Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Channone Arif

Utahraptor "Utahin saalistaja" tai "Utahin peto" - (Nimesivät Kirkland, Gaston & Burge, 1993)

Utahraptorin lahko on liskonlantioiset dinosaurukset (Saurischia), ja siinä alalahko: teropodit, petojalat eli petodinosaurit (Theropoda). Tässä teropodien alalahkossa sen ryhmänä on maniraptorit eli petokädet (Maniraptora). Petokäsien joukossa sen heimo on Dromaeosaurit (Dromaeosauridae) - eli se on dromaeosauri.

Utahraptor eli keskiliitukaudella 125 miljoonaa vuotta sitten. Lajin elinkaari päätyen sukupuuttoon kesti ehkä noin 5 miljoonaa vuotta. Sen fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, siellä tietenkin Utahista, ja Euroopasta.

Ensimmäiset osat Utahraptorista löydettiin vuonna 1975, mutta tämä löytö ei vielä herättänyt laajempaa kiinnostusta. Kun Carl Limoni syksyllä 1991 löysi Utahraptorin suuren sirppikynnen, heräsi mielenkiinto heti ihan toisessa mittakaavassa. Jäännökset kaivoi esille James Kirkland kollegoidensa kanssa vuonna 1991. Niitä löytyi kahdesta paikasta itäisessä Utahissa, Cedar Mountainin varhaisliitukauden muodostumasta. Maailman mediaan vuosina 1992 - 1993 ilmestyessään Utahraptor synnytti sensaation.

Utahraptor

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Richard Southwell
*Photo used with permission.

Ominaisuuksia

Utahraptorin pituus oli 6,5 metriä, ehkä 7 metriä ja sillä oli korkeutta kaksi metriä. Painoa Utahraptorilla oli ainakin 500 kg - mutta ehkä hieman enemmän. Fossiilin löytänyt James Kirkland arvioi painoksi jopa 700 kg. Se oli siten kooltaan oman heimonsa suurin laji. Siltikin se oli kevytrakenteinen. Se oli ketterä, sulava- ja nopealiikkeinen, ja liikkui kahdella jalalla. Jalat olivat tanakat ja lihaksikkaat.

Utahraptor oli kaikkien muiden, raptoriperheen lajien lailla nopea juoksija. Sillä oli vahvat leuat ja terävät hampaat. Sillä oli pitkä häntä, joka auttoi sitä tasapainon hallinnassa ja jolla ehkä saattoi jopa antaa iskujakin saaliskohteille.

Kaikkien dromaeosaurien lailla Utahraptorilla oli hyvä näkö-, kuulo- ja hajuaisti. Se kuuli erityisen hyvin matalia ääniä, ja haistoi saaliinsa ainakin puolentoista kilometrin päästä.

Utahraptorin kallon aivo-ontelon, eli siis aivojen koosta suhteessa sen ruumiin kokoon on päätelty sen olleen Troodonin lailla muita dinosauruksia älykkäämpi. Sillä oli heimonsa muiden lajien tapaan pitkät, sauvamaiset luut.

Utahraptorilla oli sulka- ja untuvapeitettä. Se on voinut toimia lämpöeristeenä. Yläraajojaan sulkineen Utahraptor on voinut käyttää apunaan, nopeuden lisäämiseen juostessaan (Wing-assisted incline running WAIR). Näiden "siipiensä" avulla se on voinut juosta kevyemmin ja tehokkaammin. Se on voinut myös kiipeillä näitä siipiään räpytellen. Tällainen yläraajojen käyttö on voinut olla osa siinä evoluutiossa, jossa näistä dinosauruksista kehittyi lintuja.

Sulkia, ei sulkia, sulkia...

Useisiin dinosauruksia koskeviin faktoihin jää varauksia. Niin myös Utahraptorin sulkapeitteeseenkin. Joidenkin tutkijoiden mukaan sulkapeite dinosauruksilla lajeittain oli paljon yleisempää, kuin on arveltu. Joidenkin tutkijoiden epäilysten mukaan dinosauruksilla ei ollut laisinkaan höyhen- tai sulkapeitettä. Näihin epäilijöihin lukeutuu Paul Barret Lontoon luonnonhistorian museosta. Jos ja kun dinosauruksilla oli sulkia, ne eivät välttämättä olleet ihan samanlaisia sulkia, kuin nykypäivän lintujen sulat, vaan protosulkia. On jopa tutkijoita, joiden mukaan kaikilla dinosauruksilla olisi ollut sulkapeite.

Utahraptor

Utahraptorin jalka, varpaat ja kynnet. Sisin, eli ensimmäinen pieni varvas kynsineen ei näy kuvassa, se jää takana piiloon. Ylöspäin kääntynyt varvas sirppikynsineen on toinen neljästä varpaasta. Juostessaan Utahraptor piti sirppivarvastaan ylöspäin kääntyneenä niin, että se ei vahingoittunut.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © James St. John

Suvun yksi laji

Suvusta Utahraptor tunnetaan yksi laji, (Utahraptor ostrommaysorum).

Ei Utahin ainut raptori

Vaikka Utahraptor olikin sukunsa ainut laji, niin muitakin raptoreita on elänyt Utahissa. Sellainen oli kojootin kokoinen Yurgovuchia doellingi. Se kuului samaan sukuun, dromaeosaureihin, Utahraptorin kanssa. Se eli varhaisliitukaudella 130 - 125 mvs, eli ehkä varhemmin, tai samaan aikaan, kuin Utahraptor.

