Tunturisuden sivut
MANNERHEIM RATSASTAJANA

Tultuaan chevalierkaartilaiseksi kornetti Mannerheim oppi pian ymmärtämään, että tie ylöspäin Venäjällä kulkee suosituissa hevoskilpailuissa saavutettavien voittojen kautta. Mentyään naimisiin ja saatuaan vaimonsa mukana huomattavat myötäjäiset, Mannerheim loi nopeaan tahtiin suuren kilpahevostallin. Kaksi hänen tallinsa hevosista, Lilli ja Trick, jättivät pysyvästi nimensä venäläisen hevosurheilun historiaan.

Vuosina 1892 - 1895 Mannerheim saavutti ratsastuskilpailuissa kymmenen henkilökohtaista voittoa. Palkintojen yhteisarvo oli 3 800 ruplaa. Pääkaupungin lehdissä häntä ylistettiin kaikin mahdollisin tavoin, ja Pietarin hienosto otti hänet hevoskilpailuissa vastaan voimakkain kättentaputuksin.

Hevos-akateemikko

Uransa alkuvaiheissa Kaliszissa vuonna 1890, Mannerheim käytti vapaahetkensä hyväksi, alkaen tutkia yksityiskohtaisesti hevosia. Hän vakuuttui siitä, että hevoset pystyivät uskomattomiin suorituksiin. Samalla Mannerheim huomasi, että hevonen on koulutettavuudeltaan vähintäänkin koiran veroinen. Lisäksi hevosen luonne on hyvin herkkä, se ei vaistoa ratsastajan voimaa, vaan hänen kokemuksensa. Nuori kornetti alkoi todellakin omaksua hevosten käsittelyn vaikean taidon. Myöhemmin kuuluisa kilparatsastaja James Fillis alkoikin kutsua häntä hevos-akateemikoksi.

Valmentautumista kilpailuihin

Naimisiin menonsa jälkeen Mannerheim alkoi helmikuussa 1893 harjoitella rykmentin upseerimaneesissa systemaattisesti ratsastusta. Hän valmistautui Mihailin maneesissa järjestettävään esteratsastuskilpailuun. Hänen valmentajakseen ryhtyi aliratsumestari Fjodor von Huene, suurenmoinen pedagogi. Aliratsumestari valmisti kornettia kaikkein vaikeimpaan kilpailuun, jonka voittajaa odotti suuriruhtinaiden palkinto.

Alku aina hankalaa

Mihailin maneesin ratsastuskilpailujen kolmantena päivänä, 12. maaliskuuta 1893 - toisessa erässä, Mannerheim päätti kokeilla onneaan ratsastamalla itse Lillillä. Lilli oli jo voittanut kisojen ensimmäisen lähdön, mutta ratsastajana ei ollut silloin Mannerheim.

Sitä ennen aiemmissa lähdöissä hän oli ratsastanut Frescolla ja Ladylla, ilman suurempaa menestystä. Tosin hän kuitenkin sijoittui Frescolla kolmanneksi ja sai voittorahoina 50 ruplaa. Lady oli suorastaan heittää Mannerheimin esteellä vesihautaan ja vain ihmeen kaupalla hän onnistui välttämään pudotuksen.

Lillinkin kanssa hän tässä ensimmäisessä lähdössä epäonnistui. Kokenut von Huene neuvoi olemaan antamatta periksi ja kehotti jatkamaan.
Suurmenestystä

Sunnuntai, 19. maaliskuuta 1893, kilpailujen neljäs päivä koitti sädehtivän kirkkaana. Tämän päivän Mannerheim olisi muistava koko ikänsä. Tuomarien aitio, areenaa reunustavat yleisöaitiot, katsomot ja jopa maneesin seinänvierustat olivat ääriään myöten täynnä yleisöä. Nyt oli vuorossa erityisen vaikea neljäntoista esteen kilpailu, jonka pääpalkinto oli suuriruhtinaiden myöntämä ja suuruudeltaan 1 670 ruplaa. Kilpailuun otti osaa yksitoista ratsastajaa.

