Kuvassa yllä Kreikassa sijaitseva, antiikin olympialaisille pyhitetty museo, jolla nimenä Syngreion. Saksalaisten arkkitehtien suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1888. Lähes 500 kohdetta antiikin ajoilta tutustuttaa kävijän museossa olympialaisiin antiikin aikoina. - Kuva Copyright © dronepicr - Creative Commons.

Antiikin urheilu

Kreikkalaisten urheilulla on sotilaallinen tausta. Historiallisena aikana lähes jokainen kreikkalainen mies kuului eräänlaisena reserviläisenä sotaväenyksikköön. Näissä yksiköissä harjoiteltiin taukoamatta erilaisia urheilulajeja, jotka suoranaisesti edistivät taistelukykyä.

Kaikki vapaat miehet harrastivat antiikin Kreikassa urheilua ainakin nuorina. Olihan sen kautta mahdollista tavoittaa kreikkalaisen kauneuskäsityksen mukainen, idealistinen ja sopusuhtainen vartalo. Kreikkalaisessa kulttuurissa oli sen syntymyytistä lähtien kaipuu ja pyrkimys täydelliseen kauneuteen. Kauneus katsottiin jumalten aikaansaannokseksi, joten kaunis ihminen, kaunis urheilijakin, oli todiste siitä, että hän oli jumalten suosikki. Helleenit eivät pitäneet kristittyjen tapaan kauneutta syntisenä, vaan se oli päinvastoin kansalaishyve siinä, missä rehellisyys ja hyväsydämisyyskin.

Ensimmäiset olympialaiset pidettiin 776 eaa, mutta mikään ei todista, etteikö kisoja olisi ollut jo aikaisemminkin. Maalausten ja kertomusten perusteella Kreikassa urheiltiin jo vuosisatoja ennen ensimmäisiä olympialaisia.

Nyrkkeilykin sai alkunsa antiikin aikaan. Kuvassa nyrkkeilijä 1700-luvulla - kuva The Metropolitan Museum of Art.

Alastonurheilua

Urheilu oli tärkeä osa kasvatusta Ateenassa, ja erityisesti Spartassa. Spartalaiset eivät hyväksyneet pojissa laisinkaan naismaista pehmeyttä tai lihavuutta, vaan ihan laissa oli säädetty, että poikien oli esittäydyttävä eforeille, virkamiehille, alastomina kymmenen päivän välein. Mikäli pojan olemus kieli laiskuudesta tai joutilaisuudesta hänelle määrättiin raipparangaistus. Kestävyyskokeisiin kuului poikien ruoskiminen.

Urheilija

Spartalla oli merkittävä osuus alastomuuden omaksumisessa osaksi urheilua 600 - 500-luvuilla eaa. Nuorten atleettien seksuaaliseen vetovoimaan viitataan kirjallisuudessa toistuvasti. Urheilun ja fyysisen rakkauden suhdetta antiikin Kreikassa tutkinut Thomas Scanlon on pitänyt epäuskottavana ajatusta, että urheilun parissa yleinen nuoriin poikiin kohdistunut seksuaalisuus olisi perustunut muinaisiin, indoeuroopalaisiin initiaatiomenoihin. Sen sijaan tapa syntyi hänen mukaansa Kreetalla ja Spartassa 600-luvulla eaa. ja oli yleinen myös doorilaisalueilla, Thebassa ja Theralla. Poikarakkaus ja fyysinen nuorison kasvatus levisi sitten muualle Kreikkaan ja vakiintui 500-luvulla eaa. osaksi urheilua, symposionkulttuuria ja koulutusta.

