Geologiset kaudet

Geologiset kaudet ovat Maan kehityksen kausia, joista suurimpia nimitetään maailmankausiksi ja niiden osia kausiksi ja epookeiksi.

Viimeisimmät, 542 miljoonaa vuotta jakaantuvat kolmeen maailmankauteen: paleotsooinen maailmankausi (542 - 251 mvs), mesotsooinen maailmankausi (251 - 66 mvs) ja kenotsooinen maailmankausi (66 mvs - jatkuu edelleen nyt).

Mesotsooinen maailmankausi - dinosaurusten aika

Dinosaurukset kehittyivät, elivät ja kuolivat sukupuuttoonkin mesotsooisella maailmankaudella. Tämä maailmankausi jaetaan kolmeen kauteen: triaskausi (251 – 201 mvs), jurakausi (206 – 144 mvs) ja liitukausi (144 - 66 mvs).

Kaikki kolme nykyisin vallitsevaa selkärankaisryhmää, eli kalat, linnut ja nisäkkäät alkoivat kehittyä mesotsooisen maailmankauden kuluessa.

Mesotsooinen maailmankausi 251 - 66 mvs

Liitukausi 144 - 66 mvs

Liitukausi on saanut nimensä liidusta, jota varsinkin kauden lopulla kerrostui runsaasti. Mantereiden sijainti poikkesi vielä liitukaudella olennaisesti nykyisestä.

Kasvillisuuteen tulivat kukat, ruohot ja lehtipuut, jotka valtasivat alaa kortteilta ja käpypalmuilta ja niistä tuli hallitsevia maakasveja. Kukat toivat mukanaan pölyttävät hyönteiset. Kauden alkupuolen yleisimmät kasvit olivat pellavasiemeniset ja saniaiset, mutta loppupuolella yleistyivät kaksisirkkaiset, joiden joukossa oli jo nykysukujen lajeja, mm. haapoja, pajuja ja tammia.

Koskaan aiemmin ei kasviravintoa ollut ollut yhtä paljon saatavilla ja niinpä dinosaurukset menestyivät, useat ryhmät, kuten strutsiliskot ja sarvinaamat elivät laumoina. Maalla olivat matelijat edelleenkin selkärankaisten valtalajeja. Dinosaurusten koko oli suurimmillaan.

Esiintyi myös jättiläismäisiä, jopa neljä metriä pitkiä kilpikonnia ja valtavia lentoliskoja, joiden siipien kärkiväli oli yli kymmenen metriä.

Linnut lajiutuivat vauhdikkaasti liitukaudella. Niitä pidetään usein dinosaurusten jälkeläisinä. Hammaslinnut kuten Hesperornis ja Ichthyornis kehittyivät liitukaudella. Ne kuolivat sukupuuttoon kauden lopun joukkotuhossa. Joitakin nykyisenkaltaisia lintuja, kuten iibikset, flamingot ja pelikaanit, esiintyi jo liitukaudella.

Nisäkkäät lajiutuivat nopeasti liitukauden loppupuolella, varsinkin pussieläimet. Nisäkkäistä kaudella oli jo petoeläimiä, hyönteissyöjiä, jyrsijöitä ja puoliapinoita. Kädellisten edeltäjät lienevät ilmestyneet kauden keskivaiheilla. Nisäkkäille kehittyi karvapeite viimeistään 125 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella, joidenkin löytöjen perusteella jo 164 miljoonaa vuotta sitten jurakaudella.

Merielämä kukoisti liitukaudella. Valtavat mosasaurit ilmestyivät kauden keskivaiheilla ja nousivat nopeasti merten valtiaiksi. Mosasaurit kehittyivät maalla eläneistä liskoista, jotka olivat todennäköisesti läheistä sukua varaaneille. Kalaliskot hävisivät kauden keskivaiheilla noin 90 miljoonaa vuotta sitten. Myös osa joutsenliskoista katosi keskisellä liitukaudella hävittyään todennäköisesti kilpailun elintilasta mosasaureille. Osa niistä, kuten Tylosaurus ja Mosasaurus saattoivat kasvaa jopa 15 metriä pitkiksi. Ne eivät kyenneet selviytymään menestyksestään huolimatta kauden joukkotuhosta, joka hävitti merikilpikonnia lukuun ottamatta kaikki merimatelijat. Myös ammoniitit hävisivät sukupuuttoaallossa. Ne kehittyivät jo noin 400 miljoonaa vuotta sitten devonikaudella ja olivat spiraalinmuotoisia nilviäisiä. Ammoniitit olivat sukua helmiveneille ja ulkonäöltään niiden kaltaisia. Ammoniittien fossiilit ovat hyvin yleisiä.

