Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Thomas Quine


Kuvassa sivun yläreunassa karibu (Rangifer tarandus) - American Museum of Natural History, New York.

Karibuja on runsaasti amerikkalaisten museoiden dioraamoissa. Yksi syy on siinä, että karibut elävät avarassa maisemassa, jonka horisontissa siintävät vuoret. Tämähän on ihanteellinen aihio dioraamalle.

Maailman kauneimmat dioraamat

Dioraama on museoiden keino esitellä erilaisia asioita, esimerkiksi eläimiä. Eläimiä esittävässä dioraamassa eläimet ovat täytettyjä. Niiden ympärille on koottuna mahdollisimman aidosti sitä ympäristöä, jossa eläimet elävät. Kaiken kruunaa taustamaalaus, joka väreiltään ja muutenkin sovitetaan etualaan niin, että se sulautuu kokonaisuuteen täydellisen huomaamattomasti.

Yhdysvalloissa maan parhaat eläinten täyttäjät ja taiteilijat toteuttavat dioraamoja, jotka tuntuvat lopultakin aidommilta ja luonnollisemmilta, kuin konsanaan varsinainen elävä luonto. Näitä maailman kauneimpia dioraamoja pääsemme ihastelemaan nyt kuvien äärellä.

Lumileopardit

Lumileopardit - Field Museum of Natural History - Chicago, Yhdysvallat

Lumileopardi (Uncia uncia) muistuttaa aika paljon leopardia - sekä väritykseltään että kooltaan. Se on lähes leopardin kokoinen, mutta solakampi ja lisäksi sillä on suhteessa pitempi ja paksumpi häntä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Enrique A Sanabria


Vuorigorilla

"Mikenon vanha mies" - pronssiveistos 1927, Carl Akeley. - Carl Akeley omasi ainutlaatuiset kyvyt eläintentäyttäjäksi, sillä hän oli myös mestarillinen kuvanveistäjä. Hänen pronssiveistoksessaan vuorigorillasta, veistoksen nimessä Mikeno, viittaa samannimiseen tulivuoreen Kongossa.

Ensimmäinen dioraama vuonna 1890 - Carl Akeley, dioraaman ja modernin taksidermian isä

Ennen vuotta 1890 museoiden täytetyt eläimet ja muut luontokohteet olivat useinkin jollakin alustalla, taikka riveissä lasihyllyissä.

Vuonna 1890 tilanne muuttui ja muutoksen sai aikaan yhdysvaltalainen eläintentäyttäjä, biologi ja kuvanveistäjä Carl Akeley (1864 - 1926). Hän keräsi eläinten ja eläinryhmien ympärille sitä luontoa, kuten kiviä, maata kasveineen, puita ja pensaita, jollaisessa ympäristössä eläimet luonnossa elivät. Ensimmäiseen dioraamaansa hän asetteli 5 piisamia. Carl Akeleyn esille laittamat hienot dioraamat innostivat koko maailman tiede- ja taideyhteisöä, seuraamaan hänen työtään ja tekemään samoin.

Carl Akeley kiinnostui linnuista, eläimistä ja eläinten täyttämisestä jo 13-vuotiaana. Vaikka hän oli syntynyt maatilan poikana, niin maatyöt saivat jäädä ja eläimet veivät mukanaan. Jo alle 20-vuotiaana hän painatti itselleen käyntikortin, jossa kertoi "tekevänsä taiteellista eläinten täyttämistä kaikissa muodoissaan". Eläinten täyttämisen hän oppi niin, että hankki asiaa käsittelevän kirjan ja itseopiskeli toimenpiteet siitä.

Hieman ironista alkuaikojen dioraamoissa oli se, että vaikka niitä esiteltiin tarkoituksena edistää eläintensuojelua, niin eläimet dioraamoihin hankittiin metsästäen ja ampuen. Itse Carl Akeley oli innokas metsästäjä, kuten myös hänen ystävänsä presidentti Theodore Roosevelt (1858 - 1919). Eihän tässä sinänsä noina aikoina mitään merkillistä ollut, sillä hankkivathan von Wrightin veljeksetkin Suomessa mallit lintumaalauksiinsa, linnut ampumalla. Tämä koski myös pikkulintuja.

Carl Akeley teki dioraamojaan varten useampia matkoja Afrikkaan asti, ja pisin niistä kesti, yhdessä Theodore Rooseveltin kanssa, peräti vuoden. Hän erikoistui Afrikan eläimiin, erityisesti gorillaan ja norsuun. Carl Akeleyta kunnioitetaan dioraaman ja modernin eläinten täyttämisen eli taksidermian isänä.

