Eosinopteryx brevipenna

Kuvassa yllä Eosinopteryx brevipenna, jota ei ensinäkemältä uskoisi dinosaurukseksi. Dinosaurus se kuitenkin oli, ainakin osittain, vieläpä teropodi eli petodinosaurus, joka eli jurakaudella 160 miljoonaa vuotta sitten. Se oli sulka- ja höyhenpeitteinen ja sillä oli pituutta 30 cm. Tämä alunperin valesirppikynsiin luokiteltu laji oli kehityksessään jo lähellä lintumaista muotoa ja sen heimoksi on nykyisin määritetty Anchiornithidae.

Eläimistö ennen dinosauruksia

Ensimmäiset dinosaurukset ilmestyivät triaskauden (252 - 201 miljoonaa vuotta sitten) lopulla noin 230 - 210 miljoonaa vuotta sitten. Ennen näitä ensimmäisiä dinosauruksia ja vielä yhtä aikaa niiden kanssakin, triaskauden eläimistöön kuuluivat triaskauden alussa kehittyneet arkosaurit (Archosauria), jotka olivat matelijoita, diapsidimatelijaryhmä. Arkosaurien varhaisin lahko oli tekodontit (Thecodontia) ja niistä kehittyivät dinosaurukset. Pian dinosaurusten kehittymisen jälkeen tekodontit katosivat.

Ennen dinosauruksia eläimistöön triaskaudella kuuluivat myös synapsidit (Synapsida), jotka olivat nisäkäsmäisiä, maaselkärankaisia eläimiä eräillä matelijoiden ominaisuuksilla. Synapsidien kehittynein ryhmä oli kynodontit (Cynodontia), joista kehittyivät nisäkkäät. Nykynisäkkäät lukeutuvat myös tähän esi-isiensä, synapsidien ryhmään.

Dinosaurukset

Dinosauruksiksi eli hirmuliskoiksi sanotaan kahta mesotsooisella maailmankaudella elänyttä matelijalahkoa, jotka olivat sukua mm. krokotiileille ja lintujen kantamuodoille. Jurakaudella niiden joukkoon ilmestyi jättiläiskokoisia muotoja, ja liitukaudella ne olivat isompia ja monilajisempia kuin koskaan aikaisemmin.

Ensimmäisiä löydettyjä dinosaurusfossiileja edustivat Megalosaurus ja Iguanodon; edellisen kuvasi 1824 englantilainen geologi ja teologi William Buckland (1784 - 1856), jälkimmäisen löysi 1822 ja kuvasi hieman myöhemmin englantilainen lääkäri, geologi ja paleontologi Gideon Algernon Mantell (1790 - 1852).

Kuvassa poseeraa herraskaisesti pukeutunut dinotutkija fossiililöytönsä kanssa vuonna 1895. Field Columbian Museum, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva herraskaisesta dinotutkijasta - Copyright Internet Archive Book Images

Punainen supermanner Pangea eli Pangaia

Ympäristö, jossa ensimmäiset dinosaurukset elivät, näyttäisi meille täysin vieraalta. Maapallolla oli vain yksi jättiläismäinen supermanner, Pangea, jossa maa oli kuivaa ja punaista, eikä metsissä kasvanut ainoatakaan kukkaa. Tuossa ympäristössä elivät ensimmäiset tunnetut dinosaurukset, joista kehittyi suuri määrä yhä uusia lajeja triaskauden lopulla sekä jura- ja liitukaudella - maailman muuttuessa samalla suuresti, erilaisten eläinlajien ja kasvien kehittyessä.

Etelä-Amerikasta maailmanvalloitukseen

Ensimmäisten dinosaurusten uskotaan kehittyneen Etelä-Amerikassa. Tarkkaan ei tiedetä sitä, että miten ja miksi dinosaurukset valloittivat koko muun maailman - silloisen Pangaean.

Ilmeisesti, kun trias-jurakauden sukupuutto 200 miljoonaa vuotta sitten tappoi Pohjois-Amerikasta hirmuliskojen kilpailijat, saattoivat sauropodit vyöryä sinne ja täyttää maan. Tähän tulokseen ovat tutkijat tulleet, tutkiessaan vasta löydettyä fossiilia Sarahsaurus aurifontanalis. Tämä vain 4,3 metriä pitkä ja hieman yli satakiloinen sauropodi vaelteli Pohjois-Amerikassa noin 190 miljoonaa vuotta sitten.

