GRIMMIN VELJESTEN SADUT

Hyvän ja pahan taistelu - oikeuden voitto ja pahan palkka

Grimmin veljesten saduissa ovat usein vastakkain hyvä - viattomuus, nuoruus ja kauneus - ja paha - julmuus, itsekkyys ja kateus. Satujen onnelliset loput antavat meille kauniin toivon siitä, että niin saduissa kuin elämässä yleensäkin hyvyys aina lopulta voittaa pahan.

Grimmin sadut ovat koskettavaa ja viihdyttävää luettavaa kaikenikäisille. Sadun maailma on arkitodellisuudesta erillinen saareke. Meitä kiinnostavat jännittävät tapahtumat, kiehtovat satuolennot ja menneen ajan tunnelmat.

Myötätuntoa opitaan todellisessa elämässä, mutta sitä voidaan oppia myös saduista. Parhaimmillaan satu herättää myös voimakkaita tunteita.

Grimmin saduissa elämä esittäytyy vastakohtien kautta: ylpeys ja nöyryys, rikkaus ja köyhyys, julmuus ja lempeys ovat jatkuvasti läsnä ja ne ilmaistaan niin, että satua lukeva lapsi ymmärtää, mistä on kyse. Hän erottaa oikean ja väärän toisistaan. Lopuksi oikeus voittaa ja paha saa palkkansa.

Satujen maailmassa luonto ja ihminen ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Sanan mahti hallitsee niin inhimillistä elämää kuin luontoakin. Luonnonlakien kumoutuminen ja historiallisesta aikakäsityksestä poikkeaminen ilmaisevat, ettei kysymys ole todellisen maailman asioista. Ruusunen nukkuu sata vuotta, mutta on herätessään yhtä nuori ja kaunis kuin oli nukahtaessaankin. (Lainaukset: Grimmin sadut - Tammi/Hilkka Ylönen, kasvatustieteiden tohtori).

Grimmin veljekset Jacob ja Wilhelm

Grimmin veljekset Jacob Ludwig Carl (1785 - 1863) ja Wilhelm Carl (1786 - 1859) olivat saksalaisia kielitieteilijöitä ja muinaisrunouden tutkijoita, ja he kuuluivat yhdeksän lapsen sisarussarjaan.

Muut seitsemän lasta olivat Friedrich Hermann Georg Grimm (1783-1784), Carl Friedrich Grimm (1787-1852), Ferdinand Philipp Grimm (1788-1844), Ludwig Emil Grimm (1790-1863), Friedrich Grimm (1791-1792), Charlotte (Lotte) Amalie Hassenpflug, neé Grimm (1793-1833) ja Georg Eduard Grimm (1794-1795).

Jacob ja Wilhelm Grimm tunnetaan ennen muuta kansansatukokoelmasta Kinder- und Hausmärchen (1812 - 1815, suomeksi nimellä Lasten ja kotisatuja, 1927). Saduistaan kuuluisat veljekset tutkivat satumotiiveja ja keräsivät ohessa tämän romanttisen satukokoelmansa. Sen myyttinen maailma mullisti koko kirjallisen kentän. Aineisto oli kerätty äideiltä ja lastenhoitajilta, ja siksi ne olivat erityisesti lapsille suunnattuja. Satujen julmuuden takia kokoelmassa oli alaotsikko "kotisatuja", eli vanhempien tulee lukea niitä lapsille valikoiden ja lapsen sisäisten pyrkimysten mukaan.



Grimmin veljessarjan sadunkertojat patsaana - kuvassa Jacob seisoo ja Wilhelm istuu. Patsaasta on sanottu, että se kuvaa veljellistä rakkautta, jossa vahvempi Jacob suojelee nuorempaa ja heikompaa veljeään Wilhelmiä. Jacob oli 14 kuukautta Wilhelmiä vanhempi.

Opinnot ja kiinnostus satuihin

Veljesten isän kuolema vuonna 1796 jätti perheen suureen köyhyyteen ja kovissa oloissa veljeksistä, Jacobista ja Wilhelmistä, tuli toisilleen hyvin läheisiä. He olivat isänsä kuollessa noin kymmenvuotiaita. Lapsina veljekset saivat aluksi kotiopetusta, menivät sittemmin yleiseen kouluun ja jatkoivat myöhemmin opiskelua Marburgin yliopistossa, Saksassa.

