Kreikka ja Rooma
Tutankhamon
Tutankhamon

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Carsten Frenzl

Tutankhamon -Muinaisen Egyptin poikakuningas - hallitsija, faarao noin vuosina 1332 - 1323 eaa.

Tutankhamon on maailman kuuluisin faarao, vaikkakin samalla myös tuntemattomin muinaisista hallitsijoista. Hänen löytäjänsä, Howard Carter on kuvannut Tutankhamonia varsin osuvasti - mutta ehkä samalla hieman turhan vähättelevästi - näin:

"Ainoa saavutus hänen elämässään oli, että hän kuoli ja hänet haudattiin."

Tutankhamonin alkuperäinen nimi oli Tutankhaton, mutta hän joutui muuttamaan nimensä uskonnollisista syistä Tutankhamoniksi. Hänen isänsä oli faarao Akhenaten (Ekhnaton). Isän puoliso oli kauneudestaan kuuluisa Nefertiti, joka ei kuitenkaan ollut Tutankhamonin äiti, josta ei ole olemassa täyttä selvyyttä. Nefertiti synnytti faaraolle kuusi tytärtä, joista yksi oli Tutankhamonin sisarpuoli, Ankhesenamon. Tästä sisarpuolesta tuli Tutankhamonin vaimo, ja pari vihittiin yhteen jo lapsina. Tutankhamon kruunattiin hallitsijaksikin jo yhdeksän-vuotiaana. Tämä on lähes kaikki, mitä Tutankhamonista tiedetään.

Faarao Tutankhamon kuoli vuonna 1323 eaa. Hän oli kuollessaan vasta 18-vuotias, oltuaan hallitsijana yhdeksän vuotta. Kuolinsyy on ollut epäselvä, mutta uusin tutkimus, joka perustuu muumion jalan luusta saatuun näytteeseen, esittää kuolinsyyksi sirppisoluanemian. Vuonna 2005 Tutankhamonin muumiolle suoritettujen tietokonetomografiakuvausten mukaisesti Tutankhamon oli kuollessaan 19 (18) vuotias, 170-senttinen, siroluinen, hyvin ravittu terve nuorimies, joka mitä ilmeisemmin kuoli katkenneen sääriluun aiheuttamaan tulehdukseen. (Kuolinsyystä esiintyy erilaisia arvioita). Hänellä ei tiedetä olleen poikia, mutta haudasta löytyi kaksi tyttövauvan muumiota.

Tutankhamonin löytäjät - upporikas lordi ja pennitön eläinmaalari

Tutankhamonin kuuluisuus johtuu siitä, että brittiläinen harrastelija-arkeologi Howard Carter ja lordi George E. Carnarvon löysivät 5. marraskuuta vuonna 1922 hänen hautaansa johtavan sisäänkäynnin, yläegyptiläisen Luxorin kaupungin luota Kuninkaiden laaksosta.

Sisäänkäynnistä viestivänä ensimmäisenä merkkinä löytäjäkaksikko sai näkyvilleen hiekasta ja sorasta pilkistävien portaiden ylimmät porrasaskelmat. Kun hiekkaa oli kaivettu kolme tuntia, oli päästy alaspäin seitsemän porrasaskelmaa ja saatiin näkyviin kammioon johtavan oven yläreuna.

Seuraavana päivänä koko portaikko oli kaivettu auki ja puhdistettu. Neljän metrin päässä faarao Ramses VI:n haudasta sijaitsevasta Tutankhamonin haudasta, kaivettiin Carterin johdolla esille 16 porrasta. Ne johtivat 18. dynastian aikaisen, nuoren kuninkaan haudan sinetillä varustetulle ovelle.

Upporikas lordi George E. Carnarvon - (1866 - 1923)

Tutankhamonin löytäjät muodostivat melko erikoisen parivaljakon. Lordi, Carnarvonin viides jaarli, George Edward Stanhope Molyneux Herbert, joka rahoitti ja tilasi etsinnän, oli syntyisin upporikkaasta perheestä. Hän sai hienon koulutuksen parhaimmissa yliopistoissa, mutta ei menestynyt opinnoissaan erityisen hyvin. Eipä hänen valmistuttuaan tarvinnut kuitenkaan huolehtia työpaikan saannista, vaan sen sijaan hän saattoi omistautua lukemattomille harrastuksilleen.

