Tunturisuden sivut

DINOSAURUSTEN JOUKKOTUHO

Syynä joukkotuhoon asteroidi

Dinosaurusten joukkotuhon syynä pidetään Maahan iskeytynyttä asteroidia. Mutta dinosaurusten aikakausi ei vain päättynyt, vaan se saattoi alkaakin asteroidien iskeytymisistä. Ensimmäinen massiivinen isku lienee tapahtunut permikauden lopulla 250 mvs. Tämän törmäyksen kraatteria ei ole onnistuttu löytämään, mutta mm. Kiinassa tehdyissä kaivauksissa on paljastunut kerrostumia, joissa on epätavallisen paljon rikkiä ja strontiumia. Näiden aineiden isotooppijakauma on sellainen, että sellaista esiintyy vain avaruudessa.

Tohokun yliopistosta Kunio Kaiho pitää ilmeisenä, että maapalloon iskeytyi tuolloin todella valtaisa asteroidi, halkaisijaltaan 60 km. Törmäyksestä ilmakehään vapautuneesta rikistä muodostuivat happamat sateet, jotka muuttivat ilmastoa ja jopa 95 % silloisesta eläimistöstä kuoli.

Hale Bopp Comet 1997

Hale-Bopp komeetta 1997.

Toinen asteroidi iskee maahan triaskaudella noin 200 mvs!

Triaskaudella, noin 230 mvs astelivat Maan päällä ensimmäiset, ilmeisen pienikokoiset dinosaurukset. Niiden hallitsevaan asemaan pääsyä saattoi edistää asteroidi, joka erilaisten havaintojen mukaan iskeytyi Maahan triaskauden päättyessä 200 mvs. Silloin varhaisempia, dinosauruksia edeltäneitä matelijoita kohtasi joukkotuho.

Kanadalaiset tutkijat ovat esittäneet, että Quebecissä Manicouagan struktuuri (kraatterijärvi) olisi syntynyt tässä varhaisessa asteroidin törmäyksessä. Ikämäärityksen mukaan tämä kraatterijärvi olisi syntynyt kuitenkin jo aiemmin, 214 mvs, mutta tutkijoiden mukaan tällaisen asteroidin iskun jälkeen muinaisten kivilajien ikämäärityksiin ei voi luottaa, sillä iskun yhteydessä muinainen kivilaji on sulanut ja asettanut geologisen kellon uudelleen.

Myös Italiasta on löydetty todisteita tällaisen iskun puolesta. Siellä graniittikiteet ovat joutuneet erittäin voimakkaan iskun vaikutuksen alaiseksi. Sellaisia voimia luonnossa esiintyy vain asteroidin törmäyksissä. Tosin italialaisia löytöjä ei vielä ole sitovasti pystytty osoittamaan matelijoiden valtakauden päättäneen asteroidin törmäyksessä syntyneeksi.

Muualtakin maailmasta löytyy mahdollisia paikkoja, joihin asteroidi olisi voinut iskeytyä juuri noin 200 mvs. Joka tapauksessa tämän törmäyksen jälkeen olosuhteet muuttuivat niin, että kohtalon ja sattuman oikusta dinosauruksilla oli mahdollisuus aloittaa kehitystiensä valtalajiksi.

Sukupuuttoaalto alkoi mahdollisesti jo miljoonia vuosia ennen liitukauden lopun joukkotuhoa?

On tutkijoita, joiden mielestä dinosaurusten häviäminen alkoi jo miljoonia vuosia ennen esitettyä joukkotuhoa. Heidän mukaan nykyisen Intian alueella tapahtunut valtaisa vulkaaninen toiminta - massiiviset, toinen toistaan seuraavat tulivuorten purkaukset - olisivat jatkuneet yli miljoonan vuoden ajan ja muuttaneet ilmastoa vähitellen yhä viileämmäksi.

Auringon kadotessa taivasta pimentäviin, tulivuorista suihkuaviin tuhkapilviin olisi elämä pikku hiljaa kadonnut kylmenevästä Maasta niin, että lopulta kaikki dinosaurukset ja 75 % silloisista eliölajeista tuhoutui.