Utahraptor

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © damian entwistle

Kynnet ja saalistus

Utahraptorin "erityispiirre" olivat sen kummassakin jalassa olevat, sirppimäiset kynnet, joilla saattoi olla pituutta 24 cm. Utahraptorin jaloissa oli neljä varvasta. Sisimmät eli ensimmäiset varpaat olivat pienet, eikä niillä ollut kovinkaan paljon käyttöä. Niiden vierellä olevissa varpaissa, ylöspäin käyristyneissä toisissa varpaissa - olivat nämä pitkät, ylöspäin käyristyneet sirppikynnet. Jalkojen kaksi ulointa varvasta, kolmas ja neljäs varvas, toimivat tavallisten varpaiden tapaan mm. tasapainotuksessa ja ylipäänsä liikkumisessa. Kun Utahraptorit mahdollisesti saalistivatkin laumoina, olivat ne näine pelottavine aseineen hyvin vaarallisia hyvin paljon itseään isommille, kasveja syöville dinosauruksille.

Utahraptorin eturaajoissa eli "käsissä" oli myös poikkeuksellisen pitkät, voimakkaasti kaartuvat kynnet. Ne olivat erittäin ohuita ja niissä oli kapea, terävä reuna. Ne olivat myös varmasti mukana saaliseläimen käsittelyssä, vaikkakin pahimmat ja syvimmät vammat on aikaansaatu takajalkojen sirpeillä.

Tosin, eräiden tutkijoiden mukaan Utahraptorit eivät käyttäneetkään ensisijaisesti pisimpiä sirppikynsiään saaliseläintensä viiltelyyn, vaan ne kiipesivät niiden avulla saaliseläintensä selkään. Käyttelivätpä Utahraptorit kynsiään miten vain, niin sitäkään, että kiipesivätkö ne saaliseläintensä selkään, ei varmuudella tiedetä, vaikka näin oletetaankin.

Utahraptorien saaliseläiminä olivat luonnollisestikin suuret ja hitaat kasvinsyöjät, kuten Iguanodonit. Utahraptor kykeni juoksemaan ainakin lyhyemmän matkan hyvin nopeasti. Sen huippunopeus on voinut olla muutamien sekuntien ajan 30 - 40 km tunnissa, eli sen suuren koon vuoksi ei kuitenkaan sen suurempi.

On mahdollista, että silloin kun elävää saalista ei löytynyt, Utahraptor saattoi syödä myös kuolleita eläimiä eli haaskoja.

Lintujen sukulainen

Koskapa Utahraptor oli kooltaan valtava, ei sitä tule helposti ajatelleeksi lintujen sukulaisena, jollainen se kuitenkin oli. Muistuttikinhan se kuin lintua, vain jättikokoisena. Dromaeosaurit, jollainen Utahraptor oli, sekä troodontit ja nykyisten lintujemme esi-isät sijoittuvat samaan haaraan dinosaurusten sukupuussa.

Utahraptorin kaltaisten lajien oli kuitenkin evoluution myötä huomattavasti pienennyttävä ja kevennyttävä, jotta niillä olisi ollut mahdollisuus kohota siivilleen ja lentoon.

Utahraptor

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © damian entwistle


Jurakauden juhlintaa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Montclair Film


Kuvassa yllä, viihdettä Jurassic Park-elokuvan hengessä, Montclair Filmin filmifestivaaleilla kesällä 2017. DNA:n avulla on saatu henkiin Deinonychus. Deinonychuksen kanssa muuten hyvin samanlainen pikkuhirviö on sen Mongolian serkku Velociraptor, joka on kuitenkin puolta pienempi kooltaan.

Elokuvassa tämän dinosauruksen osana on olla painajaismainen roisto. Se kuvataan siinä hyvin lintumaiseksi, nopeaksi ja älykkääksi. Sillä on siten runsaasti sellaisia, dynaamisia ominaisuuksia, joita ei ole aiemmin liitetty dinosauruksiin.

Elokuvan "Jurassic Park" tekijät hieman sekoilivat kahden lajin kanssa ja nimittivät elokuvansa pieniä petodinosauruksia Velociraptoreiksi, vaikka ne olivatkin ilmiselviä, isoja Deinonychuksia. Itse asiassa tämän dinosauruksen nimi olikin oikein novellissa, johon elokuva perustuu, mutta elokuvan tekijät vaihtoivat nimen Velociraptoriksi, koska se heidän mielestään kuulosti "dramaattisemmalta" eli jännittävämmältä.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin esimerkiksi Natural History Museum of Utah kertoo nettisivuillaan, että Jurassic Parkissa esiintyneet Velociraptorit olivat saaneet tekijöiden mielessä inspiraationsa Utahraptoreista.

Lähteet
Natural History Museum of Utah: Utahraptor
Wikipedia: Utahraptor
Institute for the Study of Mongolian Dinosaurs: Velociraptor and Utahraptor: How do the cousins compare after new information comes to light?
Yle Uutiset, Mikko Leppänen: Tutkimus: Untuvaiset ja höyhenpeitteiset dinosaurukset olivat luultua yleisempiä
Darren Naish: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt - Nemo