Kuvassa yllä dinopuisto Kleinwelka, Saksa.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Mike Bonitz

Dinosaurusten tutkimus

Tärkeimmät dinosauruksia tutkivat tieteenalat ovat geologia (maapallon tutkimus) ja biologia (elävän luonnon tutkimus). Näihin kuuluvia erikoisaloja ovat:

Biogeografia. Eliömaantiede, eläinten ja kasvien levinneisyyden tutkimus, joka jakautuu eläin- ja kasvimaantieteeseen.
Fylogenia. Evolutiivista kehityshistoriaa tarkasteleva tieteenhaara.
Genealogia. Evoluutiohistoriaa tarkasteleva tiede.
Geokemia - isotooppigeokemia. Geokemiassa käytetään hapen rakioaktiivisia isotooppeja, ja niiden suhteita mikroskooppisten meriorganismien kuoren kemikaaleissa (karbonaateisa), kun määritetään muinaisten merien lämpötilaa ja maapallon ilmasto-oloja.
Histologia eli kudosoppi. Kudoksia tutkiva tieteenala. Dinosaurusten luiden sisärakenteen selvittelyä. Fossiloituminen ei ole juuri vaikuttanut luiden mineraalirakenteeseen, ja luista voidaan ottaa erittäin ohuita näytteitä mikroskoopilla tutkittaviksi.
Iknologia. Fossiilien tavoin säilyneiden jalanjälkien ja muiden jälkien tutkimus.
Paleobiologia. Tieteenala, joka tutkii biologisia ilmiötä muinaisina aikoina. Siihen liittyviä asioita ovat evoluutio ja fossiilien tutkiminen. Siihen liittyvät myös paleoklimatologia ja paleoekologia. Paleobiologiassa yhdistyvät fossiilit, moderni biologia, ekologia ja käyttäytyminen.

Paleobotaniikka. Muinaisaikojen kasvien tutkimus, muinaiskasvitiede.
Paleoekologia. Tieteenala, joka tutkii eliöpopulaatioita ja -yhteisöjä, eliöyksilöiden suhteita niihin sekä ympäristötekijöiden vaikutusta eliöyhteisöihin muinaisina aikoina.
Paleogeografia. Mannerten menneisyyttä tutkiva tiede, joka selvittää mannerten sijaintia, ilmastoa ja ympäristöoloja aikaisempina geologisina kausina.
Paleoklimatologia. Tiede, joka tutkii ilmaston yleistä luonnetta maapallolla ja sen eri alueilla ajalta ennen nykyisenlaisia meteorologisia mittaushavaintoja.
Paleontologia. Geologiaan kuuluva tieteenala, joka tutkii menneiden aikojen kasveja ja eläimiä fossiileista. Paleontologit kaivavat esiin dinosaurusten luita ja kokoavat niitä yhteen. Paleontologia on saanut alkunsa fossiilien tutkimisesta.
Paleosystematiikka. Paleosystematiikassa paleosystemaatikot toimivat kladistiikan parissa, eli tutkivat dinosaurusten sukulaisuussuhteita ja rakentavat dinosaurusten elämänpuuta.
Paleozoologia. Muinaisaikojen eläinten tutkimus, muinaiseläintiede.
Sedimentologia. Geologisten kerrostumien eli sedimenttien tutkimus. Sedimenteissä on eliöiden fossiileita.
Stratigrafia. Kivikerrostumia tutkiva geologian haara, joka selvittää kerrostumien rakennetta, ikäsuhteita ja muodostumista.
Systematiikka. Eliöiden moninaisuuden ja keskinäisten suhteiden tutkimus.
Tafonomia. Tiede, joka tutkii, mitä kuolleille eliöille tapahtuu ennen fossiilistumista.
Taksonomia. Eliölajien luokittelu niiden välisten sukulaisuussuhteiden perusteella.
* Harrastajan kirjasto- ja nettitutkimus. Dinosaurusten laaja-alaista, vapaata tutkimusta kirjaston ja Internetin suomilla tiedostomahdollisuuksilla. Pitää sisällään kaikki edellä mainitut tieteen alat.

