KOIRIEN JOULU
Koirat viettävät kodeissa perheenjäseninä joulua siinä missä ihmisetkin.
Erojakin silti löytyy. Suomen Eläinlääkäriliitto muistuttaa joulun alla,
että joulu tuo mukanaan myös vaaroja lemmikeille. Sen mukaan pääsääntönä on,
että mikään ihmisten jouluun liittyvä jouluruoka ei ole soveliasta koirille.
Erityisesti suklaa ja joulukukat ovat myrkyllisiä koirille. Mitä tummempaa suklaata, sen myrkyllisempää ja sitä pienempi pala voi olla vaaraksi.
Myöskään ihmisten hampaita hoitavat xylitolituotteet eivät hoida koiran terveyttä, päinvastoin.
Joulukukista kaikki tunnetuimmat, niin joulutähti, amaryllis, hyasintti kuin tulppaanitkin ovat myrkyllisiä.
Jouluruoista monet ovat liian suolaisia eivätkä muutenkaan kuulu koiran normaaliin ruokavalioon. Koiran ei ole välttämätöntä saada samoja
jouluherkkuja, joita ihmiset nauttivat.
Myös lahjanarut, käärepaperit ja lasten lelut on syytä muistaa pitää koiran ulottumattomissa myös joulun aikaan.
Koiran joulu - Mika Waltari
Kellarin katolla rinnakkain istuivat vanha, viisas tallikissa ja pieni, musta koira.
Koira rohkaisi mielensä ja kysyi tallikissalta: "Kuulehan veli, mitä oikeastaan on joulu?"
Silloin vanha Arpinaama hymyili leveästi viiksiinsä ja sanoi ystävällisesti: "Kuulehan pieni koira,
joulu on kaikkein parasta maailmassa, sillä silloin ei kukaan sano pahaa sanaa eikä kukaan viskaa toista luudalla,
ja hevoset saavat kauroja ja lapsilla on kirkkaat silmät."
"Ahaa - vai niin - jaha", sanoi pieni koira ymmärtäväisesti aivan niinkuin se oli kuullut isäntänsä
vastaavan kohteliaasti puhelimessa. Ja samassa sen hyvä, hellä emäntä tuli portaille ja kutsui sitä, ja se juoksi
onnellisena häntä läpättäen emäntänsä luokse eikä se enää ollut yksin eikä hylätty, sillä emäntä silitti sitä ja pahoitteli,
että se oli joutunut olemaan yksin, ja se suuteli emäntänsä kättä lämpimällä, punaisella kielellään.
Ja sisällä oli kaikki kiiltävää ja puhdasta ja kattokruunut säteilivät, ja metsäisessä kuusessa paloi sata kirkasta kynttilää
eikä kukaan sanonut toiselle pahaa sanaa eikä kukaan viskannut toista luudalla, ja lapsilla oli kirkkaat silmät
ja kaikki oli juuri niin, kuin vanha Arpinaama oli sanonutkin. Ja pieni koira sai emännältään ihanan, suuren luun,
jonka veroista se ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, ja isännältään se sai kauniin, punaisen kaulanauhan,
jonka veroista se ei ollut nähnyt kenelläkään toisella koiralla.
Ja pieni koira oli niin ylpeä, että sen hurja, hellä, musta sydän oli aivan onnesta pakahtumaisillaan.
Ja se kääriytyi tyytyväiseksi, mustaksi keräksi emäntänsä jalkoihin ja huokaisi hiljaa ja painoi umpeen hellät,
ruskeat silmänsä. Sillä nyt se tiesi, mitä on joulu, ja se tiesi, että koirillakin on joulu, ja se tunsi itsensä
hyvin vanhaksi ja viisaaksi ja onnelliseksi koiraksi, vaikka se olikin musta, niin kovasti musta.