SARVINAAMAT (Ceratopsia)

Sarvekkaita dinosauruksia oli useampia pääryhmiä ja niissä olivat eri heimot. Heimo Psittacosauridae piti sisällään ensimmäisinä, varhaisliitukaudella, kehittyneet sarvekkaat dinosaurukset, papukaijaliskot. Näillä kevytrakenteisilla dinosauruksilla oli papukaijamainen nokka. Heimo Protoceratopsidae kehittyi myöhäisliitukaudella ja käsitti tukevarakenteisemmat kaulussarviliskot. Niillä oli jo alkua niskan luukauluksesta, mutta huippuunsa se kehittyi vasta heimon Ceratopsidae lajeilla, sarvikuonoliskoilla. Sarvikuonoliskot olivat yleisimpiä kasvinsyöjiä myöhäisliitukaudella Pohjois-Amerikassa. Ne olivat hyvin panssaroituja, niillä oli luukaulus niskassaan ja niiden massiivisessa päässä oli näyttäviä, teräviä ja pitkiä sarvia.

Centrosaurus "Isosarvikuonolisko" (Nimesivät Lambe vuonna 1904/Fitzinger vuonna 1843)

Tunnetaan nykyisin myös nimellä Eucentrosaurus. Tukevat, tolppamaiset raajat, joissa jykevät luut kannattamassa painavaa ruumista. Painoa jakoivat maahan kosketuksessa laajemmalle lyhyet ja viuhkamaisesti leviävät varpaat. Huolimatta pään suuruudesta ja luukauluksesta, Centrosaurus käänteli liikkuvan niskanikamansa ansiosta päätään hyvin nopeasti ja keveästi. Pituus 5 - 6 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 85 mvs. Löytöpaikat Alberta ja Montana Pohjois-Amerikassa. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae. Kuva Copyright Jim Robbins.

Bagaceratops - "Pienisarvilisko" (Nimesivät Maryanska & Osmólska vuonna 1975)

Pieni kaulussarvilisko, jolla lyhyt ja pönäkkä ruumis ja pitkä häntä. Niskassa pieni luuharjanne ja kuonon päällä pieni sarvi. Pituus 1 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 70 mvs. Löytöpaikka Mongolia. Lahko Ornithischia. Heimo Protoceratopsidae.

Microceratops - "Pikkusarvilisko" (Nimesi Bohlin vuonna 1953)

Pienin tunnettu kaulussarvilisko. Takaraajojen luista eläimen on päätelty olleen varsin nopea juoksija. Ruokaillut neljälläkin jalalla, mutta paetessaan huidellut menemään kahdella jalalla! Pituus 60 cm. Eli myöhäisellä liitukaudella 83 - 65 mvs. Löytöpaikka Mongolia. Lahko Ornithischia. Heimo Protoceratopsidae.



Psittacosaurus meileyingensis.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Charles G. Haacker

Psittacosaurus - "Papukaijalisko" (Nimesi Osborn vuonna 1923)

Hampaattomasta nokastaan lisko on saanut papukaijamaisen nimensä. Pään sivuilla luusillat, mutta niskasta myöhempien lajien luukaulus vielä puuttui. Pituus 2,5 m. Eli varhaisliitukaudella 119 - 97,5 mvs. Löytöpaikka Aasia. Lahko Ornithischia. Heimo Psittacosauridae.

Montanoceratops - "Montanan sarvilisko" (Nimesi C. M. Sternberg vuonna 1951)

Omisti sarven kuonossaan, vaikka olikin kaulussarvikuono eikä pidemmälle kehittynyt sarvikuonolisko. Korkea ja taipuisa häntä, jota heiluteltiin ehkä myös kosiskelumenoissa. Pituus 3 m. Eli myöhäisliitukaudella 72 - 65 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Protoceratopsidae.

Pentaceratops luonnollista kokoa olevana veistoksena. Albuquerque, Uusi Meksiko, USA - kuvanveistäjä David A. Thomas

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Mr.TinDC

Pentaceratops - "Viisisarvilisko" (Nimesi Osborn vuonna 1923)

Valtavan suuri luukaulus, jonka reunat piikikkäät. Tähän mennessä suurin yhtenä kappaleena löydetty dinosauruksen kallo kuului Pentaceratopsille ja sen korkeus oli 3,2 metriä. Pituus 6 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 75 - 65 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae. - Kuva Copyright Erik Christopher Omtvedt.



Protoceratops.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Jan van den Berg
*Photo used with permission.

Protoceratops - "Ennen sarviliskoa" (Nimesivät Granger & Gregory vuonna 1923)

Suuri luukaulus painavan pään takana ja voimakkaat, nokkamaiset leuat. Kuonossa suuri kyhmy. Pituus 2,7 m. Paino 200 kg. Eli myöhäisliitukaudella 80 - 73 mvs. Löytöpaikka Aasia. Lahko Ornithischia. Heimo Protoceratopsidae.

Leptoceratops.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Jan van den Berg
*Photo used with permission.

