GRAND CANYON - HENKEÄSALPAAVA KANJONI

Grand Canyon sijaitsee Yhdysvalloissa, Arizonan luoteisosassa. Kanjonin pohjalla virtaa Coloradojoki. Kanjonilla on pituutta 446 km ja se on paikoin jopa 1 870 m syvä. Leveyttä kanjonilla on 1,5 - 29 km. Grand Canyoniksi kutsutaan sitä osaa Colorado-joen laaksosta, joka on Paria ja Grand Wash-sivuhaarojen välissä.

Kanjoni tarjoaa Yhdysvaltojen länsiosan mahtavimmat näkymät, ja sille ovat tunnusomaisia vaikuttavat luonnonilmiöt ja suunnattomat mitat. Sanalliset kuvaukset eivät pysty valmistamaan ensikertalaista tämän valtavan kanjonin kohtaamiseen, sillä se on sekä suunnattoman suuri että unohtumattoman upea, jatkuessaan silmänkantamattomiin haarautuvien kanjonien, vesiputousten, tornien, jyrkänteiden ja rotkojen maailmana.

Rotko lävistää värikkäitä, geologisia kerrostumia, jotka voivat olla yli miljardin vuoden ikäisiä. Kauneimmat rotkolaaksot sijaitsevat lähes viidentuhannen neliökilometrin laajuisessa kansallispuistossa. Kanjoni on niin syvä, että eri korkeuksilla on erilainen ilmasto ja kasvillisuus. Sanotaan, että Grand Canyonista löytyvät kaikki Yhdysvaltain ilmastovyöhykkeet tropiikkia lukuun ottamatta.

Grand Canyon ei pysy hetkeäkään samanlaisena. Auringon kierto ja pilvien liike taivaalla saavat kivikerrostumien värit vaihtumaan lakkaamatta uskomattoman kauniissa värikirjoissa, jotka ulottuvat mustasta ja purppuranruskeasta vaaleanpunaiseen ja siniharmaaseen. Erityisesti illan hetkillä ja auringon laskiessa saapuvat tuhannet turistit seuraamaan uskomatonta värivalonäytelmää, kun kallioseinämät puhkeavat huikaisevaan väriloistoon.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Steve Dunleavy

Kanjoneiden ja rotkojen labyrintti

Grand Canyon on yksi maailman luonnonihmeistä - yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Se on yksi vanhimmista Yhdysvaltojen kansallispuistoista. Puisto perustettiin 1893 ja siitä tuli kansallispuisto vuonna 1919.

Grand Canyon ei ole vain yksi ainoa kanjoni, vaan siihen yhtyy lukuisia sivuhaaroja, joista Grand Canyonin kansallispuisto muodostuu. Tulivuorenpurkauksessa noin 10 000 vuotta sitten syntynyt Vulcan's Stone kohoaa korkealle. Esplanade taas on eroosion punaiseen hiekkakiveen kuluttama terassi, joka hohtaa ilta-auringossa tulipunaisena. Jyrkänteiden reunan yli työntyvät hiekkakivikielekkeet tarjoavat uskomattomia näkymiä.

Grand Canyonin molemmin puolin aukeaa loivasti aaltoileva ylänköalue, joka kohoaa 1 400 - 2 800 metrin korkeuteen ja jolla risteilee eri suuntiin vaatimattomampia rotkoja. Useimmissa näistä pienemmistä kanjoneista ei ilmaston kuivuuden vuoksi ole pysyvästi vettä, mutta Grand Canyonissa siitä ei ole puutetta, sillä kanjoni saa alkunsa runsassateisilta seuduilta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Alan English CPA

Myös vihreyttä ja vehreyttä

Vaikka puiston kuuluisimmissa osissa käy vuosittain miljoonia turisteja, myös rauhallisia paikkoja löytyy. Fern Glen Canyon tunnetaan pienilmastostaan, ja siellä on keskellä aavikkoa yllättävän rehevää kasvillisuutta. North Canyon Washissa on vihreitä vesialtaita kermanvalkoisten kanjoniseinämien juurella.

