RATSUPOLIISIT

Ainakin suurkaupungeista ratsastavat rikolliset ja lainsuojattomat ovat jo kadonneet. Silti lukuisissa maissa seriffit ja ratsupoliisit ratsastavat edelleen tänäkin päivänä. Heitä näkee suurkaupunkien keskustoissakin kaduilla ja puistoissa, sekä erityisesti siellä, missä suuremmat väkijoukot kokoontuvat. Esimerkiksi Britanniassa ratsupoliisit ovat läsnä erityisesti jalkapallo-otteluissa.

Poliisihevosia tuskin syrjäytetäänkään tehtävistään, sillä niiden käyttö on osoittautunut tehokkaaksi avuksi levottomien väkijoukkojen hallinnassa. Hevosten vaikutus on usein rauhoittavampi kuin esimerkiksi panssariautojen, vesitykkien tai kyynelkaasun. Hevosilla voidaan myös suorittaa etsintöjä vaikeissa maastoissa. Tavallisimmin hevoset kuitenkin kuljettavat poliiseja työhön kuuluvilla, rauhallisilla valvontakierroksilla.

Vaatimuksia poliisihevosille

Poliisihevosten on joskus tiukoissa tilanteissa pysyttävä ratsastajiensa hallinnassa metelöivien ihmisjoukkojen myllerryksessä - sireenien ja kovaäänisten pauhatessa. Tilanteissa, joissa normaali ratsu todennäköisesti joutuisi pakokauhun valtaan. Siksipä hevosten onkin oltava ratsastajiensa tavoin rohkeita, voimakkaita ja kylmäpäisiä.

Kanadan ratsupoliisi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Andrew Smith

Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi

Kanadan kuninkaalliset ratsupoliisit (Royal Canadian Mounted Police) ovat maailman tunnetuimpia ratsastavia poliiseja punaisine takkeineen, keltajuovaisine housuineen ja stetson-lierihattuineen. Stetsoneita käytetään yleensä vain paraateissa ja juhlatilaisuuksissa.

Muulle maailmalle nämä Kanadan punatakkiset ratsupoliisit ovat ehkä kaikkein näkyvin ja tärkein Kanadan symboli. Pääasiallinen kulkuväline Kanadan ratsupoliiseilla on nykyisin auto - ja ratsaille hypätään pääsääntöisesti vain erilaisissa juhlanäytöksissä.

Suomen ratsupoliisi

Suomessa ratsupoliisit osallistuvat työssään normaaliin partiointiin ja saavat tehtäviä poliisin päivystyksestä. Parhaimmillaan ratsupoliisit ovat puistoissa, teillä ja kaduilla valvomassa kevyttä liikennettä. Poliisiratsukko on kookas ja näyttävä - ja varmasti läsnäolollaan ja näkyvyydellään ehkäisee järjestyshäiriöitä ja luo turvallisuuden tunnetta.

Ratsupoliisin suuri merkitys tänä päivänä on sen luomassa myönteisessä poliisikuvassa ja imagossa, mikä entisestään auttaa poliisia myönteisissä suhteissa kansalaisten kanssa. Poliisilehden numero 3/2003 kiteyttää tämän hyvin: "Ratsupoliisit tuovat poliisille hohtopisteitä".

Helsinki jatkaa - Turku lopetti

Suomessa ratsupoliiseja on nykyisin vain Helsingissä. Aiemmin ratsupoliiseja on ollut myös Turussa, Vaasassa, Kotkassa ja Porissa. Tampereen ratsupoliisin osasto lopetettiin jo 1960-luvulla. Turku lopetti vuonna 2016.

Ratsupoliisi on Helsingin poliisilaitoksen vanhin toiminnassa oleva yksikkö, perustettu vuonna 1882. Ratsupoliisi valvoo järjestystä yleensä Pasilan piirin alueella, mutta tarvittaessa muuallakin Helsingissä. Helsingissä ratsupoliisilla oli vuoden 2016 alussa käytössään seitsemän poliisihevosta ja henkilöstön määrä oli yhdeksän.

