Triceratopsin löytämisen historiaa

Suuren sarvellisen dinosauruksen fossiilin pirstaleita oli löydetty Pohjois-Amerikasta jo vuodesta 1855 lähtien, mutta vasta vuonna 1889 John Bell Hatcher törmäsi ensimmäiseen kokonaiseen kalloon Wyomingin Niobrara Countyn alueella. Othniel Charles Marsh tutki Hatcherin löydön ja antoi sille hurjan nimen: Triceratops horridus. Seuraavien kolmen vuoden aikana Hatcher löysi noin 30 kehittyneen sarvinaaman kallot, joiden tunnistettiin kuuluvan enimmäkseen Triceratopsille. Myös Barnum Brown ansioitui Triceratopsin kallojen kerääjänä 10-20 vuotta myöhemmin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © vxla

Kaiken kaikkiaan nimettiin noin 16 eri Triceratops-lajia, joista Marsh nimesi noin puolet. Moni lajitunnistus perustui yksittäisiin sarviin ja kallon vaihteleviin muotoihin. Stony Brookissa sijaitsevan New Yorkin osavaltion yliopiston tohtori Catherine Forsterin tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin rajoittaneet Triceratops-lajien määrän kahteen. Ne ovat T. prorsus, jolla oli suorat sarvet silmien yläpuolella ja hyvin kehittynyt kuonosarvi, ja Marshin ensimmäisenä nimeämä T. horridus, joka oli huomattavasti suurempi, mutta jolla oli paljon pienempi kuonosarvi ja lievästi kaarevat silmäsarvet, joilla mittaa jopa liki metri. Tähän mennessä on löydetty kolme Triceratopsin luurankoa, joista yksikään ei ole täydellinen, sekä yli 50 kalloa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright Jim Linwood

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Triceratops Copyright michaelgoodin

Triceratops artistica

Yllä taiteilijan väriversio. Maailmalla maalataan näin värikkäästi myös mm. hevosia, joita sijoitetaan puistoihin ja muihin paikkoihin kaupungeissa. Yhdysvalloissa, Pittsburghissa on sata täten toteutettua, erilaista dinosauruspatsasta. Tämä yksilö on yliopiston alueella.

Kasvinsyöjä

T. horridus muistutti etäisesti nykyeläimistä sarvikuonoa, ja elikin ilmeisesti melko samalla tavalla. Dinosauruksen tiiviistä poskihammasrivistöistä voi päätellä, että se söi monipuolista ja karkeaa kasvisravintoa, kuten havupuita ja saniaisia. Lisäksi se saattoi syödä joitakin kukkivia kasveja, joita alkoi ilmestyä maailmaan myöhäisellä liitukaudella. Se katkoi nauttimansa kasviaineksen pitkällä, voimakkaalla ja teräväpäisellä sarveisnokallaan. Sen leuat olivat mukautuneet pääasiassa leikkaamiseen. Eläimellä oli suuret leukalihakset, jotka kiinnittyivät alaleuasta ylös kauluriin, ja ne antoivat leuoille leikkausvoimaa.

Muodonmuutokset eri ikävaiheissa

Paleontologi Jack Hornerin mukaan Triceratops näytti ulkoisesti nuorena ja pienenä toiselta, kuin aikuisena. Ihan pienen Triceratopsin kuono oli lyhyt ja sarvet pienet nupit. Triceratopsin kasvaessa, sarvetkin alkoivat kasvaa pituutta, mutta ylös ja osin taaksepäin kaartuen. Ihan eteenpäin ne suuntautuivat vasta aikuisella yksilöllä. Pieni, lyhytkuonoinen Triceratops näytti varsin söpöltä ja sillä oli perheessä ja lajin keskinäisissä suhteissa suuri merkitys. Pientä Triceratopsia, taaksepäin kaareutuvine sarvineen, ei koettu uhkaavaksi ja haastajaksi, ja siitä haluttiin paremminkin huolehtia.

Tämä, että nuutkin dinosaurukset olivat pieninä toisenmuotoisia kuin aikuisina, vaikuttaa Jack Hornerin mukaan koko dinosauruslajien nykyiseen määrittämiseen. Lajien määrä tulee hänen mukaansa putoamaan kolmanneksella, kun lajeista poistuvat kaikki ne, jotka itse asiassa ovatkin jonkin toisen lajin nuoria yksilöitä. (Prisma 23.5.2011: Dinosauruksen muodonmuutos)

Kokoa ja mittasuhteita havainnollistaa parhaiten Triceratopsinkin vierellä ihminen. Port Clintonissa, Ohiossa, sijaitsee tämä esihistoriallinen metsä dinosauruksineen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Triceratops Copyright Gus Dahlberg

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Triceratops Copyright hdc08

Dinosaurukset

Kuvassa luonnollista kokoa olevan Triceratopsin koko näkyy hyvin. Hieman epätarkka kuva on otettu vuonna 1984, ja mitä ilmeisimmin lapset opettajansa kanssa ovat oppitunnilla. Natural History Museum, Washington, USA.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Triceratops Copyright Carosaurus

Dinosaurukset

Triceratops horridus. Fossiili - American Natural History Museum (AMNH).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Triceratops Copyright Ryan Somma

Sarvien käyttötarkoitus

Triceratops on saattanut hyökätä mahdollisten saalistajien, muun muassa Tyrannosauruksen kimppuun, ja pistää niitä kolmella sarvellaan. Näin on ainakin aiemmin oletettu. Nyttemmin kuitenkin paleontologi Jack Horner esittää, että Triceratops ei laisinkaan käytellyt sarviaan taistelutilanteissa, vaan niillä ainoastaan liehiteltiin naaraita. Sarvia esiteltiin ylpeänä kosiomenoissa naaraalle ja näin yritettiin saada se ihastumaan ja myöntyväiseksi. (Prisma 23.5.2011: Dinosauruksen muodonmuutos)

Yksi viimeisistä

Triceratops eli myöhäisellä liitukaudella 68 - 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen taival alkoi siten vain kolme miljoonaa vuotta ennen dinosaurusten joukkotuhoa. Triceratops oli yksi viimeisistä tunnetuista dinosauruksista. Sen yksittäisten sarvien löytäminen osoittaa, että - samoin kuin sen pääsaalistaja Tyrannosaurus - se sinnitteli aivan liitukauden loppuun asti.

Paksu luinen kauluri suojasi haavoittuvaa kaulaa. Aivan liitukauden lopulta peräisin olevat lukuisat Triceratopsien fossiilit viestivät vakuuttavasti tämän dinosauruksen kyvystä selviytyä hengissä, vaikka se joutui jakamaan elinalueensa monien saalistavien teropodien kanssa.

Dinosaurukset