Tunturisuden sivut
Victoria Benedictsson: "Kertomus Etelä-Ruotsista" - äidin ja pojan suudelmia rikkaan kartanon joulussa, Emmi-siskokin on soma kuin konfekti

Kartanon asukkaat pukeutuvat. Salonki on tyhjä.

Valoa tulvii pöytälampusta, kattokruunusta ja kynttilöistä. Sitä tulee joka puolelta niin armottomasti, että varjoparat eivät tiedä mihin piiloutua, vaan saavat sikin sokin tuskin huomattuina langeta kaikkiin suuntiin.

Niin on oleva!

Kuusi, jonka oksilta tähdet ja kultakorut kimaltelevat, ei ole vielä sytytetty. Sen tummanvihreät havut imevät ahnaasti valoa ja levittävät vuorostaan pihkasta metsätuoksua huoneeseen. Se sanoo sanoja selvemmin, että nyt on joulu.

Hienolla pöytäliinalla loistaa hedelmämaljoja täynnään omenia ja pähkinöitä. Valonsäteet taittuvat pullojen särmiä vasten ja ohkasia laseja on ympärillä, kirkkaina kuin kaste, hauraina kuin onni.

Kaikki on odotuksessa.

Ulkona kyökissä on myös lämmintä ja valosaa. Padassa porisee hanhi, ja Liina seisoo juhlapuvussa liikuttaen puuroa. Hänen kasvonsa ovat sievät ja hän näyttää pikemmin neidiltä kuin palvelustytöltä. Hänen ilmeensä osottaa, että hän itsekin sen tietää, ja se näkyy siitä siroudesta, jolla hän kauhaa pitelee. Mutta hän onkin sisäkkö hienossa talossa. Hyväntahtosesti hän vain hoitaa keittäjättären tointa tämän pukeutuessa.

"Hyvää iltaa, Liina", sanoo nuorekas ääni oven avautuessa.

"Herranen aika kun säikähdin", sanoo Liina herttasimmasti hymyillen, eikä ollenkaan näytä säikähtyneeltä.

"Ymmärräthän, että olen märkä, sillä ilma on sumuinen, eikä minulla ole halua näyttäytyä sulhaselle ennenkuin olen hienoissa pukimissa." - Tulija on parinkymmenen vuoden ijässä oleva nuori mies.

"Missä on äiti?"

"Rouva on pukeutumassa, mutta kai hän jo on valmis, herra voi mennä salonkiin, siellä ei ole ketään ja rouva tulee kohta. Minä en voi lähteä puuron takia."

"Ei tarvitsekaan Liina. - Täälläpä on lämmintä ja hyvää! - tahdotko viedä nämät sitten huoneeseeni?" Hän asetti laukun ja päälysvaatteet tuolille.

"Heti kun Johanna tulee."

Nuori mies avasi oven salonkiin ja astui sisään. Hänet valtasi omituinen tunnelma; ei koko maan päällä ollut paikkaa näin ystävällistä, puhdasta ja iloista kuin tämä - hänen kotinsa!

Hän olisi tahtonut levittää käsivartensa sitä kohden kuin olisi se ollut elävä olento, jonka hän voi pusertaa onnen syleilyyn. - Ovi avautui ja sisään astui hänen äitinsä.

"Äiti", sanoi hän ainoastaan. Yksi sana voi sisältää paljon. Ja äiti, tämän kodin sielu, laski kätensä poikansa olkapäille ja katsoi häntä silmiin.

"Lapsi", sanoi hän hyväillen, "isä on pahoillaan, kun et päässyt ylioppilaaksi."

Joulukalenteri luukku 1

Kuva Designed by Prostooleh.

He suutelivat toisiaan.

"Äiti saa kysyä tovereiltani", sanoi poika, "kaikki sanovat että tehtiin vääryyttä."

Äiti katsoo häneen epäillen, mutta uskoo tietysti.

"Pelkään, että olet huvitellut liikaa, olet maksanut isälle paljon." Ihaillen ja varoen katsoo hän poikansa kauniisiin kasvoihin. Tämä painaa kätensä hänen poskilleen ja suutelee häntä jälleen.

