Joulu
Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © EHRENBERG Kommunikation


Jouluaamun jumalanpalvelus Karunan kirkossa Seurasaaressa

Jouluaamun jumalanpalvelus Karunan kirkossa Seurasaaressa. Karunan vanha kirkko on Karunaan 1685 valmistunut puukirkko, joka myöhemmin on siirretty Helsingin Seurasaaren ulkomuseoon. Helsinki 25.12.1976.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, kuvaaja Volker von Bonin - Copyright © Helsingin kaupunginmuseo

Ensimmäinen adventtikynttilä - toivon kynttilä JOULUKIRKKO

Joulukirkko on vuoden odotetuimpia ja kauneimpia kirkkotilaisuuksia. Joulukirkko on useille joulun tärkeimpiä perinteitä. Jos muulloin ei vuoden mittaan kirkossa käydäkään, niin jouluna sinne suunnataan. Kirkkoon mennään hiljentymään ensimmäisen kerran jo ensimmäisenä adventtina ja jokaisena adventtina ennen varsinaista syntymäjuhlaa. Joulun lähestyessä ja aikana kirkoissa juhlitaan monin tavoin. Jumalanpalvelusten ohella juhlitaan Lucia-neitoa, lauletaan ja pidetään joulukonsertteja.

Joulukirkon perinteitä

Ennen joulukirkkoon lähti jokainen kynnelle kykenevä.

Jouluna joka mies,
pääsiäisenä vain joka pääsee.


Jouluaattona kirkossa käydään valmistautumassa jouluyön tuloon ja kuuntelemassa jouluevankeliumia. Luukkaan evankeliumin luvun 2 jakeet 1 - 20 kaikuvat silloin sadoissa kirkoissa ympäri Suomen. Evankeliumin lukemisen lisäksi kirkossa sytytetään kynttilöitä, muistellaan kirkkovuoden tapahtumia ja toivotetaan joulurauhaa kaikille.

Joulukirkko

Kirkoissa palavat sadat kynttilät. Erityisesti ennen sähkövalojen aikaa niitä oli kattokruunuissa, saarnastuolin ja alttarin, ja jopa penkkien laidoilla. Joskus ennenvanhaan myös jouluoljet levitettiin kirkon lattialle, mutta ne kiellettiin, koska joulupalveluksen aikaan syttyi kynttilöistä tulipaloja ja syntyneessä tungoksessa kuoli kirkkoväkeä. Tosin, näissä dramaattisissa tapahtumissa ei ollut yleensä tietoakaan tulipalosta, vaan tragedian aikaansai pelkkä huuto tuli on irti!

Tunturisusi Lue tarkemmin näistä murhenäytelmistä.

Sauvon kirkko

Sauvon kirkko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Andrei Niemimäki

En etsi valtaa loistoa Kirkoissa kaikuvat kauneimmat joululaulut

Joulun ajan kirkkojuhlia ovat nykyisin hyvin suositut kauneimpien joululaulujen yhteislaulutilaisuudet, joita aletaan pitää ensimmäisestä adventista alkaen. Nämä laulutilaisuudet ovat yhdessä joulun suurin yleisötilaisuus ja ne keräävät yhteensä liki miljoona kävijää. Myös laulutaiteilijoiden ja muusikkojen konsertit maan kirkoissa tuovat kuulijoita hiljentymään ja nauttimaan joulun lämmittävän sanoman julistuksesta musiikin myötä kirkkoon.

Katolinen kirkko on säilyttänyt alkukristillisen jouluyönmessun. Matkojen pituus ja talvinen valoisan ajan lyhyys on siirtänyt meidän joulukirkkomme alkua varhaiseen aamuun. Monenlaisia uskomuksia liittyi pimeään jouluyöhön, myös kirkonmenoihin. Uskottiin, että puolelta öin vainajat kokoontuivat omaan joulupalvelukseensa edesmenneen pappinsa kanssa.
Joulukirkkoon

"Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi,
pyhä Pohjolan lapsuusrauha!"
- Sakari Topelius

Joulukirkkoon hevosreellä

Kirkkoon piti ennenvanhaan joulupäivänä lähteä aamuyöllä, koska perille piti ehtiä aamukuudeksi. Matka taittui mukavasti hevosreessä vällyjen alla. Jos ei omistanut hevosta, oli käveltävä. Rekikyytiin otettiin matkan varrelta jokainen jalkamies, joka suinkin kyytiin mahtui, sillä joulu teki kaikista hevosmiehistäkin kilttejä. Myös reen jalaksille kuului ottaa väkeä. Hevonen ei saanut väsyä, olihan se levännytkin ja syönyt hyvin ennen kirkkomatkaa ja matka taittui reippaasti. Näin köröteltiin kirkkoon tupaten täysillä hevosreillä aisakellojen ja kulkusten kilinässä, juhlavissa tunnelmissa.