Jos dinosaurukset olivat vaihtolämpöisiä, ja sellaisina lämpimään sopeutuneita eläimiä, niin silloin lyhytaikainenkin ilmaston muutos viileämpään olisi ollut niille tuhoisaa. Pidemmästä viileästä kaudesta puhumattakaan. Nisäkkäät sen sijaan selviävät hengissä paremmin silloinkin, kun ilmaston lämpötilassa tapahtuu muutoksia.

Viimeinen ateria

Dinosaurusten viimeinen ateria - tuhon kiitäessä taivaalla!

All rights reserved
*Kuva The Last Supper - Copyright - All rights reserved: © deviantART.com/MasPix - Mark A Stevenson - Used with permission.

Katastrofi taivaalta 65 mvs?!

Miljoonia vuosia kestäneen hitaan sukupuuton sijaan nykykäsityksen mukaan on kuitenkin ilmeistä, että dinosaurusten aikakausi päättyi liitukauden lopulla noin 65 mvs joukkotuhoon yhtäkkiä.

Mikä aiheutti tämän sukupuuttoaallon, jossa tuhoutui suuri osa maapallon silloisesta eläimistöstä - lentoliskot, joutsenliskot, kalaliskot, ammoniitit, eräät lintusuvut, marsupiaaliset eläimet, puolet planktonryhmistä, useat luukalalajit, simpukkalajit, etanalajit, eräät sienieläimet, merisiilit ja lukuisat muut lajit - eivät vain dinosaurukset.

Meriltä katosi hetkessä suuri osa kaikesta elämästä ja maalta kuolivat kaikki arviolta yli 25 kg painaneet eläinyksilöt yhdessä hetkessä! Kysymys on herättänyt vuosikymmenien ajan keskustelua tutkijoiden piireissä.

Supernova räjähtää Maan lähellä

Supernovan räjähdys?!

Taiteilijan näkemys yhdestä mahdollisesta katastrofin aiheuttajasta: supernova räjähtää Maan läheisyydessä! Yksi selitysmalli dinosaurusten katoamiselle on ollut se, että supernova räjähti 65 mvs lähellä Maata - ja siitä syöksevä tappava säteily teki lopun dinosauruksista ja monista muista elollisista olioista samaan aikaan.

Supernova on valtaisa räjähdys, jossa elämänsä loppuvaiheeseen tullut massiivinen tähti räjähtää. Supernovat ovat kuitenkin äärettömän harvinaisia. Viimeisen neljänsadan vuoden aikana Linnunrata-galaksissamme on havaittu yksi ainut supernova. Vaikka onkin todennäköistä, että miljoonien vuosien kuluessa supernovia on räjähdellyt Linnunradassa, ei kukaan kuitenkaan varmuudella tiedä, millaiset seuraukset siitä voi olla.

Yksi kirkkaimmmista nykyisistä tähdistä iltataivaallamme on Betelgeuze. Betelgeuze (eli Alfa Orionis) on suuri punainen jättiläinen Orionin tähdistössä. Se on noin 20 000 kertaa kirkkaampi kuin Aurinko ja sen etäisyys on suurinpiirtein 650 valovuotta. Jotkut tutkijat esittävät, että se on jo supernovakandidaatti ja tulee räjähtämään lähimpien vuosituhansien kuluttua. Jos niin joskus käy, tulee sen kirkkaus kilpailemaan täysikuun kirkkauden kanssa.

Lisää teorioita liitukauden lopun joukkotuhosta

Muitakin syitä liitukauden lopun joukkotuholle on tarjottu useita, on esimerkiksi väitetty, että tuolloin kehittyi jokin eläinlaji, joka oppi ryöstämään ravinnokseen dinosaurusten munat. Tässä ajatuksessa on myös mukana jokin tragikoominen sävy, sillä vaikka dinosaurukset itse olivat usein kooltaan kuin vuoria, niin ne eivät olisi pystyneet suojaamaan muniaan hiiren kokoisilta otuksilta. Kuten ehkä eivät olisikaan pystyneet - ja siksi tämäkin ajatus on jäänyt elämään.

Syynä olisi voinut olla myös jokin sairaus, kuin dinosaurusrutto. Ilmaston muutoksen kylmään suuntaan saattoi aiheuttaa myös mannerlaattojen liikkuminen. Voi olla myös niin, että tuhon syitä oli useampia ja kaikki ne vain sattuivat pahasti sarjaan niin, että siitä seurasi täydellinen joukkotuho.