Intiaanien mailla

Ihan, kuten Monument Valleyssakin, myös Grand Canyonissa asukkaina ovat olleet jo tuhansien vuosien ajan intiaanit. Näiden intiaanien joukossa on ollut aikojen saatossa useampia intiaaniheimoja, kuten pueblot, anasazit, hopit, navajot ja havasupait, joita kanjonissa asuu vielä nykyisinkin. Eri intiaaniheimoja ja etnisiä, kivikauden kansanryhmiä on kanjonisssa elänyt kaikkiaan ainakin yksitoista. Intiaaneille nämä seudut ovat aina olleet erityisen merkityksellisiä ja pyhiä, ja kanjoniin on tehty pyhiinvaellusmatkoja kauempaakin.

Intiaanit tiesivät Grand Canyonista jo tuhansia vuosia ennen kuin eurooppalaiset sen löysivät. Puiston luolissa on paljon arkeologisia löytöjä, muun muassa kalliomaalauksia ja piirroksia sekä saviastioita ja pieniä puuveistoksia. Aivan ensimmäiset kanjonin asukkaat, paleointiaanit, kivikautiset metsästäjäkeräilijät, ovat olleet löydösten mukaan paikalla jo 12 000 vuotta sitten. Noista ajoista lähtien kanjonissa on ollut pysyvää ihmisen liikkumista ja erilaista käyttöä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Grand Canyon National Park

Juniorirangeri - Junior Park Ranger

Rangerit ovat yhdistelmä poliisia ja puistonvartijaa. Grand Canyonin juniorirangerit auttavat kanjonin luonnon säilyttämisessä ja levittävät tietoutta kanjonista kodeissaan, kouluissaan ja ystävilleen. Grand Canyonin juniorirangeriksi voi päästä ihan ilman kuka hyvänsä lapsi, kun selviytyy tietyistä testeistä. Vakuudeksi valtuuksistaan juniorirangerit saavat kuvan esittämän, upean merkin rintaansa taikka hihaansa.

Juniorirangereita on kaikissa Yhdysvaltain suurissa luontokohteissa, kuten Yellowstonessa - ja myös monissa muissa kohteissa. Jotkut keräävätkin oikein kokoelman näitä kauniita merkkejä ja niiden mukana tulevia valtuuksia.



Hän on juniorirangereiden aatelia, kuvassa Yellowstonessa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Yellowstone National Park

Eurooppalaisten saapuminen

Grand Canyoniin osui vuonna 1540 kourallinen espanjalaisia seikkailijoita, jotka olivat etsimässä, mitäpä muuta, kuin kultaa. Kun sitä kanjonista ei löytynyt, he jatkoivat matkaansa. He olivat osa suurempaa, García López de Cárdenasin johtamaa tutkimusretkikuntaa, joka oli etsimässä tarumaisia intiaanien kultakaupunkeja.

Vuonna 1857 kanjonissa liikkunut retkikunta yritti laskea kanjonin läpi jo veneilläkin, mutta he eivät päässeet alkua pidemmälle. Veneiden mentyä säpäleiksi miehet joutuivat jatkamaan matkaansa kanjonissa jalkapatikassa.

Kuuluisin lukuisista kanjonia tutkineista retkikunnista oli majuri John Wesley Powellin vuonna 1869 johtama retkikunta. Powell oli sisällissodan veteraani ja ammatiltaan professori ja hänen johdollaan tehtiin kanjoniin useampiakin retkiä. Hän otti mukaansa yhdeksän uudisraivaajaa, kartoittaakseen kanjonin, mutta hänen matkakertomuksensa julkaistiin vasta 20 vuotta myöhemmin.

Vaaratkin väijyivät Powellin retkikuntaa. Koskista ja jyrkistä rinteistä miehet selvisivät vahingoittumattomina, mutta kun kolme miestä halusi luopua rasittavasta leikistä kesken kaiken, koitui se heidän kohtalokseen. He joutuivat matkalaisia piiloistaan tarkkailevien intiaanien käsiin ja tulivat surmatuiksi.

Ensimmäiset uudisasukkaat asettuivat alueelle 1880-luvulla. He toivoivat saavansa elantonsa kanjonista löydetyistä asbesti-, kupari-, lyijy- ja sinkkiesiintymistä, mutta huomasivat pian että turismi oli kaivostoimintaa kannattavampi elinkeino. Vuonna 1901 avattiin kanjonin etelälaidalle rautatie, Grand Canyon Railway, ja rakennettiin ensimmäiset hotellitkin.

