Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
Mario Antonio Herrero Machado
CRIOLLO
Argentiinan kansallishevonen criollo polveutuu niistä hevosista, jotka tulivat
espanjalaisten valloittajien, konkistadorien, mukana Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla.
Monet uskovat, että criollon takana on laivalastillinen hienoimpia
andalusianhevosoreja ja -tammoja, joita Pedro de Mendoza, Buenos Airesin perustaja,
toi Argentiinaan vuonna 1535. Hänen mukanaan oli ilmeisestikin myös sitkeitä
garrano- ja sorraiahevosia. Kun intiaanit hävittivät Buenos Airesin
kymmenen vuotta myöhemmin, näistä hevosista useat kiisivät vapauteen.
Ne muodostivat villihevoslaumoja,
jotka laidunsivat ja lisääntyivät vapaasti Argentiinan laajalla pampalla.
Äärimmäisissä olosuhteissa heikot kuolivat ja vain vahvimmat selviytyivät.
Eloon jääneet hevoset sopetuivat erittäin hyvin karuihin oloihin, mikä epäilemättä
johtui siitäkin, että ne polveutuivat kahdesta, kestävyydestään kuuluisasta
rodusta, andalusian- ja berberinhevosista. Vapaina elävät criollot kehittivät
jopa rodulle tyypillisen hallakkovärin, joka toimii tehokkaana suojavärinä
pampan keltasävyisillä tasangoilla, missä pedot vaanivat laiduntavia hevosia.
Näyte kestävyydestä
Erityinen osoitus criollojen poikkeuksellisesta kestävyydestä nähtiin
sveitsiläisen matkaajan ja kirjailijan, professori Aimé Félix Tschiffelyn (1895-1954)
vuonna 1925 tekemällä ratsastusvaelluksella. Tämä vaellus
alkoi Argentiinan Buenos Airesista ja päätyi Yhdysvalloissa
Washingtoniin. Vaelluksellaan Tschiffely käytti kahta
criolloa, 16-vuotiasta Manchaa ja 15-vuotiasta Gataa, vuorotellen ratsuna
ja kuormajuhtana.
Ainutlaatuinen matka kesti kaksi ja puoli vuotta
ja siihen sisältyi erittäin vaikeakulkuisten ja korkeiden vuoristojen
sekä karujen erämaiden ylityksiä. Matkan koko pituus oli 21 500 kilometriä.
Matkan jälkeen molemmat criollot
laivattiin takaisin Etelä-Amerikkaan. Mancha eli 40-vuotiaaksi
ja Gata 36-vuotiaaksi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Eduardo Amorim
Käyttö
Gauchot, pampan karjapaimenet - havaitsivat criollojen hyvät ominaisuudet ja hevosesta
tuli 1800-luvulla heidän suosikkiratsunsa. Myös jo uudisasukkaat käyttivät criolloja
ratsuina ja kuormajuhtina, liikkuessaan valtavan mantereen usein varsin
vihamielisesti tulijaan suhtautuvassa luonnossa.
Nykyisinkin criollot ovat gauchojenkin käytössä, mutta sen lisäksi criolloilla
ratsastetaan siellä, missä tarvitaan kestävää ja varmajalkaista hevosta,
kuten vaellusratsastuksessa. Erityisen käytön criollot ovat saaneet
poolossa, jossa ne ovat varsin suosittuja ratsuja. Myös rodeoissa
criollot loistavat tähtinä.
Rodun tunnusmerkkejä
Argentiinan criollot ovat maailman terveimpiä ja kestävimpiä hevosia.
Rodun kestävyys on pitkään jatkuneen luonnonvalinnan tulos. Criollo
on nopea, ketterä, taipuisa, järkevä ja älykäs - sekä pieni, sitkeä.
Säkä 137 - 152 cm. -
Väreissä hallakko on yleisin, mutta kaikkia värejä löytyy - usein
tummat merkit ja siima. -
Pää on pieni taikka keskikokoinen, profiili on suora taikka kyömy - korvat ovat valppaat - silmät sijaitsevat
kaukana toisistaan. -
Kaula on lihaksikas. -
Kaareva rintakehä. -
Runko on lyhyt ja syvä. -
Takaosa on erittäin lihaksikas. -
Lyhyet, vahvat ja hyväluustoiset jalat. -
Hyvät, terveet kaviot.
Criollot nykyisin
Tämän päivän criollot kuvastavat sitä samaa voimaa ja kestävyyttä
kuin esi-isänsä.
Criolloja on tänä päivänä kaikkialla Etelä-Amerikassa. Rotutyyppi saattaa vaihdella
jonkin verran eri maissa, johtuen erilaisista kasvatus- ja sääoloista,
mutta siitä huolimatta criollo on edelleenkin terve ja kestävä rotu.
Criolloja risteytetään paljon täysiverisillä, jotka periyttävät jälkeläisilleen
räjähtävän nopeutensa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
Eduardo Amorim