Heidän kiinnostuksen kohteekseensa tuli filologia, tieteenhaara, joka tutkii kieltä ja sen rakennetta, sekä siihen liittyvää kulttuuria. He paneutuivat erityisesti germaanisten kielten opiskeluun ja tutkimukseen, jossa he ovat alan pioneereja. Tämän tutkimuksen tuloksena on mm. Grimmin laki, jonka mukaisesti germaanisissa kielissä on tietty säännönmukaisuus. Laki on nimetty Jacob Grimmin vuonna 1822 jukaiseman tutkimuksen mukaan.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä 20.5.2012 Bad Wildungen - Copyright © Flicr/Ela2007

Satukaupunki Bad Wildungen - Margaretha von Waldeck, Lumikin esikuva

Kuvassa lapset kokoontuneina seitsemänä kääpiönä, Lumikin kanssa, satupäiville Saksassa. Kaupungin nimi on Bad Wildungen. Kaupungilla on Grimmin satuihin liittyen sellainen erityinen asema, että siellä on elänyt kreivin tytär Margaretha von Waldeck (1533 - 1554). Margarethaa pidetään Lumikin esikuvana.

Margaretha oli tavattoman kaunis ja hänellä oli hyvin pahansisuinen ja tiukka äitipuoli. Kun Margaretha oli iältään kuusitoistavuotias, hänen isänsä lähetti hänet Brysseliin, jossa tyttärelle piti löytyä tarpeeksi korkea-arvoinen aviomies. Joitakin yrittäjiä olikin, miksipäs ei olisikaan ollut, mutta Margarethan terveys heikkeni ja hän kuoli vain 21-vuotiaana. Huhuttiin, että hänet oli myrkytetty arsenikilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/sofi01

Satujen maailma

Mary L. Gow (1851 - 1929), "Fairy Tales", 1880. Kirja lattialla on Walter Cranen kuvakirja ja maalaukseen liittyvän selitteen mukaan kirja on avoinna Sammakkoprinssin (The Frog Prince) kohdalta. Sammakkoprinssi on vanha kansansatu, jonka kirjallinen muoto on Grimmin veljesten aikaansaamaa ja perinteisesti juuri tämä satu on heidän satukokoelmiensa ensimmäinen satu.

Yhä uudet lukijoiden sukupolvet pitävät klassikkosadutkin elossa. Kuvataiteessa kirjaa lukeva ihminen on ollut taiteilijoiden suosima aihe. Tämäntyyppisiä lukemiskuvia on maalattu niin paljon, että voitaisiin puhua ihan omasta genrestään. Mestarillisessa maalauksessa tyttö on sulkeutunut keskittyneesti täysin kirjan satujen maailmaan ja koko muu ympäristö on unohtunut.

Satujen, tarinoiden ja legendojen keräily

Vuonna 1812 Jacob ja Wilhelm Grimmin kokoama satukokoelma julkaistiin ensimmäisen kerran, ja myöhemmin siitä otettiin useita uudempia ja laajennettuja painoksia. Alun 86:sta sadusta, tarinasta ja legendasta kokoelma kasvoi yli 200:n sadun ja kansantarinan kokoelmaksi. Yksittäiset sadut pitenivät myös alkuperäisestä muodostaan huomattavasti, kun veljekset tekivät vuosien mittaan satuihin lisäyksiä, tarkennuksia ja omia parantelujaan. Samalla he yhtenäistivät satujen kerrontatyylin ja liittivät niihin mukaan vuoropuheluita.

Erityisesti tätä satujen muokkaustyötä veljeksistä teki kuitenkin Wilhelm, joka vuodesta 1815 kuolemaansa saakka yksin vastasi muokkauksesta, samaan aikaan kun Jacob keskittyi aineiston peruskäsittelyyn. Wilhelm poisteli muokkaustyössään saduista niiden seksuaalisia ja väkivaltaisia viritelmiä ja laittoi tilalle kristillistä sanomaa.

Alkuperäisimmässä muodossaan monet Grimmin veljesten keräämistä saduista sisälsivät tavattoman pitkälle vietyä seksuaalisuutta ja väkivaltaisuutta, koska ne oli suunnattu aikuisille. Kun Grimmin veljekset suuntasivat satunsa kuitenkin lapsille, on sisältöä myöhempinäkin aikoina usein siistitty sopivammaksi. Esimerkiksi sadussa sammakkoprinssistä, Grimmin alkuperäisessä versiossa prinsessa heittää sammakon, niin että mäiskähtää päin seinää, kun taas kiltimmässä, siistityssä versiossa prinsessa suutelee sammakkoa.