Konservaattori

Museoiden yhteydessä kohtaa usein ammattinimikkeen konservaattori. Konservaattori huolehtii museoesineistön kunnosta ja säilyvyydestä ja tarvittaessa hän työstää esineistöä parempaan kuntoon. Konservaattori voi olla erikoistunut täytettyihin eläimiin ja lintuihin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Alaskanlampaat - Natural History Museum, Los Angeles County, Yhdysvallat

Alaskanlammas (Ovis dalli) on ollut aiemmalta nimeltään ohutsarvilammas. Laji elää Alaskassa ja Kanadan luoteisosissa. Elinvoimaisen lajin koko kanta on yli 100 000 yksilöä.

Alaskanlampaat elävät vuoristoalueilla, kivillä ja kallioilla, kuilujen partailla. Näiltä karuilta seuduilta ne etsivät suojaa saalistajiltaan.

Vaikka alaskanlampaat ovatkin hakeutuneet eristäytyneisiin oloihin, riittää niillä siltikin uhkaajia. Näitä ovat sudet, kojootit, mustakarhut, harmaakarhut ja maakotkat, jotka muodostavat erityisen suuren uhan nuorille alaskanlampaille.

Vuorikauriit

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Enrique A Sanabria

Alppivuohet - Field Museum of Natural History - Chicago, Yhdysvallat

Alppivuohi, entisiltä nimiltään vuorikauris eli alppikauris eli ibex (Capra ibex) kuuluu vuohieläimiin ja elää Alpeilla. Laji oli välillä kuolla sukupuuttoon, mutta nyt sitä uudelleen istutusten ansiosta tavataan kaikkialta Alpeilta - Italiasta, Ranskasta, Sveitsistä, Itävallasta ja Saksasta.

Alppivuohet ovat Alppien akrobaatteja. Ne kiipeilevät vailla huolen häivää kallioisilla rinteillä, joilta niiden luulisi vääjäämättä tippuvan. Yleensä niin ei kuitenkaan käy.

Alppivuohilla on korkeutta 70 - 90 cm ja pukin kyhmyisillä sarvilla voi olla pituutta yli metrin. Alppivuohet ovat laumaeläimiä.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Biisonit - Natural History Museum, Los Angeles County, Yhdysvallat

Biisoni eli amerikanbiisoni (Bison bison) on yksi preerioiden nimikkolajeista. Preeriabiisoneiden ohella Amerikassa elää myös metsäbiisoni. Biisonitkin olivat sukupuuton partailla 1800-luvulla, mutta nyt kantaa on elvytetty.

1800-luvun alkupuolella biisoneita oli vielä noin 6 miljoonaa. Menneinä vuosisatoina biisonit olivat preerioilla elävien intiaanien elinehto. Biisonista hyödynnettiin kaikki osat. Liha syötiin, rasvasta tehtiin saippuaa, luista työkaluja ja veitsiä, vuodista tiipiitä, vaatteita ja kilpiä, tiheästä karvasta köysiä.

Suurin osa biisoneista elää nykyisin tiloilla, ihan kuten muukin karja. - Eurooppalaista biisonia (Bison bonasus) kutsutaan visentiksi.


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Sarvikuonot - Natural History Museum, Los Angeles County, Yhdysvallat

Sarvikuonot kuuluvat kavioeläinten lahkoon Perissodactyla ja tässä lahkossa sarvikuonojen heimoon Rhinocerotidae. Nykyisin elää viisi sarvikuonolajia.

Kaikki sarvikuonot ovat kasvien lehtiä syöviä herbivoreja, jotka tarvitsevat kookkaan ruumiinsa ylläpitoon päivittäin suuren määrän ruokaa. Suuresta koostaan, sekä ruuansulatuskanavan takaosassa tapahtuvasta ravinnon hajotuksesta johtuen sarvikuonot voivat syödä melko selluloosapitoista ravintoa, mutta mieluiten ne syövät ravintopitoisempia lehtiä.

Sarvikuonot ovat tömistelleet maan kamaralla jo hyvin pitkään. Ne ovat kehittyneet jo eoseenin aikakaudella 56 - 33,9 miljoonaa vuotta sitten. Niiden heimon kukoistusaika on ollut pleistoseenin aikaan, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten. Nyt tavattavat viisi sarvikuonolajia ovat muinaisen, suuren heimonsa viimeiset edustajat. Niiden aika näyttäisi tulleen tiensä päähän ja sarvikuonot ovat äärimmäisen uhanalaisia ja sukupuuton partailla.