Turun ratsupoliisin tarkka aloitusvuosi ei ole tiedossa, mutta ilmeisesti toiminta alkoi samaan aikaan kuin Helsingissäkin, eli vuonna 1882. Turun ratsupoliisin toiminta jatkui vuoteen 2016 ja viimeisinä vuosina Turussa oli käytössä kaksi poliisihevosta. Aikoinaan Turun ratsuryhmään on kuulunut 30 hevosta. Vuonna 1947 hevosia oli 15 ja miehiä 18. Lounais-Suomen poliisi luopui ratsupoliisiyksiköstääm ja yli 130 vuotta kestänyt ratsupoliisitoiminta Turussa päättyi helmikuussa 2016.

Turussa tallipaikkaansa pitäneistä hevosista toinen, Ivan-ruuna, kelpuutettiin Helsingin ratsupoliisin käyttöön. Sen kollegalla, NonStop-nimisellä hevosella havaittiin terveystarkastuksessa jalkavaivoja, jotka estivät työskentelyn Helsingissä.

Santarmit ja karabinieerit

Ratsupoliisien joukossa ratsastaa esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa santarmeja ja Italiassa karabinieereja. Espanjassa santarmilaitoksen nimi on Guardia Civil, Ranskassa Gendarmerie. Arma dei Carabinieri on Italiassa toimiva, puolisotilaallinen, kansallinen santarmi- eli karabinieeriarmeija.

Santarmit ja karabinieerit ovat myös poliiseja ja valvovat poliisien tapaan yleistä turvallisuutta - monenlaisten erityistehtäviensä ohessa. He kuuluvat santarmilaitokseen, jollainen löytyy useasta Etelä-Euroopan valtiosta. Organisaatio toimii maassaan yleisimmin puolustusministeriön alaisuudessa, sotilaallisesti järjestäytyneenä.

Meksikon ratsupoliisi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Gobierno Cholula

Kuvassa 24.4.2014 tyttö on seisahtunut katselemaan jalkautuneita ratsupoliiseja ja varmaankin ihastelemaan erityisesti näiden hevosia.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Flickr/Tony Quinn
Photo used with permission.

United States Park Police

United States Park Police (USPP) on yksi Yhdysvaltain liittovaltion vanhimmista, virkapukuisista poliisiorganisaatioista. Poliisiorganisaation toimialueena ovat National Park Service'n alaiset Yhdysvaltain liittovaltion kansallispuistot, erityisesti Washingtonissa, San Franciscossa ja New Yorkissa. Näissä kolmessa kaupungissa partioivat USPP:n ratsupoliisit.

USPP:n ratsupoliisiosasto perustettiin vuonna 1934 ja se on siten yksi Yhdysvaltain vanhimmista ratsupoliisiorganisaatioista. USPP:n ratsupoliisit ovat yleisesti poliisitaitojensa vuoksi korkeasti kunnioitettuja. Heitä käytetään mm. puistoissa järjestettyjen mielenosoitusten järjestyksen pidossa ja näihin tehtäviin heidät kuljetetaan tarvittaessa myös muihin liittovaltion kansallispuistoihin.

Luonnonpuistomaisissa maasto-oloissa ratsupoliisit ovat hyvin tehokkaita ja usein soveliaampia, kuin motorisoidut poliisivoimat. Puistoissa on ratsupoliiseja varten myös erityisiä ratsastuspolkuja.

USPP:n ratsupoliisit käyvät kouluttamassa eri poliisilaitosten ratsupoliiseja, sekä myös armeijan ja eri tiedusteluelinten osastoja, erilaisissa seminaareissa ja koulutustapahtumissa. (Wikipedia: United States Park Police)

Ratsupoliisit - San Francisco, Kalifornia, USA 23.2.2017.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Frank Schulenburg

Hevoset sodassa - ratsuväen nousu keskiajalla

Lukuisat kulttuurit ovat kautta aikain hyödyntäneet hevosia sodissa vihollisia vastaan. Muinaisen Egyptin nuubialaiset käyttivät taisteluissaan hevosia, kreikkalaiset käyttivät hevosia jo kauan ennen jalustimien keksimistä.

Euroopassa ratsuväki otettiin käyttöön jo persialaissodissa. Keskiajalla ratsuväestä tuli jalkaväen sijaan armeijoiden tärkein voima ja aselaji. Keskiajan ritarit alkoivat käyttää hevosia suunnitellusti ja järjestelmällisesti hyökätessään vihollisia vastaan. Heidän ratsunsa olivat voimakasrakenteisia hevosia, joista myöhemmin kehittyivät työhevoset. Hevoset tarvitsivat lihaksiaan haarniskoitujen ja raskaasti aseistettujen ritarien kantamiseen

Haarniskoitu mies hevosen selässä oli yhdistelmä, sen ajan panssaroitu maastoajoneuvo, jonka hyökätessä kapinoivat talonpojat taikka vihollisen jalkaväki olivat heikoilla. Nopeus ja kyky liikkua vaihtelevassa maastossa - tiettömillä tasangoilla, vaikeakulkuisessa vuoristossa, metsissä, suon reunamilla, lumessa - teki ratsuväestä etenkin liikkuvassa sodassa ylivertaisen aselajin.

