Äärimmäisen yksinäinen kääpiögalaksi KK 246 avaruuden äärettömyydessä
Kuva yllä, NASA julkaisi tämän avaruusteleskooppi Hubblen ottaman kuvan 24.5.2020. Hubble on tavoittanut kosmisen tyhjyyden keskeltä kuvaan tähtiloiston keskittymän. Kuvassa on epäsäännöllinen kääpiögalaksi KK 246, jolla on nimenä myös ESO 461-036. Kääpiögalaksi on todellakin äärimmäisen yksinäinen, sillä sen ympärillä on tyhjyyttä 150 miljoonan valovuoden mittainen matka. Vertailun vuoksi, omalla Linnunradallamme on läpimittaa 200 000 valovuotta.Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Image credit: ESA/Hubble & NASA, E. Shaya, L. Rizzi, B. Tully, et al. Copyright © NASA Goddard Space Flight Center
Galaksi
Tähdet ja tähtienvälinen aine eivät ole avaruudessa kaikkialle tasaisesti jakautuneina, vaan ne muodostavat suuria kokonaisuuksia, galakseja. Avaruus on hyvin tyhjä, vaikka sen arvioidaan sisältävän miljardeja galakseja. Galaksit ovat miljardeja tähtiä sisältäviä tihentyneitä tähtisumuja. Galaksi on tähtien, tähtienvälisen aineen sekä kaasu- ja pölypilvien muodostama suuri järjestelmä, jonka keskustassa sijaitsee usein tai mahdollisesti aina supermassiivinen musta aukko. Joissakin galakseissa on kaasupilviä, kun taas toiset muodostuvat yksinomaan tähdistä.Kääpiögalakseissa on vain noin miljoona tähteä, suurimmissa galakseissa on biljoonia (biljoona = 1 000 miljardia) tähtiä. Ulkonäkönsä ja fysikaalisten ominaisuuksiensa perusteella galaksit jaetaan spiraaligalakseihin, elliptisiin ja epäsäännöllisiin galakseihin. Oma galaksimme, jossa Aurinko ja noin 100 - 400 miljardia muuta tähteä sijaitsee, on tavallinen spiraaligalaksi ja sitä nimitetään Linnunradaksi. Galaksit kuuluvat usein galaksijoukkohin.
Valtavat, erittäin aktiiviset galaksit, radiogalaksit ja kvasaarit, lähettävät paljon enemmän energiaa, kuin tavalliset galaksit. Niitä voidaan havaita yli kymmenen miljardin valovuoden etäisyydeltä.
Stephanin kvintetti - viiden galaksin muodostama galaksiryhmä, galaksijoukko Pegasuksen tähtikuviossa. Kvintetti on saanut nimensä ranskalaisen Édouard Jean-Marie Stephanin mukaan. Kvintetin galakseista lähin on 39 miljoonan valovuoden etäisyydellä maasta, kun muiden etäisyys on 210 - 340 miljoonaa valovuotta.
Galaksien tutkimisen historiaa
Sekä kosmologia, että galaksien tutkimus saivat syntynsä 1910-luvulla. Silloin Albert Einstein kehitti yleisen suhteellisuusteoriansa, joka muodostaa kosmologian teoreettisen perustan.1920-luvulla Edwin Hubble puolestaan tuli havaintojensa myötä selvittäneeksi sen, että galaksit ovat hänen mukaansa Linnunradan ulkopuolella sijaitsevia maailmankaikkeuden saaria. Hän tuli tutkimuksissaan myös siihen tulokseen, että maailmankaikkeus laajenee kaiken aikaa.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa kaksi galaksia ovat törmäyskurssilla.
Einstein ja Hubble joutuivat tutkimuksissaan päättelemään ja tekemään havaintoja avaruudesta varsin vaatimattomilla välineillä. Valtava hyppäys tutkimuksissa ihan uudelle tasolle otettiin 1990-luvulla ja 2000-luvulla, kun Hubble-avaruusteleskooppi alkoi ottaa hyvin tarkkoja kuvia äärettömän syvältä avaruudesta.
Tutkimusten myötä selvisi, että Universumin koko sisällöstä (energia+aine) suurin osa eli noin 70 % on pimeää energiaa. Toiseksi suurimman osan, eli noin 25 % avaruuden sisällöstä täyttää salaperäinen pimeä aine. Vain viitisen prosenttia avaruuden koko sisällöstä, on niitä tavallisia aineita, jotka tunnemme ja joista galaksitkin koostuvat.