Pausaniaan mukaan jokaisessa kaupungissa oli gymnasion, nuorten miesten kasvatuksen keskukseksi muodostunut urheilupaikka, johon kuuluivat juoksurata, hyppy- ja heittopaikat sekä samassa yhteydessä toiminut painikoulu, palaistra. Poikaiässä oleville järjestettiin omia harjoituksia gymnasioneissa ja ikäsarjoja kisoissa. Näissä urheiltiin alastomina ja poikien kauniit ruumiit tarjosivat viihdykettä ja silmäniloa vanhemmille miehille. Antiikin aikana kaduillakaan miehet eivät katselleet vain kauniiden naisten perään, vaan he ihastelivat poikia ja nuorukaisia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sangudo

Tytöt ja naiset - urheilu ja kasvatus

Platonin mukaan naisille ei voitu antaa samaa koulutusta urheiluineen, kuin miespuolisille. Tämä johtaisi hänen mukaansa naurettavuuksiin, kuten siihen, että naiset voimistelevat alastomina painikoulussa miesten kanssa. Silti, Sparta erosi muusta Kreikasta siinä, että siellä tyttöjäkin valmennettiin ja kasvatettiin fyysisesti. Heidän lajejaan olivat juoksut, heittolajit ja kuorotanssit. Näiden avulla heistä kasvoi voimakkaita perheenäitejä ja synnyttäjiä.

Naimisissa olevat naiset eivät kuolemanrangaistuksen uhalla saaneet osallistua Olympian kisoihin, lukuun ottamatta Demeter Khamynen papitarta. Naisten ainoa mahdollisuus osallistua olympialaisiin olivat valjakkoajot, koska naisilla oli mahdollisuus ja oikeus omistaa kilpa-ajoihin osallistuva valjakko. Spartan tunnetuimpiin yksittäisiin Olympia-voittajiin kuului kisoissa ensimmäisenä naisena voittanut, valjakkoajon mestariksi noin 390 eaa. noussut Kyniska.

Naiset olivat poissulkemisestaan närkästyneitä ja järjestivät olympiakisojen välivuosina omat, vain naisille tarkoitetut kisansa.

Spartassa tyttöjen kasvattaminen yhteisönsä jäseniksi todennäköisesti sisälsi myös homoseksuaalista fyysistä rakkautta, mutta tämä ei ollut yhtä järjestäytynyttä kuin nuorten miesten kasvatuksessa.

Jousiammuntaharjoituksia antiikin hengessä. "Hit" - Frederic Leighton (1830 - 1896).

Antiikin urheilulajeja

Eri urheilulajit ovat aikanaan kehittyneet pitkällisten ja hämärärajaistenkin prosessien myötä. Antiikin urheilulajit voidaan lajitella syntytapansa mukaan. Karkeasti saadaan näin neljä ryhmää: laji saattoi syntyä luonnollisesta liikkumisesta, sodankäynnistä, rituaaleista tai leikeistä.

Luonnollisesti kehittyneitä lajeja ovat juoksu, hypyt, uinti sekä varhaisimmat välineurheilut, soutu ja hevosurheilun eri lajit. Sodankäynnin mukana kehittyneitä urheilulajeja ovat kamppailulajit, nyrkkeily ja pankration. Muita lajeja, joiden taustalla on sotataito, ovat mm. miekkailu, keihäänheitto, kiekonheitto ja jousiammunta. Uskonnollisista rituaaleista ja juhlista ovat kehittyneet monet tanssit. Leikeistä lajiesimerkkinä on vaikkapa köydenveto. Joukkuepallopelejäkin kreikkalaiset alkoivat pelata jo 700-luvulla eaa.

Rypälejuoksu

Yksi erikoinen kilpajuoksumuoto antiikin Spartasta on rypälejuoksu. Siinä joukko karkuun juoksevia nuorukaisia kuormitettiin raskailla viinirypäletertuilla. Sen jälkeen takaa-ajajat yrittivät saada heidät kiinni ja riistivät samalla itselleen niin paljon rypäleitä, kuin kykenivät. Mitä suuremman saaliin takaa-ajajat saivat haltuunsa, sitä suurempi sato oli odotettavissa.

Soihtuviesti

Soihtuviesti oli yksi harvoista joukkuelajeista, joissa myös kilpailtiin. Jos jumalan kunniaksi kiidätetty soihtu sammui kesken juoksun, suoritus hylättiin heti. Tytöillekin järjestettiin omia soihtuviestikisojaan.

Pankration - kivesten kiskominen kiellettyä!

