Theodolinda Hahnsson: "Joululahjat" - äidille pojasta pappi, pojalle sukat ja paitoja ja tyttärelle Runebergin "Hanna" korukansissa

Siinä he nyt istuivat kahvipöydän ääressä juttelemassa. Kerttu kertoi luistinretkestänsä sekä uusista uutimista, jotka hän jouluksi oli saanut valmiiksi ja Erkki puhui tutkinnoistaan, jotka hän oli suorittanut sekä että hän Juhannukseksi aikoi päästä papiksi. "Ja huomenna ai'on ensi kerran saarnata täällä kirkossa", lisäsi hän vielä.

"Sinäkö! Ja minä saan siis todellakin kuulla sinun julistavan Jumalan sanaa seurakunnallemme! Oi rakas poikani, tämä on joululahja sellainen, ettei suinkaan mikään äiti parempaa ole saanut. Vaan sinun täytyy oitis mennä provastille asiasta ilmoittamaan."

"Sen olen jo tehnyt, äiti kulta. Minä jo muutamia päiviä takaperin ilmoitin sen hänelle; mutta täytyy minun kuitenkin mennä kysymään, suostuiko hän pyyntööni."

"Mutta pitäisihän sen oleman sanomalehdessäkin. Se äsken juuri tuotiin, vaan minä en sitä silloin joutunut katsomaan, kun äiti huusi leipiä kypsentämään."

Sanomalehti otettiin esiin. "Kas, onhan siinä oikein tuossa alussa: Joulupäivänä saarnaa suomal. puolip. saarnan kello 1/2 10 ylioppilas Erkki Teini. Oikein se on siinä sinun nimesi! Mitähän nyt sanovat meidän vuokralaiset ja kaupunkilaiset? - Oi sentään, että minun silmäni sinun näkevät saarnastuolissa! En sellaista iloa luullut näkeväni." Äiti rupesi ilosta itkemään.

"Äiti hyvä, olen sitä jo kauan tuuminut, mutta en tahtonut mitään puhua, ennenkuin nyt vasta, sillä minä pelkäsin, että jokin este olisi saattanut tulla, joka olisi toivomme tehnyt tyhjäksi".

"Kyllä se olikin paras, sillä nythän tämä on oikea joululahja meille", sanoi Kerttu.

"Niin, paras joululahja, minkä olisin saattanut saada. Ei sellaista joululahjaa moni äiti saakkaan."



Kuva Designed by Prostooleh.

Tunnit kuluivat joutuisaan ja Teinin lesken kammarissa sytytettiin lamput ja kynttilät. Pienoinen joulukuusikin paloi etukammarissa. Joululahjoja heillä ei ollut useita, mutta vähän kuitenkin. Erkille oli äiti kutonut lämpimät sukat ja Kerttu oli ommellut paitoja ja kauluksia, jotka hän sitten itse oli silittänyt kiiltäviksi. Erkki oli ostanut kirjan äidilleen sekä Kertulle. Siinä joululahjat kaikki. Niistä näkyi kuitenkin, että he kukin rakkaudella olivat muistaneet toisiansa.

Kerttu aikoi nyt mennä pöytää kattamaan, mutta samassa jotakin tömähti ovea vastaan sen ulkopuolella. Erkki juoksi katsomaan; siellä ei ketään näkynyt, mutta paketti, jonka päällekirjoitus oli Kertulle, löytyi oven takana. Kerttu sen aukaisi ja siinä oli Runebergin "Hanna" korukansiin sidottuna.

"Katsoppas vain, muualta tullut lahja", sanoi Erkki. "Keneltä sisarkultani tämän on saanut?"

"Jollen sinulta, niin en tosiaankaan tiedä", sanoi Kerttu, mutta hänen punastuvat poskensa kuitenkin ilmaisivat, että hän aavisti, keneltä lahja tuli. Iloisena ja tyytyväisenä läksi hän nyt kattamaan illallis-pöytää ja hetken perästä tuli hän käskemään äitiänsä ja veljeään ruoalle.

Illallisen jälkeen äiti lastensa kanssa veisasi jouluvirren ja sitten Erkki vielä luki iltarukouksen, jonka jälkeen he menivät levolle.

Theodolinda Hahnsson (1838 - 1919)

Suomalainen Theodolinda Hahnsson oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut naiskirjailija ja kotimaisen novellin tienraivaajia. Hänen sanomalehdissä julkaistuista kertomuksistaan ja näytelmistään pidettiin suuresti. Theodolinda Hahnsson saavutti lukijoidensa suuren suosion ihanteellisilla ja kasvattavilla kansankuvauksilla sekä kertomuksilla nuorten, siveitten neitojen kohtaloista.

Theodolinda Hahnssonin kirjallinen tyyli oli romanttinen idealismi, ja siinä olivat vahvasti mukana kristilliset arvot ja isänmaallisuus.

Hilja Haahti (1874 - 1966)

Theodolinda Hahnssonin tyttärestä Hilja Haahdista tuli myös merkittävä kirjailija ja suomentaja. Kirjailijana Hilja Haahti jatkoi äitinsä aloittamaa linjaa, kokien kirjailijan työn Jumalan ja kansan palvelemiseksi.

Useimmille nykypäivän suomalaisille Hilja Haahti on jo nimensä puolesta huomattavasti tutumpi, kuin äiti Theodolinda Hahnsson. Hilja Haahti toimi myös kääntäjänä, ja hänen tunnetuimpia käännöksiään on jouluisinkin laulettava hengellinen laulu, "Maa on niin kaunis".

Hilja Haahti oli kirjailijana suuri ja mestarillinen tunnelmoija, ja niin hän tässäkin laulussaan on tavoittanut ylevän hartauden, joka hiljentää kuulijan miettimään ajan kulkua ja sitä, kuinka miespolvet toisensa jälkeen vaipuvat unholaan. Suomennos ilmestyi "Toivioretkellä" -nimisenä vuonna 1900 "Hengellisiä lauluja ja virsiä" -kokoelmassa.

Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Takaisin joulutarinoiden etusivulle.



Kuva sivun yläreunassa Designed by Prostooleh.

Kuva yllä Designed by Prostooleh.