Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Rasmus Skov Larsen

Deinonychus - "Kauhea kynsi" (Nimesi Ostrom vuonna 1969)

Nopea ja tehokas laumana saalistava petodinosaurus, jonka takaraajojen toisessa varpaassa oli 13 cm pitkä käyrä kynsi. Deinonychus saattoi seistä toisella takaraajallaan ja samaan aikaan raadella toisella uhriaan.

Deinonychus oli yksi suurimmista raptoreista. Pituus 3 - 4 m. Paino 80 kg. Eli liitukaudella 110 - 100 mvs. Löytöpaikka Montana. Lahko Saurischia. Heimo Dromaeosauridae.

Kynnen piti säilyä terävänä

Deinonychukselle oli elintärkeää, että sen terävästi kaartuva, iso kynsi takajalassa säilytti terävyytensä. Kynsi pysyikin terävänä, koska varpaan suurentuneet nivelet nostivat sen maasta, kun eläin käveli tai juoksi. Muuten kynsi olisi vahingoittunut juostessa.

Deinonychukset

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Like_the_Grand_Canyon

Älykkäitä ja tappavan tehokkaita

Kynnelliset dinosaurukset, kuten Velociraptor, Utahraptor ja Deinonychus olivat älykkäitä ja tappavan tehokkaita metsästäjiä. Dinosaurusten joukossa ne olivat pieniä, mutta ne korvasivat tämän puutteen kynsillään, nopeudellaan ja taidollaan metsästää laumana kuin sudet tai leijonat. Yksin ne eivät olisi voineet mitään suurille dinosauruksille, mutta kun ne hyökkäsivätkin laumana, niin kaikki muuttui ja suurikin saaliseläin jäi toiseksi.

Jopa yli kahdenkymmenen Deinonychus-yksilön laumat saattoivat elää suurten kasvinsyöjien muuttoreittien tai lisääntymispaikkojen lähialueilla, missä niille riitti syötävää.

Deinonychus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Daniel Stockman

Jäykkä ja tarpeen mukaan joustava häntä apuna

Deinonychuksen ja muiden raptorien häntää tukivat ja jäykistivät selkänikamista lähtevät, limitysten menevät luusauvat. Ne ympäröivät häntänikamia noin kolmen neljäsosan matkalla hännän koko pituudesta. Näin Deinonychus pystyi ohjailemaan häntäänsä liikuttamalla muutamaa suurta lantioon ja takaraajoihin kiinnittyvää lihastaan.

Jäykän ja samalla myös joustavan häntänsä ansiosta se saattoi tehdä nopeita syöksyjä tai vaihtaa hyvin äkkiä suuntaa juostessaan. Se saattoi jopa pystyä kääntymään ympäri ilmassa kuin akrobaatti, saaliin kimppuun loikatessaan. Jäykkänä pidettynä häntä ei myöskään huojunut juostessa sivulta toiselle ja vienyt hukkaan energiaa, joka jäi kaikki hyökkäykseen.

Deinonychus
Deinonychus

Kuvat yllä Deinonychus - Houston Zoo, Teksas, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Ed T


Deinonychus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kokovertailua ihmisen kanssa Copyright Dinoguy2

Kaikki kynnet käytössä - ja hampaatkin

Oli tällä kynsillään uhrejaan sivaltelevalla lihansyöjällä muitakin kynsiä. Sillä oli takaraajoissaan kaiken kaikkiaan neljä varvasta, ja niiden joukossa kaksi varvasta, joissa oli normaalinkokoinen kynsi. Näillä suunnilleen samanpituisilla varpaillaan eläin juoksi. Kolmannessa varpaassa keskellä oli se yksi erittäin suuri kynsi, joka pystyi lävistämään nahan ja repimään lihaksia. Takaraajassa oli vielä neljäskin varvas, joka oli itse asiassa pieni kannus.

Myös eturaajoissa oli terävät kynnet, joilla Deinonychus saattoi iskeä saaliiseensa. Vahvoilla, kolmisormisilla eturaajoilla kynsineen oli hyvä napata pienempi saalis taikka pidellä kiinni rimpuilevasta, isommasta uhrista - samalla kun takaraajoilla saattoi vetää ulos rimpuilijan sisälmyksiä. Kynsillä sai isommasta dinosauruksesta myös hyvän ja pitävän otteen, kun kiipesi ja kipitti salamana sen selkään.

Kun uhri tällaisen hyökkäyksen jälkeen alkoi vaipua verenhukasta kuolemaan, niin Deinonychus saattoikin jo upottaa sahalaitaiset, taaksepäin kaartuvat hampaansa saaliinsa ruumiiseen ja aloittaa mässäilyn.

Dinosaurus

Deinonychus-lauma hyökkää Iguanodonin kimppuun. Suurimmat Iguanodonit olivat 11 metriä pitkiä, 5 tonnia painavia jättejä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Angela Marie


Deinonychus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jon


Deinonychukset

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Jan van den Berg
*Photo used with permission.

Deinonychuksen luuston ominaisuuksia

1) Pitkistä ja hoikista jaloista voidaan päätellä, että eläin liikkui kahdella jalallaan ja tarvittaessa hyvin nopeasti.