Pankration oli laji, jossa yhtä aikaa painittiin ja nyrkkeiltiin, potkittiin ja kaikin tavoin murjottiin - eli sitä voi pitää nykyaikaisen vapaaottelun esilajina - jollei lähestulkoon samana lajina. Lähikontaktissa pankrationissa sai puskea päällään, sekä antaa iskuja polvilla ja kyynärpäillä. Hurjuutensa vuoksi laji sopi vain kaikkein väkevimmille atleeteille, jotka nauttivat suurta kunnioitusta.

Silti, vastustajan tahallinen vahingoittaminen oli kiellettyä. Vastustajaa ei saanut purra, hänen silmiään ei saanut kaivaa päästä, eikä hänen kiveksistään kiskoa. Myöskään kämmensyrjällä tai jäykiksi ojennetuilla sormilla ei saanut iskeä. Roomalaiset eivät tästä kreikkalaisten lajista innostuneet, he katselivat mieluummin gladiaattoreitaan.

Harpaston

Harpaston oli antiikin pallopelien kuningas. Ideana oli heittelemällä kuljettaa pallo pelaajalta toiselle, aina kentän päädyssä olevan maalilinjan yli asti. Taklatakin sai, mutta vain pallollista pelaajaa. Joukkueessa oli 10 - 12 pelaajaa. Pienen pallon halkaisija on ollut vain 6 - 8 cm ja painoa sillä oli arviolta 100 - 130 grammaa.

Tanssi ja musiikki

Osana antiikin urheilutapahtumia olivat myös tanssi ja musiikki. Tanssissa nuoret tytöt ja pojat taivuttelivat itseään mitä erilaisimpiin asentoihin, sirkusakrobaattien tapaan. Erityisesti roomalaisissa illanvietoissa suosittiin taidokkaita tanssiesityksiä, joita esittivät useimmiten muualta tuodut orjat. Tanssia säesti usein lyyralla tai huilulla esitetty musiikki.

Tanssi ei antiikinkaan aikaan ollut vain kaunista katseltavaa, vaan varsinkin Kreikassa sitä pidettiin arvostettuna liikuntana. Jopa sotaisuudesta kuulut spartalaiset astelivat taistelukentilleen rytmikkäästi keinahdellen, huilujen soidessa.

Kiekko, moukari, kuula ja keihäs

Antiikin olympialaisten viisiottelussa heitettiin kiekkoa ja keihästä, mutta moukarinheitto tuli olympialajiksi ensimmäisen kerran vasta Pariisin Olympialaisissa vuonna 1900.

Antiikin olympialaisissa ei myöskään ollut kuulantyöntöä, mutta noina aikoina sotilaat Homeroksen mukaan kuitenkin kisailivat kivien työntämisessä. Kuulantyöntö tuli nykypäivän olympialaisten lajiksi vuonna 1896, jolloin Ateenassa olivat ensimmäiset nykyaikaiset olympiakisat.

Herkules eli Herakles, Kreikan mytologian superhahmo on kuuluisa yli-inhimillisistä voimistaan.

Voimamiehiä - maastaveto 500 kg - yhdellä kädellä heitto 143 kg

Antiikin urheilunäyttämöillä esiintyi useita erityisen vahvoja voimamiehiä, joista kerrotaan lukuisia tarinoita.

Aikamoinen atleetti oli eräs Theran tuntemattomaksi jäänyt mies, sillä hän kykeni nostamaan maasta ylös 500 kg painoisen laavakimpaleen. Vuonna 2016 englantilainen, ammattimainen voimamies ja voimamieskilpailija Edward "Eddie" Hall teki maastavedon maailmanennätykseksi vetoremmeillä juuri saman, 500 kg. Oma lukunsa on silti se, että laavakimpaletta on huomattavasti vaikeampaa nostaa, kuin levytankoa.

Arkeologiset lähteetkin kertovat poikeuksellisista voimamiehistä. Olympiasta on löydetty 143 kg painava punainen hiekkakivi, jonka arkaaisen piirtokivikirjoituksen mukaan Bybon-niminen atleetti paiskasi yhdellä kädellä päänsä yli.

