodion) (1738 - 1814).

Lupercalia-juhlat Faunuksen kunniaksi

Roomalaiset viettivät 15.2. Lupercalia-juhlia Palatiumin suojelijan Faunuksen kunniaksi. Kysymyksessä oli maaginen riitti, joka kuuluu aikaan, jolloin karjanhoito oli vielä viljelyäkin tärkeämpi elinkeino. Lupercalia-juhla liittyi talvikauteen, aikaan jolloin eläimet olivat asumusten läheisyydessä ja vasta pääsemässä laitumille.

Juhlissa torjuttiin mm. susia niin, että ensin uhrattiin vuohi tai pukki, sitten luperci-papit uhrasivat koiran suden symbolina. Verisellä veitsellä kosketettiin kahden nuoren lupercuksen otsaa, veri pyyhittiin heti pois maitoon kastetulla villatukolla.

Tämän yhteydessä molempien lupercus-poikien tuli nauraa kuuluvasti. Sen jälkeen he juoksivat alastomina, vain uhratun vuohen nahka vyötäisillään, Palatiumin ympäri ja löivät nahasta leikatuilla suikaleilla menoja seuraavia naisia, joiden hedelmällisyyttä ja synnytyksen helppoutta tämän katsottiin suuresti edistävän.

Lupercusten joukossa olivat aina tavan mukaan edustajat Fabiusten ja Quinctiusten ikivanhoista patriisisuvuista, jotka ovat saattaneet olla Palatiumin alkuperäisten asukkaiden joukossa. (Palatium, Palatinus eli Palatinus-kukkula (ital. Palatino) on Capitoliumin ohella tärkeimpiä Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta.)

Suden asema Rooman mytologiassa muuttui myöhemmin täydellisesti. Pelätystä sudesta tulikin kunniakas symboli, joka Romulus ja Remus-tarun myötä liittyi vankasti Rooman perustamiseenkin.

Fauni

"Nuori Fauni ja haikara" - Frederick William MacMonnies (1863 - 1937) - Metropolitan Museum of Art, New York, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © ketrin1407


Listening to My Sweet Pipings

"Suloisen panhuilun soiton lumoissa" - englantilainen John William Waterhouse (1849 - 1917).

Pan huiluineen

"Huilunsoittaja", amerikkalainen Louis Saint-Gaudens (1854 - 1913) - kuva The Metropolitan Museum of Art.
Antiikki