Jeesus kuvataiteessa

Ottaen huomioon Jeesuksen hahmon hallitsevan aseman länsimaisessa taiteessa, on ehkä yllättävää, että Jeesuksen kuvallinen esittäminen herätti paljon kiistelyä ja keskustelua kristillisessä kirkossa sen alkuvuosisatojen aikana.



200-luvun teologit, kuten Lyonin piispa pyhä Irenaeus ja Aleksandrian Klemens kielsivät sellaisen käsityksen, että jumalallisuus voitaisiin vangita kuvallisiksi esityksiksi. Kunnes paavi Gregorius I havaitsi 6. vuosisadalla, että kuvat toimivatkin mitä parhaimmin lukutaidottomille raamattuna. Teologisesti keskeisenä säilyi kuitenkin kysymys siitä, kuinka esittää Jeesuksen jumalallisen ja inhimillisen luonteen yhteys ja täyteys missä tahansa häntä esittävässä taiteessa.

Jeesuksen inhimillisen luonteen kuvaaminen uhkasi tukea sellaista harhaoppia, jonka mukaan Jeesuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto olivat erillisiä. Samoin Jeesuksen jumalallisen luonteen kuvaaminen puolestaan korosti Jeesuksen jumaluutta hänen inhimillisyytensä kustannuksella.

Näiden huolenaiheiden ohella varhaiskristillisyydessä oli voimakas taipumus pitää mitä tahansa jumalallista kuvitusta epäjumalanpalveluksena tai pakanallisuutena, ja kuvien käytön vastustajat muistuttivat raamatullisesta kiellosta niitä kohtaan. Jeesus-kuvien vastustajat esittivät myös, että kuvia voitaisiin käyttää väärin esimerkiksi niin, että niissä käytettyjä maaliaineita käytettäisiin yhdessä ehtoollisaineiden kanssa taikajuomien valmistukseen.

Ensimmäinen piispan synodi, joka antoi vahvan tuen Jeesuksen kuvallisille esityksille, oli Quinisextin neuvosto (692), joka ilmoitti, että sellaiset esitykset olivat hengellisesti hyödyllisiä uskoville, ja julisti, että "tästedes Kristus, meidän Jumalamme, on esitettävä ihmismuodossaan".

Keisari Justinianus II laittoi heti keisarillisten kultakolikoiden päälle muotokuvan Jeesuksesta, vaikka hänen seuraajansa palauttivatkin perinteisen keisarin muotokuvan. (Britannica: Jesus in the visual arts)

Orjantappura on Jeesuksen kärsimyksen vertauskuva. Sotilaat asettivat Jeesuksen päähän orjantappurakruunun ja pilkkasivat häntä pitkänäperjantaina matkalla ristille.

19:5 Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä! 19:6 Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä". 19:7 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi". 19:8 Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän 19:9 ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei hänelle vastannut.

Isä meidän, joka olet taivaissa
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

10. Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet. Jeesus otti heidät mukaansa ja lähti Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa. 11. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa. 12. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua."

13. "Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. He vastasivat: "Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa -- vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?" 14. Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin." 15. He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan.

16. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. 17. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista. (Luukas 9:10-12)

Kärsimys on yleisinhimillinen tosiasia. Siksi uskonnot ja filosofiat ovat pyrkineet antamaan lohtua sen kohdatessa ja myös vastauksia sen edessä. Kristinusko ei anna yksiselitteistä vastausta kärsimyksen ongelmaan, mutta kysymys kärsimyksestä kuuluu Raamatun ytimeen. Evankeliumit huipentuvat Jeesuksen kärsimystiehen. Kristityt uskovat Jeesuksen piinan olleen luonteeltaan lunastavaa: Jumala itse osallistui Jeesuksessa ihmiskunnan kärsimykseen. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko)

Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”