Mannerheimin ratsuna oli taas Lilli ja hän lähti matkaan neljäntenä. Kaikki ratsastajat ylittivät esteet loistavasti ja lähes virheettömästi. Silti Mannerheimin ratsastama Lilli, joka hyppyjensä ketteryyden ja täsmällisyyden ansiosta ei koskettanut ainoatakaan estettä, nousi riemusaatossa ensimmäiselle sijalle. Seuraavan päivän sanomalehdet ylistivät suitsutusta nuorelle, tuntemattomalle chevalierkaartilaiselle, joka oli jättänyt taakseen Pietarin parhaat ratsastajat.

Ajan lehdissä Venäjällä Mannerheimia, hänen kilpauransa alkuvuosina ratsastajana kuvattiin näin:

"Paroni Mannerheim on todella harvinaislaatuinen ratsastaja. Varmuus, sirous, erinomainen mielenmaltti - siinä hänen osoittamansa ominaisuudet. Aivan kuin hän olisi ylittänyt leikiten kaikki esteet".

Mannerheim ei ratsastanut uudella satulalla

Mannerheim ei mielellään ratsastanut sisään uutta satulaa. Hän antoi tapojensa mukaan aina silloin, kun joutui hankkimaan uuden satulan, sen jonkun hyväksymänsä ratsastajan käyttöön ja otti sen itselleen vasta tällaisen sisään ratsastuksen jälkeen. Yleensä, etenkin vanhemmiten Suomessa, hän pyrki ostamaan hyväkuntoisia, käytettyjä satuloita.

Pitkiä ratsastuksia

Mannerheim ratsasti elämänsä aikana kilometreissä laskien tavattoman pitkän matkan. Pisimmän ratsastuksensa hän suoritti Aasian matkallaan - 10 000 km. Muitakin pitkiä, yhtenäisiä ratsastuksia hän teki. Yksi niistä tapahtui ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1916, jolloin hän johti 12. ratsuväkidivisioonaa. Divisioona ratsasti Mannerheimin johdolla Venäjältä, Poczajovista Romaniaan Odobestiin.

Marras-joulukuussa ratsuväkidivisioona taittoi taivaltaan rankoissa sadekuuroissa, Venäjän rapaisilla teillä. Ruoho oli painunut lakoon ja haalennut, ja alastomat puut narisivat tuulessa. Tietä reunustivat pienet kyläpahaset ja loputtoman laajat, paljaat pellot. 400 kilometrin ankeaan ratsastukseen kului aikaa kolme viikkoa.

Esteratsastusta, pooloa, karuselliratsastusta, parforcea ja raveja

Jo chevalierkaartin aikoinaan Mannerheim innokkaana hevosurheilun harrastajana otti ahkerasti osaa niihin esteratsastuskilpailuihin, joita talvikuukausina järjestettiin suuressa, oikeastaan kokonaisen rykmentin katselmusta varten tarkoitetussa Mikaelinmaneesissa. Näitä "concours hippiques", jotka keräsivät katsomoon innokkaan ja elegantin yleisön, kunnioittivat usein läsnäolollaan keisarihuoneen jäsenetkin.

Merkkitapauksia olivat niinikään perinteelliset chevalierkaartin upseerien toimeenpanemat karuselliratsastusnäytännöt, joille keisarinnan läsnäolo antoi loistoa.

Mannerheimin ystävä, ruhtinas Beloselski-Belozerski oli Ranskassa käydessään innostunut hevospooloon ja perusti pooloklubin Nevan suulla sijaitsevalle Krestovskin saarelle. Tämän jälkeen Mannerheimkin uhrasi monta vapaahetkeään mielenkiintoisen poolon parissa. Tuota pikaa idyllinen poolokenttä muodostui upseerien ja diplomaattien sekä heidän naistensa suosimaksi kokoontumispaikaksi.

