Tähti
Tähti, perinteiseltä nimeltään kiintotähti on Auringon tavoin valoa tuottava ja valaiseva, suuri, pallomainen ja kaasumainen taivaankappale. Se on kaasupallo, joka saa energiansa sen sisustassa tapahtuvasta ydin- eli fuusioreaktiosta. Painovoima pitää tähteä koossa. Syntyvän energian tähti säteilee avaruuteen. Oma Aurinkomme on tyypillinen tähti.Tähdet ovat suunnattomien etäisyyksien päässä toisistaan ja Maasta. Auringon jälkeen meitä lähimpänä oleva tähti on Kentaurin tähdistössä oleva heikkovaloinen, punainen kääpiötähti, Proxima Centauri. Sinne on matkaa 4,24 valovuotta - eli toisin ilmaisten, yli 40 biljoonaa (40 miljoonaa miljoonaa) kilometriä eli noin 270 000 kertaa niin pitkälti, kuin meiltä on Aurinkoon.
Tähtiluettelo - luettelo, jossa ilmoitetaan yleensä tiettyä rajamagnitudia kirkkaampien tähtien paikat, usein myös kirkkaus.
Tähtitiede - astronomia.
Tähtituuli - tähdestä lähtevä hiukkasvirta.
Tähtivuorokausi - sideerinen vuorokausi.
Tähdenlento - meteori eli puhekielessä tähdenlento on valoilmiö, joka syntyy, kun pieni kivi eli meteoroidi palaa ilmakehässä.
Tähdenlentoparvi - meteoriparvi. Ilmakehään yhdensuuntaisesti osuvat meteorit näyttävät perspektiivin vaikutuksesta tulevan samasta pisteestä. Tällaisia tähdenlentoparvia ovat mm. elokuussa näkyvät perseidit ja joulukuussa näkyvät geminit.
Tähdenpeitto - Okkultaatio, tapahtuma, jossa Kuu, planeetta tai asteroidi kulkee tähden ja havaitsijan välistä ja peittää tähden näkyvistä.
Tähtiaika - tähtitaivaan asennon mukaan määrittyvä aika.
Tähtienvälinen avaruus - avaruus, joka sijaitsee tähtien välissä, tyypillisesti pituus joitakin valovuosia, esimerkiksi kolme tai kymmenen valovuotta; galaksin ne osat tähtien välissä, jotka eivät ole aineen täyttämiä.
Tähtienvälinen aine - tähtien välillä olevaa, äärimmäisen harvaa kaasua ja pölyä. Kaasua on tyypillisesti miljoona atomia kuutiometrissä ja pölyä yksi hiukkanen 100 000 kuutiometriä kohti. Tämä aine ei ole jakautunut avaruuteen tasaisesti, vaan muodostaa pilviä, jotka paikoin näkyvät emissiosumuina, heijastussumuina tai pimeinä sumuina. Tähtienvälinen aine aiheuttaa tähtien valon himmenemistä valon kulkiessa aineen läpi. Tähtienvälisen aineen tihentymistä syntyy uusia tähtiä. Tähtienvälisessä avaruudessa on kaasua massaltaan satakertainen määrä pölyyn verrattuna.
Emissiosumut - sellaisia kaasupilviä, jotka säteilevät itse jollakin aallonpituudella, eivätkä vain heijasta, kuten heijastussumut.
Heijastussumut - yksittäisiä, kirkkaana näkyviä pölypilviä, joiden lähellä on voimakkaasti valaiseva tähti, jonka valoa pölypilvi heijastussumuna sirottaa. Heijastussumuja tunnetaan noin 500.
Pimeitä sumuja edustaa Hevosenpääsumu Orionin tähdistössä. Se on selvästi pölypilvi, joka näkyy Orionin vyössä siluettina kirkasta sumua vastaan.
Pimeät sumut - pölyä on keskittyneenä niin paljon, että taivas näkyy tähtiköyhempänä eli pimeänä. Toisinaan pimeät sumut ovat laajoja, kiemurtelevia vöitä, toisinaan taas pieniä ja lähes pallomaisia kohteita. On mahdollista, että ne edustavat tiivistymässä olevia pilviä, tulevia tähtiä.
Planetaarinen sumu - tähteä ympäröivä, pallomainen kaasupilvi. Syntyy tähden jättiläisvaiheessa, tähtituulen puhaltaessa tähden ulko-osat avaruuteen. Tunnetuin planetaarinen sumu on Lyyran rengassumu.
