Natalhiiret

Kuvassa yllä Mastomys -suvun hiiriä, joihin kuuluu natalhiiri (Mastomys natalensis). Natalhiiret ovat geneettisesti lähempänä rottaa, mutta niitä kutsutaan hiiriksi niiden hiirimäisen ulkomuodon vuoksi. Toisin kuin tavallinen lemmikkihiiri, natalhiiri on lähes hajuton. Natalit ovat älykkäitä ja nopeita oppimaan. Ne ovat myös erittäin sosiaalisia ja tästä syystä natalia ei tulisi pitää yksin. Natalien luonne on niiden lyhyen lemmikkinäpitoajan vuoksi vielä varsin villieläinmäinen, joten niitä täytyy kärsivällisesti kesyttää ja totuttaa käsittelyyn. (Eläinkauppa Vipeltäjät, jossa myydään natalhiiriä)

HIIRTEN JOULU

Jykevä, punakylkinen hirsiaitta uinuu pihapiirissä, lumivaippojen keskellä. On jouluaatto, ja aitan sisällä, lämpimässä, runsaiden viljalaarien keskellä viettää jouluaan onnellinen hiiriperhe - äiti, isä ja yksitoista pienokaista. Ilmestyypä illan edetessä aitan ovipieleen hiiriperheelle jouluherkuksi paksu ja muheva juustokimpalekin, sillä jouluna kaikilla on hyvä tahto - ainakin sadussa.

Hiiret, nuo pienet piipertäjät vilistelivät muinoin jouluina vain vinteillä, nurkissa ja aitoissa. Nykyisin hiiret ovat suosittuja lemmikkieläimiä ja mukana joulun vietossa siinä, missä kaikki muutkin lemmikit. Hiirillekin järjestetään jouluna kaikenlaista jouluhyvää ja joululahjaa. Hiiret eivät enää jouluna piilottele vain aittojen hämärissä, vaan ovat näkyvästi mukana joulussa.

Kätköistä loukon hiirien joukon
tontut nähdä saa.
"Tulkaapa puuron ääreen vain!
Tunnemme tarkoin joulun lain",
huutaa jo Hipsu, ja Nipsukin lausuvi ilmein arvokkain:

"Piipertäkäähän pöytämme päähän seuran tonttujen!"
Voi sitä määrää, syömässä häärää perheet hiirosten.
Nipsu jo kahteenkymmeneen laskea taitaa tarkalleen,
mut yli senkin on pörhöistä päätä, on syöjiä kerrakseen!

Vihdoin on jo vierasjoukko suunnaton kylläinen,
ja kilvan kiitellen lähtevät vikkelät hiiret,
mutta Nipsu kantaa loukkoon pienimmät, hei!

Hiirillä joskaan ei ole koskaan kultaa loukossaan,
tontuilla yllin on sekä kyllin puuron hankintaan.
Hiirillä perheet suuret on;
köyhyyskö joulun nautinnon riistäisi siltä, ken syntyissä sai jo niin laihan kukkaron?

Hiiriorkesterin bravuurinumeroita ovat erilaiset vikkelät kappaleet, kuten Nissen ja Nassen joulupolkka - ja kaikki Hipsun ja Nipsun laulut!

Leipurin pieni pullahiiri

Leipurin pienellä pullahiirellä kymmenen pullaa on.
Leipurin pieni pullahiiri yhden syönyt on.

Leipurin pienellä pullahiirellä yhdeksän pullaa on.
Leipurin pieni pullahiiri yhden syönyt on.

Leipurin pienellä pullahiirellä kahdeksan....

Leipurin pienellä pullahiirellä yksi pulla on.
Leipurin pieni pullahiiri kaikki syönyt on.

Joulupullahiiret ovat pullahiirien serkkuja, erikoistuneet erityisesti syömään joulupullia!




Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Hiirijoulukortit - House-Mouse Designs ® Cards by Kristine Reynolds - Copyright © Stampendous

Unten mailla tai horroksessa jouluaikaan

Talviunessa tai -horroksessa olevia lajejamme ovat karhu, mäyrä eli metsäsika, supikoira, siili, lepakot - sekä kadonneeksi luokiteltu tammihiiri ja harvinaisena maastamme tavattava koivuhiiri. Suuret nisäkkäät, karhu, mäyrä ja supikoira ovat talviunessa. Lepakot, siilit ja hiiret puolestaan talvihorrostavat.

Suurilla lajeilla talviunen aikana energiaa säästää lähinnä liikkumattomuus. Jos ne vaipuisivat horrokseen, niiden olisi vaikeampaa palauttaa horroksen jälkeen normaali elimistön lämpötila. Sillä talvihorroksessa elimistön lämpötila laskee enemmän, kuin talviunessa.

Minnin ja Mikin joulu

Minni Hiiri ja Mikki Hiiri ovat maailman kuuluisimpia hiiriä. Disneyn maailmassa joulua juhlitaan hyvin näyttävästi ja myös Minni ja Mikki juhlivat jouluna sydämensä kyllyydestä.