Kesällä ja syksyllä järjestivät kaartinratsuväen upseerit Pietarin ympäristössä saksanhirven parforce-metsästyksen, jolloin ajoa oli johtamassa englantilainen pikööri.

Mannerheim osallistui omilla hevosillaan myös valjakkokisoihin, jotka olivat nykypäivän ravien kaltaisia. Kärryjen edessä saattoi olla yhden hevosen sijaan myös kaksi hevosta.

Lähteet
*C.G. Mannerheim: Ratsain halki Aasian 1906 - 1908
*www.mannerheim.fi
*Mannerheim Museo
*Kirjayhtymä: Suomalaiset Aasian-kävijät
*Keskisuomalainen: Jonathan Clements - Mannerheim - Presidentti, sotilas ja vakooja
*www.sukuposti.fi
*Robert Brantberg: Mannerheim - Tsaarin upseeri 1867 - 1914 / Mannerheim - Valkoinen kenraali 1914 - 1918 / Mannerheim - Sotamarsalkka 1918 - 1940 / Mannerheim - Ylipäällikkö ja presidentti 1940 - 1951
*C.G. Mannerheim: Muistelmat
*Eva Mannerheim-Sparre: Lapsuuden muistoja
*Turun Sanomat: Surujuhla seisautti Suomen - 28.1.2001
*Museovirasto: Louhisaaren kartanolinna
*Stig Jägerskiöld: Viimeiset vuodet - Mannerheim 1944 - 1951
*Veijo Meri: Suomen marsalkka C.G. Mannerheim
*Leonid Vlasov: Mannerheim Pietarissa - 1887 - 1904
*Leonid Vlasov: Mannerheim: - upseeri ja tutkimusmatkailija - 1904 - 1909
*Leonid Vlasov: Mannerheim - tsaarin kenraali 1914 - 1917
*Leonid ja Marina Vlasov: C.G.E. Mannerheim - Pietarin vuodet 1887 -1917
Marsalkka Mannerheim
Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas

Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen veistämä monumentti, jossa Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim istuu hevosensa selässä. Se sijaitsee marsalkan nimikkokadulla Mannerheimintiellä Helsingissä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimin syntymäpäivänä. (Wikipedia)
Marsalkka Mannerheim
Louhisaaren kartanolinna - Askainen

Louhisaari kuului yli kolmesataa vuotta Fleming-suvulle ja yli sata vuotta Mannerheim-suvulle. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi siellä vuonna 1867. Louhisaaren 1650-luvulla valmistunut päärakennus edustaa Suomessa harvinaista palatsiarkkitehtuuria. Sen juhlakerros ja talouskerros ovat 1600-luvun asussa. Keskimmäinen kerros, varsinainen asuinkerros, on uusittu 1700- ja 1800-luvulla ja sen huoneet edustavat tuon ajan sisustusta. Louhisaaressa on myös laaja englantilainen puisto kävelyteineen.

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Louhisaaressa 4.6.1867 Carl Robert Mannerheimin ja Helena von Julinin kolmantena lapsena.
Marsalkka Carl Gustav Mannerheim - Viipuri 1939
Marsalkka Carl Gustav Mannerheim - Viipuri 1939

Suomen armeijan ylipäällikkö, marsalkka Carl Gustav Mannerheim tarkastaa Kannaksen suureen sotaharjoitukseen osallistuneen 20 000 miehen paraatijoukon Viipurissa 1939, kuvausajankohta arvioitu kuukauden tarkkuudella.
Venäjän keisari Nikolai II
Nikolai II

Kuvassa ratsastaa ulaanirykmentin juhlapuvussa Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1894 - 1917 Nikolai II.
Mannerheimin arvion mukaan Nikolai II oli päättämätön ja heikko hallitsija.
*** tunturisusi.com linkit ***