Sarahsaurus aurifontanaliksen hampaita ja vahvoja kynsiä tarkasteltaessa on myös arveltu, että se ei olisikaan ollut vain kasvinsyöjä - jollaisina sauropodeja on pidetty - vaan olisi syönyt myös haaskoja. (National Geographic Magazine)

Ensimmäiset dinosaurukset olivat pikkuruisia

Puolasta löydetyt, kissan kokoisen dinosauruksen jalanjäljet antavat dinosaurusten evoluution historiassa tärkeän näkymän dinosaurusten alkuaikojen kehitykseen. Ensimmäiset dinosaurukset olivat hyvin pienikokoisia, lyhytjalkaisia ja kulkivat neljällä jalalla. Ne olivat myös harvinaisia, verrattuna oman aikansa muihin matelijoihin.

Dinosaurusten alkuaika

Ensimmäiset 20 - 50 miljoonaa vuotta dinosaurusten historiasta, dinosaurukset ja niiden lähimmät sukulaiset elivät monipuolisempien, menestyvämpien ja runsaslukuisempien krokotiilimaisten serkkujensa varjossa.

Lähteet
*HS 6.10.2010: Ensimmäiset dinosaurukset olivat kissan kokoisia.
*Reuters - Tiny footprints from Poland show that the first dinosaurs were extremely small animals that walked on four legs - and probably only came to rule the world after a mass extinction knocked out many big reptiles.
*The New York Times: Footprint Fossils Offer Earliest Evidence of Dinosaurs' Ancestors.
*American Museum of Natural History.
*The Huffington Post: Fossils Indicate Earliest Dinosaurs Were Size of a Cat.

Dinosaurusten jaottelu kahteen pääryhmään eli lahkoon

Dinosaurukset (Dinosauria) olivat mesotsooisen maailmankauden matelijoita, joilla oli luinen tukiranka ja paksu nahkamainen iho. Ne elivät maalla ja lisääntyivät munimalla. Muista matelijoista poiketen hirmuliskojen raajat sijaitsivat nisäkkäiden tapaan suoraan ruumiin alapuolella, mikä mahdollisti nopean ja ketterän liikkumisen.

Lantion rakenteen mukaan dinosaurukset on jaoteltu kahteen pääryhmään, eli lahkoon: liskonlantioiset (Saurischia) ja linnunlantioiset (Ornithischia):

Tutustu tarkemmin jaotteluun liskonlantioiset ja linnunlantioiset!

Supermantereen aikakausi - samoja dinosauruksia kaikkialla

Dinosaurukset olivat levittäytyneet ympäri maailmaa melkeinpä jokaiseen kolkkaan. Eräs seikka on syytä muistaa tässä yhteydessä. Vielä triaskauden lopulla 200 mvs kaikki mantereet olivat yhdessä ja muodostivat suuren supermantereen nimeltään Pangaea. Eläimet saattoivat siten periaatteessa levitä melko helposti kaikkialle maailmaan, kun meret eivät olleet estämässä liikkumista. Silloin oli mahdollista kävellä vaikkapa poikki koko maailman.

Vaikka dinosaurusten aikana mantereet olivat liikkumassa erilleen toisistaan, olivat ne toisiinsa kiinnittyneinäkin. Tämä selittää sen, että samoja dinosauruslajeja saattoi elää sekä vaikkapa nykyisessä Aasiassa, että Afrikassa ja Amerikassa.

Tyrannosaurus rex - yksi on ylitse muiden ja se on kuningastyrannilisko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Mark Healey

Aamunkoiton dinosauruksia Arizonassa

Petrified Forestin kansallispuistosta Arizonassa on löydetty dinosaurusfossiileja myöhäistriaskaudelta, ajalta 237 - 201 miljoonaa vuotta sitten. Noina aikoina Arizonassa eläneet dinosaurukset olivat "dinosaurusten aamunkoiton", eli ensimmäisten hirmuliskojen pienikokoisia lajeja. Nämä lajit olivat kahdella jalalla kulkevia, ihmisen kokoisia petodinosauruksia. Ilmeisesti nämä pienikokoiset dinosaurukset liikkuivat ja saalistivat laumoina ja kykenivät siten saalistamaan isokokoisiakin eläimiä.



Placerias - ei dinosaurus, vaan synapsidi. Synapsidit olivat kuin nisäkkäitä, joilla kuitenkin oli vielä eräitä matelijoiden ominaisuuksia. Nykynisäkkäät luetaan synapsideihin, sillä ne polveutuvat näistä varhaisimmista synapsideista. Kuva Credit Dr. Jeff Martz/NPS.