Kauden lopulla alkoivat ensimmäiset alppilaiset poimutukset Tyynenmeren rannikoilla. Matelijoiden valtakausi jatkui liitukauden loppupuolelle asti. Kauden lopulla dinosaurusten ja monien muidenkin eläinlajien joukkotuho.



Tyrannosaurus rex. - Liitukauden lopulla, 68 – 65 miljoonaa vuotta sitten elänyt teropodidinosaurus ja sukunsa Tyrannosaurus ainoa laji. Pituus 12,8 metriä, korkeus lantion kohdalta 4 metriä, paino 6 - 9 tonnia, kallon pituus 1,5 metriä ja hampaiden pituus 19 – 30,5 senttimetriä. Yksi niistä viimeisistä dinosauruksista, joka kuoli sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa 66 miljoonaa vuotta sitten.

Liitukauden dinosauruksia: - Ankylosaurus - Avimimus - Baryonyx - Caudipteryx - Corythosaurus - Leaellynasaura - Deinonychus - Saltasaurus - Oviraptor - Iguanodon - Jobaria - Psittacosaurus - Kosmoceratops - Muttaburrasaurus - Parasaurolophus - Spinosaurus - Troodon - Maiasaura - Pachycephalosaurus - Hypsilophodon - Tyrannosaurus - Velociraptor - Lambeosaurus - Ornithomimus - Triceratops - Edmontonia - Proceratops - Giganotosaurus - Polacanthus.

Jurakausi 201 - 144 mvs

Jurakauden nimi juontuu Juravuoristosta, jonka kivilajeista osa on tältä kaudelta. Jurakausi oli dinosaurusten valtakautta, ilmasto muuttui kosteammaksi ja kasvillisuus rehevämmäksi. Saniaiset, havupuut ja neidonhiuspuut muodostivat sankkoja metsiä. Jurakausi on ollut Maan historian rauhallisimpia aikoja, jolloin ilmasto on ollut lämmin ja leudonkostea laajoilla alueilla. Vuorenpoimutuksia ei tapahtunut ja tulivuorten toimintakin oli vähäistä.

Kehittyi dinosauruksia, jotka söivät rehevää kasvillisuutta. Näihin kuuluivat sauropodit, suurimmat maapallolla koskaan eläneet eläimet, jotka söivät päivässä yli tonninkin kasveja. Myöhäisjurakausi oli pitkähäntäisten ja nelijalkaisten kasvinsyöjädinosaurusten, sauropodien kukoistusaikaa. Lihavien kasvinsyöjien takana kehittyivät yhä suuremmiksi niitä saalistavat petodinosaurukset.

Ilma oli sakeanaan hyönteisiä, mitä erilaisimpia lentoliskoja ja pian ensimmäisiä lintujakin.

Yksi ensimmäisistä nisäkkäistä, hieman rottaa muistuttanut Megazostrodon eli noin 200 miljoonaa vuotta sitten jurakauden alussa. Jurakauden pienet nisäkkäät elelivät piilottelevaa elämää ruohostojen kätköissä. Yli 164 miljoonaa vuotta sitten eli puolen metrin mittainen, hyönteisiä ja kaloja syönyt sekä majavaa muistuttanut vesinisäkäs.

Ensimmäinen liskolintu Archaeopteryx eli noin 150 miljoonaa vuotta sitten kauden lopulla. Lentoliskot kuten Dimorphodon ja Rhamphorhyncus olivat vielä varsin pieniä.

Merissä vilisi kaloja ja monia merimatelijoita, kuten joutsenliskoja ja kalaliskoja. Vedenrajassa ja rannoilla eli krokotiilin kaltaisia matelijoita. Merissä eli myös planktonia, lonkerojalkaisia ja ammoniitteja, jopa 62 erilaisessa ekosysteemissä.