Edwin Hubble nimitti löytämiään galakseja itsenäisiksi ja erillisiksi saariksi, jotka omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja rauhassaan kiitävät maailmankaikkeuden pohjattomuudessa. Tässä suhteessa koko kuva galakseista on muuttunut. Koko galaksijärjestelmä muodostaa keskinäisten häiriöiden, kohtaamisten ja kannibalismin taistelukentän. Kaikki tämä tapahtuu ihmisen aikaskaalassa tavattoman hitaasti, mutta siitä huolimatta yhtä vääjäämättömästi.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa epäsäännöllinen galaksi IC 2574.
Superjoukko
Useasta galaksijoukosta koostuva maailmankaikkeuden rakenne.
Massiivinen galaksijoukko MACSJ0717.5+3745 MACSJ0717, jossa neljä suurta galaksijoukkoa on muodostanut yhteisliittymän. Punapurppuran värinen kaasu galaksijoukossa on viileintä, sininen on kuuminta ja lämpötilaltaan niiden välimaille sijoittuu vaaleanpurppura kaasu.
Galaksijoukko
Kokonaisuuden muodostava, gravitaation koossa pitämä ryhmä galakseja. Galaksit eivät ole tasaisesti jakautuneina avaruudessa, vaan ne kuuluvat yleensä galaksijoukkoihin tai -ryhmiin. Galaksijoukossa on vähintään useita kymmeniä galakseja, tätä pienempiä sanotaan galaksiryhmiksi.Galaksiryhmä
Muutamia tai muutamia kymmeniä galakseja sisältävä järjestelmä. Andromeda-galaksi (M31) ja Kolmion spiraaligalaksi (M33) yhdessä noin kolmenkymmenen pienemmän galaksin kanssa muodostavat Paikallisen ryhmän, jonka läpimitta on noin 10 miljoonaa valovuotta.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa kääpiö ja samalla epäsäännollinen galaksi NGC 1569, Kirahvi tähdistössä.
Kääpiögalaksi
Pienikokoinen galaksi, jollaisia on hyvin runsaasti, mutta joita on vaikea havaita kaukaisista galaksijoukoista. Paikallisen galaksiryhmän galakseista noin puolet on kääpiögalakseja.
Yksi Paikallisen ryhmän galakseista, epäsäännöllinen kääpiögalaksi Sextans A. Se on Maasta katsottuna yksi ryhmän etäisimmistä kohteista ja sinne on matkaa 4,3 miljoonaa valovuotta. Meistä katsottuna neliömäiseltä vaikuttavan Sextans A:n läpimitta on 5 000 valovuotta.
Paikallinen ryhmä
Meidän Linnunratamme kuuluu galaksijoukkoon, jossa on noin 60 galaksia. Tämän galaksijoukon nimi on Paikallinen ryhmä.
Kaksi spiraaligalaksia - isompi NGC 2207 vasemmalla, pienempi IC 2163 oikealla - törmäävät toisiinsa.
Andromedan galaksi
Andromeda eli M31. Etäisin paljain silmin taivaalla näkyvä kohde on galaksi, nimeltään Andromeda. Se on maasta 2,2 miljoonan valovuoden päässä ja pilvettömänä ja pimeänä yönä juuri ja juuri paljain silmin nähtävissä. Valo, joka tänään saapuu Andromedasta Maahan, lähti liikkeelle 2,2 miljoonaa vuotta sitten. Emme siis näe Andromedaa sellaisena, kuin se on juuri nyt - vaan sellaisena, kuin se oli 2,2 miljoonaa vuotta sitten.Andromeda on Linnunradan lähin, suuri naapurigalaksi. Linnunrata ja Andromeda törmäävät toisiinsa neljän miljardin vuoden kuluttua. On mahdollista, että tämä yhdistyminen on jo alkanut.
Andromeda.
Galaksien luokittelu
Perinteisesti galaksit jaotellaan ulkonäkönsä mukaisesti elliptisiin, linssimäisiin ja kierregalakseihin. Näiden rinnalle on syntynyt uusi jaottelu, joka perustuu galaksin väriin.Värinsä mukaisesti galaksit jaotelleen kahteen ryhmään, punaisiin ja sinisiin galakseihin. Vaikka punaisia galakseja on kaikista galakseista lukumäärältään vain 20 %, niin ne silti sisältävät noin 40 % kaikkien galaksien valosta ja 60 % kaikkien galaksien yhteismassasta.