Näihin Arizonan dinosaurusten aamunkoiton saaliseläimiin kuului kasvissyöjä, terävänokkainen, torahampainen ja jättisikavirtahepoa muistuttava Placerias, joka saattoi kasvaa 3,5 metriä pitkäksi ja painaa yli tonnin. Pienten petodinojen saalislistalla oli myös arkosauri Desmatosuchus.

Noina triaskauden aikoina eli myös jo suurempiakin dinosauruksia, prosauropodeja, jotka olivat kasvissyöjiä. Niiden fossiileja ei puiston alueelta ole löydetty, mutta mitä ilmeisimmin niitä on sielläkin kuitenkin elänyt. (National Park Service: Dinosaurs are a rare but important portion of the fossil fauna of Petrified Forest National Park).

All rights reserved
*Kuva Plateosaurus - Copyright - All rights reserved: © deviantART.com/H. Kyoht Luterman
© Website/H. Kyoht Luterman - Used with permission.

Plateosaurus

Plateosaurus - kuvassa pesällään - oli dinosaurusten maailman aamunkoiton ensimmäisiä dinosauruksia. Se on prosauropodeista parhaiten tunnettu, sillä fossiileja on löydetty useita. Sen hännän pituus oli puolet koko eläimen pituudesta. Plateosauruksella oli voimakas pää ja sen lehdenmuotoiset hampaat olivat mainio kalusto kasvien möyhentämiseen. Plateosaurus liikkui pidemmät matkat neljällä jalallaan, mutta varmaankin kurkotteli aterioidessaan kahdella jalallaan seisten kohti puiden latvuksia.



Jättimäinen Barosaurus puolustaa pienokaistaan hyökkäävältä Allosaurukselta. Maalauksen sijainti the American Museum of Natural History (AMNH).

Torosaurukset.

All rights reserved
*Kuva Torosauruksista - Copyright © deviantART.com/MasPix - Mark A Stevenson - Used with permission.

Lajien eriytymistä

135 mvs varhaisella liitukaudella Pangaea oli hajoamassa kahtia, kun Laurasia liukui kohti pohjoista ja Gondwanaland kohti etelää. Vielä 80 mvs, liitukauden lähestyessä loppuaan, Pohjois-Amerikka oli yhteydessä Eurooppaan ja Aasiaan, mutta Afrikka ja Etelä-Amerikka olivat meren erottamina. Intia liukui Afrikasta ironneena kohti Aasiaa.

Liitukauden lopulla eri mantereiden dinosaurukset alkoivat kuitenkin jo toisistaan eristyneinä saada eroavia piirteitä. Eniten dinosaurusten fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja sieltä Mongoliasta sekä Euroopasta. Mutta niitä on löydetty myös Antarktikselta, Australiasta ja Alaskasta.

Jättiläisten aikakausi

Miljoonien vuosien aikana dinosaurusten koko kasvoi. Kasveja syövät sauropodit kurottelivat kauloineen jo kohti matalimpia pilviä ja siksi niitä saalistavien petodinosaurustenkin koko kasvoi käsittämättömiin mittoihin.

Spinosaurus oli suurin petodinosaurus. Sillä oli selässään kuin purje. Spinosaurus on saattanut purjeen avulla haihduttaa lämpöä, tai imeä sitä itseensä, jolloin se olisi auttanut ruumiinlämmön säätelyssä. Purje on voinut toimia myös sosiaalisena "liikennemerkkinä" tai osana parittelumenoja. Joidenkin mielestä purje oli kuin kyttyrä, joka varastoi ruumiin rasvaa energiaksi nykyisten kamelien tavoin.

Ravinto

Dinosauruksissa oli sekä kasvinsyöjiä, että lihansyöjiä. Lihansyöjät muodostivat petodinosaurusten ryhmän Theropoda, suomeksi "teropodit". Erikokoiset petodinosaurukset saalistivat hyvin erikokoisia eläimiä. Sitä mukaa, kuin kasvinsyöjädinosaurusten koko kasvoi, kasvoivat niitä saalistavat teropoditkin kooltaan yhä suuremmiksi.

Toisaalta oli pieniä, kissankokoisia saalistajia, joille maistuivat hyönteisistä lähtien kaikkein pienimmät saalistettavat. Voisi sanoa niin, että kaikki mikä liikkui, kelpasi syötäväksi ja joutui saalistuskohteeksi. Eikä aina tarvinnut edes liikkuakaan, sillä poikkeuksetta teropodit olivat myös haaskansyöjiä. Rauhassa eivät saaneet olla vedenkään eläjät, sillä monet lajit erikoistuivat taitaviksi kalastajiksikin.

