Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Mario Antonio Herrero Machado

Argentiina CRIOLLO

Argentiinan kansallishevonen criollo polveutuu niistä hevosista, jotka tulivat espanjalaisten valloittajien, konkistadorien, mukana Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla. Monet uskovat, että criollon takana on laivalastillinen hienoimpia andalusianhevosoreja ja -tammoja, joita Pedro de Mendoza, Buenos Airesin perustaja, toi Argentiinaan vuonna 1535. Hänen mukanaan oli ilmeisestikin myös sitkeitä garrano- ja sorraiahevosia. Kun intiaanit hävittivät Buenos Airesin kymmenen vuotta myöhemmin, näistä hevosista useat kiisivät vapauteen. Ne muodostivat villihevoslaumoja, jotka laidunsivat ja lisääntyivät vapaasti Argentiinan laajalla pampalla.

Äärimmäisissä olosuhteissa heikot kuolivat ja vain vahvimmat selviytyivät. Eloon jääneet hevoset sopetuivat erittäin hyvin karuihin oloihin, mikä epäilemättä johtui siitäkin, että ne polveutuivat kahdesta, kestävyydestään kuuluisasta rodusta, andalusian- ja berberinhevosista. Vapaina elävät criollot kehittivät jopa rodulle tyypillisen hallakkovärin, joka toimii tehokkaana suojavärinä pampan keltasävyisillä tasangoilla, missä pedot vaanivat laiduntavia hevosia.

Näyte kestävyydestä

Erityinen osoitus criollojen poikkeuksellisesta kestävyydestä nähtiin sveitsiläisen matkaajan ja kirjailijan, professori Aimé Félix Tschiffelyn (1895-1954) vuonna 1925 tekemällä ratsastusvaelluksella. Tämä vaellus alkoi Argentiinan Buenos Airesista ja päätyi Yhdysvalloissa Washingtoniin. Vaelluksellaan Tschiffely käytti kahta criolloa, 16-vuotiasta Manchaa ja 15-vuotiasta Gataa, vuorotellen ratsuna ja kuormajuhtana.

Ainutlaatuinen matka kesti kaksi ja puoli vuotta ja siihen sisältyi erittäin vaikeakulkuisten ja korkeiden vuoristojen sekä karujen erämaiden ylityksiä. Matkan koko pituus oli 21 500 kilometriä. Matkan jälkeen molemmat criollot laivattiin takaisin Etelä-Amerikkaan. Mancha eli 40-vuotiaaksi ja Gata 36-vuotiaaksi.

Criolloratsukko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eduardo Amorim

Käyttö

Gauchot, pampan karjapaimenet - havaitsivat criollojen hyvät ominaisuudet ja hevosesta tuli 1800-luvulla heidän suosikkiratsunsa. Myös jo uudisasukkaat käyttivät criolloja ratsuina ja kuormajuhtina, liikkuessaan valtavan mantereen usein varsin vihamielisesti tulijaan suhtautuvassa luonnossa.

Nykyisinkin criollot ovat gauchojenkin käytössä, mutta sen lisäksi criolloilla ratsastetaan siellä, missä tarvitaan kestävää ja varmajalkaista hevosta, kuten vaellusratsastuksessa. Erityisen käytön criollot ovat saaneet poolossa, jossa ne ovat varsin suosittuja ratsuja. Myös rodeoissa criollot loistavat tähtinä.

Rodun tunnusmerkkejä

Argentiinan criollot ovat maailman terveimpiä ja kestävimpiä hevosia. Rodun kestävyys on pitkään jatkuneen luonnonvalinnan tulos. Criollo on nopea, ketterä, taipuisa, järkevä ja älykäs - sekä pieni, sitkeä.

Säkä 137 - 152 cm. - Väreissä hallakko on yleisin, mutta kaikkia värejä löytyy - usein tummat merkit ja siima. - Pää on pieni taikka keskikokoinen, profiili on suora taikka kyömy - korvat ovat valppaat - silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. - Kaula on lihaksikas. - Kaareva rintakehä. - Runko on lyhyt ja syvä. - Takaosa on erittäin lihaksikas. - Lyhyet, vahvat ja hyväluustoiset jalat. - Hyvät, terveet kaviot.

Criollot nykyisin

Tämän päivän criollot kuvastavat sitä samaa voimaa ja kestävyyttä kuin esi-isänsä. Criolloja on tänä päivänä kaikkialla Etelä-Amerikassa. Rotutyyppi saattaa vaihdella jonkin verran eri maissa, johtuen erilaisista kasvatus- ja sääoloista, mutta siitä huolimatta criollo on edelleenkin terve ja kestävä rotu. Criolloja risteytetään paljon täysiverisillä, jotka periyttävät jälkeläisilleen räjähtävän nopeutensa.

Criollot ratsastajineen
Criollot
Criolloratsukko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Eduardo Amorim