Hän keräili harvinaisia kirjoja, matkusteli ympäri maailmaa, purjehti, risteili jahdillaan trooppisilla vesillä, ratsasti, metsästi kettuja, omisti yhden ensimmäisistä autoista Englannissa ja osui matkoillaan lopulta Egyptiin. Siellä lordi alkoi perehtyä Egyptin historiaan ja aloitti myös arkeologiset kaivauksetkin, jotka eivät tuottaneet mitään erityisen mainittavaa tulosta. Niinpä hän päätti hankkia itselleen avustajan ja tähän tehtävään hänelle suositeltiin Howard Carteria.

Pennitön eläinmaalari Howard Carter - (1874 - 1939)

Howardin lapsuuden perheessä oltiin varattomia, ja niinpä pojan koulutus jäi hyvin vaatimattomaksi. Sen sijaan Howard oppi taiteilijaisänsä ja -isoisänsä seurassa mestaripiirtäjäksi. Hän erikoistui piirtämään ja maalaamaan hevosia ja koiria. Hänen taidoistaan kertoo se, että hän sai jo hyvin nuorena piirtäjän pestin British Museumista. Howardkin kulkeutui moninaisten vaiheiden kautta Egyptiin, jossa hän oli jo 17-vuotiaana arkeologisen retkikunnan jäsenenä.

Ennen, kuin lordi Carnarvon pyysi häntä avukseen, hän ehti olla mukana lukuisissa, maailman parhaiden tutkijoiden johtamissa arkeologisissa tutkijaryhmissä. Näiden myötä Howard Carter perehtyi yksityiskohtaisesti menetelmiin, joista oli korvaamatonta apua hänelle, hänen omissa etsinnöissään ja tutkimuksissaan.

Ilman kouluja, hänestä kehittyi kenttätyössä superammattilainen. Carter oppi mm. jäljentämään täydellisesti ja tarkasti hieroglyfejä, joissa esiintyi eläinten lisäksi ihmisiä, rakennuksia, geometrisia kuvioita ja paljon muuta egyptiläisten pyhään kieleen liittyvää.

Kirjurin tavoin hän oppi piirtämään merkkejä jo, ennen kuin edes ymmärsi niitä. Vähitellen hänen ymmärryksensä ja taitonsa kasvoivat - tässä häntä auttoi hänen taiteilijataustansa - ja pian hän alkoi jo kirjoittaa ihan, kuin muinaiset egyptiläiset olivat kirjoittaneet. Kun lordi kutsui häntä, hän suostui yhteistyöhön empimättä. Heidän yhteistyönsä kaivauksilla kesti vuodesta 1917 vuoteen 1922, Tutankhamonin hautakammion löytymiseen saakka.

Tutankhamon

Aarteisiin kuuluu scarabee -koru jonka materiaaleina mm. kulta ja lapislatsuli. Scarabee tarkoittaa pyhää pillerinpyörittäjää, joka on kovakuoriainen. Antiikin Egypissä palvottiin pyhää pillerinpyörittäjää, joka auttoi Ra-aurinkojumalaa saamaan pallomaisen muotonsa takaisin yön jälkeen.

Sekhmet

Hautakammion aarteita: leijonapäinen Sekhmet-jumalatar.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mercedes Blanco

Kanarialinnun kanssa onnistumiseen - aarrekammio avataan

Kuninkaallisia hautakammioita oli jo ennen Tutankhamonin haudan löytymistä etsitty pitkät ajat. Niitä oli löydettykin suuri määrä ja kaikki oli luonnollisesti ryöstetty putipuhtaiksi jo aikapäiviä sitten. Carter kuitenkin uskoi, että Kuninkaiden laaksossa olisi jossakin hiekan alla edelleen ryöstämättömänä, Tutankhamonin hautakammio, täynnä koskemattomia aarteita. Carter jatkoi etsimistä tinkimättömästi löytöön saakka, vaikka lordi välillä oli jo valmis luopumaan etsinnöistä.

