LÄNNENRATSASTUS - WESTERN RIDING
Lännenratsastuksella tarkoitetaan laajasti niitä ratsastustapoja ja -perinteitä,
jotka kehittyivät Lännessä eli Amerikassa uudisasukkaiden ja karjapaimenten, cowboyden
ratsastuskäytäntöjen myötä. Uudisasukkaiden työ oli metsästämistä, karjanhoitoa ja
maanviljelyä - heidän oli töissään vietettävä pitkiä aikoja satulassa.
Karjahevoset joutuivat tekemään äkkinäisiä liikkeitä ja näissäkin tilanteissa
ratsastajan piti pysyä hallitusti satulassaan ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Niinpä he kehittivät ratsastustyylin, jota me nykyisin kutsumme lännenratsastukseksi.
Lännenratsastuksessa ratsastaja istuu syvällä satulassa, suorassa asennossa ja
suorin jaloin. Pohkeet eivät juurikaan kosketa hevosen kylkiä, mutta sen sijaan hevonen tottelee
pienintäkin ratsastajan kantapään kosketusta. Hevosta ei tarvitse kuitenkaan potkia,
sillä apuna hallinnassa ovat kannukset. Erillisohjia - kahta toisiinsa
kiinnittämätöntä ohjaa - pidetään toisessa kädessä satulanupin päällä
ja hevosta ohjataan painamalla sitä kevyesti ohjilla kaulalle tavalla, jota
kutsutaan neck reiningiksi. Hevonen saadaan väistämään ohjan painetta,
jolloin se kääntyy aina paineettomaan suuntaan. Ennen cowboyt ohjastivat
aina yhdellä kädellä, yleensä vasemmalla, ja pitivät oikeassa kädessään köyttä.
Lännenratsastus nykyisin voidaan nähdä ikään kuin paluuna
menneeseen, Villin Lännen aikakauteen. Samalla se on kuitenkin tiukasti nykyajassa
läsnä oleva, erittäin energinen ratsastusurheilulaji kelloa ja karjaa vastaan.
Klassinen tausta
Lännenratsastus on kehittynyt cowboyn työn mukana - mutta sillä on paljon vanhempi,
klassinen tausta. Kun espanjalaiset 1600-luvulla alkoivat tehtä tutkimusmatkojaan
Amerikan mantereella, heidän mukanaan seuduille tuli berberi- ja espanjalaishevosten
kera heidän oma klassinen ratsastustyylinsä, jota myös armeija käytti.
Vuosien mittaan espanjalaiset kehittivät sellaisen satulan ja ratsastustavan,
jolla hevosen selässä vietetyt pitkät matkat sujuivat turvallisesti ja
miellyttävästi.
Lännenratsastuksen hevonen
Työvälineistä cowboylle tärkein oli hevonen.
Ruunaa pidettiin tammaa luotettavampana. Suosittu hevosrotu oli vahva ja ketterä
quarterhevonen. Ulkonäönkin perusteella hevonen saatettiin valita ja tällöin
rotuina olivat kauniit appaloosat ja laikukkaat pintot. Myös paint
ja palomino ovat nykyisin suosittuja lännenratsastushevosia.
Hyvä lännenratsastushevonen on tyypiltään pieni. Se on noin 157 cm korkea,
lihaksikas ja melko tanakka. Sillä on yleensä pienistä säikähtämätön
luonne ja jos se säikähtää, se jää vain paikalleen. Lännenratsastushevoselle
kuuluvia tärkeitä ominaisuuksia ovat kärsivällisyys ja halukkuus
työntekoon. Kilpailulajeisssa on erilaisia tehtäviä, joten ne
vaativatkin kukin erilaisia hevosia.
Lännenratsastusta
harrastetaan monissa Euroopan maissa. Kuvassa yllä cowgirl ja ratsu pienellä tauolla Italiassa.
Italiassa lännenratsastus on suosittu ratsastuslaji. - Cowboyland, Lombardia, Italia - 15.10.2006.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright
Claudio Manenti
LÄNNENRATSASTUS - KILPAILULAJEJA
Lännenratsastuksessa kilpaillaan noin kahdessakymmenessä eri lajissa alkaen hevosten
esittämisestä ja rakennearvosteluista aina hevosmiestaito- ja karjankäsittelyluokkiin.
Lännenratsastuksessa voidaan järjestää kilpailulajeja, jotka suoritetaan ratsain ja lajeja, joissa ei
ratsasteta (halter-lajit). Ratsain suoritettavia kilpailulajeja ovat: barrel racing, pole
bending, reining, freestyle reining, trail, ranch trail, versatile horse (=super horse), western
horsemanship, western pleasure ja western riding.
Reining
Reining-luokassa hevonen ja ratsastaja suorittavat
urheilullisen, rytmikkään ohjelman, johon kuuluu laukkaympyröitä eri vauhdissa, spirit
eli useat 360 asteen käännökset, laukanvaihtoja ja rollbacks eli käännökset 180
astetta takaosan varassa.