Yleisesti ottaen jalkaväki oli kuitenkin usein varsin tasaväkinen tämän kömpelön ratsuväen kanssa, sillä satulasta maahan suistuttuaan ritarit olivat varsin avuttomia murskaavan raskaassa varustuksessaan.

Mikäli hallitsija pyrki valloittamaan itselleen koko oman aikansa maailman, kuten tekivät jo antiikin aikaan Aleksanteri Suuri - taikka myöhemmin Tsingis-Kaani taikka Napoleon, hän ei selviytynyt tästä ilman ratsu- ja vetohevosia.

Ratsuväki taistelukenttien valtiaana

Taistelussa myös päällikkö ratsasti - hän johti taistelua ratsunsa selästä ja hyökkäsi paljastetuin miekoin joukkojensa eturintamassa. Hevosen paino ja nopeus oli ratsumiehen sotakuntoisuuden perusta ja edellytys. Ennen ampuma-aseiden keksimistä miehen ja hevosen kunto, taito ja rohkeus ratkaisivat taistelunkulun.

Ratsukon varustus merkitsi sodassa paljon. Satulaa lienee ensiksi käyttäneet Niilin laakson nuubialaiset palkkasoturit. Jalustimia on löydetty Arabiasta jo 600-luvulta eaa. Jalustimien käyttöönotto teki ratsukosta eli sotilaasta ja ratsusta hyvin ohjailtavan yksikön ja taistelukenttien herran. Sotataktiikat muuttuivat 1300-luvulla tuliaseiden kehittymisen myötä. Nopeasti liikkuvat ratsujoukot pystyivät tulittamaan vihollista hevosen selästä. Joukot ratsastivat pistoolinkantaman etäisyydelle vihollisesta, kääntyivät, laukaisivat aseensa ja palasivat pääjoukkonsa luo lataamaan aseensa uudelleen. Pohjois-Amerikan intiaanien kuuluisa sotataktiikka oli juuri samanlainen.

Tykistö kehittyi ja hevosista jalostettiin nopeampia. Suuret määrät hevosia valjastettiin vetämään tykkilavetteja taistelukentille. 1600-luvulla Englannin kuningas Kaarle II kokosi ensimmäisen kuninkaallisen ratsastavan henkivartiokaartin ja tällä tavoin loi Iso-Britannian armeijan ensimmäiset ratsujoukot.

Nykyisin mikään maa ei tarvitse ratsuväkeä sotatoimiinsa, mutta monissa maissa ainakin pienet sotaratsuosastot jatkavat erilaisissa seremoniallissa tehtävissä. Näissä näytösluontoisissa tapahtumissa, kuten vahdinvaihdoissa taikka paraateissa - sotilaat ratsuineen keräävät aina sankat ihailijajoukot.

Mongolien valtaisa hevosarmeija

Mongolit loivat 1200-luvulla suuren maailmanvaltansa, joka perustui valtavan, iskukykyisen ja nopean ratsuväen käyttöön. Ajoittain mongolien armeijaan kuului 200 000 soturia. Jokaisella sotilaalla oli käytössään 18 - 20 hevosta. Mongoliarmeijan hevosten kokonaismäärä oli siten 4 - 5 miljoonaa hevosta.

Hakkapeliitat

Myös suomalaiset ovat jättäneet pysyvät jälkensä ratsuväkisodankäynnin historiaan. Maineikkaimpia ratsusotilaitamme ovat olleet hakkapeliitat. 30-vuotisessa sodassa (1618 - 1648) raivopäisyydestään kuulut hakkapeliitat ratsastivat täyttä vauhtia miekka kädessä hirveästi huutaen kohti vihollista, siinä toivossa, että vihollinen menettäisi malttinsa. Sotahuudostaan "Hakkaa päälle!" tunnettuja hakkapeliittoja pelättiin ja kunnioitettiin laajalti taistelevassa Euroopassa. Hakkapeliittojen hevoset olivat pieniä mutta sitkeitä. Suomen ratsuväen hevosten keskikorkeus oli vuonna 1624 alle 120 cm.