Kuvassa tutustutaan dinosaurusten maailmaan Albertassa, Kanadassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © John Perreault

Opettaja ja oppilaat Argentiinassa tutustumassa dinosauruksiin ja muihin muinaiseläimiin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ministerio de Ciencia



Kuvassa poseeraa herraskaisesti pukeutunut dinotutkija fossiililöytönsä kanssa vuonna 1895. Field Columbian Museum, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva herraskaisesta dinotutkijasta - Copyright Internet Archive Book Images



Kuva © upklyak - www.freepik.com.

Nuoria fossiilien löytäjiä - seitsemänvuotias tyttö ja neljävuotias poika

Vain paleontologit eivät löydä fossiileja, vaan niitä löytävät myös muut ihmiset, ja lapsetkin. Seitsemänvuotias, amerikkalainen tyttö, Kylie Ferguson löysi sapelihammaskissan kallon lomamatkallaan yhdysvaltalaisessa luonnonpuistossa. Tästä löydöstä löytyy video YouTubesta haulla "Kylie's Fossil Find".

Nuorimpiin dinofossiilien löytäjiin kuuluu amerikkalainen, vain neljävuotias poika, Wiley Brys, joka ollessaan isänsä kanssa Teksasissa, löysi 100 miljoonaa vuotta sitten eläneen dinosauruksen fossiloituneita luita. Poika ja isä olivat etsimässä fossiileja, joten heidän löytönsä ei ollut sattumaa, vaan onnea. Luiden on todettu kuuluvan jollekin kasveja syöneelle nodosaurille (Nodosaurus), joiden fossiilit ovat hyvin harvinaisia.

Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että ajan myötä selviää, josko Wiley Brys löysi ihan uuden lajinkin. Tästä löytyy YouTubesta video haulla "4 Yr Old Boy Makes Rare Dinosaur Discovery" - sekä ABC News video haulla "Dinosaur Discovery: 5-Year-Old Finds Bones". (Huffington Post 4.8.2015: 4-Year-Old Boy Finds Rare 100-Million-Year-Old Dinosaur Bones In Texas).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Petrified Forest

Paleontologit työssään

Paleontologit Yhdysvalloissa, Petrified Forestin kansallispuistossa Koillis-Arizonassa, ovat etsimässä fossiileja. Niitä on puiston alueelta löydetty sen erityisten ominaisuuksien vuoksi runsaasti, eläimiä, kasveja, puita, saniaisia, käpypalmuja, kaloja, hyönteisiä, etanoita, ja simpukoita - kaikkea mahdollista, mitä luonnossa elää. Myös dinosaurusten fossiileja, vaikkakin ne ovat puiston alueella varsin harvinaisia.

Ilman fossiileja emme tietäisi dinosauruksista mitään. Hyvin tärkeitä dinosaurustutkimuksessa ovat tietysti paleontologit, jotka systemaattisesti etsivät ja tutkivat fossiileja, mutta aina joskus joku muukin, vieläpä ihan sattumalta, on löytänyt merkittävän dinofossiilin.

Paleontologit tutkivat fossiilien avulla esihistoriallisten aikojen luontoa ja elämää, eivät vain dinosauruksia, vaan kaikkea muutakin. Koska fossiileja etsitään kivi- ja kalliomaisemista, täytyy paleontologeilla olla myös hyvät tiedot geologiasta. Muinaista elämää ei pysty kunnolla tutkimaan, ellei tunne myös kivien ikää ja rakennetta. Sen lisäksi paleontologeilla on oltava hyvät tiedot myös biologiasta, koska fossiloituneet eläimethän ovat aikoinaan olleet eläviä eläimiä ja ne kertovat sekä lajeista itsestään, että niiden kehittymisestä eli evoluutiosta.



Petrified Forestin kansallispuistosta löydetty lajin Pseudopalatus mccauleyi kallofossiili. Pseudopalatus mccauleyi oli krokotiilia muistuttava matelija, phytosauri (Phytosauria). Se ei siis ollut dinosaurus, vaan ennen niitä ja yhtä aikaa ensimmäisten dinoaurusten kanssa elänyt laji. Kuva NPS Photo.



