Kuvassa yllä karibulauma ylittää uiden jokea Newfoundlandissa, Kanadassa.

All Rights Reserved
*Kuva yllä - Copyright, Photo by
© Webpage/Valley Imagery
© Flickr/Simon Slattery
*Photo used with permission.

KARIBU (Rangifer tarandus) - eli peura

Villinä elävä karibu ja kesy poro ovat kaksi saman lajin, tundrapeuran (Rangifer tarandus) edustajaa. Karibut elävät Uudessa maailmassa, eli Kanadassa ja Grönlannissa, porot Vanhassa maailmassa, eli Euraasiassa. On syytä kuitenkin muistaa se, että vaikka karibut ja porot edustavatkin eläintieteellisesti samaa eläinlajia, on toinen niistä, karibu, täysin villieläin, ihan kuten hirvikin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - karibu Alaskassa Copyright © Flickr/Jim

Metsäkaribu, tundrakaribu, arktisten saarten karibu

Karibuja eli metsäpeuroja elää arktisella ja subarktisella vyöhykkeellä. Ne ovat sirkumpolaarisia, asettuneet pohjoisnapa-alueen ympärille. Kaributkin ovat siis peuroja ja niitä on ekologisesti, asuinympäristönsä mukaisesti kolmenlaista päätyyppiä: metsäkaribut, tundra- ja tunturikaribut ja arktisten saarten karibut. Neljästäkin päätyypistä puhutaan, mutta mantereen oloissa, kuten esimerkiksi Alaskassa, elelee kaksi päätyyppiä, metsä- ja tundrakaribu.

Metsäkaribuissa on vielä kaksi alalajia ja tundrakaribuissa ainakin kuusi alalajia. Kaikkein pohjoisimpana, Jäämeren saarilla elävä karibun alalaji on lähes valkoinen, matalajalkainen pearynkaribu. Arktisimmat karibut ovat vaaleampia ja pienempiä, kuin eteläisemmät, metsäkaribut. Alalajeja ovat alan tieteilijät kuvanneet villipeuralle ja karibulle enimmillään jopa 55.

Karibut ovat poroja isompia. Ne ovat puolentoista metrin korkuisia lapojen kohdalta ja painavat lihavassa kunnossa 250 - 320 kiloa. Karvapeitteen väri vaihtelee lähes mustasta valkoiseen, mutta yleisin karibujen väri on ruskehtava tai harmahtava, alapuolen ollessa aina vaaleampi.

Karibun korvat ja häntä ovat lyhyet ja kuono sieraimiin asti karvapeitteinen. Nämä sopeumat vähentävät lämmönhukkaa kylmässä ilmastossa. Uroksella on lisäksi kurkussa pitkistä karvoista muodostunut parta.

Alaskan metsäkaribu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Snowshoe Photography - Alaska

Karibut vaelluksella

Ensimmäiset tutkimusmatkailijat, jotka pääsivät näkemään vaeltavia karibulaumoja, arvioivat, että niissä saattoi olla vaelluksilla koolla yhtä aikaa useita miljoonia eäimiä.

Kanadan karibut vaeltavat edelleenkin vuodenaikojen myötä, vaihdellen kesä- ja talvilaitumiaan. Näissä vaeltavissa laumoissa on koolla puolesta miljoonasta miljoonaan karibuun. Susilaumat seuraavat näiden vaeltavien karibulaumojen perässä.

Vaeltavat karibut ovat tundrakaribuja, niiden vaelluksilla voi olla pituutta satoja kilometrejä. Kaiken kaikkiaan tundrakaribut voivat vuoden kuluessa vaeltaa tuhansiakin kilometrejä. Metsäkaribut eivät juurikaan vaella. Tundrakaribut lähtevät kohti pohjoisen avointa tundraa huhti-toukokuussa. Vaellukset tapahtuvat aina samoja polkuja pitkin, jotka ovat uurtuneet näkyviksi maastoon. Vaeltava karibulauma tekee taivalta päivässä noin 30 km.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Dan Dwyer

Vaikka kuvassa näkyy vain yksi karibu, niin tavallisimmin karibut elävät joko pienemmissä laumoissa, joissa voi olla 1 - 100 karibua, taikka suuremmissa laumoissa, joissa voi olla 3 000 karibua.

Karibujen sorkat eli koparat ovat litteät ja leveät ja ne levenevät eläimen omasta painosta astuessa ja palautuvat kuuluvasti napsahtaen, sorkan kohotessa maasta. Karibuilla on siten omasta takaa lumikengät, joilla voi liikkua parhaiten upottavassakin lumessa, liukkailla jäillä tai vajottavilla soilla. Tällainen lumisiin oloihin hyvin sopeutunut eläin on kinofiilinen.