Joulukirkko

Liian aikaisin ei sisälle kirkkoon voitu mennä, sillä siellä uskottiin kuolleen papin saarnaavan kuolleelle seurakunnalle. Kun sitten lopulta päästiin ulkoa usein kipakastakin pakkasesta sisälle kirkkoon, alkoi usein melkomoinen kärsimys. Kirkot olivat lämmittämättömiä ja on ihan ihme jo se, että miten ihmiset tuolloin saattoivatkin istua kylmissä penkeissä koko tilaisuuden loppuun saakka. Ruotsalaisilla on ollut tapana pitää näissä talvisissa kirkonmenoissaan kirkkokansalle lämmittelytaukoja, mutta suomalaiset ovat istuneet sitkeästi aloillaan saarnat loppuun asti - ehkä he ovat olleet jo kiinni penkkiin jäätyneinä.

Toki jumalan sanasta ja joulukirkon tunnelmasta iloittiin ja nautittiin, mutta siltikin, mikä vapaus kylmyydestä ja riemu, kun joulukirkko päättyi ja päästiin ryntäämään ulos. Penkeissään hytissyt kirkkokansa viiletti nyt takit ja hameenhelmat huiskien ja kilpaa juosten kotimatkalle. Kun päästiin oman hevosen luokse, jatkui kotimatka hurjina kilpa-ajoina ja lumi vain pöllysi, kun kilpailtiin siitä, että kuka oli ensimmäisenä kotona. Ei tätä ihan huvikseen tehty, sillä voittajalle oli luvassa hevosonnea ja muutakin onnea taloon. Uskottiin, että "joka jouluna ensin kotiin kerkii, joutuu kesällä töissään".
Turun tuomiokirkko

Turun tuomiokirkko.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Kim Paulin

Joulukirkossa - Samuli Suomalainen vuonna 1895

"Nuorukainen astui saarnastuoliin. Vakavana, pelotonna hän astui ja vakavana ja totisena hän seisoi tuolla, katsoen alas seurakuntaan, virren viimeisten sanain kuolehtuessa. Syvä hiljaisuus syntyi äkisti. Ei kuulunut liikausta, ei yskäystäkään, jotka ovat niin tavallisia meillä. Hengitystään pidättäen tahtoi jokainen kuulla nuoren Lauri maisterin, meidän Lauri maisterin, ensimmäiset sanat.

Heleällä äänellä ja pelottomasti alkoi nuorukainen joulusaarnansa, ja ihanasti kajahtivat Herran kirkkaassa temppelissä ihanat sanat: Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto! Ja tuntui silloin kuin olisi hyvä henki lentänyt yli hartaan seurakunnan, ja sanomatonta lämmintä tunsi sillä hetkellä sydämmessänsä niin vanha kuin nuori, niin köyhä kuin rikaskin.

Ja näitten sanain johdosta puhui sitten nuorukainen, puhui teeskentelemättä, mutta vakuutuksella. Ei hän puhunut kirjoista poimittua kaunista kieltä, vaan hän puhui semmoista, mitä itse tiesi ja tunsi, ja mistä hän itse oli täydellisesti vakuutettu. Tuolla hän seisoi korkealla saarnatuolissa tuo nuori mies, tuskin lapsuuden iästä päässyt, ja puhui sadoille kuulijoille ja lailla hyvän kylväjän kylvi silloin monta, monta hyvää siementä.

Vaimoväki itki hiljaista liikutuksen itkua; miestenkin silmistä tipahti tuon tuostakin runsas karpaloinen. Mutta pää painuksissa penkkiin istui Lauri maisterin äiti niin onnellisena, niin sanomattoman onnellisena."

"Äiti parka! Nuolen nopeudella kulkivat hänen mielessään moninaiset ajatukset ja muistot. Monet pitkät kouluvuodet olivat nyt kuluneet.

Kuinka monesti oli äiti parka pienessä mökissänsä haikeudella muistellut koulussa käyvää poikaansa. Kärsineekö lapsi parka taas kuinkakin kovaa puutetta — oli hän ajatellut, — kun ei taas kotoakaan ole riittänyt hänelle moneen aikaan mitään. Lieneekö siellä komeassa kaupungissa yhtään hyväntahtoista ihmistä, joka panisi edes paikan poikani kyynäspäihin, sillä pianhan kuluu nuttu, jolla ei ole kumppalia.