"Ei nyt toruta jouluiltana."

"Mutta isä -?"

"Niin isä luulee, että voi päntätä latinaa, niinkuin hän tutkii numeroitaan, hiljaa ja varmasti, ettei erehdystä tule."

"Mutta hän suuttuu."

"Silloin lepyttää pikku-äiti hänet."

"Mutta, Otto, saat ajatella -."

"Minä olen ajatellut!" huudahtaa tämä iloisesti pyörittäen äitiään ympäri, "mutta nyt on joulu ja nyt iloitaan, ja minä olen ostanut niin sieviä joululahjoja siskoille, ja sitten on minulla pikku velkoja, joilla en nyt voi huolettaa isää, sillä autathan sinä minua vähän. Ja sinä olet kaikkein herttaisin pikku äiti!" Ja taas hän suuteli häntä.

"Mutta Otto!"

"Niin, ei sitä voi auttaa, on niin ihanaa tulla kotiin mailman melusta -. Ja Emmi kun on kihloissa!"

"Niin, ja Herbert on hieno mies."

"Uskonpa kyllä - luutnantti! Ovat kai hyvin rakkaat?"

"Kuten vastakihlatut ainakin."

"Hauskapa nähdä siskoa! Hän on kai sievä morsian. Hän on niin hieno ja soma kuin konfekti. Äiti - Emmi on kaunis tyttö!"

Tunturisuden Joulusivut

Äiti hymyili. Hän oli onnellinen lapsistaan. Jos Otto nyt olisi ollut ylioppilas, niin olisi tullut liikaa. Sokea, jumaloiva äidin rakkaus oikein säteili hänen kasvoistansa.

Poika tarttui hänen käsiinsä. Ihailtuna oleminen on nautintorikasta.

"Missä on isä?"

"Tietysti konttorissaan, eipä häntä saa edes pukeutumaan. Oikein ikävää Herbertin takia." Tyytymättömyyden varjo lennähti äidin kasvoille. "Sellainen on isä aina."

"Ei mitään", sanoi poika lohduttaen; "olkoon puettu tai ilman, hänestä täytyy pitää."

Hän sai kiitollisen katseen näitten sanojensa takia, he puristivat toistensa käsiä; ei ollut pilveä perhe-elämän taivaalla.


Victoria Benedictsson (1850 - 1888)

Ruotsalainen, realistista suuntausta edustanut kirjailija Victoria Benedictsson eli elämänsä varsin onnettomissa mielialoissa, sillä hänen rakkauselämänsä ei ottanut onnistuakseen. 21-vuotiaana hän avioitui 49-vuotiaan leskimiehen kanssa, eikä ole kai mitään ihmeteltävää siinä, että tämä avioliitto ei onnea tuonut, vaan kävi päinvastoin.

Feministiksi arvioitu Victoria Benedictsson ei kokenut myöskään kirjailijana saavansa sitä arvostusta, joka hänelle olisi kuulunut. Varsin lyhyeksi jäänyt elämä päättyi itsemurhaan kööpenhaminalaisessa hotellihuoneessa.

Joulunkellot Minun Jouluni - san. Tapio Rantanen

"Minun jouluni on hiljainen,
se ei pelkää olla yksinään.
Se on kynttilän valon pilkahdus kesken talven pimeää;
se on vanha seinäkello,
josta maailma jälkeen jää.
Se on entistä suurempi leimahdus toivon kipinää,
toivon kipinää.

Minun jouluni on tuoksuja,
joita on niin ihana hengittää.
Se on tyyntä mieltä ja muistoja,
aikaa kuunnella mietteitään.

Se on kinoksittain lunta,
jossa hiljainen hymni soi.
Se on rauhan mahdollisuutta,
jonka joulu meille toi, jonka joulu meille toi."


Tunturisusi Takaisin joulutarinoiden etusivulle.
Joulukalenteri luukku 1
Kuva sivun yläreunassa Designed by Prostooleh.
Joulu