Rapusumu eli Äyriäissumu on supernovajäänne Härän tähdistössä. Jo vuonna 1054 sumun synnyttänyt ja taivaalle loistamaan räjähtänyt supernova näkyi jopa päivänvalossa. Suunnilleen nelinkertaista Venuksen kirkkautta vastanneen ilmiön havaitsivat kiinalaiset ja japanilaiset historioitsijat. Sumu on yli 11 valovuotta halkaisijaltaan ja laajenee koko ajan noin 1 500 km/s nopeudella. Sumu sijaitsee noin 6 500 valovuoden päässä, joten itse räjähdys on tapahtunut noin vuonna 5400 eaa.
Supernovajäännökset - kun tähti räjähtää supernovana, sinkoutuvat ja levittäytyvät sen ulko-osat kaasupilvenä tähtienväliseen avaruuteen. Supernovat jättävät jälkeensä kahdenlaisia jäännöksiä. Toisissa pilven kaasupilven keskellä on nopeasti pyörivä pulsari, joka pumppaa energiaa räjähdyspilveen. Pulsari hidastuu vähitellen ja pilven saaman energian määrä heikkenee, kunnes parinkymmenen tuhannen vuoden kuluessa supernovan pilvi sammuu. Toisenlaisen jäännöksen, rengasmaisen supernovajäännöksen energia on peräisin siitä energiasta, jonka pilvi saa räjähdyksessä. Tästä pilvestä muodostuu kuori, joka häviää tähtienvälisen aineen sekaan noin sadantuhannen vuoden kuluessa.
Tähden kehitysvaiheita
Pääsarja - tiivistyttyään tähtienvälisestä aineesta tähdet sijoittuvat aluksi pääsarjaan, josta ne kehittyvät yleensä jättiläisiksi. Kirkkaat, kuumat siniset pääsarjan tähdet ovat suhteellisen lyhyikäisiä, säästöliekillä vetyä polttavat himmeät pääsarjan tähdet pitkäikäisiä. Pääsarjavaihe on tähden kehityksessä pitkä ja rauhallinen vaihe, jolloin tähti säteilee energiaa. jonka se tuottaa, muuttamalla vetyä heliumiksi.Pääsarjan tähtiä suuremmat tähdet ovat jättiläisiä, pienemmät kääpiöitä. Luminositeettiluokkajaottelun mukaan tähdet järjestyvät näin: I Ylijättiläiset - II Kirkkaat jättiläiset - III Normaalit jättiläiset - IV Alijättiläiset - V Pääsarjan tähdet.
Jättiläistähti - noin 10 - 100 kertaa Aurinkoa suurempi ja 10 - 1 000 kertaa kirkkaampi tähti. Kuumemmat jättiläiset ovat yleensä kirkkaampia ja pienempiä kuin kylmemmät jättiläistähdet. Tunnetuimpia jättiläistähtiä ovat punaiset jättiläiset. Jättiläistähdiksi voidaan kutsua mitä tahansa seuraavista tähtityypeistä: hyperjättiläiset, ylijättiläiset ja jättiläiset.
Punainen jättiläinen - suurikokoinen, väriltään punertava tähti. Pääsarjan tähti, joka on tiivistynyt keskiosastaan ja huomattavasti laajentunut ulko-osastaan sen jälkeen, kun tähden keskustasta on loppunut vety. Tähden läpimitta kasvaa tällöin suurinpiirtein satakertaiseksi. Näin punainen jättiläinen on tähden kehityksessä pitkää pääsarjavaihetta seuraava kausi. Punaisen jättiläisen säde on 10 - 1 000 Auringon sädettä. Esimerkiksi Arcturus on punainen jättiläinen.
Suuri tähti > raskas punainen jättiläinen > supernova.
Pieni tähti > kevyt punainen jättiläinen > valkoinen kääpiö.
Ylijättiläinen - hyvin suuri ja kirkas tähti, jonka säde on jopa 1 000 Auringon sädettä ja massa 10 - 50 Auringon massaa.
Ylijättiläiset ovat lyhytikäisiä mutta näkyvät melko kauas: tämän vuoksi monta ylijättiläistä on kirkkaimpien tähtien joukossa.
Ylijättiläiset ovat yleensä korkeintaan 10 - 50 miljoonan vuoden sisällä lopustaan, supernovaräjähdyksestä. Monien ylijättiläisten kirkkaus
vaihtelee ja niissä tapahtuu kaasua sinkoavia purkauksia.
