Metsäkaurisvasa Hollannissa.
All Rights Reserved
*Kuva
Copyright ©
Flickr/Wouter Marck - Wouter's Wildlife Photography
Photo used with permission.
Erottaminen valkohäntäkauriista
Metsäkauriin erottaa valkohäntäkauriista myös hännästä. Valkohäntäkauris heiluttaa
selvästi erottuvaa häntäänsä usein. Metsäkauriin häntä on surkastunut eikä juurikaan
erotu karvapeitteestä. Kun metsäkauriit säikähtävät jotakin, ne katoavat jäntevin pompuin
kuusikon kätköihin. Silloin valkoinen peräpeili ja elegantit liikkeet paljastavat sirot
eläimet metsäkauriiksi.
Kesäajan ruskeasävyinen metsäkauris.
Metsäkauriita Englannin kartanonummilla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva
Copyright ©
Flickr/Mark Robinson
Metsästys
Metsäkauris on metsästettävä riistaeläin.
Metsäkauris vapautettiin pyyntiluvan piiristä 1.8.2005 alkaen. Niinpä metsäkauriin metsästys
on nykyisin sallittua ilman riistaviranomaisen erikseen myöntämää kaatolupaa.
Riistanhoitopiirit ja -yhdistykset voivat kuitenkin metsästystä alueellaan rajoittaa.
Metsäkauriin metsästyksessä ei tarvitse käyttää punaista vaatetusta.
Seuruemetsästyksessä esimerkiksi punaisen lakin käyttäminen on kuitenkin suositeltavaa.
Karvapeite
Kauriin ikää voidaan arvioida karvapeitteen väristä.
Tietyt ruumiinosat, erityisesti pää ja kaula, alkavat iän myötä
harmaantua. Otsalla, kuonon selässä ja silmien ympärillä
olevat harmaat alueet näkyvät selvimmin. Vanhimmilla
yksilöillä saattavat silmien ympärystät olla vaalenneet
niin, että näyttää kuin eläimellä olisi "silmälasit".
Normaalisti metsäkauriin karva vaihtuu kahdesti vuodessa,
keväisin huhti-kesäkuussa ja syksyisin syys-lokakuussa.
Ajankohta vaihtelee alueesta, yksilöstä ja vuodesta
riippuen. Talvikarva esimerkiksi ankaran talven
jälkeen vaihtuu myöhään keväällä. Lisäksi nuoret yksilöt
vaihtavat karvansa vanhoja aikaisemmin, terveet ennen
sairaita ja pukit ennen naaraita.
Harmaanruskea talvikarva suojaa pakkaselta, sateelta
ja lumelta. Taljan karvat ovat onttoja ja talvikarva on
huomattavasti kesäkarvaa karkeampi. Ontot karvat eristävät
hyvin, joten eläin tulee toimeen kylmissäkin olosuhteissa.
Lisääntyminen
Metsäkauriin kiima on aikaisemmin kuin muilla hirvieläimillä.
Naaraan kiima-aika on heinä-elokuussa ja touko-kesäkuussa
se synnyttää 1 - 3 vasaa, joskus jopa 4. Meikäläisistä hirvieläimistä
metsäkauris on nopein lisääntymään.
Pukit perustavat jo
alkukesästä reviirin, jota ne puolustavat muita pukkeja vastaan ja viimeistään
heinä-elokuussa uros pariutuu niiden naaraiden kanssa, jotka se on onnistunut
houkuttelemaan reviiriinsä. Metsäkauris eroaa muista hirvieläimistä siinä, että
sillä on viivästynyt sikiönkehitys. Hedelmöittynyt munasolu kiinnittyykin kohtuun
vasta vuodenvaihteen tienoilla. Tätä seuraa viiden kuukauden kantoaika ja vasat
syntyvät toukokuussa.
Vasat syntyvät suojaisessa paikassa, missä on kookkaita
pensaita ja ruohoa. Jos vaara uhkaa metsäkauriin vasaa, se ei ponkaisekaan
juoksuun ja pakosalle, vaan makaa aloillaan ihan liikkumatta ja hiljaa.
Kauriin lisääntymisbiologia eroaa muista hirvieläimistä. Se
perustuu suurelta osin erikoiseen yhteisöjärjestelmään, johon
kuuluu mm. urosten tiukka reviirijärjestelmä. Seuraavassa
tarkastellaan joitakin näistä eroista lähemmin.
Kiima-aika
Metsäkauriin kiima-aika alkaa heinä-elokuun vaihteessa,
mutta ajankohta saattaa vaihdella alueittain. Etelässä
kiima-aika on viikon, pari aikaisemmin kuin pohjoisessa.
Suurin osa pariutumisista tapahtuu elokuun alussa. Pukki
voi tilaisuuden tullen paritella usean naaraan kanssa.
