Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Brian Henderson

ISO-ORAVA (Sciurus niger) - (Linnaeus, 1758)

Iso-oravan vanha nimi oli mustaorava. Se on Pohjois-Amerikassa elävä oravalaji.

Iso-orava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz

Ominaisuuksia

Iso-orava on kooltaan suurin Amerikan puissa kiipeilevistä oravista. Sen ruumiin pituus on 45 - 69 cm, ja hännän pituus 20 - 33 cm. Painoa iso-oravalla on 696 - 1 233 g. - keskimäärin 800 g. Uros ja naaras ovat samankokoiset ja samannäköiset.

Maantieteellisesti eri alueilla elävien iso-oravien turkkien väreissä on eroja, mutta päävärit ovat ruskeanharmaa ja ruskeankellertävä. Eräin paikoin turkki voi olla musta. Iso-oravat ovat kaikkien oravien tapaan terävine kynsineen taitavia kiipeilijöitä.

Iso-orava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz
Iso-orava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz


Iso-orava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz

Aistit ja kommunikointi

Iso-oravilla on erinomainen näköaisti ja hyvin kehittyneet kuulo- ja hajuaistit. Iso-oravilla on myös eri paikoissa - kuten silmien ympärillä, poskissa, kuonossa ja etukäpälissä - herkkiä viiksi- ja tuntokarvoja, joilla ne tekevät tarkkoja havaintoja liikkuessaan.

Toistensa kanssa kommunikoidessaan iso-oravat käyttelevät useita erilaisia ääniä. Saalistajan ilmestyessä näkyville, iso-oravat hälyttävät muut lajitoverinsa erityisillä hälytysäänillä. Ne myös jättävät liikkuessaan ulostemerkkejä.

Levinneisyys

Iso-orava elää Yhdysvaltain itäisissä ja keskisissä osissa. Etelässä sitä tapaa vielä Meksikon pohjoisissa osissa, ja pohjoisessa Kanadan eteläosissa. Niitä on myös istutettu muualle, kuten Kaliforniaan. Liiallisen metsästyksen, sekä iso-oraville sopivien metsien tuhoamisen vuoksi eräät iso-oravan alalajeista ovat uhanalaisia.

Ravinto

Iso-oravat liikkuvat päiväaikaan. Ravintoa ne etsivät puista - tammenterhoja, saksanpähkinöitä, mulperipuun marjoja ja orapihlajan siemeniä. Ne viettävät kuitenkin paljon ajastaan myös maassa, ja etsivät ravinnokseen erilaisia kasvejakin, viljaa, hedelmiä, linnunmunia, hyönteisiä, kuolleita kaloja, kaikkea syötäväksi kelpaavaa.

Lisääntyminen

Iso-orava voi lisääntyä läpi vuoden, mutta huippuja lisääntymiskausissa on kaksi, toinen joulun tienoilla, toinen kesällä. Kantoaika on 44 - 45 vrk ja poikueen keskimääräinen koko 2 - 3. Poikaset syntyvät sokeina, turkittomina ja täysin avuttomina. Niiden syntymäpaino on 13 - 18 g. Niistä tulee itsenäisesti selviytyviä 3 kuukauden ikäisinä ja lisääntymiskyvyn ne saavuttavat hieman alle vuoden iässä.

Iso-oravien viholliset

Pahimpia vihollisia ja saalistajia ovat haukat ja pöllöt, nuorille iso-oraville myös käärmeet. Useimmista vihollisistaan iso-oravat selviytyvät, pakenemalla nopeasti puissa.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web
IUCN


Iso-orava

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Jen Goellnitz