Spartacuksen joukot kasvavat - alkaa voittojen vyöry
Tieto kapinasta kiiri kulovalkean tavoin kaikkialle ja lisää väkeä, karanneita orjia vuoren tuntumassa sijaitsevilta
maatiloilta ja muita maaseudun maattomia
köyhiä alkoi rientää tuhansittain tulvivana vyörynä, palavan taisteluhengen riivaamina kapinajoukkoihin.
Kohta heitä saapui laajoilta alueilta, kaikkialta Italiasta.
Pian joukoissa oli yli sata tuhatta miestä ryntäämässä päin Rooman uusia, kapinallisia
vastaan taistelevia legioonia.
Menestys seurasi Spartacusta taisteluissa toisensa jälkeen. Hän hävitti Campanian aseiden ja tulen avulla
sekä saavutti useita voittoja Rooman armeijasta eri puolilla Italiaa. Toisen konsulin hän nujersi Apenniineilla, toisen konsulin leirin hän hävitti
maan tasalle Modenan edustalla. Spartacuksen menestys ja ilmeinen pääsy kaikkialle, mihin hän vain
joukkoineen suuntasi, herätti Rooman asukkaissa suurta pelkoa. Uskottiin
tuon valtion vihollisen milloin hyvänsä suuntaavan kulkunsa kohti Roomaa ja valtaavan kaupungin.
Sotaonni kääntyy
Spartacus oli sotapäällikkönä viisas ja realisti, hän tiesi ja tunsi Rooman sotilasmahdin
ja tajusi, että hän tuskin koskaan kykenisi joukkoineen kaatamaan Rooman valtaa.
Eiväthän roomalaiset olleet kukistuneet edes toisessa puunilaissodassa, kun Karthagon vaaralliset joukot
olivat iskeneet yhteen heidän kanssaan.
Niinpä Spartacus johti joukkonsa Alpeille, katsoen parhaaksi vuorten ylittämisen
ja poistumisen koko Italiasta. Hänellä oli mielessään, että osa miehistä voisi asettua
aloilleen Galliaan tai Germaniaan, joka ei ollut Rooman vallan alainen, osa taas voisi lähteä Traakiaan.
Tämä suunnitelma miellytti perin harvoja, sillä menestyksensä huumaamina Spartacuksen miehet varmaankin
ajattelivat olevansa lyömättömiä. Osa miehistä halusi tunkeutua Italiassa niille seuduille, joilla
ei vielä oltu käyty, sillä ryöstettävää riitti. Osa miehistä olisi halunnut hakeutua takaisin
niille seuduille, joilta he alunalkaen olivat orjina lähteneet, ja aloittaa maanviljelyksen
vapaina miehinä. Erimielisyydet johtivat siihen, että suuret määrät kapinallisia jätti Spartacuksen,
mikä tietenkin hyödytti roomalaisia.
Spartacus lyödään
Kun Marcus Licinius Crassuksesta tuli Rooman sotavoimien
päällikkö, alkoivat Spartacukselle lähestyä lopun ajat. Sullan proskriptioiden avulla suuresti rikastunut, prokonsulin valtuudet saanut Marcus Licinius Crassus
sai nyt tehtäväkseen kukistaa orjien kapinan, ja hän kävi päättäväisesti toimeen. Hän onnistui saartamaan
Spartacuksen joukot Buttiumiin. Juuri, kun Crassus oli jo voittamassa taistelun, lähetti kateellinen
senaatti vielä Pompeiuksenkin joukkoineen paikalle.
Merirosvojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Spartacuksen piti ylittää joukkoineen Messinan salmi
merirosvojen toimittamilla aluksilla, mutta nämä pettivät antamansa lupaukset, kun Rooman senaatti
lahjoi antamillaan lupauksilla merirosvot.
Spartacuksen joukot saarrettiin Italian eteläisimmässä kolkassa, Buttiumissa.
Viimeisillä hetkillään Spartacus taisteli, toisen jalkansa loukattuaan,
polvillaan - ja tuli siinä isketyksi kuoliaaksi. Viisituhatta hänen miestään pakeni
kohti pohjoista, mutta heitä odottava Pompeius surmasi heidät jokikisen viimeiseen mieheen.
Crassus puolestaan, täysin säälimättömästi, ristiinnaulitsi kuusituhatta miestä
Via Appian varrelle, Rooman ja Capuan välille - varoitusmerkiksi muille mahdollisesti
kapinaa suunnitteleville. Spartacusta ei siis ristiinnaulittu, kuten tehdään hänestä tehdyssä
hienossa amerikkalaisessa elokuvassa, vaan hän kuoli urhean vapaan miehen lailla taistelukentällä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - gladiaattorin kypärä kasvosuojus - Copyright
© globetrotter_rodrigo
Spartacuksen muisto elää
Roomalaisten tapoihin ja orjuuteen ei Spartacuksen kapina noina aikoina tuonut mitään muutoksia.
Se aiheutti paljon vahinkoa kansakunnalle ja taisteluissa kaatui noin satatuhatta orjaa, jotka
olivat aiemmin toimineet ilmaisena työvoimana suurtiloilla. Kapinasta toipuessaan vapaat kansalaiset
nauttivat edelleen täysin rinnoin orjatyön hedelmistä ja käyttivät hyväkseen orjia kaikin, kuviteltavissa
olevin tavoin. Tosin, eräissä roomalaisssia perheissä yritettiin ainakin jonkin aikaa noudattaa orjien
kanssa jonkinlaista oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä, mutta sen ainoana tarkoituksena
oli saada orjista enemmän hyötyä. Kuinkapa tavallisista kansalaisista olisi voinut tulla hetkessä
orjuuden vastustajia, kun edes aikansa suurimmat filosofit Platon ja Aristoteles eivät nähneet orjuudessa
mitään tuomittavaa.
Jälkipolville ja meidän aikamme ihmisille Spartacuksen nimi symboloi vapautta tai ainakin pyrkimystä siihen.
On luonnollista, etä Spartacuksesta on tullut moninaisten, ihmisten välistä tasa-arvoa
ja oikeudenmukaisuutta hakevien liikkeiden suuri sankarihahmo.
Hän esiintyy uuden ajan kirjallisuudessa (mm. Doris Lessing, Franz Grillparzer, James Leslie Mitchell)
ja poliittisessa propagandassa.
DDR otti vuonna 1996 käyttöön Spartacus-postimerkit. Vuonna 1969 Spartacus antoi nimensä marxilaisten
opiskelijoiden yhdistykselle. Neuvostoliitossa ja sen liittolaismaissa urheiltiin spartakiadeissa.
Spartacuksen elämä ja hänen sosiaalinen ohjelmansa on herättänyt suurta kiinnostusta
erityisesti sosialistisessa liikkeessä ja marxilaisessa historiankirjoituksessa.
Silti todetaan, että hänen sosiaalista ohjelmaansa on ehkä liioiteltu.
Spartacuksesta on tehty monta elokuvaa. Balettikin on omistettu hänelle. Aram Hatshaturjan
on säveltänyt Spartacuksen tarinan pohjalta hyvin suositun baletin, joka sai Leninin palkinnon vuonna 1954.
All rights reserved
*Kuva - "Gladiator" - Copyright
© deviantART/tiger1313
- Maciej Kuciara
Art used with permission.
Lähteet
Maija-Leena Kallela, Erkki Palmén, Juhani Sarsila: He tekivät Rooman - Jyväskylän Yliopistopaino 2011
Spectrum
Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiö Teos
Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka - Gummerus
Katso myös gladiaattorit.
