Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Ian Duffy


Lumimyrskyliitäjä (Pagodroma nivea)

Kyyhkysen kokoinen lumimyrskyliitäjä on eittämättä yksi kauneimmista Antarktiksen linnuista. Koko valkoisella olemuksellaan, kiitäessään vapaana antarktisenharmaalla taivaalla, se ilmentää mitä parhaimmin kaukaisen etelänavan jäänvalkoisia seutuja.

Lumimyrskyliitäjä viihtyy sirkumpolaarisilla, antarktisilla vesillä siellä, missä avovedessä liikkuvat ahtojäät, jäävuoret ja suuret jäälautat - jäiden peittämillä merialueilla, ahtojääalueilla, joilla 10 - 50 % merenpinnasta on jään peittämää. Jäävuorilla parvi istuskelevia lumimyrskyliitäjiä on tavallinen näky.

Lumimyrskyliitäjä on ulappaliitäjien heimoon kuuluva valtamerilintu, sukunsa ainut edustaja, jolla on kaksi alalajia.

Lajin löysi ja nimesi Georg Forster, joka oli mukana kapteeni James Cookin kolmannella tutkimusmatkalla vuonna 1777.

Tuntomerkkejä

Puhtaanvalkoinen lintu. Musta nokka, mustat silmät ja siniharmaat jalat. Höyhenten alla olevat mustat untuvat eivät näy, mutta auttavat lintua pysymään lämpimänä Antarktiksen kylmässä ilmassa.

Pienin varsinaisista myrskylinnuista, painoa on vain 300 - 500 grammaa. Siipien kärkiväli 75 - 95 cm.

Ravinto

Lumimyrskyliitäjät etsivät ravintoaan yleensä ahtojään vaiheilta, räpytellen railojen yläpuolella ja laskeutuen välillä hetkeksi veteen. Enimmäkseen ne nappaavat saalistaan veden pintaosista syöksyin ja lentoliu'uin, mutta ne voivat myös sukeltaa. Usein ne seisoskelevat jäillä, railojen reunamilla, tai ahtojään palasilla, josta ne sitten havaitsevat vedestä sopivaa syötävää. Ravintona ovat krillit, kalat, pienet mustekalat ja nilviäiset sekä raadot.



Videolla lumimyrskyliitäjä.

Pesintä - koko maailman eteläisin pesijä

Lumimyrskyliitäjä on nähty myös etelänavalla. Se on kaikista linnuista kaikista eteläisimpänä pesivä lintu.

Pesintä tapahtuu kaikkialla antarktisella alueella, tavallisesti pieninä ryhminä kallioilla, vierinkivirinteillä ja paljailla huipuilla. Myös sisämaayhdyskunnat ovat tavallisia, jopa 325 kilometrin päässä lähimmältä rannikolta. Näillä sisämailla lumimyrskyliitäjät kylpevät, veden puuttuessa, lumessa. Sisämailta linnut joutuvat tekemään pitkän matkan ravintoa hakiessaan merelle. Lumimyrskyliitäjä munii yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 41 - 49 vrk.

Alalajien pesintä:

Pagodroma nivea confusa - mm. Etelä-Sandwichin saaret, Géologie Archipelago.
Pagodroma nivea nivea - mm. Antarktiksen niemimaa (Antarktiksen pohjoisosassa), Etelä-Georgian saari, Scotia Archipelago.

Lumimyrskyliitäjä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Natalie Tapson


Lumimyrskyliitäjän levinneisyys

Lumimyrskyliitäjä elää monissa paikoissa Etelämantereella, sekä sen lähisaarilla ja kaukaisemmillakin saarilla. Asuinsaaria ovat mm. Etelä-Georgian ja Etelä-Sandwichin saaret, Bouvet-saari, Scottinsaari, Balleny-saaret, Eteläiset Orkneysaaret ja myös Falklandinsaaret. Populaation koko on noin 4 miljoonaa yksilöä.

Lumimyrskyliitäjät eivät ole varsinaisesti muuttolintuja, mutta nekin silti muuttavat kylmimmäksi ajaksi pohjoisemmaksi. Yönsä lumimyrskyliitäjät nukkuvat usein merijäillä.

Keltatuppinokka

Keltatuppinokka.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, lumimyrskyliitäjä Copyright © Flickr/Ian Duffy
*Kuva oikealla, keltatuppinokka Copyright © Flickr/David Cook


Antarktiksen valkoiset linnut - lumimyrskyliitäjä ja varastelevat puhtaanapitotyöläiset, tuppinokat

Antarktiksella on lumimyrskyliitäjän ohella kaksi muuta, kokovalkoista lintulajia: keltatuppinokka (Chionis alba) ja mustatuppinokka (Chionis minor).

Tuppinokat ovat pieniä, pyöreitä, valkoisia lintuja, jotka muistuttavat valkoista kyyhkystä. Niillä on kuitenkin päässään paksut, lihaiset heltat ja ilme on kaiken aikaa epäkyyhkysmäisen ärtyisä.

Tuppinokat ovat pingviiniyhdyskunnissa eläviä rantalintuja. Ne etsivät ruoakseen munia, kuolleita ja kuolevia pingviininpoikasia, pingviiniyhdyskuntien ruoantähteitä - mutta ne syövät myös vuorovesivyöhykkeen kasveja ja eläimiä, hyönteisiä, raatoja, planktonia, rannoille ajautuvaa kuonaa ja kaikkea mahdollista, mikä vähänkin muistuttaa ruokaa. Itse asiassahan tuppinokat tekevät tärkeää puhdistustyötä, hävittäessään rannoilta raatoja ja jätteitä.

Harmillisesti, muiden lintujen kannalta, tuppinokat eivät tyydy vain puhdistustyöhön - vaan ne ovat sen lisäksi kavalia varkaita, jotka kaiken aikaa väijyvät tilaisuuttaan. Räpylättömillä jaloillaan ne kuopivat innokkaasti lumessa, kääntelevät kiviä ja maata ja juoksevat kiireesti pois, vihaisten pingviinien, merimetsojen ja kihujen ulottuvilta, ensiksi varastettuaan niiltä joko niiden ruoat tai munat.

Pesänsä tuppinokat rakentavat usein pingviiniyhdyskunnan vierelle, hieman korkeammalle, niin että ne sieltäkin saattavat kaiken aikaa tarkkailla pingviinejä ja ottaa vaarin ruokailumahdollisuuksista. Tuppinokat munivat kaksi tai kolme ruskeanharmaatäpläistä munaansa joulu-tammikuussa, ja poikaset liittyvät varastelevaan, puhtaanapitotyöläisten ruokailuparveen maalis-huhtikuussa.
Lumimyrskyliitaja
Lumimyrskyliitäjä.
Lumimyrskyliitäjä
Lumimyrskyliitäjä
Lumimyrskyliitäjä liitää vesillä ja mailla

Vesillä lumimyrskyliitäjät lentävät matalalla, mutta mailla yleensä korkeammalla, välttääkseen petomaisia lintuja, kuten etelämerenkihuja. Kuvat yllä: Australian pysyvä Antarktiksen tutkimusasema, Casey Station, 23.12.2013.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuvat Copyright © Flickr/Natalie Tapson


Lähteet

*Department of the Environment Australian Antarctic Division: Snow petrel
*IUCN: Pagodroma nivea
*Cool Antarctica: Snow Petrels
*Bernard Stonehouse: Etelämantereen eläimiä
*New Zealand Birds Online: Szabo, M.J. 2013. Snow petrel. In Miskelly, C.M. (ed.) New Zealand Birds Online. www.nzbirdsonline.org.nz