Kaikkein näyttävin liike on liukupysähdys. Siinä hevonen laukkaa
ja siirtää sitten koko painonsa lonkkansa varaan aivan kuin istahtaisi ja liukuu
sitten pysähdykseen. Etujalat astelevat koko ajan ja jatkavat pysäytysliukua
niin pitkään kuin mahdollista. Liikettä vahvistaa hevosen takakavioiden
liukulevykengitys. Onnistuakseen reining-kilpailussa hevosen täytyy olla
äärimmäisen kuuliainen ja ohjattava.
Trail
Lännenratsastuksen vastine esteratsastukselle.
Lännenratsastuksen esteratsastuksessa ei kuitenkaan hypätä, vaan selvitetään muulla tavoin radalle rakennetut esteet
(esim. portti, silta, L-muotoinen peruutus).
Tämä vaellusluokka asettaa
kussakin kilpailussa erilaisia haasteita hevoselle ja ratsastajalle,
ja vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.
Ratsukon tulee selvittää esteitä, jotka voisivat tulla vastaan vaelluksella.
Vaellushevosen tulee luottaa ratsastajaansa. Se pitää saada lähestymään
mitä tahansa estettä, jonka ratamestari on päättänyt radalle asettaa.
Hevosen tulee selvittää kaikki esteet tietyssä ajassa, mutta sen täytyy
edetä määrätyssä järjestyksessä ja oikeassa askellajissa.
Estetehtävistä selviämisen
lisäksi hevonen saattaa myös joutua jäämään tottelevaisesti paikoilleen,
kun ratsastaja pudottaa ohjat maahan sen eteen. Sen sanotaan silloin olevan
"maahan sidottu".
Ranch trail
Trailia monipuolisempi laji, arvostelu kuten trailissa. Pakollisia tehtäviä ovat portin aukaisu hevosen selästä käsin,
lasson heitto paikallaan seisovan hevosen selästä sekä esineen perässä vetäminen. Lisäksi kolme muuta estettä, jotka voivat
olla esim. vesieste ja ns. ground tie.
Western riding
Laji on lännenratsastuksen kouluratsastusta, joka sisältää mm. laukanvaihtoja serpentiiniuralla.
Hevonen ja ratsastaja suorittavat tässä luokassa samantapaisen ohjelman, kuin
hevosenkäsittelytaitoa mittaavassa horsemanship-luokassa. Hevosen suunnanvaihtojen
pehmeys, askellajista toiseen siirtymiset ja tottelevaisuus arvostellaan.
Hevonen liikkuu hieman vapaammin, kuin western pleasure-luokan hevonen,
ja laukanvaihdot ovat sujuvia.
Ohjelmat ovat yksilöohjelmia, joita on kolme erilaista ja lisäksi aloittelijoiden beginners-ohjelma.
Western horsemanship
Hevosmiestaitoluokka, jossa ratsastajaa arvostellaan enemmän kuin hevosta. Jokainen ratsastaja
suorittaa määrätyt kuviot, mikä osoittaa, kuinka hyvin hän hallitsee käynnin,
ravin ja laukan, takaosakäännökset, laukanvaihdot ja peruutukset. Tuomari antaa hyvät pisteet,
jos siirtymiset askellajista toiseen ovat pehmeät ja jos ohjien käyttö
on erinomaista. Yksilösuoritusten jälkeen koko luokkaa voidaan pyytää kiertämään
kehää yhtä aikaa.
Western pleasure
Laji esitetään ratsain ja siinä arvostellaan hevosen liikkeitä. Lajin alkuperäinen
tavoite on valita hevonen, jolla olisi mukava ratsastaa vaelluksella. Hevosta arvioidaan käynnissä,
ravissa ja laukassa, ja jokainen askellaji esitetään hitaasti, vaivattomasti
ja rennosti niin, että hevonen on pitkässä muodossa ja sen takajalan työntö on hyvä.
Tämä on kaikkein kilpailuhenkisin luokka. Ratsukot esiintyvät areenalla yhdessä eri askellajeissa.
Showmanship
Tässä lajissa ei ratsasteta, vaan hevosta talutetaan ja esittäjää arvostellaan:
kuinka hyvin hän pystyy liikuttamaan ja ohjaamaan hevosta tietyn ohjelman lävitse.
Kaikki kilpailijat saapuvat kentälle samaan aikaan, ja jokainen heistä esittää kuvion,
joka on juuri siihen show'hun suunniteltu ja palaa sitten riviin. Esittäjä ohjaa hevosta
näkymättömin merkein, ja hänen pitää saada se näyttelyasentoon, koskematta siihen.
Ainoat viestintämuodot ovat elekieli ja muutama riimunvarrella annettu ohje.
Versatile horse = Super horse
Lajissa on yhdistetty tehtäviä ja liikkeitä trailistä, western ridingista ja reiningistä, ja siinä
korostuu ensisijaisesti hevosen monipuolisuus. Tätä kilpailutyyppiä järjestetään vain Suomessa ja Ruotsissa.