Luonnon kyky kehittää evoluution kautta eri tavoin erikoistuneita eläimiä on hämmästyttävä. Tämä tulee eittämättä mieleen, kun katsoo panssariselkäisen dinosauruksen selän ja pään suojarakenteita.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Poland

Royal Tyrrell Museum - kuninkaallinen paleontologian museo Albertassa Kanadassa ja sen vierailevat, nuoret tutkijat, jotka varovat, että luu ei tipahda.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva dinotutkijoista - Copyright Kate Ware

Roy Chapman Andrews - "Indiana Jones" - (1884 - 1960)

Roy Chapman Andrews oli yhdysvaltalainen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija, joka tunnetaan erityisesti matkoistaan Keski- ja Itä-Aasiassa. Hän on jättänyt lähtemättömät jälkensä dinosaurustutkimuksen historiaan. Matkoillaan hän löysi ensimmäisenä runsaasti dinosaurusfossiileja, hänen löytöjensä joukossa olivat mm. Oviraptor ja Velociraptor. Vuonna 1922 Roy Chapman Andrewsin johtama yhdysvaltalainen retkikunta löysi Gobin aavikolta ensimmäiset varmat dinosaurusten munatkin.

Vaikka Roy Chapman Andrewsilla oli pitkä ja ansiokas ura tiedemiehenä, paleontologina, niin hänet muistetaan parhaiten Mongolian 1920-luvun jännittävistä fossiilijahdeistaan. Hyvin eksoottisissa ja vaarallisissakin oloissa hän matkasi kiihkeillä löytöretkillään sekä kamelikaravaaneilla että autoillakin, ja joutui joskus pakenemaankin. Steven Spielbergin sanotaan pitäneen häntä esikuvana elokuviensa Indiana Jonesille, tuolle kuvitteelliselle arkeologille, seikkailijalle ja aarteiden etsijälle, jota Harrison Ford niin vertaamattoman täydellisesti on esittänyt.

Mary Anning - (21.5.1799 - 9.3.1847) - englantilainen, itseoppinut paleontologi, fossiilien etsijä, fossilisti

Fossiilitutkimuksen suuria uranuurtajia ja pioneereja on ollut englantilainen, itseoppinut paleontologi Mary Anning. Häntä on kutsuttu paleontologian prinsessaksi - the Princess of Palaeontology.

Vasta 11-vuotiaana, vuonna 1811 Mary löysi veljensä Josephin kanssa kalaliskon, Iktyosauruksen kallon. Tarkalleen ottaen, kallon hiekasta löysi 15-vuotias Joseph. Joseph uskoi löytäneensä jättikrokotiilin kallon. Muutamia kuukausia myöhemmin Mary palasi löytöpaikalle ja kaivoi esille, kuukausien työllä pikkuhiljaa koko kalaliskon luurankofossiilin. Tämä oli ensimmäinen täydellinen Iktyosauruksen luuranko kautta aikain.

Tutustu Mary Anningiin ja hänen kumppaniinsa Elizabeth Philpotiin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ministerio de Ciencia

Paleotaiteilua

Paleotaiteilijat ovat hyvin tärkeässä asemassa, sillä he yhdessä tutkijoiden kanssa luovat fossiilien avulla kuvat lajeista. Kuvassa vertaillaan sitä, miten paleotaiteilija Gustavo Encina on onnistunut kuvassaan fossiilin avulla.

Vanhan kirjan kuvassa alareunassa triaskausi: 252 - 201 miljoonaa vuotta sitten - keskellä jurakausi: 206 - 144 miljoonaa vuotta sitten - ja ylinnä liitukausi: 144 - 66 miljoonaa vuotta sitten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright Tricia Arnold



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Matt Dwen

Fossiililaboratorio

Fossiilitutkijat syventyneinä työhönsä. Paikka on maailman dinosaurustutkimuksen johtavia keskuksia, Smithsonian-instituutti, Museum of Natural History - Wahington, USA. Museossa, joka on avoinna vierailijoille 364 päivää vuodessa, käy vierailijoita enemmän, kuin missään muissa maailman luonnontieteellisissä museoissa.