Savanni

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Elämää Afrikan savannilla - Natural History Museum, Los Angeles County, Yhdysvallat

Siellä, missä suuria nisäkkäitä on paljon, kuten Tansaniassa, hallitsevat savannit. Savanneja Afrikassa on vain Saharan eteläpuolella, mutta niitä on myös laajoilla alueilla Etelä-Amerikassa ja Australiassa, sekä Kaakkois-Aasiassa, Keski-Amerikassa ja Pohjois-Amerikan eteläisimmissä osissa. Savannit jaetaan erilaisiin pää- ja alatyyppeihin.

Afrikan savanneilla elää vielä kirjo suurimpia maanisäkkäitä, jotka ovat kaikille tuttuja, vaikka niitä ei olisi ikinä nähnyt. Näitä lajeja ovat kirahvit, afrikannorsut, leijonat, sarvikuonot, seeprat - ja monet muut. Savannin ikonisimpien lajien määrä vähenee kaiken aikaa, yhtenä pahana syynä on salametsästys.

Edelleenkään ei ole olemassa tyhjentävää vastausta siihen kysymykseen, miten verrattain kuivat ja kovien olosuhteiden savannit kykenevät ylläpitämään niin suuria eläinlaumoja. Heinäkasvillisuus on kuitenkin se tärkeä tekijä, jonka varassa kaikki muu on ja joka pitää hengissä suuret kasvinsyöjien laumat, joista puolestaan ovat riippuvaisia petoeläimet.

Juovaheenat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Enrique A Sanabria

Juovahyeenat - Field Museum of Natural History - Chicago, Yhdysvallat

Hyeenat ovat karkeanrotevia petoeläimiä, jotka tunnetaan raadonsyöjinä. Lajeja on neljä, täplähyeena, rusko- eli vaippahyeena, termiittihyeena ja juovahyeena. Kaikki neljä lajia asustavat Afrikassa. Juovahyeena elää myös Lähi-Idässä ja Intiassa.

Juovahyeena liikuskelee yksin, pariskuntina, tai ihan pieninä ryhminä. Sitä tavataan laajalta alueelta Marokosta Intiaan ja Bengalinlahdelle.

Juovahyeena on pääasiallisesti raadonsyöjä, eikä se tiettävästi käy suurten eläinten kimppuun.

Juovahyeena (Hyaena hyaena) painaa 20 - 25 kg. Juovahyeena on ruskohyeenaa kookkaampi, sen säkäkorkeus on lähes metrin. Juovahyeenan kuono on verraten pieni, korvat pitkät ja terävät. Yleisväri on likaisen harmaa, vartalossa ja raajoissa on mustia poikkiviiruja. Selkäharja, sekä kurkku ja posket ovat mustat.

Karibut

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Karibut - Natural History Museum, Los Angeles County, Yhdysvallat

Karibu (Rangifer tarandus) elää Uudessa maailmassa, eli Kanadassa ja Grönlannissa.

Karibuja eli metsäpeuroja elää arktisella ja subarktisella vyöhykkeellä. Ne ovat sirkumpolaarisia, asettuneet pohjoisnapa-alueen ympärille. Kaributkin ovat siis peuroja ja niitä on ekologisesti, asuinympäristönsä mukaisesti kolmenlaista päätyyppiä: metsäkaribut, tundra- ja tunturikaribut ja arktisten saarten karibut.

Ensimmäiset tutkimusmatkailijat, jotka pääsivät näkemään vaeltavia karibulaumoja, arvioivat, että niissä saattoi olla vaelluksilla koolla yhtä aikaa useita miljoonia eäimiä.

Kanadan karibut vaeltavat edelleenkin vuodenaikojen myötä, vaihdellen kesä- ja talvilaitumiaan. Näissä vaeltavissa laumoissa on koolla puolesta miljoonasta miljoonaan karibuun. Susilaumat seuraavat näiden vaeltavien karibulaumojen perässä.

Vaeltavat karibut ovat tundrakaribuja, niiden vaelluksilla voi olla pituutta satoja kilometrejä. Kaiken kaikkiaan tundrakaribut voivat vuoden kuluessa vaeltaa tuhansiakin kilometrejä. Metsäkaribut eivät juurikaan vaella. Tundrakaribut lähtevät kohti pohjoisen avointa tundraa huhti-toukokuussa. Vaellukset tapahtuvat aina samoja polkuja pitkin, jotka ovat uurtuneet näkyviksi maastoon. Vaeltava karibulauma tekee taivalta päivässä noin 30 km

Karibut ovat poroja isompia. Ne ovat puolentoista metrin korkuisia lapojen kohdalta ja painavat lihavassa kunnossa 250 - 320 kiloa. Karvapeitteen väri vaihtelee lähes mustasta valkoiseen, mutta yleisin karibujen väri on ruskehtava tai harmahtava, alapuolen ollessa aina vaaleampi.