Punainen ylijättiläinen - valtavan halkaisijan omaava, punaisen jättiläisen lailla laajentunut tähti. Halkaisija voi olla noin 1 500 kertaa Auringon halkaisija, mutta useimpien punaisten ylijättiläisten halkaisija on 200 - 800 kertaa Auringon halkaisija. Punaiset ylijättiläiset ovat suurimpia tähtiä kooltaan, mutta eivät massaltaan. Punainen ylijättiläisvaihe on suhteellisen lyhyt: se kestää ainoastaan muutamista sadoista tuhansista vuosista noin miljoonaan vuoteen. Useimmat tähdet vaihtelevat punaisen ylijättiläisvaiheen ja sinisen ylijättiläisvaiheen välillä, kunnes lopulta räjähtävät supernovana.
Sininen ylijättiläinen - erittäin kuuma ja kirkas ylijättiläinen. Lähes kaikkien tunnettujen sinisten ylijättiläisten lähistöllä leijuu tiheää materiaa, mikä viittaa siihen, että ne kaikki ovat joskus olleet punaisia ylijättiläisiä.
Hyperjättiläinen - hyvin kirkas tähti, joka on jopa 100 kertaa Aurinkoa massiivisempi. Ylijättiläistä kirkkaampi.
Kirkas sininen muuttuja - hyvin massiivinen ja kirkas, sininen hyperjättiläinen. Suuren massan vuoksi näiden tähtien elinikä on lyhyt, ehkä jopa niinkin lyhyt kuin 40 000 vuotta.
Supernova - tähden räjähtäminen hajalle jättiläisvaiheen päättyessä. Raskas punainen jättiläinen räjähtää rajusti supernovana. Supernovaräjähdyksessä tähden kirkkaus voi kasvaa jopa 20 magnitudia eli satamiljoonakertaiseksi, jonka jälkeen se himmenee hiljalleen. Supernovan ytimestä voi jäädä jäljelle valkea kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Linnunradan kaltaisessa galaksissa supernovia räjähtää keskimäärin noin 50 vuoden välein.
Nova - tähti, josta purkautuu kuuma kaasukuori, niin että se näyttää jonkin aikaa huomattavasti aikaisempaa kirkkaammalta; ikään kuin taivaalle olisi syntynyt uusi tähti.
Kääpiö - pääsarjan tähtiä pienempi ja himmeämpi kohde.
Valkoinen kääpiö - säteilee valkoista valoa - auringon massaisen tai Aurinkoa kevyemmän tähden kehityksen loppuvaihe - kooltaan kuin planeetta, mutta massaltaan kuin tähti. Tiivis, likimain maapallon kokoinen tähden jäänne, joka ei tuota enää uutta energiaa, vaan jäähtyy vähitellen. Jäähtyessään valkoinen kääpiö muuttuu väriltään valkeasta tai sinertävästä punaisemmaksi ja lopulta hyvin pitkän ajan kuluttua kylmäksi, mustaksi kääpiöksi - jolloin se katoaa näkyvistä.
Ensimmäinen tunnettu valkoinen kääpiö on Siriuksen seuralainen Sirius B. Se havaittiin 1800-luvun puolivälissä ensimmäisenä valkoisena kääpiönä. Sen todettiin olevan massaltaan Auringon suuruinen, vaikka sen läpimitta on hieman maapalloa pienempi.
Valkoisia kääpiöitä esiintyy sekä yksinäisinä tähtinä että kaksoistähtijärjestelmissä. Kaksoistähtijärjestelmissä olevat valkoiset kääpiöt leimahtavat usein näkyviin novina. Kaikille valkoisille kääpiöille on yhteistä se, että ne eivät enää tuota energiaa ydinreaktioiden avulla, mutta eivät myöskään tarvitse energiaa painovoiman vastustamiseen. Koossapysymisestä huolehtii degeneroituneen elektronikaasun paine. Valkoinen kääpiö ei ole yhtä tiivis, kuin pulsari tai musta aukko.
Punainen ylijättiläinen - valtavan halkaisijan omaava, punaisen jättiläisen lailla laajentunut tähti. Halkaisija voi olla noin 1 500 kertaa Auringon halkaisija, mutta useimpien punaisten ylijättiläisten halkaisija on 200 - 800 kertaa Auringon halkaisija. Punaiset ylijättiläiset ovat suurimpia tähtiä kooltaan, mutta eivät massaltaan. Punainen ylijättiläisvaihe on suhteellisen lyhyt: se kestää ainoastaan muutamista sadoista tuhansista vuosista noin miljoonaan vuoteen. Useimmat tähdet vaihtelevat punaisen ylijättiläisvaiheen ja sinisen ylijättiläisvaiheen välillä, kunnes lopulta räjähtävät supernovana.
