Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa galaksi ESO 174-1 - Image credit: ESA/Hubble & NASA, R. Tully - Creative Commons.
Hubble galaktisessa naapurissamme
Erittäin epäsäännöllinen galaksi ESO 174-1, joka muistuttaa yksinäistä, utuista pilveä kirkkaiden tähtien taustalla, hallitsee tätä NASA/ESA Hubble-avaruusteleskoopin kuvaa. ESO 174-1 sijaitsee noin 11 miljoonan valovuoden päässä Maasta ja koostuu kirkkaasta tähtien pilvestä ja hämärästä, mutkikkaasta tummasta kaasusta ja pölystä.
Tämä kuva on osa Hubblen havaintojen kokoelmaa, joka on suunniteltu ymmärtämään paremmin lähellä olevia galaktisia naapureitamme. Havaintojen tarkoituksena on selvittää jokaisen tunnetun galaksin kirkkaimmat tähdet ja perusominaisuudet 10 megaparsekin säteellä. Parsek on yksikkö, jota tähtitieteilijät käyttävät mittaamaan valtavia etäisyyksiä muihin galakseihin – 10 megaparsekia tarkoittaa 32 miljoonaa valovuotta – ja se tekee tähtitieteellisten etäisyyksien käsittelystä helpompaa. Esimerkiksi aurinkoa lähin tähti Proxima Centauri on noin 1,3 parsekin päässä.
Kaikkien viereisten galaksiemme kuvausohjelma suunniteltiin hyödyntämään havaintojen välillä käytettävissä olevaa 2-3 % Hubble-ajasta. Hubblen on tehotonta tehdä peräkkäisiä havaintoja objekteista, jotka ovat taivaan vastakkaisissa osissa. Kuvausohjelmat, kuten tämä, jossa kuvattiin ESO 174-1, täyttävät muiden havaintojen väliset aukot. Näin teleskooppi voi siirtyä vähitellen havainnosta toiseen, samalla kun se kerää tietoja. Nämä täytettävät havainnointiohjelmat ottavat kaiken irti Hubblen tarkkailuajan jokaisesta viimeisestä minuutista.
Hubble Checks in on a Galactic Neighbor
The highly irregular galaxy ESO 174-1, which resembles a lonely, hazy cloud against a backdrop of bright stars, dominates this image from the NASA/ESA Hubble Space Telescope. ESO 174-1 lies around 11 million light-years from Earth and consists of a bright cloud of stars and a faint, meandering tendril of dark gas and dust.
This image is part of a collection of Hubble observations designed to better understand our nearby galactic neighbors. The observations aim to resolve the brightest stars and basic properties of every known galaxy within 10 megaparsecs. A parsec is a unit used by astronomers to measure the vast distances to other galaxies – 10 megaparsecs translates to 32 million light-years – and makes astronomical distances easier to handle. For example, the nearest star to the Sun, Proxima Centauri, is about 1.3 parsecs away. In everyday units this is a staggering 25 trillion miles (40 trillion km)!
The program to capture all of our neighboring galaxies was designed to use the 2-3% of Hubble time available between observations. It’s inefficient for Hubble to make back-to-back observations of objects that are in opposite parts of the sky. Observing programs like the one that captured ESO 174-1 fill the gaps between other observations. This way the telescope can move gradually from one observation to another, while still collecting data. These fill-in observing programs make the most out of every last minute of Hubble’s observing time.
Text credit: European Space Agency (ESA)
Image credit: ESA/Hubble & NASA, R. Tully
