Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Molly Goossens

OLDENBURGINHEVONEN

Oldenburginhevonen on saksalainen (Ala-Saksi), alunperin puoliverinen rotu, jota on alunalkaen käytetty vaunuhevosena. Se oli yksi kookkaimmista ja vahvimmista, paikallisista saksalaisroduista. Aiempina vuosisatoina suurista, tyylikkäistä ja korkealiikkeisistä vaunuhevosista oli suuri kysyntä.

Rodun syntyhistoria

Rodun perustan loi kreivi Johann von Oldenburg 1500-luvun loppupuolella. Hän astutti friisiläistammojaan tanskalaisilla, turkkilaisilla, napolilaisilla ja andalusialaisilla oreilla ja sai aikaan suuria ja vahvoja sotahevosia.

Rotu on saanut nimensä Johannin pojan, kreivi Anton Gunther von Oldenburgin (1603-67) mukaan. Anton alkoi matkustaa ympäri Eurooppaa ja toi näiltä matkoiltaan mukanaan kaikkein hienoimpia espanjalaisia ja italialaisia oreja lisäämään paikalliseen kantaan lisää nopeutta ja voimaa. Kreivi risteytti näitä italialaisia ja espanjalaisia oreja paikallisten tammojen kanssa. Myös kreivin alustalaiset saivat astuttaa tammansa hänen oreillaan, jolloin käynnistettiin oldenburginhevosen kasvatukselle nykyisinkin tyypillisten, pienten yksityissiittoloiden perinne. Jo 1600-luvulla oldenburginhevosesta tuli kuuluisa vaunuhevonen, joka niitti mainetta suurella koollaan, voimallaan ja tyylikkyydellään.

Myöhemmin oldenburginhevosten jalostuksessa käytettiin myös täysiverisiä, clevelandinruunikoita, hannoverinhevosta ja normandianhevosta. Tuloksena oli suuri, ryhdikäs ja melko raskastekoinen hevonen. Se oli suosittu varsinkin työhevosena.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Perry

Kevyempi ratsuhevonen

Moottorikulkuneuvojen yleistyessä 1900-luvun alussa raskastekoisten vaunuhevosten tarve väheni ja kasvattajien oli pakko muuttaa oldenburginhevosten tyyppiä. Näin oldenburgeista luotiin maatalouskäyttöön soveltuva hevonen. Myöhemmin rotuun risteytettiin lisää mm. täysiverisiä. Tuloksena oli monipuolinen ratsuhevonen, joka on kevyempi kuin entisaikojen vaunuhevosina käytetyt oldenburgilaiset.

Rodun tunnusmerkkejä

Nykyisin kevyeksi lämminveriseksi tyypiltään luettava, sopusuhtainen oldenburginhevonen omaa kaikki tärkeimmät, modernin ratsastushevosen ja erinomaisen kilpahevosen ominaisuudet. Se on harvinaisen helposti koulutettava, rohkea ja rauhallinen, kiltti ja tottelevainen hevonen, jolla on rehellinen ja aito ilme. Liikkeet ovat tahdikkaat, joustavat ja suorat. Joillakin oldenburginhevosilla etujalkojen liikkeet ovat yhä vaunuhevosille tyypillisesti korkeat. Tyyppi vaihtelee rodun sisällä melkoisesti.

Korkeus 165 - 178 cm. - Väri: yksivärinen, musta ja ruunikko yleisimmät. - Usein pitkä kaula. - Loiva lapa, selkä vahva. - Syvä, lihaksikas runko. - Rintakehä poikkeuksellisen leveä. - Vahva takaosa. - Hyvä luusto. - Jalat lyhyet ja vahvat, nivelet suuret ja etusäären ympärysmitta 23 cm.

Oldenburginhevonen nykyään

1900-luvulla oldenburginhevoset menestyivät erityisesti kouluratsuina. Niiden jalostuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota askellajien puhtauteen ja hyvään luonteeseen. Oldenburginhevonen on näyttävä valjakko- ja kouluhevonen, mutta muutamat yksilöt ovat pärjänneet loistavasti myös estekentillä. 2000-luvulla oldenburginhevosen suosio monipuolisena ja erinomaisena yleisratsuna jatkaa kulkuaan.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Molly Goossens