Juhannus

Juhannusperinteet

Erilaisia juhannuksen perinteitä edustavat juhannuskoivut; nuoret, katkaistut koivut, joilla pihamaata ja porraspieliä koristellaan. Eivät vain koivut ole olleet juhannuspuita. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla on porraskoivujen lisäksi keskelle pihaa pystytetty pitkä hoikka kuusi, ns. juhannuskuusi. Se oli oksittu ja karsittu paljaaksi, vain latvus oli paikoillaan.

Eteläpohjalaisia erikois-perinneruokia juuri juhannuksen ajalta ovat juhannusjuusto ja juhannuskeitto. Kansanomaisissa juhlissa maito oli tärkeä raaka-aine ja juhannukseksi perinteisesti valmistettiin kotijuustot ja viilit. Pohjalaisilla ovat tuorejuustot, erityisesti herasta keitetty punainen juusto. Savossa taas tunnetaan maitohöllö ja maitovelli sekä muurinpohjaletut.

Yleisesti, koko maassa, ei tunneta mitään erityisiä juhannusruokia. Tomaatti, kurkku ja uudet perunat sillin kera kuuluvat kuitenkin monen juhannusajan herkkuihin. Tärkeintä lienee yhdessäolo, iloinen mieli, rantamaisema, oma mökki, lavatanssit sekä lämmin ja sateeton sää. Modernimpaa juhannussyötävää on suussa sulava grillattu makkara.

Juhannussauna, juhannushäät ja juhannustanssit taas kuuluvat kaikkialle Suomen juhannukseen. Juhannusviinojakin jotkut kuljettelevat povitaskuissaan ja juhannuskasseissaan.

Juhannus on nykyisin täynnään erilaisia juhannustapahtumia, juhannuskonsertteja, juhannusnäyttelyitä ja juhannuskilpailuja. Suomen lyhyeen kesään ja juuri juhannuksen tienoille yritetään mahduttaa kaikki mahdollinen.

Juhannus

Päinvastoin kuin puoli vuotta myöhemmin vuoden pimeimpänä aikana vietettävään jouluun juhannukseen ei liity juurikaan kirkollis-uskonnollista perinnettä. Juhannus on toki yleinen ripillepääsypäivä. Häidenviettoaikana juhannusta ruvettiin suosimaan syystalven sijaan 1800-luvulta alkaen, mutta nyt juhannushäät ovat vähentyneet. Helsingissä Seurasaaren juhannusjuhlissa tosin vihitään hääpari perinteisin menoin edelleen joka vuosi, kuten on tehty vuodesta 1956 alkaen.

Juhannuksen aikana poltettiin kokkoa. Kirkkomäellä oli toinen kokko, ja toinen oli Jierisjoen takana Juhomäellä. Kokko tehtiin koivupuista. Pari päivääkin sitä valmistettiin. Ja sitten juhannusaattona se poltettiin. Käveltiin kokkojen välillä edestakaisin. Oli nuoria, ja oli vanhojakin joukossa. Tehtiin myös tuoreista koivuista kota. Pystyssä olevia koivuja hakattiin ja tehtiin niistä kota, semmoinen pirrikota. Ja kodassa poltettiin tulta, istuskeltiin siellä ja poltettiin kokkoa, ja ryypättiin viinaa. Keitettiin sitten kahviakin. Vasaran Nikulaavus se kokkotulen ääressä teki temppuja, kokkotulen kekäleillä. Nikulaavus oli lappalainen.
Muonio.

Juhannus

Juhannusruis

Juhannuksen tienoilla kylvetty ruis, jonka laiho ensimmäisenä kesänä niitetään vihantarehuksi ja tuleentunut jyväsato korjataan seuraavana vuonna.

Juhannuskoristeita

Aattona tuodaan koivuja, pystytetään joko yksi koivu kumpaankin porraspieleen tai kokonainen kehikko rappujen eteen. Suiningin Luukkosessa pantiin yksi juhannuskoivu keskelle pihaa.
Kuusamo.