Ornithischia-lahkoon kuuluneet linnunlantioiset dinosaurukset olivat kasvinsyöjiä. Kilpailua toistensa kanssa ne pyrkivät välttämään niin, että erikokoiset lajit ja heimot kehittyivät evoluution myötä syömään eri korkeuksilla kasvavaa kasvillisuutta. Sauropodit ylsivät puiden latvoihin kun taas pienimmmät kasvinsyöjät kahistelivat ja napostelivat ihan maan tasalta ja ruohojen juurista löytyviä kasvinosia.

Kasveja syövät dinosaurukset olivat järjestäneet ruuansulatuksensa monin tavoin. Sauropodit, joista isoimpien piti ehtiä haalia jopa tonni päivässä vihermassaa sisuksiinsa, toimivat hyvin suoraviivaisesti. Ne eivät pureksineet ruokaansa juurikaan ollenkaan, vaan suuhun kuin haravakoneella ajettu lehvämassa nieltiin miltei sellaisenaan. Ruoka meni suoraan mahaan, missä sinne aiemmin niellyt jauhinkivet, gastroliitit tai erityiset bakteerit, kuin lehmän mahassa, esipehmensivät sen.

Hadrosaureilla oli hampaaton nokka, jolla kasvit ensiksi napsittiin suuhun. Suun takaosassa olivat odottamassa valmiina kasvien jatkokäsittelyyn erikoisrakenteiset hampaat, joilla ravinto pilkottiin ja hienonnettiin ennen nielemistä.

Hadrosaureilla oli hampaita vielä tavattoman paljon, sadoittain sekä ylä- että alaleuassa, jopa tuhatkin hammasta ja vanhojen ja kuluneiden tilalle kasvoi kaiken aikaa uusia.

Sarvinaamoilla oli vahvat leuat ja saksimaiset hampaat, joilla paksutkin oksat helposti taittuivat.

Tasalämpöisiä vai vaihtolämpöisiä?

Keskustelu siitä, että olivatko hirmuliskot nisäkkäiden ja lintujen tavoin tasalämpöisiä vai vaihtolämpöisiä, kuten nykyiset liskot ja muut matelijat, jatkuu. Uutta virikettä tähän keskusteluun toi jokin aika sitten Etelä-Dakotasta Yhdysvalloista löydetty kasvinsyöjädinosauruksen fossiili. Kyseinen Thescelosaurus, joka tällä hetkellä on näytteillä Pohjois-Carolinan luonnontieteellisessä museossa, on sikäli hyvin harvinainen, että siinä sydänkin on jollakin tavalla säilynyt. Thescelosauruksen rintaontelosta löydettiin ruosteenvärinen möykky, joka tietokonetomografiassa osoittautui sydämeksi.

Tällä 300 kiloa painaneella dinosauruksella on ollut kaksi kiloa painava soikea sydän, jossa on kaksi kammiota ja eteistä ja yksi valtimonkaltainen paksu verisuoni, joka muistuttaa linnun aorttaa. Ylipäänsäkin Thescelosauruksen sydän on enemmän linnun tai nisäkkään kuin matelijan sydämen kaltainen. Tämä viittaisi siihen, että Thescelosaurus olisi voinut olla tasalämpöinen.

Käsitystä siitä, että dinosaurukset olisivatkin olleet tasalämpöisiä, tukevat myös Kiinasta löydetyt dinosaurusten fossiilit, joissa on merkkejä höyhenpeitteestä. Höyheniä olisi tarvittu ruumiinlämmön ylläpitämiseen ja näin höyhenpeite olisi myös todiste tasalämpöisyyden puolesta. Mikäli osa dinosauruksista olisikin ollut tasalämpöisiä, niin siitä olisi seurannut, että ne olisivat viettäneet paljon liikkuvampaa ja vilkkaampaa elämää, kuin tähän saakka on oletettu.

Suomalaisen paleontologin, Mikko Haaramon mukaan on hyvin todennäköistä, että dinosaurukset olivat vaihtolämpöisen sijaan tasalämpöisiä.

- Kaikki olemassaolevat todisteet dinosaurusten anatomiasta, elintavoista ja elinpaikoista on helpointa selittää ilman erikoisia lisäteorioita, jos oletetaan, että kaikki dinosaurukset olivat nisäkkäiden ja lintujen tapaan tasalämpöisiä. Dinosaurusten pitäminen vaihtolämpöisinä vaatii aina lisäselityksiä. (Vappu Pitkänen/Turun Sanomat 30.8.2011)

Dinosauruksissa oli sekä vaihto- että tasalämpöisiä

Viimeaikaisimman tutkimuksen mukaan useimmat dinosaurukset olivat vaihtolämpöisiä. Ne olivat kasvihuonemaailman lämmössä eläviä, vaihtolämpöisiä homeotermejä (homeotermia = tasalämpöisyys), jotka kykenivät vaikeuksitta pysymään aktiivisina myös vaihtolämpöisinä. Erityisesti hyvin suuret dinosaurukset kykenivät pitämään vaihtolämpöisinäkin kehossaan hyvin tasaista lämpötilaa.

