1938 Mercedes Benz G4 takaapäin.
All Rights Reserved
*Kuvat sivulla - Copyright
© Chuck Kelly
Photos used with permission.
Rakkaus autoihin - erityisesti Mercedesiin
Adolf Hitler rakasti autoja, erityisesti Mercedes Benziä. Kiiltävät, avokattoiset
paraatiautot olivat hänen silmäteränsä. Ne symboloivat kolmatta valtakuntaa paremmin, kuin mikään muu kone.
Adolf Hitlerin rakkaus autoihin alkoi jo varhain. Aloittaessaan natsipuolueen
puheenjohtajana hän osti kirkkaanpunaisen Benzin. Tämän rakkaan autonsa Hitler kuitenkin
menetti, kun poliisi takavarikoi sen epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen vuonna 1923.
Kun Hitleristä tuli valtakunnankansleri 10 vuotta myöhemmin, hän etsi auton uudelleen haltuunsa.
Vankilassa ollessaan Hitler haaveili autoista. Sellinsä ikkunasta hän näki Kaufbeurenin
tien ja sillä kiitävät autot ja haaveili siitä, milloin itse saisikaan taas ajaa autoa.
Ensi töikseen, vapautuessaan Landsbergin vankilasta 20. joulukuuta 1924, Adolf Hitler osti
Mercedesin, jossa oli mekaaninen ahdin. Auto maksoi 26 000 markkaa, mikä oli suuri summa siihen aikaan.
Adolf Hitler oli niin kiinnostunut autoista, että hän lähetti Daimler-Benzille
ehdotuksia, miten he voisivat parantaa Mercedes-autojen viivoja ja muotoa.
Vaikka Adolf Hitler jo armeijassa oppi itse ajamaan autoa, hän palkkasi jo uransa alkuvaiheissa
autoihinsa kuljettajia näyttääkseen, että hänestä tulisi tärkeä henkilö.
Hän ei myöskään halunnut olla itse ratin takana siksi, että pieninkin onnettomuus olisi voinut antaa viranomaisille
tekosyyn vangita hänet uudelleen.
Vuosien 1929 ja 1942 välillä Hitler tilasi vähintään 44 Mercedestä itselleen ja seurueelleen.
Adolf Hitlerin nelipyöräinen Mercedes Benz Cabriolet avoauto.
All Rights Reserved
*Kuvat sivulla - Copyright
© Chuck Kelly
Photos used with permission.
Mercedes Benz Cabriolet, Adolf Hitlerin auto vuodelta 1936. Mittaamattoman arvokas auto on esillä museossa.
All Rights Reserved
*Kuvat sivulla - Copyright
© Chuck Kelly
Photos used with permission.
Vaaralliset automatkat - harmaa kolonna
Adolf Hitler yritettiin uransa kuluessa murhata yli 40 kertaa. Automatkat, usein avoautoissa, valloitetuille alueille
ja lukuisiin päämajoihin olivat erityisen vaarallisia. Adolf Hitler suhtautui tähän vaaraan
filosofisesti ja totesi, että olisi parempi kuolla seisten Mercedesissä, kuin piiloutua.
Adolf Hitler havaitsi, että jos joku hullu haluaa hänet murhata, niin sitä on lähes
mahdotonta estää. Murhayrityksiin hän varautui kahdella tavalla. Ensiksikin, hänellä oli tuhansittain
henkivartijoita. Eri sotilas- ja poliisiyksiköihin kuuluneet henkivartijat kamppailivat keskenään siitä,
kuka saisi olla tärkeimmässä asemassa Hitlerin henkivartiostossa.
