Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Baker County Tourism

RODEO

Rodeo on yksi lännenratsastuksen haara ja sen lajit on johdettu perinteisistä karjatilan töistä. Näissä karjatilan töissä, karjamiesten askareissa ja vapaa-ajassa Yhdysvaltain lounaisosissa 1800-luvulla ovat nykypäivän rodeon juuret.

Yhdysvaltain sisällissodan (1860-1865) jälkeen Mississipistä Montanaan ja vielä laajemmallekin, syntyi valtavia karjatiloja. Karjaa kaitsemaan tarvittiin suuria määriä cowboyta. Jokainen cowboy tarvitsi joukon omia hevosia, eikä kenelläkään ollut aikaa koulutuksen hienouksille.

Puolivillit hevoset vain pyydystettiin, satula heitettiin selkään, cowboy kiipesi ratsaille ja siinä se koulutus sitten olikin. Eläimet talttuivat lopulta. Nämä cowboyden vaativat tehtävät, joissa he kesyttivät villit hevosensa, kaitsivat ja polttomerkitsivät valtaisina vyöryvät nautalaumansa - ovat rodeon myötä kehittyneet ilmiömäiseksi viihteeksi.

Ensimmäiset rodeot 1800-luvulla

Jo 1800-luvulla olivat ensimmäiset rodeot. Karjamiesten elämä oli armotonta uurastusta ja vapaa-aikaa tuli harvoin. Kuitenkin yksi tuli aina vuosittaisen karjanajon jälkeen, kun ajomiehet kokoontuivat paikallisiin saluunoihin ja peliluoliin. Keskustelu kääntyi pian lassoamistaitoihin tai hevosiin - ja pian vaadittiin näyttöä uholle ja koville puheille. Kaupungin kadulla tai karja-aitauksessa järjestettiin viivyttelemättä ratsastus- ja lassoamisnäytös, jonka lopputuloksesta eräät olivat valmiit lyömään vetoa koko vuoden palkkansa.

Tämän tyyppisistä kilpailuista tuli suosittuja. 1870-luvulla Wyomingissa ja Kansasissa järjestettiin jo virallisempikin tapahtuma, jota kutsuttiin rodeoksi. Espanjankielinen alkusana tarkoittaa karjan kokoamista.

Vuonna 1883 teksasilainen Pecosin kaupunki järjesti härkien lassoamiskilpailun hyvine rahapalkintoineen. Kun viisi vuotta myöhemmin Coloradon Denverissä yleisöltä vaadittiin sisäänpääsymaksukin, oli perusta säännöllisille rodeoille luotu ja rodeosta tuli ammattimaista toimintaa.

Ratsukko

Nuoret rodeotähdet paraatissa. Hells Canyon Junior Rodeo - Baker County, Oregon, USA 27.6.2015.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Baker County Tourism

Rodeo

Rodeon lipunkantaja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright jeff rivers

RODEO NYKYISIN

Nykyisin rodeoita järjestetään eri puolilla maailmaa, mutta ei Suomessa. Missään muussa maassa lajia ei tueta ja rahoiteta niin paljon, kuin USA:ssa. Ammattilaisjärjestö Professional Rodeo Cowboys of America arvostelee satoja kilpailuja joka vuosi. Kilpailujen parhaat pääsevät joulukuussa Las Vegasissa Nevadassa pidettävään loppukilpailuun.

Tavoitelluin titteli

Tavoitelluin ammattilaisrodeon titteli on PRCA:n maailmanmestaruus cowboyn yleistehtävissä. Arvon voittaa se rodeoratsastaja, joka ansaitsee eniten palkkiorahoja vuodessa kilpailtuaan vähintään kahdessa kilpailussa.

Viisi klassista osakilpailua

Nykypäivän rodeokilpailuissa on viisi klassista osakilpailua. Tyypiltään nämä kilpailut jakaantuvat kahteen eri ryhmään: villeillä eläimillä ratsastus, joka arvostellaan - sekä nopeuskilpailut.

Kaksi näistä viidestä lajista pohjautuu oikeaan karjatyöhön. Toisessa niistä, vasikan lassoamiskilpailussa, testataan cowboyn lasson käsittelytaitoja. Suoritus vaatii suurta taitoa ja näppäryyttä lasson käsittelyssä. Ideana on lassottaa ja sitoa vasikka ikään kuin polttomerkintää varten. Vasikalle annetaan usean sekunnin etumatka areenalla, ennen kuin ratsukko saa karauttaa sen perään.

Oikeisiin asemiin päästyään cowboy heittää lassonsa eläimen kaulaan ja - sulavana ja nopeana liikesarjana - sitoo lasson toisen pään satulanuppiinsa, heittäytyy alas hevosen selästä ja juoksee vasikan luo. Hevonen on koulutettu pitämään köyttä tiukalla. Nyt cowboy heittää vasikan tantereeseen ja sitaisee sen kolme jalkaa yhteen, siihen saakka hampaissaan pitelemällään nahkahihnalla. Voittaja on hän, joka selviytyy tästä nopeimmin.

