Kanarialinnun kanssa onnistumiseen - aarrekammio avataan
Kuninkaallisia hautakammioita oli jo ennen Tutankhamonin haudan löytymistä etsitty
pitkät ajat. Niitä oli löydettykin suuri määrä ja kaikki oli luonnollisesti ryöstetty putipuhtaiksi
jo aikapäiviä sitten. Carter kuitenkin uskoi, että Kuninkaiden laaksossa olisi jossakin hiekan alla edelleen ryöstämättömänä,
Tutankhamonin hautakammio, täynnä koskemattomia aarteita. Carter jatkoi etsimistä tinkimättömästi
löytöön saakka, vaikka lordi välillä oli jo valmis luopumaan etsinnöistä.
Apunaan etsinnöissä Carterilla myös oma kanarialintunsa siksi, ettei hän "tuntisi oloaan niin yksinäiseksi".
Kanarialintu oli kaikkien kaivauksella uurastavien työmiestenkin maskotti. He nimittivät sitä kultalinnuksi,
ja uskoivat, että se tuottaisi onnea kaivauksille. On syytä kuitenkin mainita vielä, että erään kerran, kun
kanarialinnun häkki oli jätetty avoimena hiekalle, luikerteli kobra sisään, ja pisteli linnun poskeensa.
Taikauskoisille työläisille tämä tapahtuma oli kauhistus, joka enteili onnettomuutta, sillä kobra on Egyptissä pyhä eläin.
Carter ja Carnarvon eivät tästä säikkyneet, he eivät olleet taikauskoisia.
Sisälle aarrekammioon!
26. päivänä marraskuuta Carter oli valmis avaamaan sinetöidyn, etummaisen hautakammion, kun hänen toimeksiantajansa,
lordi George E. Carnarvon tyttärensä, Evelyn Herbertin kanssa oli saapunut paikalle todistamaan ja näkemään tätä historiallista tapahtumaa.
Pian etuhuoneen avaamisen jälkeen Carter, lordi Carnarvon ja hänen tyttärensä lady Evelyn Herbert ryömivät pienen aukon kautta hautakammioon.
Näistä dramaattisista hetkistä Carter on kertonut seuraavasti:
"Vapisevin käsin tein pienen aukon oven vasempaan yläkulmaan ja varmistuttuani ensin, ettei siitä virrannut
myrkyllisiä kaasuja, pistin sisään pienen kynttilän.
Aluksi en nähnyt mitään. Kammion sisältä puhaltanut kuuma ilma sai kynttiläni liekin lepattamaan. Vähitellen, kun silmäni tottuivat
hämärään, aloin erottaa sotkuisesta huoneesta esineitä, kummallisia eläimiä, patsaita ja kultaa - joka puolella kimmelsi kulta.
Varmasti koskaan kaivausten historiassa ei ole nähty yhtä ihmeellistä näkyä kuin se, joka avautui meille sähkölamppumme valossa.
Kokonainen huone täynnä esineitä, kuin museo. Aivan suoraan edessämme, kolmet kullatut hautajaispaarit ihmeellisine eläinveistoksineen
ja kammion oikealla seinustalla kaksi kookasta mustaa patsasta puettuina kultaiseen lannevaatteeseen ja päähineeseen, kultasandaalit jalassaan.
KOKO KAMMIO LOISTI SOKAISEVANA KULLALTA!!!
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Nikolaj F. Rasmussen
Egyptin sielu ja ikuisuuden tuoksu
Tutankhamonin kammio on korkeudeltaan noin kaksi metriä ja sillä on pinta-alaa 8 x 3,5 metriä.
Kammio oli saanut ennen löytymistään levätä pimeydessään kolmentuhannen vuoden ajan.
Ilma ei tuntunut silti ummehtuneelta, vaan siinä leijaili voimakas öljyn, voiteiden
ja puun tuoksu. Näillä ensi hetkillä kuin Pyhän hengen valtaama Carter lausui jännittyneenä, kähein äänin nämä sanat:
"Ne papit, jotka viimeksi, kolme tuhatta vuotta sitten astelivat täällä kuningastaan ikilepoon tuodessaan, välttivät huolellisesti
jättämästä itsestään jälkeäkään. Edessämme on koskemattomana aineellisen aarteen lisäksi
Egyptin sielu. Sieraimissani tuntuu ikuisuuden tuoksu."
Kuin kammiosta olisi lähdetty vasta eilispäivänä
Silti, vaikka kokonainen ikuisuus oli kulunut siitä, kun kammiossa oli liikuttu, niin tuntui ihan, kuin
sieltä olisi lähdetty vasta eilispäivänä. Oven luona oli vielä muurauksessa käytetty laastiastia, lamppukin
oli ikäänkuin vasta sammutettu ja kaiken huippuna kynnyksellä oli jäähyväistervehdykseksi asetettu, hämmästyttävän
hyvin säilynyt kukkakimppu!