Apunaan etsinnöissä Carterilla myös oma kanarialintunsa siksi, ettei hän "tuntisi oloaan niin yksinäiseksi". Kanarialintu oli kaikkien kaivauksella uurastavien työmiestenkin maskotti. He nimittivät sitä kultalinnuksi, ja uskoivat, että se tuottaisi onnea kaivauksille. On syytä kuitenkin mainita vielä, että erään kerran, kun kanarialinnun häkki oli jätetty avoimena hiekalle, luikerteli kobra sisään, ja pisteli linnun poskeensa. Taikauskoisille työläisille tämä tapahtuma oli kauhistus, joka enteili onnettomuutta, sillä kobra on Egyptissä pyhä eläin. Carter ja Carnarvon eivät tästä säikkyneet, he eivät olleet taikauskoisia.

Sisälle aarrekammioon!

26. päivänä marraskuuta Carter oli valmis avaamaan sinetöidyn, etummaisen hautakammion, kun hänen toimeksiantajansa, lordi George E. Carnarvon tyttärensä, Evelyn Herbertin kanssa oli saapunut paikalle todistamaan ja näkemään tätä historiallista tapahtumaa. Pian etuhuoneen avaamisen jälkeen Carter, lordi Carnarvon ja hänen tyttärensä lady Evelyn Herbert ryömivät pienen aukon kautta hautakammioon. Näistä dramaattisista hetkistä Carter on kertonut seuraavasti:

"Vapisevin käsin tein pienen aukon oven vasempaan yläkulmaan ja varmistuttuani ensin, ettei siitä virrannut myrkyllisiä kaasuja, pistin sisään pienen kynttilän. Aluksi en nähnyt mitään. Kammion sisältä puhaltanut kuuma ilma sai kynttiläni liekin lepattamaan. Vähitellen, kun silmäni tottuivat hämärään, aloin erottaa sotkuisesta huoneesta esineitä, kummallisia eläimiä, patsaita ja kultaa - joka puolella kimmelsi kulta.

Varmasti koskaan kaivausten historiassa ei ole nähty yhtä ihmeellistä näkyä kuin se, joka avautui meille sähkölamppumme valossa. Kokonainen huone täynnä esineitä, kuin museo. Aivan suoraan edessämme, kolmet kullatut hautajaispaarit ihmeellisine eläinveistoksineen ja kammion oikealla seinustalla kaksi kookasta mustaa patsasta puettuina kultaiseen lannevaatteeseen ja päähineeseen, kultasandaalit jalassaan. KOKO KAMMIO LOISTI SOKAISEVANA KULLALTA!!!


Tutankhamon

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nikolaj F. Rasmussen

Egyptin sielu ja ikuisuuden tuoksu

Tutankhamonin kammio on korkeudeltaan noin kaksi metriä ja sillä on pinta-alaa 8 x 3,5 metriä. Kammio oli saanut ennen löytymistään levätä pimeydessään kolmentuhannen vuoden ajan. Ilma ei tuntunut silti ummehtuneelta, vaan siinä leijaili voimakas öljyn, voiteiden ja puun tuoksu. Näillä ensi hetkillä kuin Pyhän hengen valtaama Carter lausui jännittyneenä, kähein äänin nämä sanat:

"Ne papit, jotka viimeksi, kolme tuhatta vuotta sitten astelivat täällä kuningastaan ikilepoon tuodessaan, välttivät huolellisesti jättämästä itsestään jälkeäkään. Edessämme on koskemattomana aineellisen aarteen lisäksi Egyptin sielu. Sieraimissani tuntuu ikuisuuden tuoksu."

Kuin kammiosta olisi lähdetty vasta eilispäivänä

Silti, vaikka kokonainen ikuisuus oli kulunut siitä, kun kammiossa oli liikuttu, niin tuntui ihan, kuin sieltä olisi lähdetty vasta eilispäivänä. Oven luona oli vielä muurauksessa käytetty laastiastia, lamppukin oli ikäänkuin vasta sammutettu ja kaiken huippuna kynnyksellä oli jäähyväistervehdykseksi asetettu, hämmästyttävän hyvin säilynyt kukkakimppu!

