Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © gailhampshire

APPALOOSA

Amerikkalaisen appaloosan täplikäs karva on peräisin espanjalaisten valloittajien mukanaan tuomista hevosista. Appaloosaa pidetään Yhdysvalloissa omana rotunaan, vaikka täplikkäitä hevosia esiintyy monissa muissa roduissa. Appaloosahevosia käyttivät erityisesti nez percet, jotka elivät pääosin nykyisessä Pohjois-Idahossa, Oregonin koillisosassa sekä Washingtonin kaakkoisosassa. Nez percet asuttivat myös Palousejoen rantoja - ja tämän joen mukaisesti sai nimensä täplikäs appaloosa.

Nez perceitä pidetään yleisesti ensimmäisenä hevosten järjestelmällistä kasvatusta harrastaneena intiaaniheimona. 1800-luvun lopulla, heimon joutuessa antautumaan Yhdysvaltain armeijalle, sen hevoset joko tapettiin, otettiin kiinni taikka laskettiin vapauteen. Vasta 1920-luvulla harvoja jäljellä olevia appaloosia koottiin yhteen ja rotua alettiin jälleen jalostaa. Nykyisin appaloosia näkee laajasti kaikissa lännenratsastuslajeissa ja muissa hevoskilpailun muodoissa ja näyttelyissä.

Leopardi-appaloosa

Appaloosan värit ja kuviointi

Appaloosan karvapeite on selväpiirteisen läiskikäs taikka täplikäs, eli tiikerinkirjava. Useita värimuunnoksia esiintyy. Hevonen voi olla täplikäs kauttaaltaan tai ainoastaan lautasten päältä. Appaloosat jaetaan karvapeitteen kuvioiden perusteella erilaisiin värityyppeihin, jotka ovat yhteisiä kaikenrotuisille tiikerinkirjaville hevosille.

Appaloosan yleisin värimuunnos on kimo. Appaloosa voi olla pohjaväriltään rautias, musta, ruskea, valkoinen, palomino, ruunikko tai harmaa. Appaloosa Horse Club (USA) tunnustaa 13 eri pohjaväriä, joihin liittyy kuviointi.

Kuviointi voi olla pilkullinen, lumihiutale-, loimi-, tai huurrekuvioinen tai meleerattu. Appaloosa voi olla myös yksivärinen. Yksivärinen appaloosa voidaan hyväksyä, mikäli se täyttää muita tärkeitä kriteereitä, joita ovat muun muassa selvästi täplikäs iho turvassa ja sukuelinten alueella, raitakaviot myös niissä jaloissa, joissa ei ole valkoisia sukkia; ja silmän valkoinen kovakalvo.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © cindy47452

Ominaisuuksia

Appaloosa on nopea ja ketterä hevonen, sekä luonteeltaan tottelevainen.

Se on tyypillinen karjahevonen, pieni ja tiivisrunkoinen.

Pää on hienopiirteinen. Appaloosalla on hyvin muodostunut kaula, lyhyt ja vahva selkä, voimakas takaosa ja vahvat jalat.

Appaloosan säkäkorkeus on 142 - 152 cm. Jouhet, eli häntä ja harja ovat melko ohuet ja lyhyet.

Pienet kaviot ovat mustavalkoraidalliset.

Sierainten ympäryksen iho, huulet ja sukuelimet ovat kirjavat. Rodun erikoispiirteitä on myös valkoinen silmän kovakalvo.

Appaloosatyypit kuvioinnin mukaan

Leopardi - Leopard Pattern

Leopardikuvioinen eli täystiikerinkirjava appaloosa on perusväritykseltään kauttaaltaan valkoinen - sen valkoinen pinta on kauttaaltaan mustien tai ruskeiden, noin 2 - 8 cm suuruisten, pyöreiden läiskien kuvioimaa. Hieman samoin kuin leopardilla, tai pikemminkin dalmatiankoiralla.

Harvapilkkuinen leopardi - Few Spot Leopard

Harvapilkkuinen leopardi eli valkoinen tiikerinkirjava appaloosa on perusväritykseltään kauttaaltaan valkoinen - sen valkoisessa pinnassa on vähäisemmässä määrin, taikka tuskin lainkaan, pienikokoista täpläkuviointia. Täpliä voi vähäisimmillään olla yksi, tai kaksi. Tiikerinkirjava-nimityksestään huolimatta kuviointi ei muistuta tiikerin juovikkuutta - vaan se on leopardimaista täplikkyyttä. Ihannetapauksessa tällä appaloosalla on tummat jouhet, tummat, kärjistään valkoiset korvat ja tummia kohtia jalkojen nivelissä.

Lumihiutale - Snowflake Pattern

Appaloosa on perusväritykseltään tumma - ja sen tumman värityksen pinnassa on "lumihiutaleita" eli valkoisia täpliä taikka läiskiä, enemmän taikka vähemmän. Voi esiintyä yhdessä jonkin toisen kuviointityypin kanssa ja muuttua iän myötä.