Vapaasti Charles Dickensin kuuluisaan romaaniin Saiturin joulu perustuu vuonna 1983 valmistunut lyhytelokuva Mikki Hiiren jouluaatto. Jouluelokuvan jännittävissä tapahtumissa ovat mukana myös monet muut Disneyn hahmot ja eläimet, kuten herra Myyrä ja herra Rotta.

Hiiret joulupostimerkeissä

Vuonna 2007 hiiret pääsivät Suomessa joulupostimerkkeihinkin. Erityisesti joulukortteihin tarkoitetussa 0,55 euron arvoisessa joulupostimerkissä hiiri kantaa suurta piparkakkutötteröä. Herkkujen tuoksu on tarttunut postimerkkiinkin: kun postimerkkiä hankaa, voi tarkkanenäinen aistia häivähdyksen neilikkaa, kanelia ja inkivääriä. Tuoksu tulee postimerkin lakkakerroksen alle sijoitetuista tuoksukapseleista, jotka rikkoutuessaan vapauttavat tuoksun. Toisessa joulupostimerkissä hiiri ratsastaa olkipukilla. Vauhtia ratsuunsa se yrittää saada piparkakulla. Merkki on tarrapohjainen 1. luokan ikipostimerkki. (http://www.posti.fi/)

Kirkonrotta

Yksi erityisesti jouluun liittyvistä jyrsijöistä on hiirten isoserkku, kirkonrotta. Kirkonrotat, nuo hyvin juhlavat ja arvostetut eläjät, asustavat vain vanhoissa kirkoissa. Tummanpuhuvina ja pönäköinä kirkonrotat muistuttavatkin hieman kuin vanhaa rovastia, henkien arvokkuutta.

Joulukirkossapas sellaisen saattaa nähdäkin kurkistamassa urkuparven takaa! Kirkonrotillekin rovastit ja suntiot, mutta erityisesti ruustinnat, järjestävät jouluksi kaikenlaisia erikoisherkkuja.

Vanhan kansan uskomuksen mukaan, jos näkee joulukirkossa kirkonrotan, saa toivoa mitä haluaa - ja se toteutuu! Joten joulukirkossa kannattaa katsella ympärilleen tarkkana!

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Alvaro Oporto

Tammihiiri (Eliomys quercinus)

Suomessa joskus hyvin harvinaisena tavattu tammihiiri on ilmeisesti kadonnut maamme hiirilajeista. 1900-luvun lopulla tammihiiriä tavattiin Heinolan ympäristöstä ja vuonna 1989 Teuvasta.

Tammihiiri on lähes rotan kokoinen, komeahäntäinen eläin, jolla on musta rosvonaamio kasvoillaan. Jos meillä olisi vielä jossakin piilossa joku tammihiiri, ei sitä varmasti juuri joulun aikaan näkisi, sillä tammihiiri viettää talviajan horroksessa, piilossa jossakin lämpimässä kolossa.

Hiiri-nimestään huolimatta tammihiiri on itse asiassa (ollut) Suomen ainoa unikeko. Sen uskotaan olevan jäänne niiltä ajoilta, jolloin ilmasto oli huomattavasti nykyistä lämpimämpää. Noina aikoina ilmasto-olot ovat olleet Suomessa suunnilleen samanlaiset, kuin Saksan korkeudella nykyisin.

Suomen lähialueilla tammihiirtä tavataan Laatokan pohjoispuolella, Sortavalan ympäristössä, Suomenlahden Tytärsaaressa ja harvinaisena Virossa. (Suuri suomalainen luonto-opas - Halkka, Kaaro, Valste, Vuokko).

Oi, kuinka hauska joulu on

"Oi, kuinka aatto hauska on.
Käymme joulun viettohon.
Kellot soittaa, lapset laulaa,
oi, kuinka hauska joulu on!

Silloin me kanssa ystäväin
oomme aivan lähekkäin.
Riemuitsemme, laulelemme,
oi, kuinka hauska joulu on!

Pakkasukko koko maan
kattoi lumivaipallaan.
Syttyy tähdet joulupuun,
unhoitan jo kaiken muun.

Lasten riemu suuri on,
kun jo aatto tullut on.
Soivat kellot kautta maan,
tunnelman saa nousemaan,
aina vaan nousemaan.

Kaikki te lapset riemuitkaa!
Kautta maan näin laulakaa!
Tahdomme nyt toivottaa
joulua niin hauskaa,
joulua niin hauskaa,
joulua niin hauskaa,
joulua niin hauskaa!
Oi, kuinka hauska joulu on!!

Eläinten joulua

Hevosten joulu

Hiirten joulu

Kanien joulu

Koirien joulu

Kotieläinten joulu

Lintujen joulu

Metsänväen joulu

Minisikojen joulu

Mirrien joulu

Pesukarhujen joulu

Petteri Punakuono

Olivia on rotta ja luonnollisesti hänkin nauttii joulusta ja sen tuomista runsaista antimista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Tambako The Jaguar