Ellipsigalaksien tähdet ovat vanhoja ja siksi ne loistavat punaisina. Kierregalakseissa on paljon nuoria tähtiä ja ne loistavat kirkkaimpana sinisessä valossa.
Sombrerogalaksi
Neitsyen tähdistöön kuuluva Sombrerogalaksi muistuttaa muodoiltaan meksikolaisten leveälieristä sombrero-hattua. Se sijaitsee 31 miljoonan valovuoden päässä meistä. Se kiitää poispäin meistä nopeudella 1 000 kilometriä sekunnissa. Sombrerogalaksi ei tee taivaltaan yksin, vaan sen seuralaisena kiitää kääpiögalaksi. Sille seuraa pitää myös noin 2 000 pallomaista tähtijoukkoa.Räjähdys luetteloitujen galaksien nimistössä
Ensimmäisen kerran galakseja nimesi ja luetteloi ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier (1730 - 1817) sumumaisten kohteiden luettelossaan vuonna 1781. Hän löysi ja nimesi tuolloin 32 galaksia.Messierin jälkeen tähtitaivasta ovat kartoittaneet ja samalla galaksejakin luetteloineet vuosisatojen myötä monet tähtitietelijät. Kukin on julkaissut galakseista luettelot, joissa on ollut yhä useampia galakseja. Galaksit on nimetty erilaisin koodimerkinnöin, mutta tunnetuimmille galakseille on annettu myös oma erisnimensä. Näitä ovat esimerkiksi Andromedan galaksi, Pyörregalaksi ja Sombrerogalaksi.
Varsinainen räjähdys luetteloitujen galaksien määrässä tapahtui digitaalisten kartoitusohjelmien myötä. Miljoonia galakseja on nimetty niiden sijainnin eli tähtitaivaan koordinaattien mukaan. Esimerkiksi galaksin SDSS J130115.13+274327.5 rektaskensio on 13h 01min 15,13 s ja deklinaatio 27° 43' 27,5''.
Piilottelevat, salaperäiset pienet galaksit ja tähtivirrat - seuralaisgalaksit
Kehittyneet digitaaliset taivaankartoitusmenetelmät ovat löytäneet tähtivirtoja ja pieniä ja heikkoja, ultraheikkoja ja superpimeitä galakseja.Kun tähtitaivaan salaisuuksia kyetään tulevaisuudessa paljastamaan yhä tarkemmin, on odotettavissa, että esimerkiksi Linnunradasta löytyy 100 - 200 uutta, minikokoista seuralaisgalaksia.
Seuralaisgalaksit ovat niitä galakseja, jotka ovat spiraaligalaksien ympärillä ja seurailevat niitä.
Tähtivirrat ovat pitkinä, nauhamaisina muotoina liikkuvia tähtien joukkoja. Tähtivirta syntyy, kun pikkugalaksi törmää isompaan galaksiin ja törmäyksen jälkeen hajonnut pikkugalaksi muodostaa tähtivirran. Tähtivirtoja sanotaankin hajoavien galaksien haamuiksi.
Ison karhun tähdistössä sijaitseva, epäsäännöllinen galaksi Messier 82, "Sikaarigalaksi". Sen keskustasta syöksyy avaruuteen hyvin voimakkaita supertuulia. Galaksi on 12 miljoonan valovuoden päässä meistä. Kuva Copyright Adam Block/Mount Lemmon SkyCenter/University of Arizona.
Galaksituulet ja galaktiset suihkulähteet
Galaksien, kuten Linnunradankin, keskustoista purkautuvia kaasuvirtauksia kutsutaan galaksituuliksi. Tällainen tuuli voi olla niin kiivasta, että kaasu karkaa lopulta kokonaan galaksienväliseen avaruuteen. Galaksituulessa on kaasun lisäksi mukana myös paljon pölyä. Galakseissa kaasut ilmaantuvat kiitämään kohti avaruutta supernovien räjähdyksissä. Kun supernovien räjähdyksiä tapahtuu yhä lukuisammin, kaasuvirtaus saa tästä yhä lisää energiaa. Tällainen kaasu saattaa olla hyvin harvaa, mutta sillä voi olla kuumuutta jopa miljoona astetta. Myös galaksien mustat aukot synnyttävät galaksituulia.Hieman laimeampana galaksituuli voi muodostaa galaktisia suihkulähteitä. Ne muistuttavat suihkulähteitä: kaasu nousee jonkin matkaa ylöspäin, mutta hitaan nopeuden vuoksi se lopulta pysähtyy galaksin painovoiman vetämänä ja putoaa takaisin galaksin keskustaan.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa radiogalaksi Hercules A. Itse galaksi on kirkkaana pisteenä kuvan keskellä, kahden molemmin puolin olevan radiosiiven välissä.