Loimi - Blanket Pattern

Loimikuvio esiintyy mustalla, rautiaalla tai harmaalla appaloosalla. Takaosa on valkoinen - pienemmältä taikka isommalta alueelta - valkoisuus voi yltää hännänjuuresta niskaan loimen tapaan. Valkoinen osa voi olla täysin valkoinen (white blanket) tai täplikäs (spotted blanket) jolloin valkoisella pohjalla on samanvärisiä täpliä ja kuvioita, kuin on pohjaväri valkoisen värin ulkopuolisissa osissa.

Meleerattu, marmori - Varnish roan, Marble pattern

Pohjaväri voi vaihdella, koko ruumis on usein vain päätä lukuun ottamatta tummien ja valkoisten karvojen peittämä (päistärikkö) ja sillä kuviot ovat vaihtelevia, hämärästi erottuvia merkkejä tai tummia leoparditäpliä. Voi esiintyä yhdessä jonkin toisen kuviointityypin kanssa ja muuttua iän myötä.

Huurre - Frost pattern

Hyvin samanlainen, kuin meleerattu, mutta valkoinen väri esiintyy vain selässä, niskassa ja kupeilla - tummassa perusvärissä näkyy epäselviä, savuisen utuisia vaaleita merkkejä tai valkoisia täpliä lautasilla. Voi esiintyä yhdessä jonkin toisen kuviointityypin kanssa ja muuttua iän myötä.

Appaloosa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Granger Meador

Appaloosat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Rancho Texas Lanzarote Park

Appaloosien jalostusta

Nez percet ja heidän lähisukulaisensa cayusat harrastivat huolellista ja pitkälle menevää hevosten jalostustyötä, jonka avulla he vähitellen loivat tarkoituksiinsa sopivien hevosten, appaloosien, muodostamia suunnattomia hevoslaumoja. Heikoimmat oriit nez percet kastroivat, niin että ne eivät voineet olla jatkamassa sukua. Heidän appaloosansa olivat sotaratsuina kuuluisia ylivoimaisesta nopeudesta ja kestävyydestään.

Meriweter Lewis mainitsee ensimmäisen kerran kirjallisessa tuotannossaan nez perceiden hevosen, joka mitä ilmeisimmin on juuri appaloosien esi-isä. Hän kuvailee muutamia nez perceiden hevosia, joille olivat tunnusomaisia suuret, siellä täällä olevat, tummanruskeaan ja muihin tummiin värisävyihin sekoittuneet valkoiset täplät.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva appaloosa loimi, Copyright Chris ODonnell

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.

*Kuva, leopardi appaloosa, Copyright Karakal

Appaloosien edut intiaanien käytössä

Appaloosat eivät olleet pelkästään ulkomuodoltaan komeita, vaan olivat yleensä kookkaampia ja painavampia kuin tasankojen keskivertohevoset. Ne olivat myös hyvin varmakäyntisiä ja kestäviä. Nez perceiden eli sahaptinien liikkuessa appaloosillaan ylätasangoilla, ne sopeutuivat hyvin seudun vaihtelevaan maapohjaan ja kykenivät kulkemaan niin vaikeakulkuisessa, metsäisessä, kuin vuoristoisessakin maastossa yhtä helposti.

Appaloosien määrä ja käyttö

Appaloosa Horse Clubin pitämässä kansainvälisessä rekisterissä appaloosia on 650 000 ja ulkomaisia jäsenyhdistyksiä 40. Suomessa ensimmäinen appaloosa on rekisteröity vuonna 2002 ja niitä on maassamme jonkin verran. Appaloosa tunnetaan erityisesti lännenratsastuksesta, mutta sitä kasvatetaan myös estehevoseksi ja kouluratsuksi. Se menestyy myös matka- ja vaellusratsastuksessa.

Appaloosa marmori

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright keitley-fletcher

Westernien hevonen

Amerikan appaloosa on tullut kautta maailman hyvin tutuksi lännenfilmien eli westernien kautta, joissa se on usein ollut mukana.

Appaloosillakin sotamaalaus

Vuonna 1820, Alexander Ross Hudson Bay-komppaniasta pani merkille, että nez percet asettivat etusijalle kokonaan valkoiset hevoset, jotka oli varustettu sotamaalauksella: tähän kuuluivat lukuisat hieroglyfiset merkit sekä punaiset ja keltaiset viirut, joita pää ja kaula olivat kirjavanaan. Harja oli maalattu mustaksi, häntä punaiseksi, jälkimmäinen oli lisäksi sidottu solmulle ja leikattu lyhyeksi.

Niin ratsastaja kuin ratsukin olivat siinä määrin punaisella, sinisellä ja keltaisella okralla voideltuja, ettei kukaan pystynyt sanomaan, mikä oli kummankin luonnollinen väri. Kuitenkin, tähän aikaan kysytyimpiä valkoisten hevosten jälkeen olivat täplikkäät tai mustavalkoiset ratsut. Kuuluisat soturit käyttivät niitä kaikkein mieluimmin ja ne arvioitiinkin kaksi tai kolme kertaa muita hevosia kalliimmiksi.