Härällä ratsastus

Rodeoon kuuluu kolme muutakin klassista osakilpailua, jotka saivat alkunsa siitä, kun lännenmiehet kehuskelivat pystyvänsä ratsastamaan villihevosella ilman satulaa, pysyvänsä brahmahärän selässä tai vääntävänsä härän sarvistaan maahan. Näin syntyivät kilpailut, joissa ratsastetaan villihevosella ja härällä ilman satulaa ja koetetaan saada härkä nurin sarvista vääntämällä.

Vaarat vaanivat

Härällä ratsastaminen on erityisen vaarallista, sillä härkä lähtee ajamaan pudonnutta cowboyta takaa ja yrittää keihästää hänet sarvillaan. Tässä lajissa ratsastaja saa pitää kiinni vatsavyöstä molemmin käsin, ja taas hänen on yritettävä pysyä selässä 8 sekuntia summerin soittoon asti.

Satulatta ratsastus

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Randy Peters

Villihevosratsastus - Saddle bronc riding

Toinen klassisista rodeokilpailuista on villihevosratsastus. Se on muisto menetelmistä, joill cowboyt ennen kesyttivät ratsunsa. Satula ei paljoa eroa tavallisesta karjasatulasta ja satulanuppi puuttuu. Ohjaksina villihevosen kanssa on pelkkä riimuun kiinnitetty köysi. Hevosen nivustaipeeseen kiristetään nahkahihna, joka saa sen pukittamaan. Hevoset ja kilpailujärjestys arvotaan.

Ensiksi cowboy menee lähtökarsinaan ja istuutuu hevosen selkään. Kierrettyään köyden pään toisen kätensä ympärille hän antaa merkin ja portti avautuu. Hevonen loikkaa kentälle ja alkaa pukitella vimmatusti. Ratsastajan on pidettävä kannuksiaan portin avautuessa hevosen lavoilla ja käytettävä niitä ensimmäisen hypyn aikana. Varsinainen ratsastus kestää enimmillään 10 sekuntia, ja huippupisteisiin vaaditaan valtavan hyvää tasapainoa ja rytmitajua.

Rodeokalenteri

Rodeokalenterista "itsemurhakierroksella" - kuten sitä hirtehishumoristisesti kutsutaan - löytyy kilpailuita vuoden joka kuukaudelle. Rodeoratsastajat maksavat itse kaikki kulunsa, kuten majoituksen sekä itselleen että hevosilleenkin. Loukkaantumiset ovat yleisiä tässä vaarallisessa kilpailulajissa. Silti, kisailijoita ja voittojen yrittäjiä riittää, sillä palkintorahat ovat huomattavia.

Voittoisille rodeotaitureille on luvassa paljon sekä kunnioitusta ja ihailua, että rahaa. Mestarit saavat tuekseen myös sponsorit rahoineen. Sponsorit edustavat laajasti erilaisia teollisuuden aloja - vaatteiden- ja oluenvalmistajia ja kaikenlaisia ratsastukseen liittyviä oheistuotteita.

Satulatta ratsastus - Bareback riding

Rodeossa ratsastetaan hevosella sekä kera satulan, että ilman satulaa. Yksi rodeon lajeista on ratsastus ilman satulaa. Hevosella ei ole satulaa, vaan ainoastaan juoksutusvyötä muistuttava remmi, josta ratsastaja pitää kiinni. Tässäkin luokassa hevosella on kuvevyö ja se tulee aitaukseen karsinan kautta. Cowboyn pitää pysyä hevosen selässä kahdeksan sekuntia. Kilpailija hylätään, jos hän koskettaa vapaalla kädellään itseään, varusteita tai hevosta.

Näin alkaa päivä rodeossa

Karja mylvii aitauksissa, kun torvisoittokunta aloittaa kansallishymnin "The Star Spangled Banner". On sunnuntai, ja Colorado Springsissä Pikes Piekissä järjestetyn rodeokilpailun viimeinen esitys on käsillä. Tämä viisipäiväinen tapahtuma vaatii kuukausien valmistelutyöt. 10 000-jäsenisen ammattilaisjärjestön, Professional Rodeo Cowboys Associationin, parhaimmisto on tullut paikalle. Järjestö arvioi yli 700 kilpailua joka vuosi.

Kilpailujen alkajaisiksi kentälle kerääntyy yli 6 000 katsojan silmien alle satoja karjapaimenia ja tynnyriratsastuskilpailun osanottajia. Kun komea paraati päättyy, on ilman satulaa villihevosta ratsastavan cowboyn vuoro. Hän yrittää rauhoitella allaan hermoilevaa villihevosta. Kun hän on valmis, hän nyökkää ja portti avataan. Hevonen ryntää karsinasta! Yleisö hurraa, kun cowboy on selvinnyt selässä vaaditut kahdeksan sekuntia. Rodeo on alkanut!