Theodore Roosevelt

Grand Canyon ei ollut vielä suuri turistikohde vuonna 1903, kun presidentti Theodore Roosevelt kävi siellä. Rooseveltille kaikkinainen luonnonsuojelu oli hyvin tärkeää, ja hän tekikin myös Grand Canyonista pysyvän luonnonsuojelukohteen ja Yhdysvaltain kansallismonumentin vuonna 1908.

Roosevelt ymmärsi jo yli sata vuotta sitten, miten ekologisesti herkkä ja haavoittuva Grand Canyon kaikessa kivisessä massiivisuudessaan on. Hän totesi, että amerikkalaisten kaikkein viisain menettely olisi olla kajoamatta kanjoniin pienimmälläkään tavalla. Kun miljoonien vuosien aika on sen tuollaiseksi työstänyt, ei ihminen sitä enää voi mitenkään parantaa, ainoastaan pilata.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Moyan Brenn

Miljoonat turistit

Kun Grand Canyonin kansallispuisto avattiin vuonna 1919, oli siellä kävijöitä vuodessa 44 173. Varsin suuri määrä jo tuokin noina aikoina, mutta nykyisin kävijöitä on jo lähes viisi miljoonaa vuodessa.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Ricardo Giaviti

Joen kaivertama

Alas kanjoniin joltakin sen reunalla olevilta, monilta näköalapaikoilta kurkistelevan on vaikeaa uskoa sitä, että alhaalla 1,6 kilometrin syvyydessä virtaava, mitättömältä näyttävä ruskea joki on kaivertanut tämän valtavan rotkolaakson.

Kanjonin pohjalle laskeutuva saa kuitenkin pian havaita, että Coloradojoki on kaikkea muuta, kuin mitätön. Sen Lava Fallsia väitetään jopa maailman nopeimmin virtaavaksi, purjehduskelpoiseksi koskeksi.

Vajaat kymmenen miljoonaa vuotta sitten Coloradojoki luikerteli laajalla tasangolla. Kun maa alkoi mannerliikuntojen yhteydessä kohota, joki ryhtyi kovertamaan syvää uomaa. Eroosio kulutti ensimmäiseksi pois kaksi miljoonaa vuotta vanhan, pehmeän kalkkikiven, sitten sen alla olevat vanhemmat liuske- ja hiekkakivikerrokset.

Kanjonin pohjan muodostavat graniitti ja liuske ovat iältään kaksi miljardia vuotta vanhat. Itse rotko on muotoutunut melko myöhäisellä, eli kvartäärikaudella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Robbie Veldwijk

Grand Canyonin vaarallisin eläin on kallio-orava

Puuma ei todellakaan ole kanjonin vaarallisin eläin, vaan sitä on kallio-orava. Maaoraviin kuuluva, suurikokoinen kallio-orava (Otospermophilus variegatus) on herttaisen viattomasta ulkomuodostaan huolimatta kanjonin vaarallisin eläin turistien kannalta. Nämä kallio-oravat kerjäävät turisteilta makupaloja, tunkien ihan taskuillekin ja eivät vain kerjää, vaan voivat hyökätäkin varomattomien ihmisten kimppuun.

Suurin osa kallio-oravista on kyllä ihan ystävällisiä, mutta siltikin joka vuosi useat kanjonissa vierailevat, kaikista eri ikäryhmistä, joutuvat ensiapuun hoidattamaan kallio-oravien puremia. Tämän pienen eläjän purennat eivät toki koollaan uhkaa ihmishenkeä, mutta purukalusto saattaa siirtää ihmiseen vaarallisiakin sairauksia. Vaikka turisteja varoitetaan näiden herttaisten eläinten vaarallisuudesta, eivät he osaa ottaa varoituksia tosissaan ja se voi joskus päätyä todella tuskalliseen kokemukseen.

Lähteet
National Park Service: Grand Canyon
Spectrum
Suuri maailmantieto - Valitut Palat
Maailman 100 suurta ihmettä - Otava