Sininen ylijättiläinen - erittäin kuuma ja kirkas ylijättiläinen. Lähes kaikkien tunnettujen sinisten ylijättiläisten lähistöllä leijuu tiheää materiaa, mikä viittaa siihen, että ne kaikki ovat joskus olleet punaisia ylijättiläisiä.
Hyperjättiläinen - hyvin kirkas tähti, joka on jopa 100 kertaa Aurinkoa massiivisempi. Ylijättiläistä kirkkaampi.
Kirkas sininen muuttuja - hyvin massiivinen ja kirkas, sininen hyperjättiläinen. Suuren massan vuoksi näiden tähtien elinikä on lyhyt, ehkä jopa niinkin lyhyt kuin 40 000 vuotta.
Supernova - tähden räjähtäminen hajalle jättiläisvaiheen päättyessä. Raskas punainen jättiläinen räjähtää rajusti supernovana. Supernovaräjähdyksessä tähden kirkkaus voi kasvaa jopa 20 magnitudia eli satamiljoonakertaiseksi, jonka jälkeen se himmenee hiljalleen. Supernovan ytimestä voi jäädä jäljelle valkea kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Linnunradan kaltaisessa galaksissa supernovia räjähtää keskimäärin noin 50 vuoden välein.
Nova - tähti, josta purkautuu kuuma kaasukuori, niin että se näyttää jonkin aikaa huomattavasti aikaisempaa kirkkaammalta; ikään kuin taivaalle olisi syntynyt uusi tähti.
Kääpiö - pääsarjan tähtiä pienempi ja himmeämpi kohde.
Valkoinen kääpiö - säteilee valkoista valoa - auringon massaisen tai Aurinkoa kevyemmän tähden kehityksen loppuvaihe - kooltaan kuin planeetta, mutta massaltaan kuin tähti. Tiivis, likimain maapallon kokoinen tähden jäänne, joka ei tuota enää uutta energiaa, vaan jäähtyy vähitellen. Jäähtyessään valkoinen kääpiö muuttuu väriltään valkeasta tai sinertävästä punaisemmaksi ja lopulta hyvin pitkän ajan kuluttua kylmäksi, mustaksi kääpiöksi - jolloin se katoaa näkyvistä.
Ensimmäinen tunnettu valkoinen kääpiö on Siriuksen seuralainen Sirius B. Se havaittiin 1800-luvun puolivälissä ensimmäisenä valkoisena kääpiönä. Sen todettiin olevan massaltaan Auringon suuruinen, vaikka sen läpimitta on hieman maapalloa pienempi.
Valkoisia kääpiöitä esiintyy sekä yksinäisinä tähtinä että kaksoistähtijärjestelmissä. Kaksoistähtijärjestelmissä olevat valkoiset kääpiöt leimahtavat usein näkyviin novina. Kaikille valkoisille kääpiöille on yhteistä se, että ne eivät enää tuota energiaa ydinreaktioiden avulla, mutta eivät myöskään tarvitse energiaa painovoiman vastustamiseen. Koossapysymisestä huolehtii degeneroituneen elektronikaasun paine. Valkoinen kääpiö ei ole yhtä tiivis, kuin pulsari tai musta aukko.
Kompakti tähti - sana kompakti tarkoittaa tiivistä, kokoonpuristettua. Tähtitieteessä kompakteiksi tähdiksi sanotaan
aineen tiheimmissä mahdollisissa olomuodoissa olevia tähtiä: neutronitähtiä ja mustia aukkoja.
Musta aukko - jos tähti tai muu kappale luhistuu niin tiheäksi kappaleeksi, ettei säteilykään pääse pakenemaan siitä, kappaletta sanotaan mustaksi aukoksi.
Neutronitähti - katso sivulta alempaa.
Pulsari - katso sivulta alempaa.
Orionin (suuri) sumu eli Messier 42 on tähtitaivaan kirkkain kaasusumu, ja helposti havaittavissa myös paljain silmin pimeällä taivaalla. Orionin sumu on meitä lähinnä oleva uusien tähtien syntyalue. Sumussa on kaikkiaan noin 700 nuorta tähteä. Eräät tähdistä ovat vain 300 000 vuotta vanhoja. Sumu saa energiansa näistä äskettäin syntyneistä, kuumista tähdistä. Sumun keskellä on Trapetsiksi sanottu neljän kuuman tähden ryhmä, joka erottuu kirkkaasta sumusta jo aivan pienelläkin kaukoputkella.
