Taverna Sisiliassa.

Antiikin ruokakulttuuri

Antiikki kesti ajallisesti pitkään ja ulottui maantieteellisesti laajoille alueille ja siten ruokakulttuurissakin esiintyi suurta kirjoa. Sosiaalinen asema vaikutti suuresti siihen, mitä ja miten syötiin. Rikkaimpien mässäillessä mittaamattomassa yltäkylläisyydessä köyhimmät söivät vaatimattomasti ja saattoivat kokea puutettakin.

Kreikkalaiset ja roomalaiset olivat hyvin sosiaalisia sekä julkisessa elämässään että vapaa-ajallaan. Niinpä myös syömisestä ja juomisesta he nauttivat parhaimmin iloisessa seurassa.

Kreikkalaisilla kolme ateriaa päivässä

Kreikkalaiset söivät kolme ateriaa päivässä. Ne vastasivat melko tarkoin meidän aamiaistamme, lounastamme ja päivällistämme. Aamiaisella oli viiniin kastettua leipää. Lounas ja päivällinen olivat hieman runsaampia, mutta vasta illallisilla tarjoilu oli ylenpalttista heillä, joilla oli varaa niihin.

Juhlaillallisten ohjelmassa oli myös laulua lyyran säestyksellä, esitettiin arvoituksia, kerrottiin vitsejä, lausuttiin runoja ja joskus myös väiteltiin innokkaasti.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © podoboq'

Illan vaihtuessa yöhön juhlaillallisilla meno vain kiihtyi, ja mukana esiintymässä oli usein ammattimaisia taiteilijoita. Tavallisimmin nämä olivat orjaseurueita, joita saattoi vuokrata illaksi ja yöksi. Seurueissa oli soittajia, tanssijoita, jonglööreja ja akrobaatteja, joiden kaikkien puoleen voitiin kääntyä myöhemmin myös, jos haluttiin intiimimpejä, henkilökohtaisia palveluita.

Miehet kutsuivat ystäviään koteihinsa ja heidät kutsuttiin vuorostaan, ja he myös liittyivät erilaisiin ruokakerhoihin, joissa jäsenmaksut käytettiin tilojen vuokriin ja aterioiden kustannuksiin.

Vapautetut orjat ylläpitivät ruokapalveluita, jotka muistuttivat ravintolaa. Toreilla oli välipalojen ja viinin myyjiä, joiden tosin sanottiin kaikkien olevan huijareita ja myrkyttäjiä.

Kreikkalaisella aterialla nautittuun paksuun, makeaan viiniin lisättiin aina vettä ja isäntä määritti sen, minkä verran vettä lisättiin.

Ennen pitoja kylpy

Ennen ateriaa roomalaiset kävivät kylvyssä, mutta siitä huolimatta jalat pestiin vielä, kun asetuttiin pöytään. Pöydän ääressä maattiin paljain jaloin, mutta muuten pukeutuneena. Rikkailla oli erityinen päivällisasu, vestis cenatoria, johon kuului tavallista ohuempi ja kevyempi toga.

Antiikin pidot makuullaan

Yläluokan ihmiset söivät yleensä kotonaan. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset harrastivat pitoja. Pidoissa oli kyse paljon muustakin kuin vain syömisestä ja juomisesta. Niissä keskusteltiin poliittisista ja filosofisista aiheista. Myöhemmin varakkaiden roomalaisten illallisilla saattoi esitelmöidä kutsuttu filosofi.

Ruokailun välinumeroina kuunneltiin ammattimuusikoiden esityksiä taikka nautittiin tanssinäytöksistä. Pitosali muistuttikin tällöin kirjallista salonkia tai peräti teatteria ja pidot tarjosivat Roomassa yhden näyttämön erilaisille viihteellisille tapahtumille ja kokoontumisille.

Joskus 600-luvulla eaa. saapui kreikkalaisten maailmaan myöhemmin yleiseksi tullut tapa nauttia juhla-ateriat pieluksilla varustetuilla vuoteilla maaten. Mikäli perheen emäntä oli pidoissa läsnä, hänen arvolleen ei sopinut esiintyä vuoteella maaten, vaan häntä varten oli pitosaliin tuotu arvokas nojatuoli.