Pienet, nopealiikkeiset ja hyvin aktiiviset dinosaurukset ja niiden jälkeläiset linnut sen sijaan olivat täysimittaisesti homeotermisiä eli tasalämpöisiä, nykypäivän nisäkkäiden lailla. Siksi niille kehittyi höyhen- ja sulkapeitettä, sillä tasalämpöisyys ei ole mahdollista pienessä ruumiissa ilman eristävää kerrosta, koska ilman eristystä lämpö karkaa hallitsemattomasti nahan läpi. (David Norman: Dinosaurukset, 2018).

Lisääntyminen munimalla

Dinosaurukset lisääntyivät eri tavoin kuin nykynisäkkäät. Isot nykynisäkkäät synnyttävät kerrallaan muutaman poikasen, jotka tavallisesti selviävät hengissä aikuisikään asti. Dinosaurukset taas lisääntyivät munimalla ja näyttävät munineen tiettyinä aikoina paljon munia, ja riippumatta vanhempien hoivasta, poikasten eloonjäämisprosentti oli ilmeisesti hyvin alhainen. Näin ollen dinosaurukset luottivat jälkeläisten suureen määrään lajinsäilymisen turvaamiseksi.

Tutustu tarkemmin lisääntymiseen!

Utahin rosvot titaanin kimpussa

Titaani kaatuu rosvojen hyökätessä! - On meneillään liitukausi 125 mvs, tapahtumapaikkana on nykyinen Utah Pohjois-Amerikassa. Tonnin painoiset ja seitsemän metrin pituiset Utahraptorit "Utahin rosvot" hyökkäävät joukkovoimalla valtavan Astrodonin kimppuun! Dromaeosaurit Utahraptorit kuuluivat Maniraptora-ryhmän Dromaeosauridae-heimoon.

Yksinään nämä petodinosaurukset eivät olisi mahtaneet mitään suurelle Astrodonille, mutta yhteistyöllään niiden voitto oli varma. Utahraptorit eivät käyttäneet saalistamansa eläimen surmaamiseen hampaitaan, vaan viiltelivät sitä kauttaaltaan 25 cm pitkillä, veitsenkaltaisiksi litistyneillä kynsillään. Uhri, vaikkakin kuinka suuri, kaatui lopulta voipuneena maahan verenhukan vuoksi. Kuva Copyright Luis V. Rey.

Kuinka monta dinosauruslajia tunnetaan - ja kuinka monta dinosauruslajia kaiken kaikkiaan on elänyt?

Vuonna 2016: jo nimettyjen lajien määrä 1 124 - arvioitujen lajien määrä 1 936.

Dinosauruslajeja on fossiilien myötä tunnistettu ja nimetty runsas tuhat ja -sukuja 974. Lajiluku elää molempiin suuntiin, sillä samalla, kun uusia lajeja nimetään, niin vanhoja laitetaan erilaisten syiden vuoksi roskakoriin. Näiden lajilistalta poistettavien kohdalla käy niin, että esimerkiksi havaitaan, että fossiili kuuluukin jollekin toiselle, jo nimetylle lajille.

Mesotsooisella maailmankaudella (251 - 65 miljoonaa vuotta sitten) arvioidaan eläneen kaiken kaikkiaan 1 936 dinosauruslajia. Näin tarkka lukema on keskiarvo arvioinnin ala- ja yläpäästä, eli väliltä 1 543 - 2 468. Dinosaurussukuja koko dinosaurusten elinkauden aikana olisi ollut 1 536 (1255 - 1929).

Lähde: Royal Society, Lontoon kuninkaallinen seura: Jostein Starrfelt, Lee Hsiang Liow 14.3.2016: How many dinosaur species were there? Fossil bias and true richness estimated using a Poisson sampling model.

Suomuja enemmän kuin sulkia

Dinosauruksiin kehittyi lajeja, joilla oli höyhenpeitettä ja sitten sulkiakin. Näistä lajeista syntyivät aikanaan linnut.

Höyhenpeitettä on pidetty varsin yleisenä dinosauruksilla. Vuonna 2014 Siperiasta löydettiin dinosaurusfossiili Kulindadromeus. Tällä pienikokoisella, 150 mvs eläneellä, kasveja syöneellä dinosauruksella on ollut sekä suomu- että höyhenpeitettä.