Kyllä niitä on kuusia pihalla ollut, vain ei nyt enää ole semmoista. Juhannuskuuseksi sitä sanottiin. Siinä oli vain tupsu latvassa, ja runko oli kuorittu tupsuun asti, ja keskelle oli heitetty kaksi oksaa syltä levilleen. Välistä se oli vuosikauven keskellä pihaa, ja sitten se vietiin pois, kun tuotiin toiseksi juhannukseksi uusi.
Saloinen.

Paimenet ovat juhannuksena koristelleet myös lehmiä. On katsottu lehväkoristeiden taanneen karjaonnen ja maidonsaannin. Nykyään näkee koivunoksien huiskavan autojen, raitiovaunujen, junien ja veneiden keulassa, sillä peltilehmienkin menestys on tärkeää.

Nuoriväki valvoi yötä. Koivuja kartanolle tuotiin kahden miehen kannannaisiakin ja pienempiäkin ja pantiin rappujen ympärille pystyyn. Juhannustarhaksi sanottiin. Tuomenoksia tuotiin pirttiin.
Ristijärvi.

Ja pithän sitä lattialle tuuva lehtiä ja pihlajan oksia koristeiks. Juhannusheiniä tuotiin lehosta. Nehän pantiin nippuihin ja kattoon riippumaan. Sitten vasta otettiin pois, kun ne ol ihan kuivia ja vietiin talteen ja lehmälle poijittua annettiin ensiks.
Pyhäjärvi Ol.

Pirtti pestiin ennen juhannusta. Neljä henkeä oli pesemässä, yksi seinä kullekin. Hiekalla ja luudalla tai pesimellä toinen hankasi ja toinen viskasi siihen vettä. Pirstat lähti vain seinästäkin kun pestiin. Katto pestiin käsin ja paskavesi valui siinä päälle. Liepeää tuhkalipeää pantiin pesuveteen. Kaikki huoneet pestiin samalla lailla kuin pirttikin. Sitten juhannuksena lattialle pantiin pihlajan lehtiä ja suopursuja. Haisivat niin väkevältä.
Turtola.

Juhannusjuustoja

Juhannuksena makujuusto aamuksi keitettiin, maitoon juoksutettiin juusto ja keitettiin hera ruskeaksi. Viiliä syötiin puoliseksi. Sitten karja menestyy. Illaksi syötiin maitopiimää.
Ristijärvi.

Juhannukseksi keitettiin juustoa, toiset munajuuston, toiset leipäjuuston, tulen hohteessa kannella paistetun tai makeaa juustoa, jota sai keittää yökausia.
Kuusamo.

Juhannusaattona tuotiin koivut rappusten eteen. Ruoaksi piti olla viiliä ja makujuusto, jota keitettiin aattoiltana monta tuntia, aina yöhön saakka: Maito lämmitetään ja laitetaan ämpäriin. Siihen pannaan "makua" (= juuston juoksutin eli mako pestään, suolataan ja laitetaan kuivamaan päreen päälle. Tästä pannaan jo edellisenä päivänä pieni pala likoamaan veteen, jota kaadetaan sitten maitoon. Tämä juoksuttaa maidon juustoksi.) Juustoa keitetään niin kauan, kunnes kokkareet ovat punaisia.
Paltamo.

Porvoon punaiset aitat

Porvoon punamultaisia ranta-aittoja voisi pitää jouluaittoina, koska ne ovat joulunpunaisia. Ihan hyvin niitä voi pitää myös juhannusaittoina, sillä onhan Porvoo kesän ja juhannuksen kaupunki - ja punainen on juhannuksenvihreän vasta- eli komplementtiväri. Näin vehreä ja vihreä juhannus tuntuu entistäkin vehreämmältä ja vihreämmältä näiden aittojen maailmassa.