"Kammiosta löytyi 3 300 vuotta vanhoja aarteita: kultaisia paareja, tuoleja, ruukkuja, arkkuja, patsaita, laitteita, lippaita ja kirstuja, joissa oli kauniita jalokiviupotuksia - kultainen diadeemi, Anubis-sakaalin patsas, lamppuja, veneiden pienoismalleja ja kultainen sarkofagi, sekä sisempi kullattu puuarkku. Erityisen kuuluisaksi näistä aarteista on kohonnut kultainen kuolinnaamio, joka on ainutlaatuinen taideteos. Näin oli löytynyt ensimmäinen, täysin säilynyt egyptiläinen kuninkaan hauta. Uloin kivinen sarkofagi on yhä hautakammiossa, ja se sisältää ulomman kullatun puuarkun ja Tutankhamonin muumion.

Haudasta löytyi myös kasapäin taloustarvikkeita, jousia ja keihäitä, istuimia ja alabasterimaljakoita ahdettuna kultaisten paarien päälle ja väliin. Ovesta vasemmalle sijaitsivat neljät triumfivaunut, jotka oli hajotettu osiksi. Kammion oikealla seinustalla, vastatusten seisovilla mustilla puupatsailla oli otsallaan faaraon tunnus, pyhä kobra.

Tavarapaljouden joukossa oli kolme eläinhahmoista rituaalivuodetta. Yhdessä oli leijonanpää valppauden vertauskuvana, yhdessä oli taivaallista äitiä symboloiva lehmänpää ja kolmannessa virtahevonpää, joka kuvasi vainajalle uuden elämän antavaa kohtua. Kuninkaan valtaistuimen selkänojassa oli kuva Tutankhamonista, ja hänen nuoresta vaimostaan.

Kullattuja vuoteita, kultaistuimia, alabasteriruukkuja... Kaksi mustaa, nuorukaista esittävää puupatsasta, jotka esittivätkin kuningasta itseään oman hautansa vartijana. Patsaat katselivat toisiaan silmästä silmään, niiden yllä oli kultainen lannevaate, jalassa kultaiset sandaalit sekä käsissä kultainen sauva ja nuija. Lasimassasta valetut silmät tuikkivat kuin elävinä.

Luonnollisesti kammiossa oli myös useita airoja. Ne oli varattu faaraolle, joka joutuisi kulkemaan Manalassa myös vesiteitä pitkin. Neljännen kammion peräosasta aarteiden määrästä jo hengityksensäkin salpaannuttaneet aarteenlöytäjämme vasta löysivät koko haudan suurimmat aarteet.

Kammion peräseinällä oli kullattu lipas, jonka yläreunaa kiersi pyhiä käärmeitä esittävä friisi. Lippaan kullakin sivulla seisoivat vartiossa vainajan neljää suojelusjumalatarta esittävät kullatut veistokset. Aarrekammiossa oli runsain määrin muita kauniita lippaita ja raskaita arkkuja, joissa oli murtamattomat sinetit."


Kaikki oli niin neitseellisen koskematonta, eikä ollut ihme, että kammioon ensimmäisinä työntyneet neljä ihmistä kokivat hekin olevansa tungettelijoita ja häiritsijöitä. (Mitä he kyllä olivatkin).

Pyörtymisen partailla olevat Carter ja Carnarvon joutuivat välillä perääntymään pois haudasta, sillä aarteiden runsaus oli salpaamassa lopulta heidän todellisuuden tajunsakin täysin. Mutta vain hetken ennättivät riivatussa kultakuumeessa palavat miehet pitää taukoa, kun heidän oli jo kuin manian vallassa työnnyttävä takaisin tutkimaan arkkuja!

Käsittämätön aarteiden ja tavaranpaljous

Löytöjen lomissa kuului vain Carterin kiihtyneitä huokauksia ja jopa huudahduksia:

"Käsittämätöntä... ihmeellistä... luoja varjelkoon... ooo Herra Jumala... ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!"

"Kasvavaan aarrelöytöjen luetteloon tulivat hautaan asetetut kultaiset sotavaunut, Anubis-patsas ja runsaasti koristeltu kruunu. Puhumattakaan nuoren kuninkaan sandaaleista ja värillisin helmin koristelluista vaatteista. Osa aarteista aarreröykkiöissä näytti tutuilta, osa täysin oudoilta ja ihmisjärjelle käsittämättömiltä - ja näitä päällekkäin kasattuja kalleuksia näytti riittävän määrättömiin..."