Stegosaurus. - Suuri kasvinsyöjädinosaurus, harjalisko joka eli jurakauden loppupuolelta 154 – 144 miljoonaa vuotta sitten. Pituus jopa 9 metriä, korkeus 4 metriä ja paino 4,5 tonnia.

Triaskausi 251 - 201 mvs

Nimen triaskaudelle antoi saksalainen geologi Friedrich August von Alberti vuonna 1834. Triaskauden nimi viittaa kolmijakoon (Tria), joka näkyy Saksassa esiintyvissä laajoissa aikakauden kerrostumissa. Triaskaudella maapallolla oli vain yksi suunnattoman suuri manner, josta käytetään nimeä Pangea (Pangaia).

Ilmasto oli joko kuiva tai monsuunityyppinen, sekä lämmin. Koska suuria sisämeriä ja napaseutujen jäätiköitä ei ollut, lämpötila pysyi melko tasaisena. Meriveden lämpimyyttä osoittavat koralliriutat ja paksut kalkkikivikerrostumat.

Kauden alkupuolella kasvillisuus oli aika niukkaa luultavasti epäsuotuisan ilmaston vuoksi, mutta loppua kohti se muuttui monipuolisemmaksi ja runsaammaksi. Triaskauden kasvillisuus koostui pääasiassa saniaisista.

Kukkivia kasveja ei vielä ollut. Maapallon kuivissa osissa kasvoi havupuita, esimerkiksi punapuita, sypressejä ja araukarioita, sekä oudompia kasveja, kuten käpypalmuja ja podocarpuksia. Kosteammilla seuduilla ja jokien varsilla kasvoi puusaniaisia, liekoja ja kortteita. Kasveissa oli jättimuotoja.

Vesissä eli jo kalaliskoja ja luu- ja haikaloja, suolattomissa vesissä keuhkokalojakin. Matalissa merissä yleistyivät simpukat ja merililjat.

Ensimmäiset kilpikonnat kehittyivät, samoin ensimmäiset lentävät selkärankaiset eläimet eli lentoliskot, ja ensimmäiset, pienet dinosaurukset, myös ensimmäiset krokotiilit.

Ensimmäisten dinosaurusten matelijamainen iho ehkä suojasi kuivalta ja kuumalta ilmastolta paremmin kuin varhaisten nisäkkäiden turkki.

Ensimmäiset pienet, istukkaiset nisäkkäät ilmestyivät myöhäistriaskaudella. Ne olivat nykyisiä nisäkkäitä alkeellisempia, muistuttivat päästäisiä ja olivat mahdollisesti yöeläimiä. Varhaisia nisäkkäitä olivat Haramyoa ja Kuehneotherium sekä mahdollisesti nisäkäsmäisistä matelijoista kehittynyt Eozostrodon. Merkittävä kehitysvaihe oli kitalaen muodostuminen nisäkäsliskoille.

Noin 210 mvs sattui luonnonmullistus, jossa noin puolet maailman eliölajeista tuhoutui, erityisesti kärsivät nisäkkäät. Mullistuksen syytä ei tiedetä, mutta sen johdosta maapallon ilmasto lämpeni huomattavasti ja hirmuliskojen valtakausi sai alkunsa.



Lewisuchus admixtus. - Keskitriaskaudella elänyt, metrin pituinen, lihaa syönyt matelija, joka oli yksi dinosaurusten edeltäjistä ja varhaisista esi-isistä. Lewisuchus admixtus kuului arkosaureihin (Archosauria), jotka puolestaan kuuluivat diapsideihin (Diapsida). Diapsidit on matelijoiden alaluokka, johon kuuluu suurin osa koskaan eläneistä matelijoista. - Kuva Copyright © Nobu Tamura.


Lyhenne mvs = miljoonaa vuotta sitten.

Lähteet:
Tieteen maailma: Maapallon kehitys
Spectrum: Geologinen ajanlasku - WSOY
Wikipedia
Kodin suuri eläinkirja: Fossiilit - Weilin + Göös