Joukkotuhon mystinen arvoituksellisuus on synnyttänyt yli sata erilaista selitysmallia, joista toki useat ovat enemmän vitsejä, mutta monet vakavissaan esitettyjä.

Kaalimadot aiheuttivat tuhon - vai olivatko syynä sittenkin dinosaurusten liian pienet aivot?!

Yksi arveluttavimmista selityksistä on se, että kaalimatojen kaltaisia matoja ja perhosentoukkia kehittyi jostakin syystä tilapäisesti ihan mielettömät määrät ja ne söivät suihinsa kaiken vihreän maan päältä niin, että dinosauruksille ei jäänyt mitään syötävää ja ne kaikki kuolivat nälkään!

Vakavasti otettavat tutkijat eivät ole kannattaneet tätä selitystä. Samaan sarjaan sopinee myös se epäilys, joka perustuu siihen tietoon, että dinosaurusten aivot olivat kooltaan varsin pienet. On esitetty siihen perustuen, että ne eivät tyhminä selviytyneet olemassaolon taistelusta nopeammin ajattelevien eläinten kanssa. Dinosaurukset olivat kuitenkin selviytyneet todella mainiosti, pienine aivoineenkin, jo yli 160 miljoonaa vuotta. Joten niiden pitäminen "tyhminä" on mitä suurinta ja virheellistä aliarvioimista.

Dinosauruksia ei koskaan ole ollutkaan?!

Varsin epätoivoinen on ollut jo se arvoituksen ratkoja, joka on tullut siihen päätelmään, että dinosauruksia ei koskaan ole ollutkaan. Tämän selityksen mukaan muukalaiset avaruudesta, alienit, sirottelivat dinosaurusten luut Maan päälle, vain saattaakseen myöhemmin kehittyvät ihmiset hämmennyksen valtaan!

Sadetta taivaalta

Meteoriitti tai asteroidi?!

Eniten kannatusta saa nykyisin se selitys, että tuolloin suuri, halkaisijaltaan ehkä kymmenen kilometrin suuruinen meteoriitti iskeytyi Maahan ja tuomionpäivä koitti! Jukatanin niemimaalta löydetty suuri kraatteri tukee tätä selitystä. Toinen todiste siitä, että meteoriitti iskeytyi valtavalla voimalla Maahan liitukauden lopulla on se, että kaikkialta maailmasta on löydetty liitukauden lopulla muodostuneista kivistä mineraaleja, jotka ovat voineet tulla meteoriitista.

Kaasuräjähdys asteroidin törmättyä?!

"Hirmuliskojen aikakausi päättyi ehkä asteroiditörmäysta seuranneeseen ilmastonmuutokseen. Tosin räväkämpikin selitys on mahdollinen. Yhdysvaltojen laivaston tutkimuslaboratorion tutkijaryhmä on esittänyt teorian, jonka mukaan hirmuliskot tuhosi asteroiditörmäyksestä johtunut kaasuräjähdys ilmakehässä.

Meksikonlahteen 65 miljoonaa vuotta sitten iskeytynyt asteroidi synnytti meriin maailman ympäri kulkeneita sokkiaaltoja, jotka vapauttivat merenpohjaan sitoutuneen metaanin ilmakehään. Salamat sytyttivät metaanin, mistä seurasi laajoja paikallisia kaasuräjähdyksiä tai jopa maailmanlaajuinen räjähdys. Tutkijat perustavat teoriansa myöhäisen liitukauden kerrostumissa todettuun hajoamiseen ja tiettyjen hiilen isotooppien yleisyyteen, mikä voisi selittyä suurten metaanimäärien vapautumisesta."
(Tieteen kuvalehti numero 8/2000).
Ydintalvi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jerry Worster

Ydintalvi

Ydintalven saa aikaan asteroidin tai meteoriitin iskeytyminen maahan, saman aikaansaisivat lukuisten ydinpommien räjäyttämiset samaan aikaan. Myös valtava supertulivuorenpurkaus voi johtaa ydintalveen. Tällaisessa tapauksessa ilmakehään nousee runsaasti kaikenlaisia hiukkasia, joiden muodostama pilvi himmentää auringon säteilyn ja aiheuttaa ilman jäähtymisen.