Eipä ole ihme, että lordi Carnarvon, joka upporikkaana ei niin täydellisesti hurmioitunut aarteista, tuhisi jo tyytymättömänä, että kaiken inventointiin ja luettelointiin menisi vuosikausia... Jokaisella seinällä oli sekamelskana, mutta "järjestelmällisenä sekamelskana", kuten Carter sanoi, kokonaisen aarreaitan sisältö! Lattioillakin lojui hujan hajan pieniä esineitä, koruja ja kaisloja.

"Kuin aarrekaivannoissa sauvoja ja valtikoita, alabasterisia voidetölkkejä, kultaesineissä lasuuri-, karneoli- ja obsidiaaniupotuksia, ja luonnollisesti seinillä vielä maalauksiakin..."

Vain maalausten kohdalla taiteilija Carter oli närkästyneen pettynyt, sillä maalaukset oli toteutettu taitamattomasti, ja hän oli jo niin täysin ehtinyt tottua kaiken huumaavaan ylellisyyteen. Hänen pettymyksensä haihtui kuitenkin heti, sillä seuraavaksi hänen katseensa tavoitti kartussin muotoisen lippaan, joka oli ahdettu tupaten täyteen kultakoruja, joihin oli upotettu puolijalokiviä ja monenväristä lasimassaa. Yksi kaulariipuksista esitti lentävää korppikotkaa. Carter oli jo suorastaan kompastua kahteen lähes identtiseen, kullattuun pienoisveistokseen Tutankhamonista, joka nyt tasapainoili hurjien, mustien gepardien selässä.

Tutankhamon

Tutankhamonin kullasta, värillisestä lasista ja puolijalokivistä tehdystä kuolinnaamiosta esiintyy erilaisia versioita, sillä esim. eräät museot yms. ovat teettäneet näyttelyitään varten naamiosta kopioita. Alkuperäisistä Tutankhamonin aarteista monet eivät ole koskaan poistuneet Egyptistä, ja niistäkin on tehty kopioitakin. Kultanaamio oli muualla maailmalla näytteillä viimeksi maailmankiertueella 1970-luvulla, mutta tuon jälkeen Egypti määräsi naamion matkustuskieltoon, kun siinä havaittiin matkan jäljiltä vaurioita. (Turun Sanomat: Tutankhamonin aarteet näytteillä Lontoossa)

Pelkkään aarteiden luettelointiin kului aikaa kymmenen vuotta

Kaikki aikoinaan hautakammioon sijoitetut aarteet ja esineet olivat tallella. Niiden määrästä kertoo se, että pelkästään kaiken luettelointiin meni kymmenen vuotta. Kaikkien esineiden luettelemiseen, valmiista luettelostakin, tällä sivullakin kuluisi varmasti ainakin vuosi.

"Etukammiota pienemmästä sivukammiosta löydettiin lisää aarteita: loistavia kuninkaallisia pukuja, lippaissa jalokiviä ja koruja; yhdestä löytyi hyvin kaunis, kullasta ja lasimassasta tehty käyräsauva - faaraon valtikka - ja toisesta löytyi lasuurikivestä ja sinisestä fajanssista valmistettuja uhrimaljakoita. Upein taideteos oli kuitenkin kullattujen paarien alta löytynyt valtaistuin. Se oli kauttaaltaan päällystetty lehtikullalla ja koristettu fajanssi-, lasi- ja jalokiviupotuksin. Selustassa oli kuvattuna Tutankhamon ja hänen puolisonsa ja heidän yläpuolellaan auringonkehrä, käsiin päättyvine säteineen.