2) Jalat hyvin epätavallisiksi teki se, että vain kaksi kolmesta varpaasta oli tarkoitettu kävelemiseen. Sisin varvas pysyi irti maasta, ollen kuin valmiiksi viritettynä saalistamista varten.

3) Eturuumiin vastapainona toimi pitkä häntä, joka ei ollut tällaisille eläimille tyypillisesti lihaksikas ja jäykkä, vaan tarpeen mukaan joustava. Lihaksia hännän liikutteluun oli vain lantion lähellä. Suurimmalta pituudeltaan luusauvojen jäykistämä häntä oli kapea ja piiskamainen.

4) Lyhyeen ja tiiviiseen rintakehään kiinnittyi kaksi pitkää käsivartta, joiden päätteenä olivat petokynnelliset, kolmisormiset kädet. Ranteiden vuoksi näitä käsiä saattoi heilauttaa kaaressa rukoilijasirkan tapaan.

5) Hoikka ja käyrä kaula toi mieleen hanhenkaulan ja se päättyi suureen päähän. Leuat olivat pitkät ja terävät ja niissä hampaat olivat käyrät ja sahalaitaiset. Hyvin suuret silmäkuopat ja silmät olivat suuntautuneet eteenpäin, mahdollistaen stereoskooppisen näön. Suuri aivokoppa viittaa suuriin aivoihin ja epätavallisen suuriin kognitiivisiin kykyihin eli oivallukseen ja älyyn.

Atleettinen ja älykäs peto

Deinonychus oli "atleettinen, yllättävän hyvin koordinoitu ja älykäs peto". Suuresta aivokopastaan päätelleen Deinonychus omasi suuret aivot. Sillä oli oltava suuret näkölohkot nopeasti eteentulevien visuaalisten näkymien käsittelyyn ja nopeaan reagointiin.

Tehokkaasti ja mutkikkaasti toimivien aivojen tarvetta on edellyttänyt sekin, että Deinonychuksen ruumis oli rakenteeltaan kevyt ja sillä oli hoikat jalat. Se oli siten liikkeissään hyvin nopea ja juoksijana sprintteri.

Kun sillä oli kapeissa jalkaterissään vain kaksi kävelemiseen tarkoitettua varvasta, on sen liikkuminen edellyttänyt erittäin tehokasta tasapainoaistia.

Jalkojen käyttö - yhtäkö vaiko kahta jalkaa kerrallaan?!

Deinonychuksella saattoi olla kaksi erilaista päätapaa käytellä hyökkäysaseitaan, eli jalkojaan viiltävine kynsineen.

Se saattoi käyttää kerrallaan vain toista jalkaansa, jolla se saattoi huitaista sivaltaen uhriaan, nykypäivän strutsien tapaan.

Se saattoi käyttää myös molempia jalkojaan yhtä aikaa. Tällöin se olisi antanut uhrilleen kaksoispotkun kuin kenguru konsanaan, samalla ehkä ottaen siitä kiinni yläraajojensa kynsillä.

Kummallako tavalla Deinonychus menetteli, vai käyttikö se mahdollisesti molempia eri tapoja, ei käyne päättelemällä koskaan selville.

Hyökkäystilanteessa Deinonychus käytteli jalkojensa lisäksi myös yläraajojaan kynsineen. Pitkät käsivarret ja teräväkyntiset kädet olivat tehokkaat saaliin nappaamiseen, pitelemiseen ja raatelemiseen. Epätavallisen rannenivelensä vuoksi Deinonychus on voinut tehdä käsillään myös lakaisuliikkeitä, ja siten viillellä hetkessä uhrinsa pintaa.

David Norman: Dinosaurukset

Jurakauden juhlintaa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Montclair Film

Deinonychus ja Velociraptor - vaiko sittenkin Utahraptor

Kuvissa yllä, viihdettä Jurassic Park-elokuvan hengessä, Montclair Filmin filmifestivaaleilla kesällä 2017. DNA:n avulla on saatu henkiin Deinonychus. Deinonychuksen kanssa muuten hyvin samanlainen pikkuhirviö on sen Mongolian serkku Velociraptor, joka on kuitenkin puolta pienempi kooltaan.

Elokuvassa tämän dinosauruksen osana on olla painajaismainen roisto. Se kuvataan siinä hyvin lintumaiseksi, nopeaksi ja älykkääksi. Sillä on siten runsaasti sellaisia, dynaamisia ominaisuuksia, joita ei ole aiemmin liitetty dinosauruksiin.

Elokuvan "Jurassic Park" tekijät hieman sekoilivat kahden lajin kanssa ja nimittivät elokuvansa pieniä petodinosauruksia Velociraptoreiksi, vaikka ne olivatkin ilmiselviä, isoja Deinonychuksia. Itse asiassa tämän dinosauruksen nimi olikin oikein novellissa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvan tekijät vaihtoivat nimen Velociraptoriksi, koska se heidän mielestään kuulosti "dramaattisemmalta" eli jännittävämmältä.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin esimerkiksi Natural History Museum of Utah kertoo nettisivuillaan, että Jurassic Parkissa esiintyneet Velociraptorit olivat saaneet tekijöiden mielessä inspiraationsa Utahraptoreista.
Tunturisuden sivut