Kreikka ja Rooma
Tunturisuden sivut

Vestan neitsyet - Virgines Vestales

Vestan neitsyet eli vestaalit (latinaksi virgines Vestales) olivat antiikin Roomassa kotilieden jumalattaren Hestian, latinaksi Vestan, papittaria. Heidän tehtävänään oli huolehtia Vestan kultista. Tehtävään Rooman kuningas valitsi aluksi kaksi vestaalia, seuraavaksi vestaaleja valittiin neljä ja lopulta, tasavallan alussa määräksi vakiintui kuusi. Vestaalien valinta siirtyi pontifex maximukselle, Rooman ylipapille. Vanhin kulloinkin toimessa oleva vestaali eli papitar Virgo Vestalis Maxima tai Vestalium Maxima, oli kultin johdossa.

Ensimmäisiä mainintoja vestaaleista on ajalta n. 700 eaa, jolloin muinaisen Rooman kuninkaana toimi Numa Pompilius (753 - 673 eaa.) Viimeisin tiedetty, tätä tehtävää hoitanut vestaali oli Coelia Concordia n. 300 jaa. Lopullisesti papitarten toiminta lakkasi vuonna 394 jaa. Viimeinen koko Roomaa hallinnut keisari Theodosius I (347 - 395), joka tunnetaan lisänimellä Suuri, oli innokas kristitty ja tuhosi kaikki vanhat kultit, antaen myös sammuttaa tulen Vestan temppelistä.

Vestan neitsyt

"Vestan neitsyt kantaa pyhää tulta" - ranskalainen rokokoomaalari Jean Raoux (1677 - 1734)

Vaatimuksia Vestan neitsyeiksi pyrkiville

Vestan neitsyeksi pyrkivät olivat aina ylhäistä syntyperää - eli heidän tuli kuulua patriisiperheisiin (patriisit - ylempi Rooman kahdesta yhteiskuntaluokasta). Heidän kummankin vanhempansa oli oltava elossa ja heidän oli oltava vapaiden Rooman kansalaisten lapsia. Tytön vanhemmat eivät myöskään saaneet työskennellä alhaisessa tai säädyttömässä ammatissa, esimerkiksi näyttelijöinä tai kapakoitsijoina. Myös arvannosto oli valinnassa käytössä, kun pyrkijöitä oli runsaammin - parinkymmenen ylhäisöperheen joukosta valittiin arvalla se perhe, josta tyttö saattoi päästä vestaaliksi. Pyrkijöiden tuli olla joka suhteessa moitteettomia. Heillä ei saanut olla minkäänlaisia fyysisiä, kuten puhe- tai kuulovammoja, eikä epämuodostumia eikä henkisiä poikkeavuuksia normaalista.

Vestan neitsyet

"Vestan neitsyet" - ranskalainen rokokoomaalari Jean Raoux (1677 - 1734).

Myöhemmin hyväksyttiin tyttöjä myös plebeijien (plebeijit - alempi Rooman kahdesta yhteiskuntaluokasta) perheistä, sillä oli vaikeaa löytää sellaisia patriisiperheitä, jotka olisivat olleet halukkaita luovuttamaan tyttärensä 30 vuoden ajaksi vestaaliksi.

Valitulle tytölle järjestettiin aluksi juhlava seremonia, captio.

Vestan neitsyt

Vestaalilapsoset

Tehtävään astuessaan tytöt olivat 7 - 10-vuotiaita. Vestaaliksi tullessaan tytöt antoivat siveyslupauksen. Asuntona vestaaleilla oli temppelin vieressä sijaitseva Atrium Vestae.

Jos vestaali kuoli ja hänen tilalleen jouduttiin valitsemaan uusi vestaali, niin tällöin tytön ei poikkeuksellisesti tarvinnutkaan olla lapsi, vaan hän saattoi olla nuori nainen. Hänen ei tarvinnut olla edes neitsyt, sillä kyseeseen saattoi tulla jopa nuori leski tai eronnut.

Ensimmäiset neljä vestaalia olivat nimiltään Gegania, Veneneia, Canuleia, ja Tarpeia. Heistä Tarpeia petti Rooman sabiineille (itaalinen heimo muinaisessa Italiassa), koska luuli saavansa siitä palkkiokseen jalokiviä. Tarpeia murskattiin tämän vuoksi rangaistuksena kuoliaaksi ja hänen ruumiinsa viskattiin alas kalliolta, joka nykyisinkin kantaa hänen nimeään.
Raquel Mol

"Vestan neitsyt" - ranskalainen rokokoomaalari Jean Raoux (1677 - 1734).

Vestaalin tehtäviä

Vestaalien ura kesti 30 vuotta ja heillä oli hoidettavanaan vuorokaudet ympäri lukemattomia rituaaleja. Kymmenen ensimmäistä vuotta kuluivat vestaalin tehtävien opiskeluun, seuraavat kymmenen tehtävien hoitoon Vestan temppelissä ja viimeiset kymmenen tehtävien opettamiseen seuraajille. Kun virallinen palvelusaika kolmenkymmenen vuoden kuluttua täyttyi, vestaalit olivat vapaita lähtemään, jopa menemään naimisiin. Monia kuitenkin houkuttivat jatkamaan erilaiset juridiset, sosiaaliset ja taloudelliset etuoikeudet, joita vestaaleille oli myönnetty.