Leptoceratops - "Sulavasarvilisko" (Nimesi Brown vuonna 1914)

Useimmat kaulussarviliskot elivät Aasiassa, mutta Leptoceratops on yksi harvoja Pohjois-Amerikasta löydettyjä. Eturaajoissa viisi kynnellistä varvasta, joilla poiminut lehvistöä syödessään suuhunsa. Pituus 2 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 68 - 65 mvs. Löytöpaikka Aasia ja Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Luettiin aiemmin kuuluvaksi heimoon Protoceratopsidae - nykyisin heimoon Leptoceratopsidae. Lajin sukulaisuussuhteiden selvittely on kesken.



Chasmosaurus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Paul

Chasmosaurus - "Kuilun lisko" (Nimesi Lambe vuonna 1914)

Valtava, niskan ja hartiat peittävä luukaulus. Luukauluksen tehtävänä oli puolustaa niskanseutua hyökkääjältä, mutta sillä uros ehkä myös yritti tehdä vaikutusta naaraaseen. Pituus 5 m. Eli myöhäisliitukaudella 76 - 70 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae.

Triceratops.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Rasmus Skov Larsen

Triceratops - "Hirmuinen kolmisarvinaama" (Nimesi Marsh vuonna 1889)

Suurimpia ja yleisimpiä sarvikuonoliskoja, josta useat taiteilijat ovat tehneet kuvia ja sitenkin laji on tullut tutuksi. Kolmisarvilisko on lajista käytetty suomenkielinen nimi. Tämän jättiläisen kallokin oli pituudeltaan yli kaksi metriä. Eli muiden heimonsa jäsenten lailla ilmeisesti laumoina. Pituus 9 m. Paino 9 tonnia. Eli myöhäisellä liitukaudella 72 - 65 mvs. Löytöpaikat Pohjois-Amerikassa. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae. Kuva Copyright Joe Tucciarone.

Triceratops.



Torosaurus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Paul

Torosaurus - "Härkälisko". (Nimesi Marsh vuonna 1891)

Erityinen seikka, joka liittyy Torosaurukseen, on se, että sillä on ollut hyvin suuri kallo. Valtavan luukauluksen kanssa kallolla oli mittaa 2,5 - 3 metriä. Kallon paino oli pari tonnia. Kun Torosauruksella oli vielä kolme pitkää, terävää sarveakin päässään, oli se valmis ottamaan hyökkäykset varsin tyynesti vastaan. Pituus 8 m. Paino jopa 8 tonnia. Eli myöhäisliitukaudella 70 - 65 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae.

Styracosaurus - "Piikikäs lisko" (Nimesi Lambe vuonna 1913)

Varsin hurjan näköinen hirviö, jonka luukauluksen reunoissa vielä pitkät piikit. Styracosauruksella oli myös kuonossaan pitkä, terävä sarvipiikki, joten se oli varsin hyvin varustautunut heidän varaltaan, jotka mielivät syödä sen välipalana suihinsa. Pituus 5 - 6 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 77 - 70 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae. Pieni kuva Copyright Joe Tucciarone. Myös isossa kuvassa yllä lasten kanssa Styracosaurus.

Anchiceratops - "Sarvi lähellä naamaa" (Nimesi Brown vuonna 1914)

Sutjakkarakenteisempi, kuin möhkeröisemmät ja jykevämmät serkkunsa - ruumis pidempi ja luukaulus kapeampi. Keräsi ravinnokseen kasveja hampaattomalla nokallaan kaikkien sarvikuonoliskojen tapaan. Pituus 6 m. Eli myöhäisliitukaudella 73 - 70 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae. Kuva Copyright John Sibbick.

Pachyrhinosaurus - "Paksukuonoinen lisko" (Nimesi C. M. Sternberg vuonna 1950)

Kuonossaan ei tällä lajilla ollut sarvia ilmeisesti ollenkaan. Silmien yläpuolella oli paksu luukyhmy. Luukauluksen reunoissa oli piikit. Pituus 5 - 6 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 72 - 68 mvs. Löytöpaikka Pohjois-Amerikka. Lahko Ornithischia. Heimo Ceratopsidae.

Vihollisten 80 miljoonan vuoden syleily yhteisessä haudassa!

Kuvassa yllä Protoceratops andrewsi ja Velociraptor mongoliensis ovat joutuneet taisteluun elämästä ja kuolemasta. Vaikka Velociraptor mongoliensis näistä kahdesta on petolisko, näyttää se pienempänä olevan hätää kärsimässä, kun 200-kiloinen kasvinsyöjä Protoceratops andrewsi valmistautuu möyhentämään sen jalkoihinsa. Protoceratops andrewsi on yksi parhaiten tunnetuista dinosauruksista, sillä sadoittain sen fossiileja on kaivettu ylös Mongoliassa.

Tämän maalauksen pohjana on ainutlaatuinen fossiililöytö, ainoa dinosaurusten välinen kamppailu, joka fossiileista on koskaan paljastunut. Nämä kaksi taistelivat keskenään 80 mvs, saaden kumpikin surmansa taistelussa.

Kuolinsyyksi on myös esitetty äkillistä hiekkamyrskyä. Toisiinsa kuolevina takertunut pari fossilisoitui, kunnes vuonna 1971 fossiilit kaivettiin esille.

Syytä kaksikon kuolemaan johtaneeseen taisteluun ei tiedetä, siitä voidaan esittää vain arvailuja. Kuva Copyright Luis V. Rey.