Ehkä jo ihan tarujen puolelle menevät maininnat aikakautensa suurimmasta jättiläismiehestä, nimeltään Polydamas. Hän kykeni kuristamaan leijonan hengiltä, paljain käsin. Hän kykeni myös pysäyttämään vauhkoontuneen valjakon täydestä vauhdista. Hurjistunutta sonnia hän nappasi kiinni yhdestä sorkasta ja piti kiinni niin pitkään, että riuhtovan sonnin sorkka irtosi.

Atleeteista maineikkaimpia oli krotonilainen Milon. Hän oli moninkertainen painin olympiavoittaja 500-luvun lopussa ja 400-luvun alussa eaa. Hän ahmi yhdellä istumalla kilokaupalla lihaa, leipää ja litroittain viiniä ja harjoitteli, kantamalla harteillaan vasikkaa, jonka sitten söi. Hän kykeni seisomaan öljytyn kiekon päällä ilman, että kukaan kykeni häntä horjuttamaan.

Painijat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Tony Fischer Photography

Paini

Paini, kreikaksi pale ja latinaksi lucta, on ilmeisesti ihmissuvun vanhin urheilulaji. Sen säännöt ovat tuhansien vuosien mittaan muuttuneet yllättävän vähän.

Painiottelussa kreikkalaiset erottivat pystypainin, jossa ottelijat koskettivat maata vain jalkapohjillaan ja toisiaan vain käsillään, sekä permantopainin, jossa ottelijat painivat toisiinsa kietoutuneina maassa, kuten kuvassa yllä. Muiden urheilijoiden tapaan painijat ottelivat alastomina ja vieläpä voitelivat itsensä ennen ottelua oliiviöljyllä. Paini teki ruumiista niin liukkaan, että pitävän otteen saaminen lienee ollut hyvin vaikeaa, eikä näyttäviä heittoja varmaankaan ole paljon näkynyt.

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki oli Suomen suurimpia mitalitoivoja Rio de Janeiron Olympialaisissa elokuussa 2016. Toiveet eivät tällä kertaa toteutuneet.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva - Copyright © Mats Havia

Olympialaiset

Antiikin Kreikan kisoista huomattavimmat olivat Nemean kisat Nemeassa, Pythian kisat Delfoissa, Isthmoksen kisat Korintissa ja tärkeimmiksi kohonneet Olympian kisat.

Antiikin aikana ylijumalalle Zeulle pyhitetty lehto, Olympia, sijaitsee Peloponnesoksen niemimaalla, Eliin maakunnassa noin 180 kilometriä Ateenasta itään. Alueella oli monia temppeleitä, patsaita ja julkisia rakennuksia, jotka oli tarkoitettu Zeuksen palvontamenoihin. Lehdossa, Olympieionin temppelissä oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä, Perikleen Zeusta esittävä kultainen ja norsunluinen veistos.

Jumalat kisalivat keskenään Olympian lehdossa. Zeus ja Kronos painivat, Apollo juoksi kilpaa Hermeen kanssa ja nyrkkeili Areen kanssa. Olympiassa mittelivät taitojaan ja voimiaan myös heerokset, jumalten kaltaiset sankarit. Näiden jumalten kisailujen innoittamina syntyivät aikoinaan ihmiskunnan olympialaisetkin.

Zeuksen kunniaksi pidetyistä Olympian kisoista on voittajien luettelot vuodesta 776 eaa. Kisoista tuli ennen pitkää niin tärkeät, että kreikkalaiset jopa muodostivat niiden pohjalta ajanlaskunsa ja keskeyttivät niiden ajaksi heimojen väliset kahinat ja sotimisenkin. Ensimmäisten tunnettujen kisojen juoksukilpailujen voittajaksi mainitaan Koroibos. Stadionin juoksu, pituudeltaan 192,5 m, lieneekin ollut kisojen vanhin laji.