Niin oli hän usein ajatellut. Ja Jumala yksin tietää miten moninaisia huolia on äiti paralla, jonka lapsi on ulkona maailmassa, niin kaukana, ett'ei äiti aina saata olla hänen luonaan, häntä opastamassa ja vaalimassa ja hoitamassa. Mutta ne olivat ohitse nyt jo, nuo huolten vuodet.

Poika oli kunnialla käynyt alemmat koulut, ja kunnialla päässyt siihen asemaan, että saattoi nyt jo ruveta itsestänsä huolta pitämään. Niin, ja nyt hän seisoo tuossa seurakunnan edessä ja saarnaa suloisesti.

Ei kuullut äiti parka itse saarnaa, hänen äidillinen sydämmensä oli niin täpöisen täynnä vaan sitä hurmaavaa tietoa, että hänen poikansa, hänen oma poikansa se nyt puhuu sadoille ihmisille, ja ihmiset katsovat hänen poikaansa, he näkevät kuinka hän seisoo siinä suorana ja kookkaana, kuinka hän tuon tuostakin kädellänsä heittää tuuheata tukkaansa korvan taakse, he kuulevat hänen puhettansa, kuulevat kuinka hän aina välistä palajaa saarnansa sydänsanoihin ja sointuvasti lausuu: Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto."

"Ja silloin aina tulvahtaa moni hiljainen kyynelvirta yli laitainsa ja moneen pisaraan heijastuvat joulukynttilät. Pää kumarruksissa istui äiti koko ajan, niin äärettömän onnellisena. Hänen vieressään istui hänen miehensä, juureva Sakari isäntä, ja kosteaksi oli käynyt hänenkin punaraitainen nenäliinansa, jota hän puristeli kädessään, ja jolla hän tuon tuostakin pyyhkäisi poskeansa.

Nuorukaisen saarna lähestyi loppuansa. Hän toivotti todellista joulu-iloa tälle seurakunnalle, jossa hän oli syntynyt, jossa hän pienenä oli otettu Jumalan armoliittoon, jossa hän oli kasvanut, ja jossa hän vihdoin itse oli saanut Herran alttarin edessä uudistaa kasteensa liiton. Hän rukoili siunausta tälle seurakunnalle, jolle hän nyt, Jumalan suuresta armosta, sai ensi kertaa julistaa pyhää evankeliumia.

Eikä hän sanonut osaavansa sen kauniimmilla sanoilla tervehtää seurakuntaa tänä suurena juhlana, kuin mitä hän alussa oli lausunut ja joilla hän nyt tahtoi tämän Herralle pyhitetyn työnsä lopettaakin, nimittäin: Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto. Amen.

Talvinen aurinko oli jo noussut kirkkaalle taivaalle, kun ihmiset läksivät kirkosta, sydämmessään hiljainen tyytyväisyys ja moni hyvä päätös. Eikä sinä päivänä pitäjässä paljon muusta puhuttukaan kuin Lauri maisterin suloisesta saarnasta."

Kauneimmat joululaulut Taulumäen kirkossa

Kauneimmat joululaulut Taulumäen kirkossa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright, Sami Saarenpää Jyväskylän seurakunta

Joulukirkkoon

Sävel R. Raala, sanat Immi Hellén.

Yks, kaks, kol, nel, viis!
Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi,
muuten matka jää!

Tässä vesimalja,
silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja
reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa -
siin on silmäin eessä
synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää,
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina,
nouskaa kannoille!

Mäen rinteen alla
talo törröttää,
joka ikkunalla
kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä
tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä
aina olla vois!

Riemuhuuto lähti
lasten huulilta:
juur’ kuin joulutähti,
kirkko kummulla!

Sisälläpä vasta
silmät huikenee,
tänne taivahasta
Korkein katselee.

Saivat paikan oman
pitkään penkkihin,
sytyttivät soman
haarakynttelin.

Ijäks’ muistiin jäänet
niin ei kaunista,
kuin on urkuin äänet
jouluaamuna.

Luulee kuulevansa
äänet enkelten,
luulee leijaavansa,
sinne seimellen.

Soipi virret vielä
kulkiessa pois
sillä kirkkotiellä
aina olla sois.
Joulukirkkoon

Joulusaarnat olivat pitkiä, joskus peräti monituntisia. Kirkosta lähdettiin kiireellä ja kova kilpa-ajo kotiin kulkusten helistessä alkoi. Ensimmäisenä kotiin ehtineellä isännällä oli paras vilja- ja karjaonni tulevana vuonna.

