Tunturisuden sivut

Victoria Benedictsson: "Tuvassa on joulu" - ei lahjoja eikä kuusta makeisineen, mutta runsaasti perunoita, puuroa ja lipeäkalaa

Rattaat olivat vajassa ja isoisä itse istui juhlapuvussaan puhtaana uunin vieruspenkillä, hänellä oli yllään tummansininen sarkatakki, joka näyttää kankealta ja uudelta kolmenkymmenenkin vuoden vanhana. Isä istuu pöydän ääressä ja lukee rypistynyttä sanomalehteä, joka on kulkenut kädestä käteen, kunnes on tullut tahraiseksi ja pehmeäksi kuin vanha seteli.

Pöydällä loistaa lamppu. Puhdas liina peittää pöytää ja särvinvati on jo esillä, vierellään leipää.

Ruokaa laitetaan tuvassa, säästyy siitäkin. Sängyssä on perunavati peitettynä päänalusella lämmön säilyttämiseksi. Kala kiehuu parhaillaan, ja äiti sekottaa puuroa, niin että lämmin höyry leviää ympäri huoneen kiihottaen ruokahalua. Isoisän silmät seuraavat kauhan kiertoliikettä sillä nautinnolla, jota toimeton tuntee työtä katsellessaan.

Äiti on tuskin kolmenkymmenen ijässä mutta näyttää vanhemmalta, jos häntä vertaa ylemmän luokan naisiin. Hän on iso ja voimakas, posket ovat sileät ja punaset ja hän pyhkäsee kasvojaan silloin tällöin esiliinallaan, sillä lieden ääressä on lämmintä.

Joulukalenteri luukku 9

Kuva Designed by Prostooleh.

Pienokaiset pyöriskelevät pitkin lattiaa, hyvin levottomina, mutta ääneti ja hartaina, sillä äiti pitää järjestystä. Yksi heistä seisoo lieden ääressä, ja kun luulee, ettei häntä huomata, koettaa hän etusormellaan varovasti kalanpalasta tunnustellakseen, onko se kiehunut.

"Paavo annas olla!" huudahtaa äiti ja pukkaa häntä päähän toisten salaa virnistäissä.

Mutta nyt on ruoka valmis. Puuropata nostetaan tulelta - - kolistellaan hellan renkaita ja sitten merkitsevä äänettömyys.

"Hanna! otas perunat esiin!" käskee äiti ja määräys täytetään täsmällisesti. Itse asettaa hän lipeäkalan kivivatiin. Se levittää höyryä hänen ympärilleen. Odotus on jännittynyt ylimmilleen. Ainoastaan isä näyttää välinpitämättömältä; se kuuluu hänen arvokkuuteensa. Vasta kun kala asetetaan pöydälle, panee hän lehden pois.

"Kas niin, nyt on ruoka pöydässä", sanoo äiti lapsille ja vilauksessa ovat he paikoillaan.

Ja nyt on joulu tuvassa. Ei lahjoja ja vastalahjoja, ei kuusta makeisineen, mutta ateria niin vankka, tyytyväisyys niin sydämellinen, että sen muistaa koko vuoden.

"Isoisä, nyt on puuro pöydässä", sanoo isä. Ja "isoisä" kömpii pöydän ääreen.

Ei ajattele hän enää, että rattaat olivat painavat ja tie pitkä, tai että nuorempain jalkain olisi ollut se matka tehtävä. - Ainoastaan puuroa - puuroa!

Victoria Benedictsson (1850 - 1888)

Ruotsalainen, realistista suuntausta edustanut kirjailija Victoria Benedictsson eli elämänsä varsin onnettomissa mielialoissa, sillä hänen rakkauselämänsä ei ottanut onnistuakseen. 21-vuotiaana hän avioitui 49-vuotiaan leskimiehen kanssa, eikä ole kai mitään ihmeteltävää siinä, että tämä avioliitto ei onnea tuonut, vaan kävi päinvastoin.

Feministiksi arvioitu Victoria Benedictsson ei kokenut myöskään kirjailijana saavansa sitä arvostusta, joka hänelle olisi kuulunut. Varsin lyhyeksi jäänyt elämä päättyi itsemurhaan kööpenhaminalaisessa hotellihuoneessa.

Tunturisusi Takaisin joulutarinoiden etusivulle.

Joulukalenteri luukku 9

Kuvat Designed by Prostooleh.
Kauneimmat Joululaulut
Joululaulut
Jouluaika