Vestaalien tärkein tehtävä oli Vestan temppelissa palavan, ikuisen pyhän tulen hoito ja vartiointi. (Sellainen pyhä tuli oli myös Ateenan Akropoliilla kaupungin suojelijan Athene Poliaksen pyhäkössä). He myös osallistuivat muihin Vestan kultin menoihin, kuten uhrijuhlien valmisteluihin. Muita tehtäviä olivat loputon siivoaminen, pyhän veden kanto Forumin pyhästä lähteestä, erilaisissa rituaaleissa nautittujen ruokien, kuten uhrileivän (mola salsa) valmistaminen, sekä huolehtiminen temppelin erilaisista, pyhistä esineistä.

Vestan pyöreän temppelin varastotiloissa säilytettiin pyhäinjäännöksiä, esimerkiksi Troijaa suojelleen Athene-jumalattaren kulttikuvaa (Palladion), jonka Aeneas oli tarun mukaan tuonut Italiaan. Yksikään roomalainen ei kuitenkaan ollut nähnyt sitä, sillä sen piilopaikka oli yksinomaan vestaalien tiedossa.

Sammumaton tuli ja kaikki pyhät esineet olivat Rooman säilyvyyden pantteja. Jos niille tapahtui jotakin, koko Rooman olemassaolo vaarantui. Vestan neitsyiden uskottiin olevan kirjaimellisesti vastuussa Rooman kohtalosta, ja siksi heillä oli keskeinen osa monissa uskonnollisissa toimituksissa.

Vestaaleja arvostettiin ja kunnioitettiin suuresti. Heillä oli kunniapaikka juhlissa ja teattereissa, ja he viettivät vaurasta elämää valtion kustannuksella.

Vestaaleilta kyseltiin myös neuvoja erilaisiin elämän asioihin ja ongelmiin. Rooman kaduilla heitä kuljetettiin kuin keisaria kantotuolissa ja saattueen edellä kulki liktori, joka toimi vestaalien avustajana ja suojelijana. Liktori kantoi olallaan vitsakimppua, jonka keskellä oli piilukirves, symbolina siitä, että hänellä oli valta ruoskittaa ja mestata.

Vestaalit nauttivat täydellistä, pyhää koskemattomuutta, ja jos joku jollakin tavalla rikkoi tätä ja vahingoitti vestaalia, siitä seurasi kuolemanrangaistus. Rooman kaduilla oli kuningasajan loppupuolella liikennerajoituksia ja niinpä kuormien ajo ja yleensä kaduilla ajaminen oli kielletty kaikilta muilta, paitsi vestaaleilta ja tietyiltä papeilta, heidän liikkuessaan virkatehtävissä.

Vestaalien erityisesta vallasta kertoo se, että heillä oli valta vapauttaa tuomittuja vankeja ja orjia, vain koskettamalla heitä. Jos kuolemaantuomittu matkalla teloituspaikalle näki vestaalin, hänet heti automaattisesti armahdettiin. Usein kävi myös niin, että jostakin rikoksesta tuomiolla oleva, korkea-arvoinen roomalainen kääntyi viimeisenä oljenkortenaan vestaalien puoleen, jotka sitten yrittivät anoa keisarilta armoa syytetylle.

Vestaaleilla oli jo 450 eaa. ainoina roomalaisina naisina oikeus hallita omaa omaisuuttaan ja laatia jopa testamentti. Heidän pääperijänsä oli Rooman valtio, mutta pieniä osuuksia perinnöstään he saattoivat jättää sukulaisilleen.

Keisari Augustuksen ajasta lähtien vestaalittaret nauttivat entistä suurempaa arvonantoa. Augustus perusti Forumin viereisellä Palatiumkukkulalla sijainneen palatsinsa yhteyteen toisen Vestan pyhäkön ja antoi vestaalittarille tärkeitä tehtäviä monissa uusissa keisarillisissa juhlamenoissa. Runoilijat kirjoittivat Vestasta Augustuksen jumalaisena sukulaisena, ja keisari Claudiuksen aikana vestaalittaret määrättiin vastuuseen Augustuksen vaimon Livian jumalakultista.