Yleiseksi tuli sittemmin viisiottelu, johon kuuluivat juoksu, pituushyppy, kiekon- ja keihäänheitto sekä paini. Myöhemmin ohjelmaan lisättiin asejuoksu, kahden stadionin juoksu ja arviolta 3 - 4 km:n kestävyysjuoksu. Lajeina olivat myös paini, nyrkkeily ja pankration. Nelivaljakolla ajettavat kilpa-ajot olivat myös merkittävä ohjelmalaji.

Sen tuhannen vuoden aikana, jolloin antiikin olympialaisia järjestettiin, lajeja uudistettiin monta kertaa. Niitä lisättiin ja poistettiinkin. Kuten nykyisinkin, antiikin olympialaisia järjestettiin joka neljäs vuosi. Olympialaiset jatkuivat aina vuoteen 393 jaa. - siis pitkään vielä roomalaisvallankin aikana. Rooman kristitty keisari Theodosius lakkautti 393 kaikki Kreikan urheilukisat pakanallisina juhlina.

Triathlon - juoksu ja uinti

Triathlon lajina on verraten uusi, se on kehittynyt Ranskassa 1920-luvulla. Triathlonin kolmesta lajista juoksu ja uinti ovat saman ikäiset, kuin ihminenkin lajina, sillä nehän ovat ihmisen luonnollista liikkumista. Pyöräily on voinut kehittyä vasta polkupyörän keksimisen jälkeen 1800-luvun alkupuolella.

Nyrkkeily

Pojat nyrkkeilevät. Fresko 1500-luku eaa. - kunnostettu versio. Spartalaisten sanotaan keksineen nyrkkeilyn. He oppivat lajin myötä väistämään iskuja ja samalla heidän kasvonsa kovettuivat kestämään iskuja.

Nyrkkeilijä, kreikkalainen pronssiveistos ajalta 200 - 100 eaa. Löydettiin Roomasta kaivauksissa 1885. Museo Nazionale Romano, Palazzo Massimo alle Terme, Rooma.

Erityistä mainetta lempeänä nyrkkeilijänä saavutti 49 jaa. olympiavoittaja Melankomas. Hän perusti menestyksensä loistavaan väistelyyn ja saattoi väistellä piruettimaisesti minuutteja yhteen menoon, myöskään lyömättä itse kertaakaan koko aikana. Näin hänen vastustajansakin selvisivät yleensä ilman ainuttakaan mustelmaa.

Nyrkkeily on yksi niistä monista urheilulajeista, joidenka harrastus on säilynyt antiikin ajoista nykypäivään. Nykypäivän huippunyrkkeilijöitä edustaa suomalainen, raskaansarjan nyrkkeilijä Robert Helenius. Heleniuksen pituus on kaksi metriä ja paino 110 kg.

Lähteet
Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Antiikin urheilu - Olympian kentiltä Rooman areenoille - Atena
Kulttuuri antiikin maailmassa - Kustannusosakeyhtiä Teos

"Mainett' ei uroll' uljaampaa ole maill' eläessään,
kuin mink' ansaitsee käsi vahva ja jaksava jalka." - Homeros: Odysseia, suom. Otto Manninen

Jamaikalainen Usain Bolt jäi maailman urheiluhistoriaan yhtenä kaikkein ylivoimaisimmista urheilijoista lajissaan.

Suomen suosituimpia urheilulajeja ovat jääkiekko, jalkapallo, salibandy, lentopallo ja pesäpallo. Lentopallo on laji, jota harrastavat sekä nuoret että vanhat. Koko maailman suosituimpien urheilulajien listalla lentopallo sijoittuu sijalle viisi. Sitä seuraa 800 miljoonaa ihmistä.

Pelops ja Hippodameia hevoskilpa-ajoissa. Antiikin Kreikassa nelivaljakkoajossa ja ratsastuksessa kilpailtiin jo vuoden 1000 eaa. aikoihin. Olympian kisojen kilpailuohjelmaan nelivaljakkoajo tuli vuonna 680 eaa. ja ratsastuskilpailut vuonna 648 eaa. Myöhemmin mukaan tuli vielä kaksivaljakkoajo.