Laji on varsin vaikea ja siksi siinä voi kilpailla vain ns. senior-hevosella (6 v. tai vanhempi) ja kankisuitsituksella.
Pole bending
Aikaratsastuslaji, jossa 6 tolppaa pujotellaan määrätyssä järjestyksessa mahdollisimman nopeasti.
Barrel racing
Lajissa kierretään mahdollisimman nopeasti kolme, apilanmuotoiseen kuvioon
kentälle asetettua tynnyriä.
Cutting
Tässä lajissa karjahevosen todelliset taidot ja lahjat pääsevät esiin. Ratsastaja
erottaa naudan muusta laumasta ja pitää sitä sitten hallitusti erillään.
Ratsastaja valitsee yleensä tietyn naudan paimennuskohteeksi ja sitten hevonen
ottaa tehtävän hoidettavakseen. Se erottaa suunnitellun naudan laumasta
ja estää sitä palaamasta takaisin.
Team penning
Karjankäsittelyä kolmen ratsukon joukkueella.
"Tein yli 40 westerniä. Vietin usein
yöt valveilla miettien erilaisia tapoja nousta ratsaille,
taikka laskeutua ratsailta." - William Wyler, pikkutarkkuudestaan kuulu
elokuvaohjaaja.
LÄNNENHEVOSTEN ASKELLAJIT
Käynti
Luonnollinen nelitahtinen askellaji, jossa koko kavio osuu maahan. Hevosen tulee liikkua suorana ja vapain liikkein.
Käynnin on oltava eteenpäinpyrkivää, ja askeleen pituuden oltava suhteessa hevoseen kokoon.
Jog eli hidas ravi
Pehmeä, matkaavoittava diagonaalisesti kaksitahtinen askellaji. Sen on oltava puhdas ja tasapainoinen.
Hevosen, joka menee käyntiä takajaloilla, mutta ravaa etujaloilla, ei katsota liikkuvan sallitussa askellajissa.
Kun hevosta pyydetään lisäämään jogia/ravia on siitymän oltava pehmeä, ja askeleen pidennyttävä kohtuullisesti.
Jogissa/ravissa ei milloinkaan kevennetä vaan ratsastaja istuu satulassa.
Ravi
Luonnollinen, kaksitahtinen askellaji, jonka on oltava matkaavoittavaa, tahdikasta ja tasapainoista.
Pehmeys on tärkeämpää kuin nopeus. Lisätyssä ravissa on tapahduttava ilmeinen askelpituuden lisäys.
Lope eli hidas laukka
Rauhallinen, rytmikäs, kolmitahtinen askellaji.
Hevosen, joka menee nelitahtista laukkaa ei katsota kulkevan sallitussa askellajissa. Hevosen on liikuttava laukassa luonnollisella
askeleella, ja sen olemuksen on oltava rentoutunut ja pehmeä.
Kaikissa askellajeissa hevosen on kannettava päätään ja kaulaansa luonnollisessa ja sopivassa muodossa ottaen huomioon muun
ohessa hevosen ruumiinrakenne.
Ratsukko tynnyripujottelussa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
HermanVonPetri
PIENI SANASTO
Walk - käynti.
Jog - ravi.
Lope - laukka.
Spin - 360° takaosakäännös, jossa hevonen tavallaan juoksee takaosansa ympäri. Usein spiniä esitetään esimerkiksi
neljä täyttä kierrosta ympäri.
Rollback - takaosakäännös, jossa hevonen tekee vauhdista täyskäännöksen sisätakajalkansa ympäri ja
muuttaa suuntaa.
Sliding stop - vauhdista tehtävä näyttävä liukupysähdys, jossa hevonen siirtää painonsa lonkkiensa varaan ja jatkaa liukua
etujaloillaan, kunnes pysähtyy. Tällaisessa pysähdyksessä hevoselle laitetaan jalkoihin tarkoitukseen sopivat suojat.
Sidepass - pohkeenväistöä suoraan sivulle esimerkiksi puomin päällä: etujalat ottavat ristiaskeleita, mutta takajalat astuvat aina
toisen takajalan viereen.
Lännenratsastus nykyisin
Lännenratsastus on kehittynyt Yhdysvalloissa, mutta Suomessakin
sillä on pieni, innostunut harrastajaryhmänsä, - ja laji
saa yhä uusia ystäviä.
Tämän päivän lännenratsastuskilpailujen ja -näytösten tavoitteena
on ylläpitää ja säilyttää Lännen karjatilojen ja rajaseutujen perinteitä, ja erityisesti ratsastus-
ja hevosenkäsittelytaitoja.
Suomen Ratsastajainliitto (SRL) on hyväksynyt lännenratsastuksen viralliseksi lajiksi vuoden 1994 alusta.
Lännen hevosia
Yhdysvaltain hevosia
Cowboyt
Lännenratsastus - Western riding
Rodeo
Tynnyripujottelu - Barrel racing
Intiaanit
Amerikanratsuhevonen
Appaloosa
Mustangi
Paint
Palomino
Pinto
Quarterhevonen
Tennesseenwalker