Tunturisuden sivut
Kuva yllä pvproductions - www.freepik.com.

Suksimiehen laulu - sanat Julius Krohn

Ylös, Suomen pojat (tytöt) nuoret,
Ulos sukset survaiskaa!
Lumi peittää laaksot, vuoret,
Hyv' on meidän luisuttaa.
Jalka potkee,
Suksi notkee
Sujuilevi sukkelaan.

Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään,
Sukkelat on sukset meillä,
Lähtään, veikot, kiitämään!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais?

Koti kontion on tuossa,
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Vanhus nukkuu röhöttää.
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!

Verihinsä kohta nääntyy
Kuka meitä vastustaa,
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu
Rakastettu
Kohta onpi kotimaa!

Talven kauneutta

Lumihiutaleitten laulu - sanat Martti Hela

"Hei leijailkaa, hei leijailkaa te lumihiutaleet,
ja vaipan alle verhotkaa jo metsät, mantereet.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

Nyt pilviemo jäädä voi;
pois maahan leijatkaa!
Näin kidejoukko karkeloi,
kun tuuli tuivertaa.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!

Pian hanki meidät peittelee,
ja käymme nukkumaan.
Mut konsa kevät koittanee,
me helmiks muututaan.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!"


Jouluvaellus - Alpo Noponen/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

Torit, kadut aivan autioita,
talot kaikki valon hohteessa.
käyn ja katsastelen akkunoita,
hiljaisuus on suuri, juhlaisa.

Lapsiparvet silmät liekehtien,
kuusten ympärillä kaartavat,
tyynnä välkkyy katse vanhempien,
mieliin elpyy muistot armahat.

Arkiset jäi askareet ja retket,
poissa on nyt puuha rauhaton;
tullut vuoden pyhimmät on hetket,
koteihin kun joulu tullut on.

Kuljettua kauas kaupungista,
tavattua luonnon talvisen,
hangista ma näen valkoisista,
jälleen saman juhlahohtehen.

Tähtein silmät välkkyy taivahalta,
tumma metsä hiljaa huminoi;
joulun henki huokuu kaikkialta,
sävel suuri salon halki soi.

Anttilan lapset

Anttilan lasten joululahjat - Linda Kunnas/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

No, lapset, kohta on jouluaatto,
niin virkkoi hymyillen hellä taatto.

Jos kiltit ootte ja läksyt luistaa,
niin joulupukki taas teitä muistaa.

Ja lapset lukivat päivin, illoin,
ja auttoi äitiä, kun pyysi milloin.

Ja pian jouluiset valot hohti,
Ne pukin Anttilan torppaan johti.

Lie täällä lapsia uutteria?
ei ole laiskoille antimia.

Ja taatto lausui - on meidän piltit
ja tytöt ahkerat, aivan kiltit.

Nyt pukki pussinsa auki luopi,
ja lahjat lapsien käsiin tuopi.

Saa Esko pehmoisen talvitakin,
saa sukset, valkean hiihtolakin.

Saa Liisa kelkan ja luistimet,
ja kuvakirjat niin kaunoiset.

Vaan Sirkka, suosikki parhain pukin,
hän uhkehimman saa joulunukin.

Mi silmät sulkevi nukkuissaan,
ja itkee, kun rintaan painetaan.

Ja lapset huusivat: Kiitos, ukki,
sa paras maailman joulupukki!

Ja pukki riemuiten pussin sulki,
ja taloon toisehen kiirein kulki.

Joulutonttu

Kuva www.freepik.com.

Lapsuuden joulu - Kaarlo Sarkia

"Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu:
tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,
takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää."

Talvi-iltana - Einari Vuorela

Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamalla.

Ikkunasta katselee
pieni pilttirukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.

Lapsi kauan kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamalla.

Tonttu-ukkoja

Voi miten pieniä tonttu-ukkoja - Joululaulu, levyllä esittää Mervi Vaahtera - sanat Erkki Ertama

Voi miten pieniä tonttulapsia, jossakin näin minä äskettäin,
pitkäpartoja pitkähapsia, kaikilla kilkkaavat kulkuset näin,
pitkäpartoja pitkähapsia, kaikilla kilkkaavat kulkuset näin.