Hevosuhreja maailman sodissa

Napoleon lähti Venäjän sotaretkelleen vuonna 1812 mukanaan 20 000 hevosvetoiset varustevaunut ja hänen ratsuväellään oli 43 000 hevosta. Sotretkellä vetohevosista kuolivat lähes kaikki ja ratsuhevosista kuoli yli 30 000. Hevosista 20 000 menehtyi jo ennen ensimmäistäkään yhteenottoa venäläisten kanssa. Pelkästään Itä-Preussi menetti Napoleonin eri sodissa kaatuneina 175 000 hevosta. Napoleonin käymistä sodista Waterloon taistelu 18.6.1815 on historian viimeinen, suuri ratsuväen taistelu. Wellingtonin herttualla oli käytössään 13 000 ratsukkoa, Napoleonilla niitä oli 16 000. Napoleonin hevosista 12 000 jäi kaatuneena taistelukentälle.

Yhdysvaltain sisällissodassa (1861 - 1865) kuoli 1 500 000 hevosta ja muulia.

Etelä-Afrikan buurisodassa (1899 - 1902) oli mukana yli 500 000 hevosta, niistä kuoli yli 350 000.

Ensimmäisessä maailmansodassa (1914 - 1918) pelkästään englantilaiset menettivät kaatuneina 250 000 hevosta. Koko sodan kaikilta osallistujamailta hevosia kuoli yhteensä, tässä yhdessä sodassa miljoonia.

Toisessa maailmansodassa (1939 - 1945) saksalaiset menettivät käytössään olleista liki kolmesta miljoonasta hevosesta päivittäin keskimäärin 865 hevosta - kokonaismäärän kaatuneissa hevosissa kohotessa liki kahteen miljoonaan. Pelkästään taistelussa Stalingradista Saksa menetti 52 000 hevosta.

Kuva yllä, The Blues and Royals 9.6.2018.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © stu smith

Kuvassa on punaiseen tunikaan pukeutunut henkivartija, joten hänen ratsuväkirykmenttinsä on The Life Guards.

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Englannin kuningashuoneen henkivartija, Copyright © CAPTAIN ROGER FENTON 9th.WEST MIDDLESEX VRC. 1860

Englannin kuningashuoneen ratsastava henkivartiosto - The British Household Cavalry - punaiset ja siniset henkivartijat

Englannin kuningattaren kuninkaalliset henkivartijat ovat Brittiläisen armeijan sotilaita, jotka kuuluvat sotilaallisesti organisoituun ratsuväkirykmenttiin. Kuningatarta suojelevista henkivartiorykmenteistä viisi marssii jalan, ja kaksi toimii ratsailla, erityisesti erilaisissa, kuninkaallisissa juhlaparaateissa ja seremonioissa.

Kuvassa yllä, naispuolinen sotilas Englannin kuningashuoneen ratsuväestä, Kings Troop Royal Horse Artillery. Englannin kuningattaren syntymäpäivän juhlaparaati 4.6.2016.

Creative Commons
Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Kings Troop Royal Horse Artillery, Copyright © Defence Images

Ratsastavat henkivartijat - The British Household Cavalry - muodostavat kaksi eri rykmenttiä: The Life Guards (Henkivartijat) ja The Blues and Royals (Siniset ja Kuninkaalliset). Henkivartijoiden viittamaista pukua kutsutaan tunikaksi. Asuun kuuluu hopeinen kypärä, jonka korkeasta huippuosasta roikkuu viuhka hevosenjouhia.

Nämä kaksi henkivartiorykmenttiä on helppoa erottaa toisistaan seremoniallisten juhla-asujensa väreistä. The Life Guards pukeutuu punaisiin tunikoihin ja heidän kypäriensä päällä oleva töyhtöviuhka on valkoinen. The Blues and Royals pukeutuu sinisiin tunikoihin ja heidän kypäriensä päällä oleva töyhtöviuhka on punainen. Molempien osastojen sotilailla on valkoiset, nahkaiset ratsastushansikkaat ja mustat ratsastussaappaat, jotka on vahvistettu miekaniskujen varalta. (Wikipedia: Household Cavalry)