Tutankhamon lepäsi monikerroksisessa arkkuviritelmässä, jossa jouduttiin avaamaan arkunkansi ja sarkofagi toisensa jälkeen, kunnes itse faarao löytyi. Sisin arkku, varsinainen faaraon leposija, on maailman kautta aikain arvokkain ruumisarkku. Se on valmistettu puhtaasta kullasta. Paksulla kulta-arkulla on pituutta 185 cm ja painoa 225 kg. Koko sarkofagi- eli arkkusysteemin paino on lähes 1 400 kg. Aivan itsestään selvää on, että vielä faaraonkin seurana arkussa oli tavaton määrä kultaesineitä, koruja ja amuletteja, faaraon henkilökohtaisena aseena haudanryöstäjien varalta, rautateräinen tikarikin tupessaan. Käärinliinoihin kiedotun ruumiin ympärillä oli 143 kultakorua."
Tutankhamon

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mercedes Blanco

Pikkuruinen lisäsilmäys aarteistoon

"Kammion esineistön materiaaleina oli käytetty mm. alabasteria, eebenholtsia, kultaa, lapis lazulia, turkoosia, kornaliinia, ametistia ja norsunluuta. Tulkoot loputtomasta valikoimasta mainituiksi vielä esimerkkeinä strutsinsulilla koristetut kärpäslätkät, ruo'osta tehdyt toalettirasiat, kalsiittimaljakot, puusta ja pronssista tehty elämänmerkin muotoinen soihdunjalusta, jonka haarat olivat öljykuppiin pistetyn liinaisen lampunsydämen pidikkeinä, valtikat, kepit ja granuloimalla koristellut kepit, sellaiset kepit, joiden käyrää päätä koristaa aasialaisen tai neekerin vartalo, kuuluisat mittakepit eli "kyynärät" neljin kappalein, vihollisten kuvilla koristellut pienet tuolit, kokoonpantavat jakkarat, joiden jalat kaartuvat villisorsan pään muotoisina...

...liinakangaskääröt, rasiat täynnä sormuksia ja muita koruja, sandaalit, hansikkaat, ratsupiiskat, norsunluulipas, jonka sisältä tulee esille arangoniittinen viinisiivilä, faaraon haarniska, jonka rintalevyssä mustakasvoinen kuninkaan kuva jälleensyntyvän Osiriin hahmossa, kullatusta puusta tehdyt helistimet, nauhat ja puiset päänalustat, kuninkaan kuvapatsaat, hiuslaitteet, lannevaatteet, Amonin pyhää hanhea esittävä patsas, perseakimput, jumalien kuvilla koristettu hopeatorvi, suurenmoinen, kulta-, hopea- ja lasimassaupotuksien muodostamilla lootuskukilla koristettu sauva, osiriinsauvat, jumalia ja henkiolentoja esittävät kuvat hieroglyfiteksteineen, voideastiat, skarabeet, aseet, seremoniajouset, nuolet, neljä kullatusta puusta tehtyä hautakappelia, kullatuilla päivänkakkaroilla koristettu liinakankainen valtaistuinkatos, kulttiesineet, norsunluinen paletti, joka oli kuulunut Amenofis IV:n tyttärelle Meritatonille, Tutankhamonin kälylle, lootuksista ja ruiskaunokeista tehty kukkaseppele, kullatusta puusta tehdyt arkun kantokorennot, pienoispatsaat, pienet mustat naokset, pienet jumalankuvat, jotka on tehty kullatusta tai mustaksi hartsatusta puusta, Niilin lietettä siihen istutettuine jyvineen...

...käsimyllyn malli, hopeapeili, kullalla päällystetty peilirasia, kultapeili, kirjurinvarusteet, norsuluumalja, ruokokynä, palmun muotoista pylvästä muistuttava kynäteline, viuhka, jonka muodostavat puolipyöreään norsunluunpalaseen kiinnitetyt vuoroin valkoiset, vuoroin ruskeat strutsinsulat ja jonka norsunluiseen varteen on kaiverrettu papyruksenkukkaterttu ja jonka varsi päättyy kultaisella pohjalla olevaan violettiin lasinuppuun, tummanpunaisesta seetripuusta ja eebenholtsista tehdyt kaksi arvokasta kabinettikaappia, peruukkiteline, seremoniavaltikka (kherep eli aba), bumerangit ja muut heittoaseet, kahdeksan kilpeä, joista kaksi päällystetty gepardinnahalla, votiivikilvet, pienikokoiset venemallit, granaattiomenan muotoinen hopeamalja, flabellumit, 116 koria kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja jyviä...jne jne...jne jne jne..."

Maailmansensaatio!!!