Chicxulub-kraatterin paikalle Jukatanissa iskeytynyt asteroidi on ollut halkaisijaltaan noin suuruusluokkaa 10 km. Näin suuri kappale tuhoaa maan kaikesta elämästä jo 70 %. Suuri määrä dinosauruksia ja muuta elämää tuhoutui heti iskun aikana, loput menehtyivät seuranneeseen kylmyyteen eli ydintalveen - eli itseasiassa äkilliseen jääkauteen.

Chicxulub-kraatteri Jukatanilla

Jukatanin niemimaalla sijaitsee Chicxculub-kraatteri (Äännetään Chik-shu-lub), joka koostuu monista kehistä suurten meteoriittikraatterien tapaan. Uloimman kehän läpimitta on noin 170 km. Jotkut arvioivat kraatterin läpimitaksi jopa 300 kilometriä.

Kraatteri näkyy esimerkiksi painovoimamittauksissa hyvin, sen syntymisajankohtaa nuoremmat, noin kilometrin paksuiset kerrostumat ovat peittäneet sen. Paikalta on löydetty breksiaa, uudelleen kiinteytynyttä murskaantunutta kiveä, jollainen on tyypillinen kraatterikivilaji.

Chicxulubin keskus on Meridan kaupunki Jukatanin niemimaan pohjoisosissa. Kraatterin ikä on noin 64.98 miljoonaa vuotta. Sen on ehkä synnyttänyt 10 - 20 kilometrin läpimittainen asteroidi. Niin suuri törmäys on laskujen mukaan hyvin harvinainen - sellaisia sattuu tiheimmillään muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein. Heitteleitä on kraatterista lentänyt ainakin 1000 - 8000 km:n päähän (KT-rajan heittelekerrostumista löydetään Jukatanin alueen kivilajeja ja lasipallosia).

Chixculubin alueella on harvinaista rikkipitoista kiveä, anhydriittia, joka ehkä voi aiheuttaa happosateita kaasuunnuttuaan. Chixculubin tuottaneen törmäyksen kuuma kaasupilvi on pyyhkinyt tietokonemallinnuksen mukaan ainakin New Yorkiin asti. Kuumaa kiveä on satanut tuhansien kilometrien säteellä. Kuuma pilvi ja kivet olisivat sytyttänyt metsäpaloja, joiden savu olisi pimentänyt auringon. Joidenkin tietojen mukaan Chixculub olisi syntynyt hieman aikaisemmin kuin liitukauden joukkotuho, noin 0,3 miljoonaa vuotta ennen KT-rajaa, eikä siten olisi liitukauden lopun katastrofin syy.

Shiva-kraatteri

Intian lähelle syntyi merenpohjaan Shiva-niminen kraatteri, jonka mitat ovat ainakin 600 kertaa 450 kilometriä - noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Tätäkin kraatteria on ehdotettu liittyväksi dinosaurusten tuhoon. Tämän kraatterin on synnyttänyt asteroidi, jolla läpimittaa on ollut ehkä peräti 40 kilometriä.

Tyrannosaurus rex ja Maa

Maan historiaa kautta aikain

Vertauskuvallisessa ja ajatuksia herättävässä kuvassa kuningastyrannilisko (Tyrannosaurus rex) on kohonnut öiselle, tähtimeressä kylpevälle taivaalle ja katselee sieltä Maata, kotiplaneettaamme, joka 65 mvs miljoonien vuosien ajan oli senkin koti. Tuolloinkin Kuu ja Maa näyttivät avaruudessa juuri samanlaisilta, kuin mitä ne ovat nyt. Elämä Maassa oli kuitenkin hyvin toisenlaista, kuin se on meidän aikanamme.

Monenlaiset oliot ja eläjät ovat vuosimiljoonien aikana eläneet Maassa ja jättäneet kukin tänne jälkiään. Nisäkkäidenkin valtakausi on kestänyt jo 50 miljoonaa vuotta. Se on kuitenkin vielä lyhyt aika, jos sitä verrataan siihen aikaan, noin 160 miljoonaan vuoteen, jonka dinosaurukset hallitsivat Maata. Ja ihmiset ovat olleet hallitsevassa asemassa tällaisessa aikaperspektiivissä vasta häivähtävän lyhyen aikaa.