Voi miten pieniä, niinkuin nukkeja, veitikat kaik' oli varreltaan,
naamalta naamalta, niin kuin ukkeja, kaikki ne juoksivat varpaillaan,
naamalta naamalta, niin kuin ukkeja, kaikki ne juoksivat varpaillaan.

Näitä ne lauleli, pimpelipompeli pimpelipompeli lal-lal-laa,
unta mä näin, ja äitini ompeli, kello löi juuri kahdeksaa,
unta mä näin, ja äitini ompeli, kello löi juuri kahdeksaa.

Jouluyö - Sakari Topelius

Jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!

Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!

Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi.

Kulkuset - Edgar Allan Poe, suom. Ari Pitkänen

"Kuule, reki, kulkuset -
hopeiset!
Mikä riemun maailma säveless' on helskeen sen!
Kuin ne kil, kil, kilisee
säässä jäisen talviyön!
Yli taivaan vilisee,
kristalleina kiiltelee
hurmanäky tähtivyön.
Lyövät silloin tahdin, tahdin
lailla lohdun, runon mahdin,
sulosoinnun helskyilevän kilskuntahan kulkusten,
kil, kil, kil, kulkusten,
helskeisten,
kilinällä, helinällä hopeisten."


Salomaan joulu - Arvid Lydecken

"Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!"

Metsän Joulu - Oiva Paloheimo

"Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton."

Joulukirkkoon

Jouluaamuna - Hilda Käkikoski, Otava 1915

Nouse, Kerttu kulta,
Joudu pukemaan!
Tuovi, pane tulta
Tuvan ikkunaan!
Kuulkaa, kirkkotieltä
Kuuluu kulkuset.
Heikki, joudu sieltä,
Juota hevoset!
Hameet, sukat ylle sukkelasti,
Sitten kahvit juomme joutuisasti.

Äiti kiiruhtaapi
Sitten lieden luo,
Tulta kohentaapi,
Kupit, kermat tuo.
Pöydän päässä kohta
Kahvi höyryää,
Äiti leikkaa lohta,
Voita silittää.
- Polle valjahiss' on kartanolla,
Lasten päät on pian palmikolla.

Turkki uunin eessä
Tuoss' on lämminnyt.
Jo on lapset reessä,
Juokse, Polle, nyt!
Katsos, kaikkialla
Valot välkkyvät,
Joka ikkunalla
Joulukynttilät!
Tuoll' on tulisoihtu kukkulalla,
Kaksi, kolme metsäpellon alla.

Hopsis, metsätiellä
Kohta kiidetään.
Hauskin oisi siellä
Olla yksinään.
Siell' on kuusikossa
Kirkot korkeat,
Aamun kuutamossa
Linnat loistavat.
Anna, Heikki, muitten kiidätellä,
Polle saapi hiljaa hölkytellä.

Eipäs täällä loista
Kylän kynttilät.
Luojan akkunoista
Valot välkkyvät.
Täynn' on enkeleitä
Tarha taivahan,
Mummo silmää meitä
Mailta Jumalan.
Tuolla korkeall' on joulu aina,
Jouluvalo maan on sieltä laina.

Kirkkojärven jäällä
Nyt jo ollahan.
Naapuritpa täällä
Kiinni saadahan.
Sinkalett' ei lunta,
Jää se kimmeltää.
Täällä kymmenkunta
Rinnan nelistää.
Näkyy kirkko! Kynttilöitä loistaa
Sadoittain ja kaikist' akkunoista.

Kyll' on hauska mennä
Joulukirkkohon!
Juokse, Polle, lennä,
Nyt jo kiire on!
Kellot siellä kaikuu,
Virsi heläjää,
Rannan vuori raikuu,
Ilma väräjää.
Kuules, kuin se kuuluu valtavalle:
"Riemu, rauha" kaikuu kaikkialle!

Joulutoivotus

"Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katselen tähtien hopeista nauhaa,
toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa."

Joulurunoja
Joulurunoja
Joulurunoja

Joulurauhaa ja joulurunoja

Joulupuu - Immi Hellén 1918

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
haastat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, juhlapuu,
muistos mieleen painauu.

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.

Jääkitehet ruudulla - I.H/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

Jääkitehet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaks' hän ikkunanpielehen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.