Juhannus on meillä herttainen

"Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.

Arkityönsä väki lopettaa,
kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yöhyt ennättää.
Sielläpä silloin ne laulut soivat,
suuret, pienet kun karkeloivat.
Räiskyellen kokko palavi,
kesäyöhön sammuvi."


Juhannussauna

Saunan puhdistavaa vaikutusta on pidetty vanhassa talonpoikaiskulttuurissa erityisenä, jopa yliluonnollisena. Tärkeitä saunomisen hetkiä ovat olleet etenkin joulu ja juhannus. Juhlapäivien aaton sauna on merkinnyt paitsi rentoutumista, myös rituaalista puhdistautumista. Juhannuskoivuin tai tuorein lehvin koristeltuun juhannussaunaan mentiin yöttömän yön juhlaa korostaen jo päivällä, jotta illalla oltaisiin saunanraikkaina kokon äärellä.

Juhannusta on vanhassa kansanperinteessä pidetty taikavoimaisena ajankohtana, koska silloin päivä on pisimmillään ja tapahtuu käännös kohti talvea. Henkien on uskottu nousevan esille seisauspäivien läheisyydessä. Vehreitä koivunoksia on käytetty vihdottaessa pahojen henkien karkottamiseen ihmisestä. Juhannussauna on myös nähty sopivaksi erityisesti lemmennostatus-taioille. Vihtomisen tiedettiin jo menneinä aikoina kiihdyttävän pintaverenkiertoa ja puhdistavan ihoa. Koivunlehdistä irtoaa ihoa luontaisesti hoitavia aineita ja koivua onkin pidetty saunavihdan parhaana raaka-aineena. Kansan keskuudessa on tosin ollut myös muista puulajeista sekä erilaisista yrteistä tehtyjä vihdaksia ja kylpemiskimppuja.

Vihdan sitomisen tavoissa on ollut alueellisia eroja. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta on ollut tapana sitoa taivutetulla koivun oksalla, Itä-Suomessa on käytetty koivunvarvusta kierrettyä pantaa eli lenkkiä. Uskomuksen mukaan paras vihta syntyi puusta, jonka kasvupaikalta näki suoraan saunalle. Myöskään vihtomisjärjestys ei ole ollut vanhan kansan keskuudessa merkityksetön, vaan vihtominen piti aloittaa oikeaoppisesti päästä ja edetä alaspäin häätämällä taudit pois "varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleen". (Turun museokeskus/Turun sanomat)

Suomen kesää

Kuvassa yllä Olavinlinna.

Juhannussalko

Suomenruotsalaisella rannikkoalueella on oma perinne, joka korostaa paikkakunnan yhtenäisyyttä ja vanhaa tapakulttuuria. Niin Ruotsissa kuin erityisesti Ahvenanmaalla pystytetään juhannussalko, joka oikeastaan on maihin nostettu aluksen masto. Juhannussalko, "majstång" eli maistonki, on laivan mastoa muistuttava korkea tanko, joka koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa juhannussalosta tuli 1800-luvulla kokon sijaan juhannuksen keskeinen symboli. Suomen ruotsinkielinen väestö Ahvenanmaalla, Länsi- ja Etelä-Suomen rannikolla ja saaristossa ja lähin suomenkielinen naapurusto omaksui saman tavan.

Perinteen alkuperä on tuntematon. Toisaalta on arveltu, että tapaan liittyy skandinaavista pakanallista hedelmällisyysriittiä ja kyse olisi alun perin ollut muinaisista uhrimenoista. Toisaalta on uskottu tavan tulleen Hansa-kauppiaiden mukana Pohjoismaihin.

Länsisuomalaisissa herraskartanoissa tiedetään jo 1700-luvulla pystytetyn juhannussalkoja. Ahvenanmaalta vanhin tieto juhannussalon pystyttämisestä löytyy 1800-luvun alusta, mutta sitä ennen jo pari sataa vuotta aikaisemmin eräs emäntä oli haastettu käräjille, koska oli koristellut navettansa erilaisilla oksilla ja pienillä puilla.