Tämän valtaisan suosion saavuttaneen satukokoelman suosio on jatkunut veljesten ajoista aina tähän päivään saakka. Sadut on käännetty yli 100 kielelle. Uusimpia versioita saduista ovat Disneyn lukuisat elokuvat, kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä, Prinsessa Ruusunen ja Tuhkimo.

Folkloristiikka

Kielitieteellisten opintojensa yhteydessä Jacob ja Wilhelm kiinnostuivat kansantarinoista ja -saduista, ja tästä kiinnostuksesta tulikin heille koko eliniän kestävä. 1800-luvulla romantiikan tyylisuunta sai veljekset erityisesti paneutumaan perinteisiin kansantarinoihin, joita he pitivät puhtaimpina kansallisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmentyminä.

Folkloristiikka on tieteenala, joka paneutuu kansan kulttuuriin, tapoihin ja uskomuksiin laajemmin, kuin perinteinen kansanrunouden tutkimus.

Tähkäpää

Yksi Grimmin saduista on Tähkäpää (Rapunzel). Tähkäpää on värisyttävän kaunis ja vaaleahiuksinen neito, jonka paha noita vangitsee korkeaan torniin. Tornissa ei ole portaita eikä ovea, vain pikkuruinen ikkuna hyvin korkealla. Tähkäpään palmikoiduilla hiuksilla on sadussa tärkeä sijansa, sillä pitkin niitä kiipeilee torniin milloin noita, milloin prinssi. Hyvin jännittävällä ja synkällä sadulla on lopulta onnellinen loppu, kun prinssi vie Tähkäpään mukanaan omaan valtakuntaansa.



Kuvassa noita kiipeämässä palmikkoa pitkin Tähkäpään luokse torniin. Torni sijaitsee Eftelingin puistossa Hollannissa - Kaatsheuvel, Pohjois-Brabant.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eugene of Norway

"Toivoisin lastenkirjallisuuden kehittyvän aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin merkit viittaavat. Kustantajamme valittavat, etteivät sadut enää tahdo 'mennä'. Se olisi suunnaton vahinko, sillä lasta, jonka mielikuvitusmaailmassa eivät ole eläneet Lumikki, Tuhkimo, Pieni vedenneito, Mirtza ja Mirja, Aladin ynnä nuo monet muut ihanat ja salaperäiset satuhenkilöt, jotka kansansatu, Andersen, Topelius ovat luoneet, saattaisi sanoa henkisesti aliravituksi. Nykyinen maailma lukee liian vähän satuja. Ja kuitenkin ne ovat kirjallisuuden kulmakivi. Lukevatko lapset enää Topeliusta, Andersenia ja Grimmiä, kuten ennen? - Eikä vain lapsille, vaan myöskin aikuisille, nuorisolle, keski-ikäisille ja vanhoille olisi tärkeää joskus löytää sadun sininen kukka, joka lopultakin on kirjallisuuden kukista kaunein ja kuihtumattomin." - (Kallion kirjasto, Satukallio, Saduista sanottua - Anni Swan Maija Lehtosen elämäkertateoksessa)

Jorinda ja Joringel

Grimmin satu Jorinda ja Joringel kertoo näistä kahdesta nuoresta rakastavaisesta, jotka ovat luvanneet mennä toistensa kanssa avioliittoon. Erään kerran nuoripari harhautuu romanttisella kävelyllään syvälle metsään, jossa asuu paha noita. Noita taikoo Jorinda-neidon satakieleksi ja Joringelin maaksi. Vietyään satakielen pois, noita vapauttaa Joringelin.

Sadulla on onnellinen loppu, sillä Joringel onnistuu löytämällään kukalla riistämään noidalta tämän noitakeinot. Joringel koskettaa myös satakieltä kukalla, jolloin tämä muuttuu taas lumoavaksi Jorindaksi. Nuoripari uppoutuu välittömästi pitkällisiin suudelmiin, vannoen toisilleen ikuista rakkautta - ja he elivät tämän jälkeen onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - maalaus John Duncan (Skotlanti, 1866 - 1945) - Jorinda ja Joringel noidan metsässä - Copyright sofi01



Tanssivat Punahilkat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © o.did

Lähteenä
Grimmin sadut - Tammi