Ainutlaatuinen löytö herätti tavatonta huomiota kaikkialla maailmassa, ja useiksi vuosiksi kuninkaiden laaksosta tuli kiihkeän mielenkiinnon kohde. Iloisen 1920-luvun hengessä tästä löydöstä otettiin irti kaikki mahdollinen. Tutankhamonin tarumainen kullanhohto oli vuosikausien ajan sanomalehtien otsikoissa seuratuimpia tapahtumia ja uutisia. Löytö loi leimansa muotiin, kankaiden kuviointiin, jopa revyyohjelmiin ja runoihin.

Ihan koskematon ei Tutankhamonin hauta löydettäessä ollut. Verraten pian, hautauksen jälkeen, haudanryöstäjät olivat myllänneet sen, mutta vieneet mukanaan vain voiteita tai joitakin pikkuesineitä. Ehkä heidän ryöstöyrityksensä oli havaittu ja estetty. Vielä toinenkin, samankaltainen, epäonnistunut ryöstöyritys on tehty. Näiden tapausten suurin aikaansaannos on ollut se, että kammion tavarat ja aarteet menivät näissä tilanteissa mullin mallin ja sekaisin.

Tutankhamonista ei, ennen hänen hautansa löytymistä, tiedetty juuri mitään muuta, kuin nimi. Haudan löytänyt Howard Carter ei ollut opiskellut arkeologiaa, mutta hän oli oppinut käytännön työssä, Egyptin kaivauksilla enemmän arkeologiasta, kuin juuri kukaan olisi siitä voinut yliopistoissa oppia. Sen, mikä häneltä puuttui teoreettisessa koulutuksessa, hän korvasi taidokkuudellaan, tietämyksellään ja palavalla innolla. Näin hän jätti jälkensä ja nimensä historiaan täydellisemmin, kuin juuri monikaan kouluja käynyt arkeologi. Ensiesiintymisensä faaraoiden mailla hän teki Beni Hassanissa sijaitsevilla Keski-Egyptin prinsessan haudan kaivauksilla.

Arkeologin uransa alusta alkaen Carter suhtautui työhönsä mitä suurimmalla innolla ja uutteruudella, eikä hän kaihtanut minkäänlaisia ponnistuksia, tavoitellessaan tehtävissään parasta lopputulosta. Hänen erityisiin ominaisuuksiinsa kuului se, että hän oli varsin täysinoppinut kuvataiteilija. Siksi hän kykeni luonnostelemaan ja maalaamaan kaikesta löytämästään ja näkemästään tarkkoja ja taidokkaita kuvituksia. Välillä Carter tekikin työtä ihan päätoimisena taiteilijana, maalaten akvarelleja turisteille.

Tutankhamon

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mercedes Blanco


Ennen Tutankhamonin haudan löytymistä, Carter oli tehnyt jo vuosien mittaan ainakin viisi erillistä etsintää Kuninkaiden laaksossa, löytääkseen juuri Tutankhamonin haudan. Nämä etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta, mutta siitäkös Carter sai vain uutta puhtia etsintäänsä. Tutankhamonin hautaa Carter alkoi taas kerran, mitä suurimmalla päättäväisyydellä etsiä 4. marraskuuta 1922. Vain kolme päivää ehtiä kulua, kun haudan sisäänkäynti oli paikallistettu ja vuosisadan suurin arkeologinen löytö oli tapahtunut. Laaksosta oli löydetty ennen Tutankhamonin haudan löytymistä jo 25 kuninkaan haudat. Noista hautalöydöistä monet ovat vaipuneet historian hämäriin, mutta Tutankhamonista tuli yhdessä yössä maailman kuuluisin faarao.

Huolimatta valtavista kulta- ja aarremääristään, on muiden faaraoiden hautakammioiden koosta yms. voitu päätellä, että yllättäen, nuorena kuolleen Tutankhamonin hautakammio oli "varsin vaatimaton". Miten valtavia ovatkaan olleet ne aarrearkut ja kultamäärät, mitä muista kammioista on aikojen saatossa alhaisesti varastaen ryöstetty, sitä voimme vain arvailla. Joka tapauksessa, Tutankhamonin kammion löytö on rikkain, mitä Egyptistä koskaan on löydetty. Aarteet ovat nykyisin Kairon egyptiläisen museon verrattomin nähtävyys.
Egyptin kuninkaan saattue

Muumion kirous

Kaikkiin pyhiin hautapaikkoihin, sekä muumioihin, liittyy sellainen ajatus, että mahdollinen hautapaikalle tunkeutuja on kohtaava kirouksen. Myös jo pian Tutankhamonin haudan löytymisen jälkeen alkoi maailman lehdistössä valtaisa kirjoittelu ja spekulointi Tutankhamoniin liittyvästä muumionkirouksesta.