Parittelun ja hedelmöitymisen jälkeen munasolu ei kiinnity
kohtuun viivästyneen sikiönkehityksen takia. Ilmeisesti
tästä johtuen metsäkauriilla ei ole uusintakiimoja.
Ennen varsinaista kiimaa esiintyy kuitenkin esikiimoja,
joiden tarkoituksena on houkutella pukkeja paikalle.
Kiima-ajan alkaminen riippuu myös eläimen iästä.
Englantilaisen ja saksalaisen kirjallisuuden mukaan nuoret
naaraat tulevat kiimaan vanhoja aikaisemmin. Tämä
johtuu siitä, että ne ovat paremmassa kunnossa kuin paljon
energiaa vasojen kasvattamiseen kuluttaneet vanhat
naaraat.
Pukkien lisääntymiskykyisyys ei todennäköisesti vaikuta
kiima-aikaan. Spermantuotanto on runsasta sarvien
ollessa nahattomat eli keväästä loka-marraskuulle.
Aikuiset pukit pudottavat sarvensa yleensä marras-joulukuussa.
Ensimmäiset sarvenpudotukset voivat tapahtua
jo lokakuussa. Nuorilla pukeilla voi olla sarvet
vielä tammikuun puolella.
Koska vanhat "valta-asemassa" olevat pukit
pudottavat sarvensa aikaisin - joskus jo lokakuussa - voidaan kiimasesongin olettaa olevan
niiden kohdalta ohi jo tässä vaiheessa. Jos joku naaraista
on kiimassa vielä tätä myöhemmin syksyllä, hoitavat
nuoret pukit tärkeän velvollisuuden. Pukit ovat tavallisesti
täysin lisääntymiskykyisiä jo vuoden ikäisinä. Niiden
lisääntymismenestys riippuu kuitenkin yleensä niiden
kyvystä vallata ja pitää hallussaan reviiriään.
Viivästynyt sikiönkehitys
Metsäkauris on ainoa hirvieläin, jolla on ns. viivästynyt
sikiönkehitys. Viivästynyt sikiönkehitys tarkoittaa sitä,
että hedelmöittynyt munasolu jakautuu syksyllä vain joitakin
kertoja ennen kuin se jää lepotilassa kohtuun. Varsinainen
alkion- ja sittemmin sikiönkehitys alkaa vuodenvaihteen
aikoihin.
Alkio kehittyy tämän jälkeen nopeasti
ja vasominen tapahtuu aikaisintaan toukokuun lopussa,
mutta yleensä vasta kesäkuussa ja etelässä jonkin
verran pohjoista aikaisemmin. Kokonaisuudessaan tiineysaika
on noin 300 vuorokautta.
Viivästynyt sikiönkehitys on sopeutuma ankariin talviimme.
Kaurisnaaraat siirtävät tällä tavoin paljon energiaa vaativan sikiön
kehittymisen suotuisempaan vuodenaikaan.
Metsäkauris Paraisilla syksyllä 2014.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva
Copyright ©
Flickr/Kari Pihlaviita
Naaras ja vasominen
Metsäkauris on pohjois-eurooppalaisista hirvieläimistä
tuottavin. Naaras saavuttaa sukukypsyyden vuoden ikäisenä
ja säilyttää lisääntymiskykynsä läpi elämänsä. Nuorilla
naarailla on alhaisempi tuottavuus kuin vanhemmilla
ja tuottavimmillaan eläimet ovat 5 - 7 vuoden iässä.
Tavallisesti naaraat tuottavat yhdestä kolmeen vasaa, joskus
jopa neljä.
Metsäkauriilla tuottokyky vaihtelee vähemmän kuin
esimerkiksi hirvellä ja yleensä kaikki niin nuoret kuin
vanhatkin naaraat tulevat tiineiksi. Sikiöiden määrä naarasta
kohti ei myöskään vaihtele paljoakaan.
Tuottokyky
lisääntyy Keski-Euroopasta pohjoiseen siirryttäessä. Etelä- ja
Keski-Ruotsissa havaittu 2,19 alkiota naarasta kohti
(keskiarvo) on Euroopassa tutkituista alueista korkein.
Suurin osa Manner-Euroopan kauriskannoista tuottaa
keskiarvona vain 1,5 - 1,9 vasaa/naaras vuosittain.
All Rights Reserved
*Kuva
Copyright ©
Flickr/Mikko Sarén
Photo used with permission.
Äänet
Metsäkauriilla on useita ääniä. Haukkuminen varoittaa ja ilmaisee
rauhattomuutta. Korkeahko, viheltävä ääni on yhteydenpitoa
varten metsässä. Sitä on ihmisenkin pienen harjoittelun jälkeen
helppo matkia. Vihellystä pedot eivät helposti paikallista,
joten sekin on eräänlainen sopeuma petoja vastaan. Jos kauris napataan
kiinni, se päästää pahan rääkäisyn. Hätähuuto on niin kova, että
se saattaa harhauttaa pedon ja kauris saattaa päästä livahtamaan karkuun.