Jeesuksen inhimillisen luonteen kuvaaminen uhkasi tukea sellaista harhaoppia, jonka mukaan Jeesuksen jumalallinen ja inhimillinen luonto olivat
erillisiä. Samoin Jeesuksen jumalallisen luonteen kuvaaminen puolestaan korosti Jeesuksen jumaluutta
hänen inhimillisyytensä kustannuksella.
Näiden huolenaiheiden ohella varhaiskristillisyydessä oli voimakas taipumus pitää mitä tahansa
jumalallista kuvitusta epäjumalanpalveluksena tai pakanallisuutena, ja kuvien käytön vastustajat muistuttivat raamatullisesta kiellosta niitä kohtaan.
Jeesus-kuvien vastustajat esittivät myös, että kuvia voitaisiin käyttää väärin esimerkiksi niin, että niissä käytettyjä maaliaineita
käytettäisiin yhdessä ehtoollisaineiden kanssa taikajuomien valmistukseen.
Ensimmäinen piispan synodi, joka antoi vahvan tuen Jeesuksen kuvallisille esityksille, oli Quinisextin neuvosto (692), joka ilmoitti,
että sellaiset esitykset olivat hengellisesti hyödyllisiä uskoville, ja julisti, että "tästedes Kristus, meidän Jumalamme, on esitettävä ihmismuodossaan".
Keisari Justinianus II laittoi heti keisarillisten kultakolikoiden päälle muotokuvan Jeesuksesta, vaikka hänen seuraajansa palauttivatkin perinteisen keisarin muotokuvan.
(Britannica: Jesus in the visual arts)