Uppsalan yliopistossa, Ruotsissa työskentelevä Nicolás Campione on tullut tutkimuksissaan siihen tulokseen, että höyhenpeite ei kuitenkaan ole ollut dinosauruksilla hyvin yleistä. Ihon suomupeitteisyys on sen sijaan ollut yleisempää. Tällaisiin päätelmiin Nicolás Campione kollegoineen on tullut, tutkittuaan 75 dinosauruslajia Toronton (Ontario, Kanada) ja Lontoon (Englanti) luonnontieteellisissä museoissa.

Lähde: The Guardian 3.6.2015: Most dinosaurs had scales, not feathers, fossil analysis concludes.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Karel Macalik

Tarkat aistit

Dinosauruksilla oli tarkat haju- ja näköaistit. Tyranniliskolla on arvioitu olleen 13 kertaa tarkempi näkö, kuin ihmisellä. Tyranniliskon eteenpäin katsovat silmät olivat kooltaan greipin luokkaa. Sen näkö oli binokulaarinen, eli sen aivot yhdistivät silmien näkökentät. Tyrannilisko näki kaiken täten kolmiulotteisena ja kykeni hahmottamaan myös etäisyyksiä.

On spekuloitu sillä, että petodinot eivät olisi kyenneet näkemään liikkumatonta kohdetta, ja siten niiden hyökkäykseltä olisi voinut säästyä, vain jähmettymällä paikoilleen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.



Suchomus tenerensis oli valtava petolisko, joka oli erikoistunut saalistamaan kalaa. Nyt se on itse jäämässä saaliiksi, kun jättimäinen krokotiili on ahmaisemassa siitä lujaa otetta! Kuva Copyright Luis V. Rey.



Oviraptor. Oviraptorin pituus oli 2,5 metriä ja sen paino oli ainakin 35 kg, mutta ehkä jopa lähes 100 kg. Sillä oli korkeutta 0,9 metriä. Se kulki kahdella jalalla, pystyasennossa. Se oli lintumainen dinosaurus, jolla oli untuvamainen, lämpöä eristävä höyhenpeite. Oviraptor muistutti kuin isoa kalkkunaa, ja jotkut tutkijat pitävätkin sitä jonkinlaisena lintuna. Nykylinnuista se muistutti kalkkunan ohella erityisesti strutseihin kuuluvia kasuaareja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Oviraptorit - Copyright KendallKaos

Outoja päitä ja päärakennelmia

Dinosaurusten päät saattoivat olla hyvin eriskummallisia, niissä oli usein ulokkeita ja kyhmyjä, töyhtöjä, piikkejä, sarvia, sarvipattereita ja kypärämuodostelmia. Näillä päillään dinosaurukset joko houkuttelivat toista sukupuolta taikka puolustautuivat viholliselta - tai yksinkertaisesti yrittivät näyttää mahdollisimman pelottavalta.

Kaikenlaisia häntiä

Oleellinen osa dinosauruksia olivat niiden hännät, joissa niissäkin saattoi olla piikkejä taikka nuijia, jopa pikemminkin moukareita. Häntää käytettiin taisteluvälineenä, mutta sillä saattoi myös tasapainottaa ruumistaan silloin, kun lähti juoksuun kahdella jalalla.

Kynsiä kaikkiin tarpeisiin

Kynnet olivat dinosauruksille tärkeitä ja niitä käyteltiin hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Kasvinsyöjät haroivat niiden avulla lehvistöä suuhunsa, kun taas petodinosaurukset käyttivät niitä, saadakseen pitävän otteen onnettomasta uhristaan taikka raadellakseen sitä. Ne saattoivat myös hyppiä raivoisasti uhrinsa päällä ja viillellä tätä samalla kynsillään. Näin teki ehkä Deinonychus "Kauhistuttava kyntinen", jonka toisessa takaraajan varpaassa oli suunnattoman suuri sirppimäinen kynsi ja vielä pitkissä eturaajoissakin oli kolme kynnellistä sormea.



Cryolophosaurus-pari tekee matkaa jurakauden salaperäisessä maisemassa, etualalla lentää Dimorphodon-lentolisko. Cryolophosaurukset olivat tetanuriin kuuluvia suuria petoliskoja. Kuva Copyright Gerhard Boeggemann.