Hän näkee tarujen kultamaat,
ja korskuvat ratsut ja linnat,
sinikukkaiset kummut ja hopeiset haat,
sinä kerran kaikki ne omikses saat,
ne aartehet kallihimmat.

Jääkitehet ruudulla kimmeltää,
luo uusia ihmemaita,
jo painuu pielehen poikasen pää,
sinisilmähän unonen ennättää,
unentytti, ah oisitko saita!

Tuli päivyen säde ja pyyhki ne pois,
sen poikasen ratsut ja linnat,
hänen aarteitansako viedä se vois?
hänen omansa eivätkö aina ne ois,
ne unelmat kirkkahimmat.

Jouluhiiri

Jouluhiiren joululahjatoive - Irmeli Angervo-Alakiisto/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

"Jouluhiiri veikistellen ujona katsoi joulupukkia,
tuota puuhakkaa ja punakkaa ja potraa ukkia,
sitten lopultakin rohkaistuen lausui lahjatoiveensa pukille,
tuolle hymyilevälle ja kiltille partaukille,
oi pukki, jospa voisin saada oivan kimpaleen ma juustoa,
hihihihi! - sillä kas, se vahvistaisi pienen hiiren luustoa!"


Mökin joulu

Joulu erämaan mökissä - Immi Hellén 1919

Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa,
yön tumma silmä katsoo ikkunasta.
Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa,
ei mikään häiri juhlatunnelmaa,
mi nostaa maasta vanhusta ja lasta.

On unhottunut raadanta ja työ,
on unhottunut kaikki murhe mainen,
niin riemullisna joka sydän lyö,
on suuri, ihmeellinen jouluyö,
ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.

Kas, Betlehemin kirkas tähtönen
luo orren alle ikiloistettansa.
Nyt käydään kera öisten paimenten
sen vastasyntynehen seimellen,
Hän tarjoo taivaisia lahjojansa.

Oi, onnellinen koti, jossa näin
se joulun lapsi otetahan vastaan.
Hän johtaa läpi öisten pimeäin,
Hän pyyhkii kyyneleitä kärsiväin
ja suopi siunausta taivahastaan.

Talven valtaa

Jouluna - Kaarlo Poutanen

Näen taas joulu, lempeät valos ja kuulen
mitenkä hartaasti kuusikot huminoivat,
niinkuin enkelten harppu on havina tuulen,
sielussa muistojen joulukellot soivat.

Tunnen kymmenten kylmien vuosien yli,
lämmön rakkaista jouluista lapsuusajan,
jolloin äidin hellä ja siunaava syli,
hoivasi lastaan suojassa synnyinmajan.

Jolloin isän tuttu ja turvaisa ääni,
vavisten yhtyi ihanaan jouluvirteen,
kultainen himmeli häilyi yllä pääni,
heittäen hentoja varjoja kattohirteen.

Lieneekö, äiti, nyt silmäsi kyynelissä,
muistat kun poikaasi armon illassa tässä,
kysynet kenties, käyneekö eksyksissä,
vai onko muistanut ohjeesi elämässä.

Sanon sen sinulle tänään siunaamani,
kaipaan, poikasi väsynyt mieroon ja sotiin,
kaipaan kanssasi joulun kadottamani,
onneen ja lämpöön, omaan lapsuuskotiin.

Se on vain sinulle poikasi hennon sana,
jota ei koskaan ymmärtänyt muu kukaan,
tulethan jälleen juhlana valkeana,
rukouksissasi rakkaalle matkalle mukaan.

Joulunalle

Joulunallen joulujulistus - Gabriel Titti/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

"Me nallet ollaan pyöreitä ja rakastetaan joulua,
silloin saamme vain leikkiä ja iloita ei ole koulua,
meitä saapi jouluna jokainen paijata ja helliä,
tahdomme vain koko joulun lämpimässä sylissä kelliä!"

Joulurauhaa ja joulurunoja

Joulu-iltana - Immi Hellén 1930

Katsos tupaa pientä tuolla
synkän metsänlaidan puolla.
Valkohanki katon peittää,
kuutar hopeitansa heittää
yli metsän, kinosten.
Yö on hiljainen.