Katso galaksit ja kvasaarit.
Tähtijoukko - fysikaalisesti toistensa yhteydessä olevien tähtien joukko, jota pitää koossa tähtien keskinäinen vetovoima - eli tähtijoukko on gravitaation vaikutuksesta koossa pysyvä tähtien ryhmittymä. Tähdet syntyvät tähtienvälisen aineen pilvistä ja kaasusumuista joukkoina. Kuumat nuoret tähdet ovat puhaltaneet ylimääräisen kaasun pois ja näin vain tähdet ovat enää jääneet joukkona jäljelle.
Assosiaatio - hyvin nuorten tähtien muodostama ryhmä. Assosiaatiot hajoavat nopeasti. Niissä on niin vähän tähtiä, ettei niiden gravitaatio riitä sitomaan ryhmiä pitkiä aikoja.
Avoin tähtijoukko, Seulaset eli Plejadit on huomiotaherättävin ja kaunein kaikista taivaalla näkyvistä tähtijoukoista. Seulaset kuuluu lähimpiin tähtijoukkoihin ja etäisyyttä sinne on noin 400 valovuotta. Se on taivaan kirkkaimpia avoimia tähtijoukkoja, ja sijaitsee Härän tähdistössä. Suomalaisessa kansanperinteessä Seulasia kutsutaan "Väinämöisen virsuiksi".
Seulaset on myös kirkkain syvän taivaan kohde. Seulasista paljain silmin näkyy noin kuusi tähteä. Kiikarilla kohde on hieno ja siitä näkyy kymmeniä tähtiä. Jo Galileo Galilei kykeni erottamaan Seulasissa 36 tähteä. Todellisuudessa niitä on 300 - 500. Kaasupilvet ympäröivät kirkkaimpia tähtiä.
Kreikkalaisessa mytologiassa plejadit olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi ja jotka kannattelivat taivaan pylväitä. Sisarukset olivat Atlaksen ja Pleionen tyttäret: Alcyone, Celaeno, Electra, Maia, Merope, Sterope ja Taygeta. Ylijumala Zeus pelasti sisaret muuttamalla heidät kyyhkysiksi taivaalle. Sisarusten nimet on annettu Seulasten kirkkaimmille tähdille.
Avoin tähtijoukko - tähdet syntyvät tähtienvälisen aineen pilvistä joukkoina. Jos joukkoon kuuluu useita satoja tähtiä, sitä sanotaan avoimeksi tähtijoukoksi. Suhteellisen harva, muutaman kymmenen tai sadan tähden muodostama joukko. Avoimet joukot ovat varsin nuoria ja ne häviävävät vähitellen, normaalisti sadan miljoonan vuoden kuluessa avaruuteen. Tunnetuimpia avoimia tähtijoukkoja ovat Plejadit eli Seulaset (M45) ja Hyadit, jotka molemmat sijaitsevat Härän tähdistössä ja näkyvät paljain silmin.
Musta aukko - jos tähti tai muu kappale luhistuu niin tiheäksi kappaleeksi, ettei säteilykään pääse pakenemaan siitä, kappaletta sanotaan mustaksi aukoksi.
Neutronitähti - katso sivulta alempaa.
Pulsari - katso sivulta alempaa.
Orionin (suuri) sumu eli Messier 42 on tähtitaivaan kirkkain kaasusumu, ja helposti havaittavissa myös paljain silmin pimeällä taivaalla. Orionin sumu on meitä lähinnä oleva uusien tähtien syntyalue. Sumussa on kaikkiaan noin 700 nuorta tähteä. Eräät tähdistä ovat vain 300 000 vuotta vanhoja. Sumu saa energiansa näistä äskettäin syntyneistä, kuumista tähdistä. Sumun keskellä on Trapetsiksi sanottu neljän kuuman tähden ryhmä, joka erottuu kirkkaasta sumusta jo aivan pienelläkin kaukoputkella.
Tähtiä ryhmissä, joukoissa ja kaksin - tähtijärjestelmät
Galaksi - suunnaton ainekertymä maailmankaikkeudessa. Koostuu pääasiassa tähdistä, mutta myös kaasusta ja pölystä, joita kumpaakin on sekä äärimmäisen harvana aineena tähtien välissä, että erillisinä pilvinä.
Katso galaksit ja kvasaarit.