Kreikkalaisten tapaan roomalaisetkin omaksuivat tavan aterioida makuullaan. Tavallisen käytännön mukaisesti ruokapöydän ympärillä oli kolme vuodetta, joille kullekin mahtui kolme aterioijaa, joten kutsujen normaali vierasmäärä oli yhdeksän henkilöä.

Jokaisella vuoteella oli oma nimensä, kuten myös jokaisella makuusijalla. Isännän paikka oli vasemmanpuoleisen vuoteen ylin paikka eli summus in imo. Kunniavieraan paikka (locus consularis, "konsulin paikka") oli keskivuoteen alin paikka, imus in medio. Näin isäntä ja kunniavieras saattoivat vaivatta keskustella keskenään.

Makuullaan aterioinnista tulee tunne, että se on ollut hyvin helppoa ja nautiskelevaa löhöilyä. Ehkä se on sitäkin ollut, mutta omat ongelmansa on siinäkin ollut. Oikeakätiset makasivat mieluusti vasemmalla kyljellään, jotta oikea käsi vapautui syömiseen ja viinilasin kallisteluun. Jos halusi keskustella selkänsä takana makaavan kanssa, on se vaatinut jo melkomoisia fakiirin taitoja, jotta on kyennyt sinne katsomaan keskustelutoveriaan ja vielä samalla aterioimaan, kuten myös vielä seuraamaan jotakin näytöstäkin.

Perheateria ja juhla-ateria

Perheaterialla isännällä oli monia perheenisän, pater familias, velvollisuuksia. Hän kaatoi ja maistoi viinin, leikkasi leivän ja paistin ja huolehti siitä, että jumalatkin saivat osansa. Juhla-aterioilla harjoitettiin monimutkaisempia menoja. Ruokalajeja oli vähintään kolme, mutta varakkaimmilla paljon useampiakin.

Alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka - munasta omenaan!

Ruokahalua herättivät erilaiset alkupalat, jotka saattoivat sisältää munia erilaisissa kastikkeissa, vihanneksia, kurpitsaa, ostereita ja kanaa. Roomalaisen keittiön erikoisuuksia oli garum, hapatetuista kalan sisälmyksistä tehty kastike. Kalan sisälmyksiä ja kokonaisia kaloja hapatettiin auringossa kaksi kuukautta. Näin saatua kalamössöä vielä keiteltiin, lioteltiin ja siivilöitiin ja purkitettiin lopulta amforoihin.

Toisena ruokalajina oli kalaa ja/tai kevyttä lihaa ja vihanneksia. Kolmas ruokalaji oli aterian huippukohta ja se oli grillattua tai liekitettyä lihaa, joka useimmiten valmistettiin vieraiden nähden.

Jälkiruokana oli useimmiten tuoreita tai kuivattuja hedelmiä. Täysipainoinen ateriointi etenikin näin "munasta omenaan", de ovo usque ad mala".

Juomana oli maustettua hunajaviiniä, tai jotakin muuta kukilla tai esansseilla maustettua viiniä. Aterian aikana viiniä juotiin vielä kohtuullisesti, jotta ruokalajeista kyettiin nauttimaan selvinä. Viinin vaaroistakin varoiteltiin usein. Egyptin kreikkalainen Athenaios, joka laati parhaan yleisesityksen antiikin ruokakulttuurista, liitti kirjoituksiinsa Aiskhyloksen säkeen:

"Pronssipeili heijastaa vain ulkonäkösi, mutta viini paljastaa sielusi".

Ylellisten aterioiden ruokalajien vyöryä

Sisilialaisten pitojen pääruokana saattoi olla 42 erilaista kalaruokalajia. Erilaisia simpukka- ja osterilaatuja voitiin myös nauttia suunnattomia määriä sekä osaksi raakoina että grillattuina.