"Kammiosta löytyi 3 300 vuotta vanhoja aarteita: kultaisia paareja, tuoleja, ruukkuja, arkkuja, patsaita, laitteita,
lippaita ja kirstuja, joissa oli kauniita jalokiviupotuksia - kultainen diadeemi, Anubis-sakaalin patsas, lamppuja, veneiden pienoismalleja
ja kultainen sarkofagi, sekä sisempi kullattu puuarkku.
Erityisen kuuluisaksi näistä aarteista on kohonnut kultainen kuolinnaamio, joka on ainutlaatuinen taideteos.
Näin oli löytynyt ensimmäinen, täysin säilynyt egyptiläinen kuninkaan hauta.
Uloin kivinen sarkofagi on yhä hautakammiossa, ja se sisältää ulomman kullatun puuarkun ja Tutankhamonin muumion.
Haudasta löytyi myös kasapäin taloustarvikkeita, jousia ja keihäitä, istuimia ja alabasterimaljakoita ahdettuna
kultaisten paarien päälle ja väliin. Ovesta vasemmalle sijaitsivat neljät triumfivaunut, jotka oli
hajotettu osiksi. Kammion oikealla seinustalla, vastatusten seisovilla mustilla puupatsailla oli otsallaan faaraon
tunnus, pyhä kobra.
Tavarapaljouden joukossa oli kolme eläinhahmoista rituaalivuodetta. Yhdessä oli leijonanpää
valppauden vertauskuvana, yhdessä oli taivaallista äitiä symboloiva lehmänpää ja kolmannessa virtahevonpää, joka
kuvasi vainajalle uuden elämän antavaa kohtua. Kuninkaan valtaistuimen selkänojassa oli kuva Tutankhamonista,
ja hänen nuoresta vaimostaan.
Kullattuja vuoteita, kultaistuimia, alabasteriruukkuja... Kaksi mustaa, nuorukaista esittävää puupatsasta,
jotka esittivätkin kuningasta itseään oman hautansa vartijana. Patsaat katselivat toisiaan silmästä silmään,
niiden yllä oli kultainen lannevaate, jalassa kultaiset sandaalit sekä käsissä kultainen sauva ja nuija.
Lasimassasta valetut silmät tuikkivat kuin elävinä.
Luonnollisesti kammiossa oli myös useita airoja. Ne oli varattu faaraolle, joka joutuisi kulkemaan Manalassa
myös vesiteitä pitkin. Neljännen kammion peräosasta aarteiden määrästä jo hengityksensäkin salpaannuttaneet
aarteenlöytäjämme vasta löysivät koko haudan suurimmat aarteet.
Kammion peräseinällä oli kullattu lipas,
jonka yläreunaa kiersi pyhiä käärmeitä esittävä friisi. Lippaan kullakin sivulla seisoivat vartiossa
vainajan neljää suojelusjumalatarta esittävät kullatut veistokset. Aarrekammiossa oli runsain määrin muita kauniita lippaita
ja raskaita arkkuja, joissa oli murtamattomat sinetit."
Kaikki oli niin neitseellisen koskematonta, eikä ollut ihme, että kammioon ensimmäisinä työntyneet neljä ihmistä
kokivat hekin olevansa tungettelijoita ja häiritsijöitä. (Mitä he kyllä olivatkin).
Pyörtymisen partailla olevat Carter ja Carnarvon
joutuivat välillä perääntymään pois haudasta, sillä aarteiden runsaus oli salpaamassa lopulta heidän todellisuuden
tajunsakin täysin. Mutta vain hetken ennättivät riivatussa kultakuumeessa palavat miehet pitää taukoa,
kun heidän oli jo kuin manian vallassa työnnyttävä takaisin tutkimaan arkkuja!
Käsittämätön aarteiden ja tavaranpaljous
Löytöjen lomissa
kuului vain Carterin kiihtyneitä huokauksia ja jopa huudahduksia:
"Käsittämätöntä... ihmeellistä... luoja varjelkoon... ooo Herra Jumala... ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!"
"Kasvavaan aarrelöytöjen luetteloon tulivat hautaan asetetut kultaiset sotavaunut, Anubis-patsas ja runsaasti koristeltu kruunu.
Puhumattakaan nuoren kuninkaan sandaaleista ja värillisin helmin koristelluista vaatteista.