Tähtijoukko - fysikaalisesti toistensa yhteydessä olevien tähtien joukko, jota pitää koossa tähtien keskinäinen vetovoima - eli tähtijoukko on gravitaation vaikutuksesta koossa pysyvä tähtien ryhmittymä. Tähdet syntyvät tähtienvälisen aineen pilvistä ja kaasusumuista joukkoina. Kuumat nuoret tähdet ovat puhaltaneet ylimääräisen kaasun pois ja näin vain tähdet ovat enää jääneet joukkona jäljelle.
Assosiaatio - hyvin nuorten tähtien muodostama ryhmä. Assosiaatiot hajoavat nopeasti. Niissä on niin vähän tähtiä, ettei niiden gravitaatio riitä sitomaan ryhmiä pitkiä aikoja.
Avoin tähtijoukko, Seulaset eli Plejadit on huomiotaherättävin ja kaunein kaikista taivaalla näkyvistä tähtijoukoista. Seulaset kuuluu lähimpiin tähtijoukkoihin ja etäisyyttä sinne on noin 400 valovuotta. Se on taivaan kirkkaimpia avoimia tähtijoukkoja, ja sijaitsee Härän tähdistössä. Suomalaisessa kansanperinteessä Seulasia kutsutaan "Väinämöisen virsuiksi".
Seulaset on myös kirkkain syvän taivaan kohde. Seulasista paljain silmin näkyy noin kuusi tähteä. Kiikarilla kohde on hieno ja siitä näkyy kymmeniä tähtiä. Jo Galileo Galilei kykeni erottamaan Seulasissa 36 tähteä. Todellisuudessa niitä on 300 - 500. Kaasupilvet ympäröivät kirkkaimpia tähtiä.
Kreikkalaisessa mytologiassa plejadit olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi ja jotka kannattelivat taivaan pylväitä. Sisarukset olivat Atlaksen ja Pleionen tyttäret: Alcyone, Celaeno, Electra, Maia, Merope, Sterope ja Taygeta. Ylijumala Zeus pelasti sisaret muuttamalla heidät kyyhkysiksi taivaalle. Sisarusten nimet on annettu Seulasten kirkkaimmille tähdille.
Avoin tähtijoukko - tähdet syntyvät tähtienvälisen aineen pilvistä joukkoina. Jos joukkoon kuuluu useita satoja tähtiä, sitä sanotaan avoimeksi tähtijoukoksi. Suhteellisen harva, muutaman kymmenen tai sadan tähden muodostama joukko. Avoimet joukot ovat varsin nuoria ja ne häviävävät vähitellen, normaalisti sadan miljoonan vuoden kuluessa avaruuteen. Tunnetuimpia avoimia tähtijoukkoja ovat Plejadit eli Seulaset (M45) ja Hyadit, jotka molemmat sijaitsevat Härän tähdistössä ja näkyvät paljain silmin.
Pallomainen, kirkas tähtijoukko Messier 13 sijaitsee Herkuleen tähdistössä. Sen löysi Edmond Halley vuonna 1714, ja Charles Messier luetteloi kohteen 1. kesäkuuta 1764.
Pallomainen tähtijoukko - muodoltaan pallomainen tähtijoukko, johon kuuluu tyypillisesti satojatuhansia tähtiä. Pallomaiset joukot ympäröivät galakseja kauas ulottuvina haloina. Pallomaisten joukkojen tähdet ovat vanhoja.
Kaksoistähti - kahden samaa painopistettä kiertävän tähden järjestelmä. Binaarisessa järjestelmässä sekundäärikomponentti kiertää primäärikomponentin ympäri.
Kaksoistähtiä ovat: Visuaalinen kaksoistähti - näkyy kaukoputkella kahtena tähtenä. Astrometrinen kaksoistähti - kaksoistähti, jonka toinen komponentti suorittaa jaksollista liikettä, mistä voidaan päätellä sillä olevan himmeä seuralainen. Spektroskooppinen kaksoistähti - spektriviivoissa havaitaan jaksollisia muutoksia, jotka paljastavat tähden kaksoistähdeksi. Fotometrinen kaksoistähti eli pimennysmuuttuja - kaksoistähdessä tähden kirkkaus muuttuu siksi, että toinen tähti peittää ajoittain toisen näkyvistä joko osittain tai kokonaan.
Tähtikuvio - asterismi, joukko tähtiä, jotka muodostavat selvän kuvion, kuten Ison karhun Otava. Tähtikuvio voi ulottua myös useamman tähdistön alueelle, kuten Pegasuksen neliö.
Kiertotähdistö - aurinkokunnan planeetat, niiden kuut ja planetoidit.