Dinosaurukset ja luomiskertomus

Dinosaurusfossiilien löytyminen ja Darwinin evoluutioteoria aikaansai ristiriitaa 1800-luvulla ajan uskonnollisten, Raamattuun perustuvien luontokäsitysten kanssa. Darwinismia, jonka avulla selitettiin luonnonilmiöitä, pidettiin Raamatun luomiskertomuksen vastaisena. Dinosaurusfossiilit haastoivat Raamatun luomiskertomuksen, sillä nehän osoittivat, että elämää oli maapallolla ollut jo tavattoman pitkän aikaa ja se oli kehittynyt pikkuhiljaa, eikä tullut lyhyessä ajassa luoduksi.

1800-luvun kuluessa löydettiin yhä uusia dinosaurusfossiileja, jotka kiinnostivat tutkijoiden ohessa myös suurta yleisöä suunnattomasti. Lontoon Kristallipalatsiin asetettiin näytteille monien lajien täysikokoisia malleja, joita yleisö virtasi kiihkeän innostuksen vallassa katsomaan. Mallit oli valmistettu tunnetun paleontologin ja British Museumin luonnonhistorian osaston johtajan, Richard Owenin valvonnassa. Hän onnistui yhdistämään fossiileja kohtaan tuntemansa kiinnostuksen ja uskonsa Raamatun luomiskertomukseen, vaikkakin hän tiedemiehen taustastaan huolimatta vastusti darwinismia.

Kun New Yorkin Keskuspuistoon haluttiin pystyttää dinosaurusnäyttely, viranomaisia syytettiin uskonnonvastaisuudesta ja tuolloin ajatus näyttelyn järjestämisestä hylättiin.

VANHIMMAT DINOSAURUSLAJIT

Vanhimmat tieteellisesti tunnetut ja nimetyt dinosauruslajit ovat myöhäistriaskaudelta, ajalta 230 miljoonaa vuotta sitten. Nämä kolme vanhinta lajia ovat Eodromaeus, Eoraptor ja Herrerasaurus. Kaikki kolme lajia elivät Argentiinassa samoihin aikoihin.

Mahdollisesti, edellä mainittuja kolmea dinosauruslajia vieläkin aikaisemmin, noin 237 miljoonaa vuotta sitten eli Nyasasaurus parringtoni. On kuitenkin mahdollista, että se ei ollut dinosaurus, vaan dinosaurusten sukulainen.



Nyasasaurus parringtoni. Kuva Credit: © Natural History Museum, London/Mark Witton.

Nyasasaurus parringtoni - maailman vanhin dinosaurus tai dinosaurusten sukulainen

Fossiilinäytteet löydettiin Tansaniasta jo 1930-luvulla, mutta 1950-luvulla tehdyissä tutkimuksissa ei päästy johtopäätöksiin. Tutkijoiden mukaan löydös sulkee luvun dinosaurusten fossiilihistoriassa.

Tutkijat ovat löytäneet maailman vanhimman dinosauruksen tai dinosauruksen lähimmän sukulaisen. Salaperäinen fossiilinäyte on ollut Lontoon luonnontieteellisen museon kokoelmissa vuosikymmeniä, ja sen arvioidaan kuuluvan dinosaurukselle, joka eli noin 245 miljoonaa vuotta sitten.

Tutkijat kertoivat, että tutkimustulos ajoittaisi vanhimman koskaan eläneen dinosauruksen 10 - 15 miljoonaa vuotta vanhemmaksi kuin aikaisemmin on arvioitu.

Otus oli noin labradorinnoutajan kokoinen, ja tutkijat nimesivät sen Nyasasaurus parringtoniksi. Nimi juontaa juurensa Afrikan Nyasa-järveen (nykyiseen Malawi-järveen) ja Cambridgen yliopiston paleontologi Rex Parringtoniin.

Parringtonin tutkimusryhmä löysi kuusinikamaisen luupalan ja palan käsivarren luuta järven kupeesta Tansanian Ruhuhu-laaksosta 1930-luvulla.

Tuoreessa tutkimuksessa mukana ollut Lontoon luonnontieteellisen museon Paul Barrett kertoi, että uusi löydös sulkee luvun fossiilihistoriassa.

- Tunnemme Nyasasauruksen vain fossiilinäytteistä, mutta niiden perusteella otuksen käsivarren anatomiassa ja sen lantiossa on piirteitä, jotka ovat tyypillisiä dinosauruksille, Barrett sanoi.

Tutkijat uskovat, että Nyasasaurus seisoi pystysuorassa, oli noin metrin pitkä lantion kohdalta, 2 - 3 metriä päästä häntään ja painoi 20 - 60 kiloa.