Karibun turkki

Karibut ovat sopeutuneet hyvin elämään äärimmäisen kylmissä oloissa. Niillä on porojen tapaan tiheä karva, joka muodostaa jopa viiden sentin paksuisen, tiiviin turkin. Jokainen karva on ilmaa sisältävä, ontto lieriö ja painoonsa nähden karibun karvapeite antaa parhaan tuulensuojan ja eristyksen, joka nisäkkäillä on tavattu.

Karibujen ravinto - karibu on kaivaja

Karibut syövät talvella pajun ja haavan oksia - sekä jäkäliä ja sammalta ja kuivunutta ruohoa, jota ne kaivavat esiin lumen alta sorkillaan. Tästä kaivamisestaan karibu on saanut nimensäkin, sillä nimen alkuperänä on joko mikmakin intiaanien antama nimitys xalibu tai algongien intiaanien antama nimitys khalibu, jotka kumpikin tarkoittavat kaivajaa. Alaskassa lumi on hyvin kovaa ja siellä kaivaminen tapahtuu noin kymmenen kertaa vaikeammissa oloissa kuin Suomessa.
Kesäruokaa ovat useat, erilaiset kasvit, kuten koivut, pajut, kortteet, heinät ja sarat. Väitetään myös, että karibut jyrsivät omia, pudonneita sarviaan, saadakseen kalkkitäydennystä. Tundralla kesällä ruokailevat tundrakaribut syövät ahnaasti ja lihovat talven laihan ravinnon jälkeen, keräten näin suuret määrät vararavintoa nahan alle ja vatsaonteloon, seuraavaa talvea varten.

Vasomisen tarkka aikataulu

Karibut synnyttävät vasansa hyvin tarkasti, kesäkuun alussa, pari viikkoa sen jälkeen, kun kevätvaellus on alkanut. Vähänkin liian aikaisin syntyvät vasat menehtyisivät kylmään ja vähänkin myöhemmin syntyvät vasat eivät ehtisi voimistua kesän aikana riittävästi, jotta ne selviytyisivät seuraavasta talvesta.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Backcountry Hunters & Anglers

Karibut metsästyksen kohteina ja hyötyeläiminä

Karibut ovat olleet biisoneiden tapaan hyvin monenlaisen hyötykäytön kohteina. Niiden avulla on ollut mahdollista turvata lähes kaikki ihmisen perustarpeet, ei vain ruokaa. Karibut ovat tarjonneet paitsi lihaa, myös materiaaleja vaatteisiin, mitä erilaisimpiin käyttöesineisiin ja rasvaa öljylamppuihinkin.

Eskimon täydelliseeen talvivarustukseen alus- ja päällysvaatteineen on käytetty 12 karibunnahkaa. Uroskaribun otsaluusta on tehty kengänpohjat ja pehmeästä vasannahasta puolestaan jalkineet ja alusvaatteet. Makuupussin karibuja metsästäneeet alkuperäiskansat tekivät viidestä-kuudesta karibun nahasta. Kajakkinsa päällystämiseen he tarvitsivatkin jo 12 nahkaa. Karibun sarvista tehtiin kirjo esineitä, kuten telttakeppejä, istuimia, työkalujen kädensijoja ja jopa rekien jarrulaitteita.

Karibujarru reessä on sellainen, että siinä karibunsarvet sidotaan reen takaosaan, sarvien kärjet alaspäin. Kun rekeä pitää äkkiä jarruttaa, vaikkapa jyrkässä alamäessä, ajaja nojautuu voimalla taaksepäin, jolloin sarvien kärkihaarat uppoavat lumeen.

Karibu on edelleenkin metsästettävä eläin, taloudellisesti hyvin tärkeä ja merkittävä riistaeläin. Vaikkakaan suuri osa nykypäivän metsästäjistä ei ehkä enää hyödynnä karibua ihan yhtä perusteellisesti, kuin tekivät ja varmaan vieläkin tekevät ainakin jotkut eskimot. Maailmassa on nykyisin noin 4,5 miljoonaa villinä elävää peuraa ja karibua. Pohjois-Amerikassa on kymmenkunta alkuperäiskansaa, joille edelleen tänäkin päivänä karibunmetsästys on yksi tärkeimpiä elinkeinoja. Alkuperäiskansojen ohella karibuja metsästävät myös muut metsästyksen harrastajat.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Guy Monty

Lähteinä
Bernard Stonehouse: Arktisia eläimiä - Kirjayhtymä
Kodin suuri eläinkirja - Weilin+Göös
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Suomen luonto Nisäkkäät Eläimet - Weilin+Göös
Luonnossa Nisäkkäät - Weilin+Göös
Mauri Nieminen: Meni kuin mehtäpeura Suomenselällä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Danielle Brigida