Osa aarteista aarreröykkiöissä näytti tutuilta, osa täysin oudoilta ja ihmisjärjelle käsittämättömiltä - ja näitä
päällekkäin kasattuja kalleuksia näytti riittävän määrättömiin..."
Eipä ole ihme, että lordi Carnarvon, joka
upporikkaana ei niin täydellisesti hurmioitunut aarteista, tuhisi jo tyytymättömänä, että kaiken
inventointiin ja luettelointiin menisi vuosikausia... Jokaisella seinällä oli sekamelskana, mutta "järjestelmällisenä
sekamelskana", kuten Carter sanoi, kokonaisen aarreaitan sisältö! Lattioillakin lojui hujan hajan pieniä esineitä,
koruja ja kaisloja.
"Kuin aarrekaivannoissa sauvoja ja valtikoita, alabasterisia voidetölkkejä, kultaesineissä
lasuuri-, karneoli- ja obsidiaaniupotuksia, ja luonnollisesti seinillä vielä maalauksiakin..."
Vain maalausten kohdalla
taiteilija Carter oli närkästyneen pettynyt, sillä maalaukset oli toteutettu taitamattomasti, ja hän oli
jo niin täysin ehtinyt tottua kaiken huumaavaan ylellisyyteen. Hänen pettymyksensä haihtui kuitenkin heti, sillä
seuraavaksi hänen katseensa tavoitti kartussin muotoisen lippaan, joka oli ahdettu tupaten täyteen kultakoruja, joihin
oli upotettu puolijalokiviä ja monenväristä lasimassaa. Yksi kaulariipuksista esitti lentävää korppikotkaa.
Carter oli jo suorastaan kompastua kahteen lähes identtiseen, kullattuun pienoisveistokseen Tutankhamonista, joka nyt tasapainoili hurjien,
mustien gepardien selässä.
Tutankhamonin kullasta, värillisestä lasista ja puolijalokivistä tehdystä kuolinnaamiosta
esiintyy erilaisia versioita, sillä esim. eräät museot yms. ovat teettäneet näyttelyitään varten
naamiosta kopioita. Alkuperäisistä Tutankhamonin aarteista monet eivät ole koskaan poistuneet Egyptistä, ja niistäkin
on tehty kopioitakin. Kultanaamio oli muualla maailmalla näytteillä viimeksi maailmankiertueella 1970-luvulla,
mutta tuon jälkeen Egypti määräsi naamion matkustuskieltoon, kun siinä havaittiin matkan jäljiltä vaurioita.
(Turun Sanomat: Tutankhamonin aarteet näytteillä Lontoossa)
Pelkkään aarteiden luettelointiin kului aikaa kymmenen vuotta
Kaikki aikoinaan hautakammioon sijoitetut aarteet ja esineet olivat tallella.
Niiden määrästä kertoo se, että pelkästään kaiken luettelointiin meni kymmenen vuotta.
Kaikkien esineiden luettelemiseen, valmiista luettelostakin, tällä sivullakin kuluisi varmasti ainakin vuosi.
"Etukammiota pienemmästä sivukammiosta löydettiin lisää aarteita: loistavia kuninkaallisia pukuja,
lippaissa jalokiviä ja koruja; yhdestä löytyi hyvin kaunis, kullasta ja lasimassasta tehty käyräsauva - faaraon valtikka - ja toisesta
löytyi lasuurikivestä ja sinisestä fajanssista valmistettuja uhrimaljakoita. Upein taideteos
oli kuitenkin kullattujen paarien alta löytynyt valtaistuin. Se oli kauttaaltaan päällystetty lehtikullalla
ja koristettu fajanssi-, lasi- ja jalokiviupotuksin. Selustassa oli kuvattuna Tutankhamon
ja hänen puolisonsa ja heidän yläpuolellaan auringonkehrä, käsiin päättyvine säteineen.
Tutankhamon lepäsi monikerroksisessa arkkuviritelmässä, jossa jouduttiin avaamaan arkunkansi ja sarkofagi toisensa jälkeen,
kunnes itse faarao löytyi. Sisin arkku, varsinainen faaraon leposija, on maailman kautta aikain arvokkain
ruumisarkku. Se on valmistettu puhtaasta kullasta. Paksulla kulta-arkulla on pituutta 185 cm
ja painoa 225 kg. Koko sarkofagi- eli arkkusysteemin paino on lähes 1 400 kg. Aivan itsestään selvää on, että vielä faaraonkin seurana arkussa oli tavaton määrä kultaesineitä, koruja
ja amuletteja, faaraon henkilökohtaisena aseena haudanryöstäjien varalta, rautateräinen tikarikin tupessaan.
Käärinliinoihin kiedotun ruumiin ympärillä oli 143 kultakorua."