Kun Nyasasaurus oli elossa, maapallon maanosat olivat yhtä suurta maamassaa Pangaiaa. Fossiilien löytöpaikka Tansaniassa olisi ollut eteläistä Pangaiaa, johon kuuluivat Afrikka, Etelä-Amerikka, Antarktis ja Australia.

Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että dinosaurusten olisi pitänyt olla olemassa jo keskitriaskaudella, joka päättyi noin 237 miljoonaa vuotta sitten. Todisteita tästä on kuitenkin ollut niukalti.

- Jos vastikään nimetty Nyasasaurus parringtoni ei ole varhaisin dinosaurus, se on dinosaurusten läheisin löydetty sukulainen, tutkimusta johtanut Washingtonin yliopiston tutkija Sterling Nesbitt sanoi.

5.12.2012 Hanne-Mari Tarvonen - Yle Uutiset: Maailman vanhin dinosaurus tai dinosauruksen sukulainen löytyi

Eodromaeus murphi.

Eodromaeus murphi - "Aamunkoiton juoksija" - kaikkien dinosaurusten yhteinen esi-isä

Eodromaeus murphi on nykytietämyksen mukaan kaikkien dinosaurusten, myös suurten kasvinsyöjädinosaurusten, yhteinen esi-isä. Se oli teropodi eli kahdella jalalla liikkunut petodinosaurus ja se eli 230 miljoonaa vuotta sitten myöhäistriaskaudella (237 - 201 mvs), nykyisen Argentiinan mailla. Ennen dinosaurusten varsinaista, kukoistavaa valtakautta.

Sen ensimmäinen fossiili oli löydetty jo vuonna 1991, mutta laji tunnistettiin vasta pari vuosikymmentä myöhemmin. Tästä harmittoman oloisesta - mutta totuuden nimessä kuitenkin muille pienille eläjille hyvin vaarallisesta ja pirullisesta pikkuliskosta - kehittyivät kuitenkin kaikki isotkin teropodit. Kuten Tyrannosaurus rex ja "kammokynsi" Deinonychus.

Eodromaeus oli varsin pienikokoinen dinosaurus, joka olisi yltänyt tuskin ihmisen polven korkeudelle. Sen kokonaispituus oli 1,2 metriä kuononkärjestä häntään. Se painoi vain 5 kg. Päässä kuono-osa oli pitkä. Lajin juoksunopeudeksi on arvioitu 30 kilometriä tunnissa. Petodinosaurusten tapaan sen eturaajat olivat lyhyet, kun taas takaraajat olivat pitkät ja voimakkaat. Lajille antoivat tutkimustensa jälkeen määrityksen ja nimen vuonna 2011 Ricardo N. Martínez, Paul C. Sereno, Oscar A. Alcober, Carina E. Colombi, Paul R. Renne, Isabel P. Montañez ja Brian S. Currie.



Herrerasaurus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Eodromaeus murphi - Copyright © Kumiko
*Kuva - Herrerasaurus - Copyright © LatinaLizAldana

Eodromaeus, Eoraptor, Herrerasaurus - varhaisimmat, aamunkoiton dinosaurukset triaskaudella 230 miljoonaa vuotta sitten

Kun dinosaurusten runsaat 160 miljoonaa vuotta kestänyttä elinkaarta ajatellaan yhtenä ainoana päivänä, niin silloin mielletään ensimmäisinä kehittyneet dinosauruslajit aamunkoiton eli varhaisen aamusarastuksen lajeiksi.

Näitä aamunkoiton lajeja ovat Eodromaeus, "Aamunkoiton juoksija" ja jo varhemmin tunnettu, myös Argentiinasta löydetty pieni petodinosaurus Eoraptor, "Aamunkoiton rosvo". Eoraptor eli samaan aikaan, kuin Eodromaeus ja lajit olivat samankokoisia, eli varsin pieniä.

Samoihin aikoihin Argentiinassa eli myös hieman suurikokoisempi, kolme metriä pitkä petodinosaurus Herrerasaurus. Nämä kolme dinosauruslajia ovat varhaisimmat, tieteessä tunnetut ja nimetyt dinosauruslajit. Silti, varhaisempiakin voi vielä löytyä.

Aamunkoiton aikaan vallassa olivat vielä muut matelijat, eivät dinosaurukset. Näiden kolmen petodinosauruksen löytöpaikka Argentiinassa, on ainut paikka maailmassa, josta avautuu ikkuna kaikkein varhaisimpien dinosaurusten maailmaan.

Lähteet:
*ScienceDaily: New predator "dawn runner" discovered in early dinosaur graveyard.
*Chicago Tribune: Tiny fossils offer clues to "dawn of the dinosaur era".