Äänetönnä uinuu salo,
ikkunoista hohtaa valo.
Kuule, alta kurkihirren
soipi hyminätä virren,
jouluvirren ihanan,
hartaan, sointuisan.

Lapsilauma joulupuulla
veisaa virttä riemusuulla,
juhlii seimen pyhää lasta,
joka saapui taivahasta,
tuli armolahjoineen
heidän vieraakseen.

Äiti joulupuuron keittää,
Liisaan silmäyksen heittää:
"Siitä ilot saat sä paraat,
muille iloa kun varaat,
niukkaa naapurissa lie,
sinne kystä vie!"

Liisa lähtee ilomiellä -
vanhus yksinäinen siellä
kenties suruissansa huokaa
vailla lämmittävää ruokaa.
Liisan häntä muistellen
tie on lyhkäinen.

Yli kynnyksen jo astuu.
Vanhan himmi silmä kastuu:
"Rakas laps', sa muistit mua!
Kristus siunatkohon sua,
yksinäisen pirttini
jouluenkeli!"
Talven kauneutta

Metsien Joulu - Lauri Pohjanpää

"Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa
ylitse maan ja ylitse puun.
Kuuran kourissa seisoo kuuset
kullassa talvisen aamunsuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aamu kirkastuu."

Talven leikkejä

Mieron tiellä - Joulupukki-lehti 1908

"Mieron tietä pieni poika hiljaksensa astuu,
ehtimiseen kalvas poski kyynelistä kastuu.

Kapakkahan isä polo viime pennin kantaa,
kärsimyksen kyyneleitä kodillensa antaa...

Äiti hellä ojennella isäraukkaa koittaa,
mutta villi viinan himo uhrinsa vain voittaa.

Sairastuupi äiti armas, ovi kuolon aukee,
Silloin ruumis riutuvainen ainaiseksi raukee.

Kylmä on nyt kotiliesi, kylmä äidin povi.
Kuule isä! Mihin johtaa juoppouden ovi?

Tämän jälkeen orpo aina mittaa tietä mieron.
Isä viinaan vaivuttaapi kohtalonsa kieron.

Kotiansa muistaa poika, isäraukkaa siellä
himoihinsa vajonnutta juoppouden tiellä,

muistaa vielä äidin neuvon, kädet ristiin liittää,
lapsen mielin, nöyrin kielin Herraa hyvää kiittää.

Unhoon kodin kurja kuva sielustansa haipuu,
mättähälle pehmeälle unehen hän vaipuu.

Ohjaa, ohjaa isäin Isä, pientä matkamiestä,
suojaa häntä ennenkaiken juoppouden tiestä!"

Runotyttö

Kuusijuhlassa - Immi Hellén 1933

On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tähtien heijastusta,
on tuoksua kuusen kotoisen,
on rinnassa riemastusta!
Oi, ojenna kätesi, ystävä, mulle!
Minä kuiskaan iloisen asian sulle:
On koulussa meillä nyt joulu.

Syysilta niin tummana tuijottaa
kuin ilkkuen ikkunasta.
Vaan meillä on kirkasta, valoisaa
ja lämmintä, kodikasta.
On kuin helkkyisi hopeapurojen juoksu,
kuin tuntuisi keväisten kukkien tuoksu,
ja liverrys ensi leivon.

Tänä iltana kaiken, mi vaikeaa,
niin helposti unohtaa voipi,
kun toveripiirissä riemuita saa,
käy leikki, ja laulu soipi,
kun tähtinä katsehet kimmeltävät
ja huulet niin hellästi hymyilevät.
Niin, tämä on koulun joulu.

Tänä iltana hengetär herttainen
on mukana piirissämme.
Me tunnemme suihkeen sen siipyen,
hän harras on ystävämme.
Se hengetär toverihenki on hyvä,
sen otsa on puhdas ja katse on syvä,
on uskollinen sen mieli.

Ah, meidätkin kerran kantava on
eri suuntiin elämän haaksi.
Tämän iltainen ilo, tää viaton
meitä seuraa vuottenkin taaksi.
Moni matkalla kuihtui, ei puhkea kukkaan,
tämän iltainen ilo ei unhotukkaan.
Soi muistojen kultainen kannel.