Kun kuningastyrannilisko katselee meitä taivaaltaan, esihistorian hämäristä miljoonien vuosien takaa, se ei suinkaan katsele hävinneenä. Se muine dinosaurusserkkuineen hallitsi Maata ehdottomalla ylivallalla niin pitkään, että ihminen tuskin koskaan voi kuvitellakaan pääsevänsä samaan ja hallitsevansa yhtä pitkään.

Mammutti

Nisäkkäät

Nisäkkäät tulivat hallitseviksi Maassa dinosaurusten jälkeen. Yksi tunnetuimpia on mammutti, joka sekin vuorostaan on jättänyt Maan jo aikoja sitten. Mammuttien uskottiin aiemmin kuolleen kokonaan sukupuuttoon viime jääkauden lopulla n. 12 000 vuotta sitten, mutta Wrangelin saarella Pohjois-Siperiassa mammutteja eli vielä paljon myöhemmin, n. 4000 vuotta sitten. Euroopan puolellakin mammutteja eli vielä n. 10 000 vuotta sitten ainakin Virossa ja Länsi-Venäjällä. Mammutit ovat tarkoin tutkittuja. Niiden ulkonäöstä ja elintavoista tiedetään enemmän kuin mistään muusta sukupuuttoon kuolleesta esihistoriallisesta eläimestä. Katso lisää eläimistä dinosaurusten jälkeen. (Lähteenä mm. Kari A. Kuure: Dinosaurusten nousu ja tuho.)

Dinosaurukset tuhon tiellä jo kymmeniä miljoonia vuosia ennen katastrofia

Vuonna 2016 julkistettu tutkimus kertoo, että dinosaurusten evoluutio ja uusien dinolajien synty taantuivat mahdollisesti jo kymmenien miljoonien vuosien ajan ennen asteroidin iskeytymistä Maahan. Näin dinosaurukset olivat jo menettämässä hallitsevaa asemaansa ennen lopullista katastrofia.

Sellaiset seikat, kuten mannerlaattojen murtumiset, runsastunut vulkaaninen aktiivisuus ja muut ekologiset tekijät ovat mahdollisesti vaikuttaneet niin, että dinosaurusten määrä on asteittain vähitellen pienentynyt. Nopeinta tällainen kannan määrällinen lasku on voinut ollut pitkäkaulaisilla, jättikokoisilla sauropodeilla. Paremmin ovat selviytyneet tänä ajanjaksona ehkä petodinosaurukset, kuten niiden ikoni Tyrannosaurus rex.

Tällainen tutkijoiden uusi näkemys tarjoaa vallankumouksellisen, uuden näkökulman dinosaurusten evoluutioon. Aiemmin paleontologit ovat ajatelleet, että dinosaurukset kukoistivat aina siihen saakka, kunnes ne äkillisesti pyyhkiytyivät pois. Mutta nyt on käynyt ilmi, että mahdollisesti jo 50 miljoonaa vuotta ennen asteroidin iskeytymistä, joka tapahtui 66 (65) miljoonaa vuotta sitten, dinosauruslajeja kuoli sukupuuttoon enemmän, kuin uusia dinosauruslajeja syntyi.

Asteroidin iskeytyminen Maahan oli kuin viimeinen naula dinosaurusten ruumisarkkuun, mutta jo pitkän aikaa ennen sitä dinosaurukset olivat menettämässä hallitsevaa asemaansa Maan päällä. Evoluutiobiologi, tohtori Chris Venditti kertoo, että ekologista tilaa nisäkkäille, joiden mukana myös ihminen myöhemmin kehittyi, vapautui luonnossa jo tässä vaiheessa. Tällainen kehitys esipohjusti sitä, että dinosaurusten lopullisesti kertarysäyksellä kadottua nisäkkäät olivat valmiit ottamaan johtavan asemansa Maan päällä. (Lähde University of Bristol: Science News 18.4.2016: Dinosaurs already in decline before asteroid apocalypse.)

Sukupuuttojäätelöä

Hollywoodin jäätelökoju - sukupuuttojäätelöä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jeff Krause
Dinosauruksia Linnunradalla

Tähdistä olemme tulleet ja tähtiin kaikki palaamme

Taiteilija Ricardo Breceda on luonut Kaliforniassa sijaitsevan veistoksen dinosauruksesta, joka ikäänkuin ahmii Linnunradan suihinsa. Vaikka loppujen lopuksi, toisinpäinhän kaikki aina käykin.

