Joulurauhaa kotieläimille
Kotieläimien joulukohtelussa suuri osa perinteestä
on liittynyt karjataikuuteen: tällaisina pyhinä hetkinä oli mahdollista edistää
kotieläinten hyvinvointia. Englantilaiset antoivat joko jouluaattona tai joulupäivänä
lehmille, hevosille, sioille, siipikarjalle sekä myös villilinnuille ylimääräisen ruoka-annoksen.
Samoin on tehty Norjassa, Ruotsissa ja ehkä kaikkialla, missä eläimiä on hoidettu
ja joulua vietetty. Ruotsissa eläimille usein annettiin osa joululeivästä.
Sen voiman uskottiin vahvistavan niitä koko tulevan vuoden.
Ilomantsissa niin luterilaiset kuin ortodoksitkin antoivat aamulla lehmille
leipäpalasen Vapahtajan nimeen. Niin taattiin, että karja tulisi kesällä aikaisin
kotiin. Moni antoi eläimilleen parhaita jouluruokiaan ja -juomiaan. Tällä
"tempulla" uskottiin suojelushenkien tulevan tyytyväisiksi.
Eläinten muistamiseen ei aina liittynyt itsekkäitä tavoitteita. Moni vanha suomalainen on
kertonut, että eläimiä ruokittiin herkuilla, koska niidenkin piti saada tuntea,
että on joulu. Hevosille annettiin usein kaurojen mukana jouluolutta ja viinaa,
lehmille heiniä.
Hailuodon isännät tervehtivät hevosiaan ja emännät lehmiään antamalla niille
viinalla kostutetun limpun viipaleen. Kynttilät sytytettiin jouluyöksi sekä talliin
että navettaan. Suomenruotsalaiset emännät haastelivat hellästi lehmilleen: "Nyt
on joulu lehmäsein." "Nu e jul, kuddan min."
Kymenlaaksossa aikoinaan suoritetussa joulutapatutkimuksessa ilmeni, että
joululyhteen käyttö ja eläinten muistaminen jouluna on yleistä. Moni antaa
koiralleen tai kissalleen lahjan. Kaikki muistavat eläimiään jollain herkulla.
Lintulaudalle asetetaan ylimääräinen annos talia tai ryynejä. Jos joku omistaa
tai tuntee hevosen, hän vie lahjan sillekin. Myös akvaariokaloja ruokitaan
erityisen hyvin.
Zacharias (Sakari) Topelius -
(14.1.1818, Uusikaarlepyy - 12.3.1898, Sipoo)
Topelius oli monipuolinen
kirjailija, lehtimies ja Helsingin yliopiston rehtori.
Hän kirjoitti satoja opettavaisia satuja ja hänet tunnetaankin
"satusetänä". Jouluaiheisilla runoillaan ja kertomuksillaan
hän muokkasi niitä jouluihanteita, joita myös nykyjoulussa
tavoitellaan.
Hyvät ja pahat
Topelius edusti 1800-luvun topeliaanista eläinkäsitystä
ja hän inhimillisti eläimet, ei vain saduissa, vaan myös eläinajattelussaan.
Hän jaotteli eläimet hyviin ja pahoihin. Hyviä hänelle edustivat
mm. pikkulinnut.
Kiintymys pikkulintuihin syntyi Topeliuksessa varhain, sillä jo
seitsenvuotiaana hänen kerrotaan kirjoittaneen runon kuolleelle
viheriävarpuselle.
Vuohella on valkoinen parta, ihan kuin joulupukillakin.
Pikkulinnut ja hevoset hyviä
Ihmisen suhtautuminen eläimiin on muuttunut paljon parissa sadassa vuodessa. Vielä
1800-luvun Helsingissä eläimiä metsästettiin. Kotieläimet olivat ihmisen palveluksessa,
ja esimerkiksi hevoset joutuivat tekemään usein kohtuuttoman raskasta työtä vetämällä
liian painavia taakkoja. 1800-luvun kuluessa asenteet eläimiä kohtaan kuitenkin muuttuivat.
Ensimmäisten joukossa satusetä Zachris Topelius oli kantamassa huolta erityisesti hevosten
aseman parantamisesta. Jo vuonna 1870 oli samoin Topeliuksen aloitteesta perustettu ns.
kevätyhtiö, Maj-Föreningen, pikkulintujen suojelemiseksi. Kevätyhtiöön kuului erityisesti
koululaisia.
Topeliuksesta tuli täten Suomen eläinsuojelun
uranuurtaja.
Sudet ja karhut pahoja
Pahoja eläimiä Topeliukselle olivat suurpedot, karhut ja sudet, jotka
hänen mielestään sai vaikka tappaa kaikki pois.
Topelius piti karhunkaataja Martti Kitusta suurena suomalaisena kansanmiehenä.
Vaikka Topelius oli merkittävä lintusuojelun edistäjä, on hän samalla
yksi suurimpia susivihamme lietsojia ja synnyttäjiä.
Eläinten joulua