Eipä osannut emäntä selittää muuta kuin että kyseessä oli vanha tapa tähän aikaan vuodesta taittaa erilaisia oksia ja peittää niillä porttia, portaita, taloja, kirkkoja, kärryjä ja veneitä. Näistä sitten kehittyi salko, joka aikoinaan olivat täysin peitetty kukilla ja lehdillä.

Kun lehtikoristeet alkoivat vähentyä, salot maalattiin valkoisiksi ja koristeltiin kierreornamentilla. Väreinä käytetään pääasiassa Ahvenanmaan lipun värejä. Koristeet ja niiden tulkinta on salkokohtainen, samoin se vaihtuu ajasta toiseen ja sisältää paljon symboliikkaa. Paikkakuntien kesken on kuitenkin leikkimielinen kilpailu siitä, kenellä on komein juhannussalko. Nykyään juhannussalko on maassamme leimallisesti suomenruotsalainen tapa.

Alkolle juhannus on toinen joulu

Alko tekee juhannuksena vuoden toiseksi lihavimman tilinsä, sillä juhannus on joulun jälkeen Alkon vilkkain myyntisesonki. Juhannusviikolla myydään noin kolmannes koko kesäkuun myynnistä. Juhannusviikon myynti on noin 1,7-kertainen normaaliin viikkoon verrattuna.

"Kynttelinä kynnet syötiin,
Laskiaisena sorkat,
Juhannuksen aattona velli."

(Rautalampi)

Juhannusliikenne

Juhannuksena ovat teillämme vuoden pahimmat liikenneruuhkat, ihmisten kiitäessä juhannuksen viettoon. Suurin osa maan 2,5 miljoonasta autosta on liikekannalla. Maanteillä tungosta on kaksi kertaa enemmän kuin jouluna. Ruuhkat kestävät 9 - 10 tuntia.

Juhannusilta Saimaalla

Erityisesti juhannuksena Saimaalla voi kokea jotakin sellaista ainutlaatuista, jota ei missään muualla. Kun Saimaalla koittaa juhannusilta, hiljenee koko luomakunta ihastelemaan tätä mykistävän kaunista näkymää.

Saimaasta on tehty kymmeniä lauluja. Tunnetuimpia ovat Ilta Saimaalla, Kaunis Veera eli balladi Saimaalta, Sininen Saimaa ja Saimaanrannan laulu.

"Niin kirkkaat on Saimaan veet,
milloin häipyy ruskot sammuneet,
yö tyynen rauhan suo,
muistot menneet mieleen tuo.

Ma tahtoisin soutaa,
pois rantahan onnen maahan,
ruskot on sammuneet,
kimmeltää Saimaan veet."

Juhannussalko

Säät suosivat juhannusta

Juhannuksena paistatellaan keskimäärin 19-22 asteen lämmössä. Juhlijoiden on kuitenkin syytä varautua voimakkaisiin kuurosateisiin, sillä ne ovat varsin tavallisia kuokkavieraita tähän aikaan vuodesta. Keskimäärin joka 2. tai joka 3. juhannus on poutainen ja aurinkoinen.

Aittaromantiikkaa

Juhannusheinät

Jos on jouluisin levitetty tupien lattioille olkia, niin juhannuksena on levitetty heiniä. Heiniä, taikka haavan lehtiä voitiin ripustella myös tupien ja pirttien seinille.

Juhannusvillat

Lampaista kerättiin ennen niiden laitumille laskemista pois huono villa, juhannustakku.

Suopursu

Suopursu (Rhododendron tomentosum). Tämä kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi kukkii kesä-heinäkuussa.

"Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari."

"Oi, katsokaa miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat."
- Eino Leino
Juhannus