Neitsyyden menetyksestä kuolemanrangaistus

Jos pyhä tuli pääsi sammumaan, katsottiin, että vestaali ei ollut tulineen suojellut kaupunkia, kuten hänen kuului tehdä ja vestaali ruoskittiin. Jos vestaali hairahtui rakkauden poluille jonkun kohtaamansa, uljaan roomalaisnuorukaisen kanssa ja menetti neitsyytensä, seuraukset olivat hyvin vakavat, sillä vestaali haudattiin Romuluksen ja Remuksen äidin tavoin elävältä. Rangaistuksen takana oli ajatus siitä, että tullessaan vestaaleiksi, tytöt jättivät oman perheensä - ja heistä tuli valtion eli Rooman valtakunnan tyttäriä. Niinpä kaikki Rooman miehet olivat heidän veljiään, ja sukupuolisuhteet vestaalien ja miesten välillä katsottiin insestiksi. Vestaalien rangaistuksena elävältä hautaamista käytettiin myös siksi, että siinä vestaalin verta ei tarvinnut vuodattaa - sillä tämä oli jyrkästi kiellettyä.

Yhteensä kahdeksantoista vestaalin sanotaan tulleen elävältä haudatuksi ja sitä pidetään hämmästyttävän alhaisena lukuna.

Vestan neitsyt

Liian elegantista pukeutumisesta kuolemanrangaistus

Kuolemantuomioon riitti joskus liian elegantti pukeutuminenkin. Vestaali Minucia esiintyi 337 eaa. niin hienosti pukeutuneena, että sai kaikkien huomion kääntymään itseensä. Tämän vuoksi hänet tuomittiin siveettömyydestä ja haudattiin elävältä kaupungin erään portin ulkopuolelle. Hänen kolkkoon kohtaloonsa saattoi olla osasyynä se, että hän oli plebeiji, eivätkä patriisit katsoneet hyvällä sitä, että plebeijivestaali pukeutui loistokkaammin, kuin konsanaan patriisit. Ennen häntä, samasta siveettömyydestä oli syytetty Postumia-nimistä vestaalia vuonna 420 eaa.

Noin vuosikymmen Minucian tapauksen jälkeen syytettiin Tutia-nimistä vestaalia samasta rikoksesta, mutta hän todisti syyttömyytensä kantamalla vettä seulassa Tiberistä Vestan temppeliin läikyttämättä pisaraakaan.

90-luvulla jaa. keisari Domitianus vainosi kristittyjä, mutta ei hän suhtautunut suopeasti vestaaleihinkaan. Hän rankaisi ankarasti sellaisia vestaaleja, jotka olivat rikkoneet siveydenlupauksensa. Kolme vestaalia paljastettiin hänen aikanaan, nimittäin ylivestaali Cornelia sekä kaksi sisarusta Oculata ja Varronilla. Viimeksi mainitut saivat keisarin jalomielisyyden puuskan vuoksi valita ihan itse kuolintapansa, mutta Cornelian keisari antoi isien tavan mukaan haudata elävältä. Hänen rakastajansa ruoskittiin kuoliaaksi.

Vestan neitsyitä syytettiin joskus myös perättömistä poliittisista tai muista syistä. Joidenkin kerrotaan epätoivoissaan heittäytyneen alas Vestan pyhäkön katolta.

Vestan neitsyet

"Lepäävä alaston" - kroatialainen Vlaho Bukovac (1855 - 1923).

Todellisuudessa ilotalon elämää?!

Oliko neitsyiden elo asunnoillaan todellisuudessa sitten aina niin harrastakaan, sitä voi syystä epäillä. Tuskinpa nuorten neitojen tunne-elämän täysin tukahdutti jokin alttarilla lepattava pyhä tuli, kun pimenevän ja kuuman Rooman yön saapuessa kujilla ja käytävillä kulki toinen toistaan houkuttelevampia nuorukaisia. Naisia vihannut satiirikko Juvenalis (60 - 135 jaa.) ainakin väitti, että Vestan atrium oli hänen aikanaan kuin ilotalo.

Vestan neitsyet

"Vestan neitsyen pyhitys" - italialainen, myöhäinen barokki ja rokokoo, Alessandro Marchesini (1663 - 1738).
Vestan neitsyt

"Kadotettu paratiisi" - Federico Fernandez Y Gimenez (1846 - 1873).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © sofi01


Vestan Neitsyt Maria

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Let Ideas Compete

Neitsyt Maria

Vestan pyhät rakennukset tuhoutuivat 1500-luvulla. Tällöin paavi tarvitsi kaiken marmorin ja kalkkikiven Pietarinkirkon rakentamiseen.

Sittemmin kristinuskon piirissä Neitsyt Maria on ikäänkuin saanut ottaa itselleen Vestan aseman.

Sisarukset

"Sisarukset" - ruotsalainen Stig Blomberg (1901 - 1970).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Peterappelros


Sisarukset

"Pelaajat" - ruotsalainen Stig Blomberg (1901 - 1970).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nahid V



Sisarukset

"Sisarukset" - ruotsalainen Stig Blomberg (1901 - 1970).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Daniel Hansson


Lähteet
Etusivulla lueteltujen kirjallisten lähteiden lisäksi;
From Wikipedia, the free encyclopedia: Vestal Virgin
Rome's Vestal Virgins: A Study of Rome's Vestal, Robin Lorsch Wildfang
Päivi Parhi-Riikola: Rooman naispapit omistautuivat uralleen