Radiogalaksi
Kaikki galaksit lähettävät radiosäteilyä, joka muodostuu kosmisista säteistä, erityisesti nopeista elektroneista, joita risteilee galaksin magneettikentässä. Radiogalaksien lähettämä radiosäteily on jopa miljoona kertaa voimakkaampaa, kuin tavallisten galaksien radiosäteily.Radiogalaksien molemmin puolin sijaitsevat radiosiivet. Radiogalaksien siipiväli on jopa satoja kertoja suurempi kuin itse näkyvän galaksin läpimitta. Jättiläismäiset radiosiivet ovatkin Universumin suurimpia, yhteen galaksiin liittyviä rakenteita.
Käärmeen tähdistössä sijaitsee rengasgalaksi, Hoagin kohde. Tähtien täyttämällä renkaalla on läpimittaa 120 000 valovuotta. Se on siten hieman suurempi, kuin Linnunrata. Sen keskellä on normaali, pallomainen ellipsigalaksi ja sitä ympäröi säännöllinen rengas. Hoagin kohteen ei katsota syntyneen törmäyksen seurauksena, vaan pienen galaksin hajoamisesta. Silti, monet yksityiskohdat liittyen 600 miljoonan valovuoden päässä olevaan Hoagin galaksiin, jäävät mysteeriksi.
Rengasgalaksi
Rengasgalaksi voi syntyä kahden galaksin yhteentörmäyksessä. Tällaisia rengasgalakseja on kyetty löytämään taivaalta satakunta. Suorassa törmäyksessä renkaan keskusta voi jäädä lähes tyhjäksi. Yksi törmäystapa, jolla tällainen galaksi syntyy on se, että pienempi galaksi kulkee suuremman läpi ja jättää jälkeensä aukon ja renkaan.Rengasgalakseja jaotellaan erilaisiin ryhmiin sen mukaan, miten galaksit toisensa kohtaavat. Yksi tyyppi ovat naparengasgalaksit.
Galaksityyppien luokittelu - kierregalaksi, sauvakierregalaksi, linssimäinen galaksi, elliptinen galaksi ja epäsäännöllinen galaksi
Edwin Hubble luokitteli galaksit vuonna 1926 sen mukaan, miltä galaksit näyttävät. Sen mukaisesti erotetaan kierregalaksi, (joka jakautuu tavallisiin kierregelakseihin ja sauvakierregalakseihin), elliptinen galaksi, linssimäinen galaksi ja epäsäännöllinen galaksi.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa ruusumainen kierteisgalaksi eli spiraaligalaksi.
Kierregalaksi eli kierteisgalaksi eli spiraaligalaksi - sauvakierregalaksi
Galaksi, jonka rakenne on kierteismäinen ja haaroittunut.Kierreglaksin muotona on litteä kiekko ja päältäpäin katsottuna siinä näkyy spiraalikuvio. Päältäpäin katsottuna kierregalaksit ovat pyöreitä kuin kärrynpyörät, sivultapäin katsottuna ne ovat edelleen kuin kärrynpyörät ja siten litteitä. Keskellä olevasta pyöreästä tai sauvamaisesta pullistumasta lähtee ulospäin kaksi tai useampia kierrehaaroja.
Kierregalaksien ominaisuutena muodon ohella on tähtienvälisen kaasun suuri määrä. Kierrehaaroissa näkyy kaasupilviä, pölypilviä ja nuoria tähtijoukkoja.
Kierregalakseissa on tähtiä suunnilleen sadasta miljardista biljoonaan. Linnunrata ja lähinaapurimme Andromedan galaksi ovat kierregalakseja. Hubblen luokittelussa spiraaleja merkitään tunnuksilla Sa, Sb ja Sc. Sa-spiraalit ovat hyvin avoimia ja Sc:ssä spiraalit ovat kiertyneet hyvin tiukalle. Kierregalaksin keskellä on kirkas, pallomainen tähtitihentymä, keskuspullistuma.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa sauvakierre- eli spiraaligalaksi NGC 1300, jossa kierrehaarat lähtevät keskiosan päistä, eivät keskeltä.