Tähdistö - taivaan alue, jonka tähdet muodostavat tavallisesti jonkin mytologiaan liittyvän kuvion. Nykyisin taivas on jaettu 88 tähdistöön. Jako tähdistöihin on täysin mielivaltainen: tähdistön tähdillä on harvoin mitään fysikaalista yhteyttä.
Muuttuvat tähdet
Muuttuva tähti - tähden kirkkaus muuttuu ja vaihtelee. Tähden kirkkauden vaihtelu voi johtua monista eri syistä. Se voi olla hyvin säännöllistä, täysin satunnaista tai mitä tahansa siltä väliltä.Pyörivä muuttuja - tähden pinnalla on auringonpilkkujen kaltaisia, viileämpiä alueita. Tähden pyöriessä kirkkaus muuttuu, joskin vähäisesti.
Sykkivä muuttuja - tähden todellinen kirkkaus voi muuttua ajan mittaan.
Fotometrinen kaksoistähti eli pimennysmuuttuja - kaksoistähdessä tähden kirkkaus muuttuu siksi, että toinen tähti peittää ajoittain toisen näkyvistä joko osittain tai kokonaan.
Purkautuva eli eruptiivinen muuttuja - kaikkein epäsäännöllisin muuttuva tähti. Kirkkauden vaihtelu johtuu räjähdyksenomaisista ilmiöistä, joissa ainetta sinkoutuu avaruuteen. Keveimmillään nämä purkaukset voivat olla samantapaisia kuin Auringon pinnalla havaittavat purkaukset. Rajuimmassa tapauksessa koko tähti räjähtää hajalle.
Purkautuvia muuttujia ovat 1) Flare-tähdet - nuoret kääpiötähdet, joissa esiintyy epäsäännöllisiä purkauksia. 2) T Tauri-tähdet - vasta syntymässä olevat tähdet, jotka ovat yleensä tähtien välisen aineen pilvien sisällä. 3) Novat - kirkastuvat muutamassa päivässä jopa toistakymmentä magnitudia ja himmenevät sitten hitaasti kuukausien tai vuosien ajan. Monien novien purkaukset ovat toistuvia. Novat ovat lähekkäisiä kaksoistähtiä, joissa ainetta virtaa pienemmän, kääpiötähden pinnalle. Kun ainetta on kertynyt tarpeeksi, ydinreaktiot käynnistyvät ja räjähdys heittää tähden ulkokerrokset avaruuteen. 4) Supernovat - rajuimpia tähtitaivaan ilmiöitä. Ne liittyvät tähtien kehityksen loppuvaiheisiin. Supernova voi hetken aikaa loistaa yhtä kirkkaana, kuin kokonainen galaksi.
Kirkas sininen muuttuja - hyvin massiivinen ja kirkas, sininen hyperjättiläinen. Kirkkaus muuttuu usein äkillisesti ja epäsäännöllisesti. Purkausten välistä vaihetta sanotaan hiljaiseksi siniseksi vaiheeksi.
Jättiläistähdet - jättiläistähtien joukossa on paljon muuttuvia tähtiä.
Meteori eli tähdenlento
Tähdenlento jättää taivaalle juovan. Tähdenlennossa ei lennä tähti, vaan tässä valoilmiössä Maan ilmakehään osuu avaruudesta tullut pieni kivi, meteoroidi, joka palaa poroksi kitkan vuoksi. Jos meteoroidin läpimitta ylittää kymmenesosamillimetrin, se näkyy meteorina eli tähdenlentona. Muutamaa senttimetriä pienemmät kappaleet tuhoutuvat täysin jo statosfäärissä. Tätä suuremmat, yli kilogramman massaiset kappaleet, saattavat säilyä osittain ehjinä maan pinnalle asti, jolloin niitä kutsutaan meteoriiteiksi.Meteoroidi
Meteoroidit ovat pikkuplaneettoja pienempiä kappaleita, mutta ero asteroidin ja meteoroidin välillä ei ole selvä. On makuasia, sanooko esimerkiksi kymmenen metrin läpimittaista kappaletta pikkuplaneetaksi vaiko meteoroidiksi. Alle 0,01 mm:n läpimittaisia kappaleita kutsutaan mikrometeoroideiksi.Neutronitähti
Painovoiman vaikutuksesta kokoon luhistunut tähti on neutronitähti ja se koostuu pääasiassa neutroneista. Neutronitähdet ovat koko Universumin tiheimpiä ja pienimpiä tähtiä.Tyypillisen neutronitähden halkaisija on 10 - 15 km ja massa muutamia Auringon massoja. Neutronitähti syntyy tähden kehityksen loppuvaiheissa, tähden luhistuessa ja protonien ja elektronien yhtyessä neutroneiksi.