Yhtään ei vähentänyt epäilystä muumion kirouksen todellisuudesta se, että etsinnän järjestänyt lordi Carnarvon kuoli keuhkokuumeeseen Kairossa, Egyptissä - samaan aikaan, kun haudan esineistöä vasta luetteloitiin. Carnarvon kuolema kiihdytti uutisoinnin Tutankhamonin muumion kirouksesta aikakauden lehdistössä äärimmilleen. Monet tahot pitivät itsestään selvänä sitä, että lordin kuoleman oli aikaansaanut juuri muumion kirous.

Tutankhamonin kuoleman jälkeiset vuodet

Tutankhamonin kuoltua, hänen leskeksi jäänyt nuori vaimonsa lähetti heettiläisten kuninkaalle salaisen viestin, jossa hän pyytää yhden tämän pojista puolisokseen kuolleen Tutankhamonin tilalle. Kuningas toteutti kuningattaren toiveen, mutta prinssi ei koskaan päässyt perille ja huhuttiin, että Egyptin sotajoukkojen ylipäällikkö olisi antanut murhata prinssin. Varmasti tiedetään, että Amonin papisto asetti uuden faraon valtaistuimelle neljä vuotta myöhemmin ja että hän palautti järjestyksen valtakuntaan. Lähteet
Desroches-Noblecourt, Christiane: Tutankhamon - Faaraon elämä ja kuolema - alkuperäinen teos 1963, Weilin&Göös
Christian Jacq: Tutankhamonin hauta - Gummerus 2003
Thomas Hoving: Tuntematon Tutankhamon - alkuperäinen teos 1978, Tammi 1981
Tyldesley, Joyce: Muumiot - Gummerus 2000
Ventura, Piero ja Ceserani, Gian Paolo: Tutankhamon - Egyptin farao ja haudan aarteet - WSOY 1986
Paavo Castrén: Uusi antiikin historia - Otava
Ihmiskunnan kronikka: Tutankhamon
Kulttuuri antiikin maailmassa - kustannusosakeyhtiö Teos

Carterin koti

Tutankhamonin löytäjän Howard Carterin kotitalo Luxorissa Egyptissä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Przemyslaw Idzkiewicz


Tutankhamon

Aarrekammion sisältöä näyttelyssä, Barcelona, Espanja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © garzhia


Tutankhamon

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva harpunistista - Copyright © Mercedes Blanco

Selket - skorpionijumalatar ja vainajien suojelija

Selket (Serket) - muinaisen Egyptin skorpionijmalatar, joka "saa kurkun hengittämään", Tutankhamonin kanooppikaapin äärellä. Jumalattaren pään päällä on häntänsä kohottanut skorpioni.

Harpunisti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Yann Caradec

Kuningas harpunistina

Kuningas käyttämässä harppuunaa. Kultauksella peitetty puuveistos Tutankhamonin haudasta. Harppuuna on pronssia. Tällaisella välineellä, pienellä lautalla seisten, kalastettiin vesillä ja soilla.

Tutankhamon ei kuitenkaan saalista kaloja, vaan virtahepoa, joka oli muinaisen Egyptin Seth-jumalan pyhä eläin. Kuningas on Horus-jumalan ruumiillistuma - ja jumalat Horus ja Seth olivat sotaisissa väleissä keskenään.

Tämänlaiset, kolmiulotteiset veistokset olivat aikakaudella hyvin harvinaisia. Harpunisti on veistoksellisesti, mestarillisella ja realistisella toteutuksellaan lähes vertaamattoman upea Egyptin taiteessa. (Touregypt: The Tutankhamun Exhibit - Statues, Sculptures and Containers: "The King as Harpooner").