Karibun korvat ja häntä ovat lyhyet ja kuono sieraimiin asti karvapeitteinen. Nämä sopeumat vähentävät lämmönhukkaa kylmässä ilmastossa. Uroksella on lisäksi kurkussa pitkistä karvoista muodostunut parta.

Alppivuohet

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matthew Dillon

Dioraama on 3D-taidetta

Dioraama on korostetusti kolmiulotteista taidetta, jossa syvyysvaikutuksella on suuri merkitys. Haluttu vaikutelma saadaan aikaan periaatteessa varsin yksinkertaisesti. Etualan kohteet piirtyvät terävinä ja tausta himmenee ja sinistyy.

Vuoristo taustana on ihanteellinen kolmiulotteisuuden tehostamiseksi, kuten yllä alppivuohien taustana.

Itse asiassa dioraamahan on aina jo valmiiksi varsin kolmiulotteinen, koska se muodostuu kolmiulotteisista osista, kuten eläimistä. Dioraaman syvyysvaikutelmassa haetaan vielä kuitenkin lisäksi sellaista toteutusta, että horisontti tuntuu jatkuvan loputtomiin, ihan kuten reaalinäkymässäkin. Tämä on yksi dioraaman monista, vaikuttavista tehokeinoista.

Biologiaa ja luonnontuntemusta - tiedettä ja taidetta

Eläimiä esittävissä dioraamoissa eläinlajit ja niiden elinympäristöt on tunnettava hyvin. Vain näin syntyy aito ja luonnonmukainen, realistinen tunnelma. Dioraamoissa tämä realistisuus kaikkine yksityiskohtineen, joiden katselemiseen jää paljon aikaa, kun eläimet eivät pakene tai hyökkää, saavuttaa täydellisyydessään jo osin kuin fantasian ja hyperrealismin maailman.

Näemme luonnonnäytelmän ikiajoiksi pysähtyneenä, kaikkein jaloimmillaan ja kauneimmillaan. Parhaimmillaan dioraama loihtii eteemme ikkunan luonnonnäytelmään tavalla, joka lähentelee taikuutta.

Dioraama on aina yhdistelmä tiedettä ja taidetta. Tiede tarjoaa ensiksi aihiot ja käsikirjoituksen sille, mitä ihmisille halutaan esittää. Sen jälkeen mukaan tulevat avuksi myös taiteilijat.

Somistajat, lavastajat, valomestarit ja dioraamataiteilijat

Dioraama on usein lasin takana - hienosti valaistuna. Siksikin siitä helposti voi syntyä vaikutelma kuin äärimmäisen hienosti somistetusta näyteikkunasta. Siinä on paljon samaa, sellaista, joka vangitsee katsojansa.

Dioraaman rakentamista voisi verrata myös näyttämön kulissien rakentamiseen. Kaiken viimeistelee taustamaisema, jonka toteuttamiseen tarvitaan lavastemestarin avuksi taidemaalaria.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on aikojen mittaan ollut kymmenittäin maan eturivin taiteilijoita, jotka ovat erikoistuneet maalaamaan museoiden dioraamojen taustoiksi suuria seinämaalauksia. Heitä voi hyvällä syyllä kutsua paitsi muraalimaalareiksi, niin myöskin dioraamataiteilijoiksi. Heihin ovat kuuluneet Charles Abel Corwin (1857-1938), Florence Bryant MacKenzie (1890-1968), Frank J. Mackenzie (1865-1939), Clark Provins (1910-1991), Hanson Duvall Puthuff (1875-1972), Duncan Alanson Spencer (1911-1999) ja Robert Russell Reid.

Dioraamat - ehkä katoavaa kauneutta

Dioraamoja harrastetaan edelleen nykypäivän museoissa, mutta ainakin osittain ne voivat olla osa katoavaa kulttuuria. Ihmisillä on nykyisin paljon erilaisia mahdollisuuksia nähdä ihan eläviäkin eläimiä, esimerkiksi eläintarhoissa.

Erityisesti uhanalaisimpien eläinlajien esiintyminen dioraamoissa voidaan nähdä kielteisestikin, vaikka dioraamoihin asetetut eläimet olisikin saatu sijoilleen eettisesti kunniallisin periaattein. Eli eläimiä ei ole metsästetty dioraaman tarpeisiin.

Lähteet
*Hailey Reissman: The art and science of museum dioramas
*Chicago Natural History Museum: Carl Ethan Akeley
*Natural History Museum, Los Angeles County
*Ammattinetti: Konservaattori