Nykyään moni seurakunta järjestää joulukirkko-palveluksen aattoiltana kirkossa tai hautausmaan kappelissa, moni istahtaa joulukirkkoon television tai radion ääreen - joku voi tavoitella samaa joulukirkon tunnelmaa Tunturisuden joulukirkko-sivulla netissä.

Joulukirkkoon

Jouluvalmisteluja

Jouluvalmisteluja. Lappeenrannan kirkon jouluvalmistelut; joulukuusen koristelu vuonna 1955.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Kuvapaja - Copyright © Lappeenrannan museot

Lappeen kirkko

Lappeen kirkon kellotorni jouluna 1967.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Matti Uusi-Honko - Copyright © Lappeenrannan museot


Joulukirkkoon

Enkeli taivaan lausui näin

Lapsuuden joulun muistoihin vie tuttu jouluvirsi, "Enkeli taivaan", jonka Martti Luther sanoitti vuonna 1535 ja joka on todennäköisesti hänen säveltämänsäkin. Lutherin virressä oli 15 säkeistöä, kun taas nykyisessä virsikirjassamme on Julius Krohnin 1800-luvun lopulla tekemä 10-säkeistöinen käännös. (Ritva Lehmusoksa: Joulu, joulu, armas aika. Suuri suomalainen joulukirja).

Sävel ilmeisesti Martti Luther,
sanat Martti Luther, suomennos Julius Krohn

Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi:
Hän on sun Herras, Kristukses,
Jumalan poika, Jeesukses.

Ah Herra, joka kaikki loit,
kuin alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien!

Ah Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses sydämein.
Mua älä hylkää tuskassa,
vaan vahvista ain uskossa.

Nyt Jumalalle kunnia
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

Joulukirkkoon
Joulukirkkoon

Jouluaamuna - Hilda Käkikoski, Otava 1915

Nouse, Kerttu kulta,
Joudu pukemaan!
Tuovi, pane tulta
Tuvan ikkunaan!
Kuulkaa, kirkkotieltä
Kuuluu kulkuset.
Heikki, joudu sieltä,
Juota hevoset!
Hameet, sukat ylle sukkelasti,
Sitten kahvit juomme joutuisasti.

Äiti kiiruhtaapi
Sitten lieden luo,
Tulta kohentaapi,
Kupit, kermat tuo.
Pöydän päässä kohta
Kahvi höyryää,
Äiti leikkaa lohta,
Voita silittää.
- Polle valjahiss' on kartanolla,
Lasten päät on pian palmikolla.

Turkki uunin eessä
Tuoss' on lämminnyt.
Jo on lapset reessä,
Juokse, Polle, nyt!
Katsos, kaikkialla
Valot välkkyvät,
Joka ikkunalla
Joulukynttilät!
Tuoll' on tulisoihtu kukkulalla,
Kaksi, kolme metsäpellon alla.

Hopsis, metsätiellä
Kohta kiidetään.
Hauskin oisi siellä
Olla yksinään.
Siell' on kuusikossa
Kirkot korkeat,
Aamun kuutamossa
Linnat loistavat.
Anna, Heikki, muitten kiidätellä,
Polle saapi hiljaa hölkytellä.

Eipäs täällä loista
Kylän kynttilät.
Luojan akkunoista
Valot välkkyvät.
Täynn' on enkeleitä
Tarha taivahan,
Mummo silmää meitä
Mailta Jumalan.
Tuolla korkeall' on joulu aina,
Jouluvalo maan on sieltä laina.

Kirkkojärven jäällä
Nyt jo ollahan.
Naapuritpa täällä
Kiinni saadahan.
Sinkalett' ei lunta,
Jää se kimmeltää.
Täällä kymmenkunta
Rinnan nelistää.
Näkyy kirkko! Kynttilöitä loistaa
Sadoittain ja kaikist' akkunoista.

Kyll' on hauska mennä
Joulukirkkohon!
Juokse, Polle, lennä,
Nyt jo kiire on!
Kellot siellä kaikuu,
Virsi heläjää,
Rannan vuori raikuu,
Ilma väräjää.
Kuules, kuin se kuuluu valtavalle:
"Riemu, rauha" kaikuu kaikkialle!

Joulun ihme

"Joulun ihme" - engl. Margaret Tarrant (1888 - 1959).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Copyright Sofi