Juhlinnan juurilla
Elämässämme kaikki on katoavaista. Tämän lohdutukseksi kristityillä on oma kristinuskonsa,
joka pitää sisällään suuren määrän erilaisia juhlia. Nämä uskonnollisuuteen liittyvät, kirkolliset juhlat
muodostavat juhlimisen yhden päätyypin.
Toinen päätyyppi juhlistamme ammentaa lähtökohtansa
vuoden kiertokulusta ja ravinnon hankinnasta, joka pitää sisällään tärkeän perinteisen juhla-aihion eli maatalouden.
Suomalaisessa juhlakalenterissa nämä nämä kaksi juhlintamuotoa ovat usein liittyneet yhteen - samalla juhlalla on sekä uskonollisen
että luonnonjuhlan piirteitä.
Edellä mainittujen juhlien ohella juhlakalenteristamme löytyy suuri määrä muita juhlia.
Näitä ovat mm. Itsenäisyyspäivä, Saamelaisten kansallispäivä, Kansainvälinen naistenpäivä, Unikeonpäivä, Yrittäjän päivä, Kalevalan päivä,
Mikael Agricolan päivä eli suomen kielen päivä, Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä, J. L. Runebergin päivä, Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä,
J. V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä
ja monet muut juhlapäivät.
Juhla jokaisena viikonloppuna - sunnuntai
Keskeisiltä osiltaan suomalainen juhlakalenteri perustuu kristilliseen perinteeseen ja sen mukaisesti sunnuntailla
on kalenterissamme erityinen asema ja merkitys. Sehän on kuin juhla jokaisen viikon päätteeksi.
Vanhan testamentin mukaanhan viikon mittaan tehtiin kuusi päivää ahkerasti töitä ja seitsemäs päivä, sunnuntai, pyhitettiin lepopäiväksi.
Tämä perustuu siihen, että Vapahtajamme Jeesus nousi ylös kuolleista juuri sunnuntaina. Tästä Vapahtajan ylösnousemisen päivästä tuli
kristittyjen tärkein jumalanpalveluspäivä. Se on joka viikko toistuva pienoispääsiäinen.
Alkujaan sunnuntai ei ollut vapaapäivä, mutta yleisemmin se tuli sellaiseksi 300-luvulla, jolloin kristinusko tuli valtakunnan uskonnoksi.
Luterilaisessa perinteessä on noudatettu sellaista tapaa, että sunnuntain pyhittäminen ja pakkolepääminen on liitetty yhteen.
Täten ei ole totuttu huomaamaan sekä sunnuntain ilojuhlaluonnetta, että oikeutta lepoon pakkolevon sijaan.
Koetaanko sunnuntai pyhänä, riippuu siitä, kuinka uskonnollisia ollaan tai ollaanko ollenkaan. Lepopäivänäkin sunnuntain asema
on muuttunut, sillä olemme tehneet jo pitkät ajat viisipäiväistä työviikkoa ja siten lauantaikin on ollut jo pitkään vapaapäivä.
Siltikin sunnuntai säilyttää ikuisesti oman erityisen asemansa viikonpäivien joukossa.
Juutalainen ja kristillinen viikko itse asiassa alkaa sunnuntaista. Suomalaisessa almanakassa viikko on aloitettu vuodesta
1973 alkaen maanantaista.