Avaruus tähtineen ja dinosaurukset muodostavat ainakin tällaista taidetta katsovalle salaperäisen, kuin yhteisen maailmansa. Nämä kaksi eivät yhdistyneet vain niin, että dinosaurusten tuho saapui avaruudesta. Eivätkä nämä kaksi ole kohdanneet vain niin, että dinosaurusten, kuten koko muunkin Maan elämän alkujuuret ovat avaruudessa.

Vaan, sekä koko avaruudessa, Universumissa miljardeine tähtineen ja dinosauruksissa on kuin jotakin samaa: ne tuntuvat kumpikin olevan niin lähellä, ovathan tähdet edelleenkin näkyvissämmekin. Siltikin, molemmat ovat niin tavattoman kaukana, salaperäisinä ja ikuisesti saavuttamattomina. Ja mitä enemmän niitä yritämme tavoittaa, sitä kauemmaksi ikuisuuden äärettömyyteen ne tuntuvat katoavan. Jos saamme tietää vastauksen yhteen kysymykseen - kiitos tieteemme ja tiedemiestemme - niin kohtaamme tukun uusia kysymyksiä.

Yötaivas

Kotkasumu - diffuusi emissiosumu Käärmeen tähdistössä, lähellä Linnunradan keskusalueita, on taivaan komeimpia kaasusumuja. Sumua ympäröi suhteellisen nuori avoin tähtijoukko. Kohteen etäisyys Maasta on noin 7 000 valovuotta.

Eksoplaneetat

Usein mielessämme herää myös kysymys siitä, mistä me tulemme, keitä me olemme ja minne me menemme? Onko avaruudessa muualla elämää ja jos on, niin millaista se on?

Aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja eli eksoplaneettoja oli vuonna 2016 löydetty jo yli 3 300. Uusien arvioiden mukaan Maan kokoisia planeettoja saattaa olla yli 10 miljardia pelkästään kotigalaksissamme Linnunradassa. Moni niistä sijaitsee elinkelpoiseksi sanotulla vyöhykkeellä, eli niissä voisi olla elämää. Kun kerran elämä on kehittynyt ja menestynyt Maassa, niin miksei sitä voisi kehittyä myös muualla.

Monien tutkijoidenkin mielestä elämän löytyminen muualta avaruudesta voisi olla Maalle kohtalokasta. Heidän mielestään avaruuden hiljaisuudessa juuri piilee ihmiskunnan toivo. Toisten mielestä voisi olla myös ihan päinvastoin. Toistaiseksi voimme vain suunnata katseemme kohti ikiavaruuden ajatonta äärettömyyttä dinosaurusten tapaan, ja ajatella ainakin elämän suuruutta ja ihmeellisyyttä.

Dinosauruksia Linnunradalla

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © slworking2

Lähteenä HS: Avaruuden hiljaisuus on ihmiskunnan toivo

Markus Hotakainen: Onko siellä ketään - Maan ulkopuolista älyä etsimässä

Syksyllä 2014 ilmestyi otsikonmukainen kirja, jonka varmaankin jokainen dinoistakin pitävä on jo lukenut tai lukee joskus.

"Olemmeko yksin? Tätä kysymystä ihmiskunta on pohtinut aina siitä lähtien, kun Maan ymmärrettiin olevan vain yksi Aurinkoa kiertävistä planeetoista.

Markus Hotakainen kertoo kirjassaan, miten Maan ulkopuolista älyä ja sen mahdollisia asuinsijoja on yritetty etsiä ja millaisia etsintöjä on parhaillaan käynnissä.

Kirja pohtii myös sitä, mitä vieraan älyn löytyminen merkitsisi ihmiskunnalle. Oliko vastedes edesmennyt Stephen Hawking oikeassa sanoessaan, ettei meidän pitäisi yrittää saada yhteyttä avaruuden muukalaisiin, koska meille kävisi mahdollisen kohtaamisen seurauksena huonosti?"


Alien

Millaisia ovat muukalaiset?! Ehkä samanlaisia, kuin mekin.