Toisena varautumiskeinona Adolf Hitler piti sitä, että mitään ei saanut tehdä rutiinilla,
kaavamaisesti, samoilla paikoilla ja samoina aikoina. Automatkoilleenkin hän pyrki lähtemään
ajankohtina, joita juuri kukaan ei aiemmin tiennyt. Usein hän muutti lähtemisen ajankohtaa ja reittiä viime tingassa,
tai perui sen kokonaan. Ajoreittejä suunniteltiin vasta autossa. Useinkin autonkuljettaja, joka oli samalla
myös Hitlerin henkivartija, joko Hitlerin määräyksestä tai oman päänsä mukaisesti siirtyi matkalla yllättäen sivuteille ja ajeli kohti määränpäätä
sattuman varaisin tievalinnoin. Näin mahdollisia seuraajia yritettiin harhauttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Hyvällä menestyksellä, sillä näin välttyivät useatkin väijytysyritykset.
Jos joku kaikesta varautumisesta huolimatta olisi yrittänyt jotakin Adolf Hitlerin päänmenoksi,
niin sen varalta Hitlerin auton vanavedessä ajoi suuri saattue kuusipyöräisiä mersuja,
joissa olivat seurueen muiden sotilasjäsenten ohella lukuisat, raskaasti aseistetut henkivartijat.
Kun nämä Hitlerin autosaattueen mersut useimmiten olivat väriltään harmaita, nimitettiin
tätä autosaattuetta "harmaaksi kolonnaksi".
Adolf Hitlerin muotokuva - saksal. Heinrich Knirr (1862 - 1944).
Adolf Hitler (1889 - 1945)
Adolf Hitler oli itävaltalaissyntyinen, saksalainen kansanjohtaja ja Saksan kolmannen valtakunnan
diktaattori, jonka politiikka syöksi Euroopan 2. maailmansotaan.
1. maailmansodan loputtua Saksan armeijassa palvellut Hitler liittyi merkityksettömään Saksan
kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen, jota hän pystyi mm. kansaan syvästi vaikuttavana puhujana
uudistamaan ja laajentamaan.
Vuonna 1923 Hitler teki Münchenissa epäonnistuneen vallankaappausyrityksen (ns. Hitlerputsch).
Hänet tuomittiin vankeuteen, ja vankilassa ollessaan hän kirjoitti poliittisia ja yhteiskunnallisia
teorioitaan selvittelevän teoksen Taisteluni (suom. 1941).
1920-luvun lopun lamakausi toi Hitlerille miljoonia kannattajia, jotka olivat pettyneet muihin
puolueisiin ja jotka pelkäsivät inflaatiota, työttömyyttä ja nälkää.
Lama takasi Hitlerille myös kommunismia pelkäävien tahojen ja talouspiirien tuen. Niinpä, vuonna 1930
natsipuolue oli toiseksi suurin poliittinen järjestö Saksassa. Puolueen suosio perustui suurelta osin sen kykyyn
osoittaa saksalaisille syyllinen heidän kaikkiin kärsimyksiinsä eli juutalaiset, joita saksalaiset surmasivat
miljoonittain, ennen kuin sota ehti päättyä.
Vuonna 1933 presidentti Hindenburg nimitti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Vierittämällä syyn Valtiopäivätalon palosta
kommunistien niskoille ja eliminoituaan pahimman kilpailijansa, Ernst Röhmin, Hitler vakiinnutti asemansa diktaattorina.
Seuraavaksi Hitler pani alulle Saksan jälleenvarustautumisen. Natsien yhä väkivaltaisemmaksi käyneen toiminnan
ja sen rinnalla saman aikaisesti tapahtuneen, Saksan uudelleenmilitarisoinnin jälkeen Hitler aloitti asteittaisen
Euroopan valloituksensa, lähettämällä joukkoja demilitarisoidulle Reininmaalle vuonna 1936 ja solmimalla liiton Mussolinin
kanssa. Tämä liitto vahvistettiin virallisesti vuonna 1939. Hitler lähetti joukkojaan myös vuonna 1938 Itävaltaan
ja Tšekkoslovakiaan. Miehittämällä syyskuussa vuonna 1939 Puolan, Hitler pani alulle 2. maailmansodan.
Adolf Hitler teki bunkkerissaan Berliinissä itsemurhan 2. maailmansodan loppuvaiheissa.