Tunturisuden sivut

Tunturisuden Joulukalenteri - luukku 3

Joulukuusi - Sakari Topelius

"Tuo tumma vuorten valtija
mun oli isänäni,
ja kankaan kaunis kanerva
armaana äitinäni.
Vaahtoisa virta veikkonen,
ja sisko taivaan tähtönen,
puut metsän ystäväni.

Ja kainalossa korpimaan
mä kasvoin korkeaksi,
ja metsälampi laineissaan
loi kuvan kauniimmaksi.
Mun tuikki tähti latvassain
ja kuuhut paistoi oksallain,
kun lepäs tyynnä lahti.

Mä olin korven kaunistus
ja uljuus metsämailla,
ei haitannunna ahtaus,
en ystäviä vailla:
mun lauloi peippo latvassain,
söi oravainen oksallani,
kun oli rauha mailla.

Niin talvipäivän puhteella
sai poika juurelleni,
hän iski minuun katseensa,
löi kirveen kuorelleni:
mä kaaduin nuorna mättäällen,
mä kaaduin riemuks’ toisillen
siks’ kaaduin mielelläni.

Mut' herrastaloon vietihin
se mulle outo retki.
Siell’ käärittihin silkkihin,
sain kultakukkasetkin.
Nyt olin metsän morsian,
sain kynttilöitä latvahan.
Nyt oli juhlahetki.

Ja joulu-illan iloihin
mut' saatettihin sitten.
Oi, kuinka siellä riemuittiin,
soi sävel laulajitten!
Mä silloin muistin peippoani,
ja korpimaista kotiain
oi, luulen että itkin.

Vain hetken kesti tepastus,
ja leikki juurellani,
tuon lapsilauman riemastus
vei huolen rinnastani.
Mut' ulos sitten heitettiin,
pois silkit, kukat karsittiin,
ja kullat oksiltani.

Pois, pois on kaikki ystäväin,
oi, nyt on kaikki toisin.
Jos juurelleni metsähän
mä jälleen päästä voisin!
Mä kaaduin nuorna mättäällen,
mä kaaduin riemuks’ toisillen.
- Ken kyynelhelmeu soisi?

Ei, lapsikullat, riemuitkaa:
sain teille hengen antaa.
En saanut suurta kunniaa,
en valtikkata kantaa.
En saanut kasvaa pilvihin,
vaan sainhan kaikki kuitenkin
mä teille uhriks’ antaa.

Ei löydy riemun vertaa sen,
mi mieleen heijastuupi,
kun kaikki uhraa toisillen,
vaan itse unhottuupi.
Tää riemu onkin taivainen,
vaan lapset Luojan ylhäisen
ne siihen valmistuupi."

Kauneimmat Joululaulut
Joululaulut
Jouluaika