Kierregalaksit jaotellaan kahteen ryhmään, jotka ovat tavalliset kierregalaksit ja sauvakierregalaksit (=spiraaligalaksit ja sauvaspiraaligalaksit). Noin kolmasosa kierregalakseista on sauvakierregalakseja. Sauvakierregalakseissa kulkee keskustan läpi enemmän tai vähemmän sauvamainen palkki eli sauva, joka tavallisista kierregalakseista puuttuu. Sauvakierregalakseissa kierrehaarat lähtevät tämän sauvan molemmista päistä eivätkä keskeltä, kuten tavallisissa kierregalakseissa. Kierregalakseja merkitään S-kirjaimella (nykyisin SA:lla), sauvakierregalakseja SB:llä. Kirjain S tulee sanasta spiral, kirjan B sanasta bar=sauva.
Kierregalaksit pyörivät. Niiden tasossa on paljon tähtienvälistä ainetta, josta syntyy uusia tähtiä. Spiraalihaaroihin ovat keskittyneet assosiaatiot. Ne ovat löyhiä tähtijoukkoja, jotka koostuvat vain muutamista kymmenistä tai sadoista kuumista, nuorista tähdistä. Nämä assosiaatiot hajoavat pian syntymänsä jälkeen.
Messier 110 on elliptinen galaksi ja se sijaitsee Andromedan tähdistössä.
Elliptinen galaksi
Ulkonäöltään ellipsin ja usein pallon muotoinen galaksi. Jos ne pyörivät, ne ovat litistyneen pallon tai ellipsoidin muotoisia. Elliptisissä galakseissa ei juurikaan ole jäljellä tähtienvälistä ainetta, joten niissä ei synny uusia tähtiä. Elliptisillä galakseilla on koodinumerot niiden muodon mukaan. E0 galaksit ovat lähes pyöreitä, kun taas E7 galaksit ovat huomattavasti soikeampia.Elliptisissä galakseissa on hyvin vähän tähtien välistä kaasua. Monet elliptiset galaksit ovat hyvin pieniä, vain miljoonista tähdistä koostuneita (kääpiöellipsit), mutta on myös jättiläismäisiä elliptisiä galakseja (jättiläisellipsit), jotka ovat selvästi spiraaligalakseja suurempia. Siten, maailmankaikkeuden suurimmat galaksit ovat ellipsigalakseja.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa linssimäinen galaksi NGC 6861.
Linssimäinen galaksi
Linssimäinen galaksi muistuttaa linssiä. Päällisin puolin se on lähes samanlainen kuin ellipsigalaksikin.Sillä on kiekkomainen rakenne ja sen keskellä on pallomainen rakenne molemmin puolin. Linssimäiseltä galaksilta kierrehaarat puuttuvat, mutta muuten galaksilla on piirteitä sekä ellipsi- että kierregalakseista. Se on eräänlainen välimuoto elliptisen ja kierregalaksin välillä. Tosin, tästä eräät tutkijat ovat eri mieltä ja heidän mukaansa linssimäinen galaksi ansaitsisi Hubblen äänirautaan oman haaransa, joka kulkisi kolmantena samansuuntaisena haarana kierregalaksien ja sauvakierregalaksien rinnalla.
Linssigalaksi voi olla myös sauvakierregalaksin kehityksen päätepiste, jolloin sauva on tasoittunut pyöreäksi linssiksi ja kierrehaarat muuttuneet tasavaloiseksi kiekoksi.
Epäsäännöllinen galaksi, Suuri Magellanin pilvi, on Linnunradan suurin seuralaisgalaksi.
Suuren Magellanin pilven lähellä sijaitsee Linnunradan seuralaisgalaksi Pieni Magellanin pilvi, joka myös on epäsäännöllinen galaksi.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamassa kuvassa epäsäännöllinen galaksi IC 10.