Osa neutronitähdistä havaitaan säännöllisiä radiomerkkejä lähettävinä pulsareina.
Tähti voi luhistua neutronitähdeksi vain, jos sen massa ylittää noin 1,4 kertaa Auringon massan.
Neutronitähdillä on tavallisista tähdistä poiketen selvä, kiinteä pinta. Sen yllä on korkeintaan parin senttimetrin vahvuinen atmosfääri. Pinnan yläosa on kiinteää, metallimaista ainetta, jonka tiheys kasvaa nopeasti sisällepäin mentäessä. Suurin osa tähteä on neutroneista koostuvaa supranestettä.
Supernovaräjähdyksessä ja -luhistumisessa syntyvä neutronitähti pyörii aluksi nopeasti. Parissa tunnissa tähti vakaantuu voimakkaasti litistyneeksi ellipsoidiksi, joka pyörähtää ympäri useita satoja kertoja sekunnissa. Sitten pyöriminen hidastuu jatkuvasti.
Teelusikallinen neutronitähden ainetta painaisi Maassa 100 - 1 000 miljoonaa tonnia.
Taiteilijan näkemys "tähdenjäristyksestä" neutronitähdellä, jolloin se leimahtaa kirkkaasti ja lähettää ympärilleen mm. röntgensäteilyä. Röntgenpurkautujilla kasvava heliumkuori saavuttaa lopulta kriittisen lämpötilan ja palaa heliumleimahduksessa hetkessä hiileksi.
Rapusumun pulsari.
Pulsari
Pulsarit löydettiin vuonna 1967, kun Gambridgen yliopistossa Englannissa tutkijat havaitsivat taivaalta tulevia, säännöllisiä radiomerkkejä.Pulsari on pyörivä tähden jäännös, neutronitähti, joka pyörii hyvin nopeasti. Se lähettää säännöllisiä radiosäteilypulsseja, minkä perusteella tällaisen tähden olemassaolo on havaittavissa kuunneltaessa avaruudesta tulevia radiosignaaleja.
Pulsarien nimi tulee näistä toistuvista, terävistä radiopulsseista. Niiden väliaika vaihtelee 0,0016 sekunnista useaan sekuntiin. Pulssit syntyvät, neutronitähden pyöriessä nopeasti akselinsa ympäri. Jos pulssien väliaika pitenee, merkitsee se pulsarin pyörimisen hidastumista.
Pulsari lähettää nopeasti pyöriessään säteilyä kapeaan keilaan. Keila pyyhkii avaruutta majakan säteen tavoin ja havaitaan säännöllisin väliajoin. Pulsarien jaksot ovat sekunnin tuhannesosasta muutamaan sekuntiin.
Ensimmäinen neutronitähtien kaksoistähtijärjestelmä löydettiin vuonna 1974. Tässä järjestelmässä pulsari kiertää toista neutronitähteä ja kiertoaika on 8 tuntia. Löytäjät, Joseph Taylor ja Russell Hulse palkittiin vuonna 1993 Nobelin palkinnolla.
Röntgenpulsarit ja radiopulsarit. Röntgenpulsarit lähettävät sykkivää röntgensäteilyä. Niiden pulssien väliajat eivät kuitenkaan pitene kuten radiopulsareilla, vaan lyhenevät. Röntgenpulsarit ovat aina osapuolena kaksoistähtijärjestelmässä. Röntgenpulsari syntyy kaksoistähtijärjestelmässä olevasta neutronitähdestä.
Lähteet
*Heikki Oja: Universumi - Ursa
*Heikki Oja: Galaksit - Ursa
*Tieteen Maailma: Maailmankaikkeus
*Nasa
*Colin A. Ronan: Tähtienharrastajan käsikirja
*Hannu Karttunen: Tähdet ja maailmankaikkeus - MMM
*Ursa: Tähtitaivas 2000 - kartasto ja käsikirja
*Geologia.fi: Mikko Turunen: Aurinkokunta Avaruudessa
*Geologia.fi: Ari Brozinski: Big Bang - alkuräjähdys
*Wikipedia
*Google Earth
*Yle Uutiset: Pimeä aine ei ehkä olekaan niin pimeää
*Ursa: Kosmos - Tähtitieteen viitetietokanta
*Seppo Linnaluoto: Esitelmällä pimeästä energiasta oli 150 kuulijaa
Sojuz - venäläinen kantoraketti. Kantoraketteja käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin. Niillä viedään radalleen suuri määrä satelliitteja.