Näillä ylellisillä aterioilla, kuten Syrakusan tyranni Dionysioksen päivällisillä ateriaan kuului ensin kalaa pieninä maustettuina suupaloina leivän kanssa, sitten suuri grillattu kala, sitten friteerattuja mustekaloja ja katkarapuja. Välipalaksi syötiin leipää, makeita sämpylöitä ja pizzan kaltaisia maustettuja piiraita - tällöin oltiin "aterian navassa". Vielä syötiin kalaa, tonnikalaa grillattuna ja vasta sitten siirryttiin lihaan.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © roellke

Tarjolla oli vasikan vatsalaukkua, sian kinkkua ja sorkkia, kokonainen juottovasikka kahtia leikattuna, porsaankyljyksiä ja sianpäätä - sekä "Libyan salaperäisellä silfiumilla maustettua fileetä".

Nyt ruokailu oli vasta todellakin pääsemässä alkulämmittelyn jälkeen täyteen vauhtiin ja seuraavaksi tarjottiin vuohenlihaa ja lammasta sekä keitettynä, että paistettuna, jänistä, kukonpoikaa, peltopyytä ja kyyhkysiä. Kaiken aikaa aterioinnin yhteydessä syötiin hunajaan kastettua leipää ja tuorejuustoa. Juomana oli lesboslainen tai libanolilainen viini.

Juhlintaa pitojen jälkeen yli yön

Kun ateriointi ruokapöydän äärellä oli ohi, alkoi vapaamuotoinen seurustelu ja viinin runsas lipitys. Tämä pitojen jälkiosa, ohjelmallinen symposion eli comissatio, saattoi kestää läpi yön. Mukana olijat siirtyilivät huonetilasta toiseenkin ja uusiakin vieraita saattoi tulla mukaan. Kaikki esiintyivät seppelöityinä, joivat runsaasti viiniä, makustelivat pieniä välipaloja ja harrastivat henkevää keskustelua, mikäli eivät olleet liian humalassa. Tämän ohella kuunneltiin musiikkia ja katsottiin tanssi- ja ilveilyesityksiä.

Naisia ei näissä jälkijuhlissa usein juurikaan ollut, jolleivat he sitten olleet hetairoita, kurtisaaneja, jotka kykenivät henkevään keskusteluun. Olihan eräillä hetairoilla Ateenassa omia salonkejaankin, joissa huomattavimmat valtiomiehet ja intellektuellit kävivät tapaamassa toisiaankin.

Tavernassa tavataan

Tavallinen roomalainen meni pitojen sijasta tavalliseen tavernaan tai tapasi ystäviään parturiliikkeessä tai julkisissa kylpylöissä.

Vihannesten käyttö oli yleistä ja köyhilläkin oli oma puutarhansa, jossa he saattoivat kasvattaa tarvitsemiaan vihanneksia

Nälkä ja ruokakriisit

Nälkä ja ruokakriisit olivat varsin yleisiä antiikissa. Suoranainen nälänhätä oli harvinaisempaa. Nälkäongelmat olivat joko paikallisia tai ulottuivat laajallekin alueelle ja niiden kesto vaihteli, lyhyestä ajasta pidempään.

Nälissään ihmiset ajautuivat epätoivoisiin tekoihin: he hylkäsivät lapsiaan, myivät omaisuutensa, jättivät kotinsakin ja lähtivät kerjäämään mierontielle. Paremman elämän toivossa jo antiikin aikana muutettiin maaseudulta kaupunkeihin.

Ruoan loppuminen ja siitä seurannut nälänhätä saattoi johtua monista syistä. Usein syynä oli sota ja piiritys, joka piiritetyssä kaupungissa aikaansai ruokatarpeiden loppumisen ja nälänhädän. Muita ruokakriiseihin johtavia syitä olivat tehoton ja korruptoitunut hallinto, heikosti hallinnoidut ja järjestetyt varastoinnit ja kuljetukset sekä keinottelu ja merirosvous.

Välimeren rannikon tuntumasta kaukana sijaitsevat yhteisöt, jotka olivat maitse tapahtuvan kuljetuksen ja kaupan varassa, olivat haavoittuvimpia ruokakriiseille. Siksi ne pakostakin pyrkivät suurempaan omavaraisuusasteeseen kuin merireittien varsilla olevat satamakaupungit