Smithsonianissa on koolla luonnontieteen historian tutkijoita ja tiedemiehiä enemmän, kuin missään muualla maailmassa yhdessä paikassa.

Disneyn dinosauruspuistoissa on kävijöillä, lapsillakin, mahdollisuus kaivaa hiekasta fossiileja. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Rain0975



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva tutkijan huoneesta Copyright Colin Purrington

Dinosaurustutkijan työhuone

Yllä dinotutkijan työhuone, sijainti Academy of Natural Sciences, Philadelphia's natural history museum, USA. Työhuone voi vaikuttaa jotenkin vanhalta ja entiseltä, vanha se varmasti onkin - mutta siinä tehdään edelleen täysipainoisesti tieteellistä dinotutkimusta. Museossa kävijöillä on mahdollisuus seurata tutkijoiden työskentelyä. Piirrokset liitutauluilla ovat mestarillisia, joten joku tutkijoista omaa suuria taiteellisiakin lahjoja.

Näin löytyi Baryonyx

Kaakkois-Englannin varhaisliitukauden kivialueilla on etsitty dinosaurusten fossiileja jo yli 200 vuoden ajan. Löytöjen joukossa on ollut runsaasti Iguanodoneja, mutta löytöihin kuuluvat myös Megalosaurus, Montellisaurus, Barilium, Hypselospinus, Hylaeosaurus, Polacanthus, Pelorosaurus, Valdosaurus ja Hypsilophodon.

Tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että mitään suurta ja merkittävää voisi enää löytyä. Kunnes vuonna 1983 harrastelijakeräilijä William Walker kohahdutti dinomaailmaa, tekemällä suurlöydön! Hän löysi surreylaisesta savikaivoksesta suuren kynsiluun. Kun paikkaa alettiin tutkia tarkemmin, ilmaantui päivänvaloon kahdeksanmetrinen, tieteelle täysin tuntematon petodinosaurus. Löytäjänsä mukaan sille annettiin nimeksi Baryonyx walkerii ja tämä fossiili on nykyisin kunniapaikalla Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa.

"On olemassa hetki, joka ei koskaan toistu - hetki, jolloin varmistuu, että uusi laji on löytynyt". - amer. tiedemies Charles William Beebe (1877 - 1962).

Smithsonian-instituutti

Yhdysvalloissa dinosaurustutkimusta harjoitetaan runsaasti. Smithsonian-instituutti on jättikokoinen koulutus- ja tutkimuslaitos, jonka lukuisiin, tutkimusta harjoittaviin museoihin kuuluu dinosaurusmuseo Washingtonissa. Kävijämäärissä museo on sijalla kaksi koko maailmassa, vain Louvre Pariisissa menee sen edelle. Ensimmäisenä dinofossiilina museon kokoelmiin asetettiin Dystrophaeus viaemalae vuonna 1859. Tuon alun jälkeen museon fossiilikokoelmat ovat kasvaneet valtaviin mittoihin. Dinosauruslajeja museon fossiilikokoelmista löytyy nykyisin yli 1 500.

Museon suuri dinosaurushalli suljettiin yleisöltä vuonna 2014 ja se avautui uudistettuna vuonna 2019. Pitkä aika selittyi mm. sillä, että halliin koottiin suuria dinosaurusfossiileja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © The National Guard

Fossiilien siirtelyä

Uuden Meksikon kansalliskaartin sotilaat auttamassa paikallista luonnontieteen museota. He valmistelevat siirtoverkkoineen siirtoa varten sarvilisko Pentaceratopsin kipsiinvalettuja fossiileja.

Kun kaivauksista löytyy irrallisia luita taikka dinosauruksen isompia osia, ne pakataan kipsiin. Sillä tavalla ne eivät mene rikki kuljetuksen aikana.



Paleontologi työssään. Tarkastelussa on dinosauruksen fossiili. Natural History Museum, Utah, USA - helmikuu 2017.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright William Hanlon