Epäsäännöllinen galaksi
Galaksi, joka on muodoltaan epäsäännöllinen. Sisältää usein paljon tähtienvälistä ainetta. Esimerkiksi Magellanin pilvet ovat epäsäännöllisiä galakseja.Edwin Hubble löysi ensimmäisenä, taivaankantta tiiraillessaan, epäsäännölliset galaksit. Hubble oli hieman kummissaan näiden galaksien kanssa, jotka eivät olleet kierteisiä taikka elliptisiä galakseja. Sitten hän perusti epäsäännöllisille galakseille oman luokkansa, jota on sanottu "Hubblen roskakoriksi".
Suuri osa epäsäännöllisistä galakseista on kokenut "kolarin" toisen galaksin kanssa, ja tämä yhteentörmäys on muuttanut galaksien muodon yhtä perusteellisesti, kuin autojen nokkakolari.
Epäsäännöllisten muotoisten galaksien sisäinenkin koostumus on hyvin sotkuinen. Niissä on kyllä kaikkia galaksien osasia, kuten tähtiä, kaasua, pölyä, tähtijoukkoja, tihentymiä, siipiä ja sauvoja - mutta kaikki osat ovat sikinsokin, kuin palapelin palaset levällään pöydällä ennen kokoamista.
Oma kotigalaksimme, Linnunrata.
Linnunrata
Linnunrata on oman galaksimme erisnimi, ja osana tätä galaksia on Aurinkokuntamme. Linnunrata on usean sadan miljardin tähden muodostama litteä järjestelmä, spiraaligalaksi, jonka läpimitta on noin 200 000 valovuotta.
Kuvassa kaksi galaksia sulautumassa yhteen.
Kvasaari
Kvasaari on lähes tähtimäiseltä näyttävä kohde, jolla on suuri punasiirtymä. Kvasaari on epätavallisen kirkas, tähteä muistuttava galaksin ydin, "kosminen kummajainen".Kvasaarit ovat universumin valovoimaisimpia ja energisimpiä kohteita. Ne ovat hyvin kaukaisia kohteita, jotka säteilevät paljon voimakkaammin kuin normaalit galaksit. Monet kvasaarit ovat voimakkaita radiolähteitä. Kvasaarit ovat luultavasti jonkin tyyppisten galaksien ytimien lyhyt ja aktiivinen kehitysvaihe.
Taiteilijan näkemys hyvin kaukaisesta kvasaarista ULAS J1120+0641, jonka energia on kaksi miljardia kertaa Auringon energia. Tämä kvasaari on etäisin tällä hetkellä löydetyistä kvasaareista ja se nähdään sellaisena, kuin se oli 770 miljoonaa vuotta alkuräjähdyksestä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © ESO/M. Kornmesser
Kvasaareja alkaen vuodesta 1963
Jo 1950-luvulla radioastronomit kuuntelivat ensimmäistä kertaa kvasistellaarisia radiolähteitä eli kvasaareja. Ensimmäisen, tunnistetun kvasaarin 3C 273 löytövuodeksi kirjataan 1963. Joku kvasaari oli havaittu jo aiemminkin, mutta näiden outojen kappaleiden luonnetta ei tunnettu eikä siksi heti tiedetty, mitä oli löydetty. Löydökset vaikuttivat tähdiltä, mutta eivät kuitenkaan olleet tähtiä.1960-luvun jälkeen avaruutta on kartoitettu paljon tarkemmin, ja tähtikartoitusten yhteydessä kvasaareja on löytynyt yli 200 000. Kvasaarit ovat löytymisestään lähtien olleet aiheena moniin pohdiskeluihin ja kiistoihin tutkijoiden kesken. Monet kvasaareihin liittyvät kysymykset ovat edelleen vailla vastauksia.
Lähteet
*Heikki Oja: Universumi - Ursa
*Heikki Oja: Galaksit - Ursa
*Tieteen Maailma: Maailmankaikkeus
*Nasa
*Colin A. Ronan: Tähtienharrastajan käsikirja
*Hannu Karttunen: Tähdet ja maailmankaikkeus - MMM
*Ursa: Tähtitaivas 2000 - kartasto ja käsikirja
*Geologia.fi: Mikko Turunen: Aurinkokunta Avaruudessa
*Geologia.fi: Ari Brozinski: Big Bang - alkuräjähdys
*Wikipedia
*Google Earth
*Yle Uutiset: Pimeä aine ei ehkä olekaan niin pimeää
*Ursa: Kosmos - Tähtitieteen viitetietokanta
*Seppo Linnaluoto: Esitelmällä pimeästä energiasta oli 150 kuulijaa