On joulua ilmassa, tunnemme sen,
on tuoksua kuusen ja juhlaa.
Kentiesi se tonttukin pienoinen
jo, veitikka, lahjoja tuhlaa.
Me tunnemme: lähellä on jo se aika,
joll' on lapsiin lumottu, tenhoisa taika
on lähellä siunattu joulu.

Joulurauhaa ja joulurunoja

"Istahda hetkeksi ja silmäsi sulje.
Enkelin poskeas koskevan tunne."


Joulumirri

Joulun ihanuus - Viivi Wierelmä/Joulupukki - joululehti vuodelta 1925

"Pieni mökki, ikkunoissa tuikkii lämmin valo,
ihmisillä rinnoissansa joulun auvo ja palo,
lapset nauravat ja kuusen ympärillä leikkiä lyövät,
kohta kaikki pöydän ääressä jo jouluateriaa syövät.

Uunin pankolla iso kissa kehräten vain makaa,
sitä kaksi hykertelevää hiirtä kurkkii lahjakorin takaa,
silloin kuuluu eteisestä kolinaa ja kohta kop kop kop!
äiti lapsiaan hätistääpi, pukki tulee, hop hop hop!

Pukin mentyä käypi tuvassa taas tuttu tuiske,
taivahalla jouluyössä välkkyy tähtein kuiske,
punaisessa mökissä valvotaan vielä pitkän aikaa,
onhan jouluyö, täynnä lämpöä ja joulun taikaa!"

Pirkon joulukirkko - Immi Hellén 1927

Kuusi tuoksuu, pienten piiri pyörii.
Äiti lasten iloks häärii, hyörii,
kattaa pöydän herkuin runsahin.
Yhtyy lasten leikkiin taattokin.

Tuvan täyttää valo joulupuusta.
Lahjat lentää ukin kontin suusta.
Osansa jo kukin saanut on,
valtaa mielet riemu rajaton.

Heikin hepo vallatonna kirmaa,
nähty ennen ei näin varsaa virmaa.
Sinisilmät Liisan loistavat,
kun sai sukset somat, sujakat.

Viimein Nukkumatti hiipii joukkoon,
pieni Ulla uinahti jo loukkoon.
Nukke uinuu hänen rinnallaan.
Kohta kaikki lepää vuoteillaan.

Nukkua ei tohdi pieni Pirkko:
Mitä jos ei heräis joulukirkkoon.
Viime vuonna kävi hälle niin.
Nousee, käy jo juhlapukimiin

Katsoo talviyöhön ikkunasta,
siellä juhlaa vietetähän vasta!
Tähtein loiston hanki heijastaa.
Pirkko kuulee siipeinsuhinaa.

Tuolta, tuolta kaukaa, korkealta
sinitaivaan kaarikaton alta
lapsen korvaan kantaa säveleet
ensi jouluyönä kaikuneet.

Tuntee tutun tuolla joulutähden,
syttyy sydän lapsen näitä nähden.
Siell' on kaunein joulusatukin
kirjoitettu taivaan tähtihin.

Hartahana seuraa lapsi noita
tähtitarhain juhlakarkeloita.
Riemu siellä suurempi on vaan
kuin on ilot, riemut kaikki maan.

Korkealla tuolla silmä Pirkon
näkee joulupuun ja joulukirkon.
Sielunsiivin hän on mukana
tähtitarhain joulukirkossa.

Aamuvarhain konsa pieni Pirkko.
Ruunan reessä ajaa joulukirkkoon,
on kuin tähtein riemu mukaan sais,
on kuin lapsensydän aavistais:

Kaikki, mik' on maassa kaunihinta,
puhtain riemu, minkä tuntee rinta
taivaan heijastusta se on vaan,
myöskin kirkko tuolla kummullaan.

Tunturisuden joulusivut Lisää talvi- ja joulurunoja

Christmas links Tunturisuden Joulukalenterissa kauneimmat vanhat talvi- ja joulurunot
Lapin kaamosaikaa

Lapin kaamosta jouluna 2018

Kuvassa horisontissa vasemmalla, Kolarissa sijaitseva 719,3 metriä korkea Yllästunturi laskettelurinteineen. Oikealla on 517 metriä korkea Kesänkitunturi, joka on yksi tunturivaeltajien suosimista kohteista.

Joulu
Tunturisuden sivut