Kuva yllä - syksyn väriloistoa kirkonmäellä Mäntsälässä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Mikko Muinonen

Syyskuu

Syyskuu saa nimensä siitä, että silloin alkaa neljästä vuodenajasta syksy. Syyskuuta ovat syyskynnöt ja kaikkinainen valmistautuminen tulevaan talveen. Syyskuu voi olla hyvinkin lämmintä aikaa. Kansan parissa varsinaisen syksyn alkaminen kattaa parin kuukauden ajanjakson. Varhaisimpia syksyn merkkejä on nähty jo heinäkuun lopulta Uolevista (29.7.) aina syyskuun lopulle asti.

Syys-Maria 8.9.

Neitsyt Mariaa juhlitaan useampina päivinä, kuten 8.9. Vanhan kirkkovuoden peräti kahdeksas Neitsyt Marian juhla, Marian syntymäpäivä, ei ole jättänyt Suomen luterilaisella taholla kansanperinteeseen juuri minkäänlaisia, nykyaikaan ulottuvia merkkejä. Suomalaisissa almanakoissa tämä merkkipäivä oli kuitenkin aina vuoteen 1907 saakka. Ortodoksit kuitenkin juhlivat Marian syntymäpäivää edelleen, se on heille "suuri praasniikka".

Suomessa Mariaa juhlistavia nimikkopäiviä ovat olleet:

2.7. Marian etsikkopäivä eli Heinä-Maija, tai Kukka-Maaria, tai pelkästään Kukka. (Maria vierailee sukulaisensa Elisabetin luona).
15.8. Marian taivaaseenottamisenpäivä eli Jälki-Maaria.
8.9. Marian syntymäpäivä eli Syys-Maaria.
12.12. Marian perisynnittömän sikiämisen päivä.
2.2. Kynttilänpäivä - Maria käy ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen temppelissä.

Vaikka Syys-Mariasta ei juuri kirjallisia merkkejä löydykään, niin siltikin eräässä pudasjärveläisessä kalanterisauvan esittelyssä päivä mainitaan: "Marian syntymäpäivä, näillä aikoina mehtälinnunpojat ovat täydelliset ja satimen nosto aloitetaan".

"Jos teeri kukertaa jo elokuun lopulla tai syyskuun alussa, tulee varhainen talvi".
"Mitä elokuu ei keitä, sitä syyskuu ei paista". (Elonkorjuu on viimeistään syyskuun alussa - jos vilja ei silloin ole kypsä, ei se kypsy myöhemminkään).
"Mooses (4.9.) on kylmä mies". (Hallaöitä!)

Silmänkirkastusjuhlat - Santeri, Aleksanteri 11.9.

Pienet silmänkirkastusjuhlat

Kaupunkien vanhoissa käsityöverstaissa vietettiin Aleksanterin päivän illalla "pientä silmänkirkastusjuhlaa". Kun työnteko oli lopetettu, sytytettiin hämärän tullen ensimmäisen kerran suven jälkeen valot verstaaseen, ja mestari tarjosi samalla kisälleille ja oppipojille "silmänkirkastusta", eli viinaryypyt ja hyvät kahvit. Työaika oli noina aikoina 12 tuntia päivässä, ja keinovaloa tarvittiin iltojen pimentyessä.

Miksi käsityöverstaissa alettiin työskennellä lampun valossa juuri Aleksanterin päivän aikaan, johtuu siitä, että menneinä vuosisatoina syyspäiväntasaus oli kalenterissa 12.9. Siten lamppujen sytyttäminen työpajoissa oli luontevaa syyspäiväntasauksen aattona, kun siirryttiin vuoden talvipuoliskolle. Lamput sammutettiin työpajoissa noiden aikojen kalentereissa olevan kevätpäiväntasauksen aikaan 12.3.

Mestari verstaallaan

Kuvassa tarkkaa työtä, jossa vaaditaan hyvät valaistusolot, vuonna 1905. Kuvan tarkkaan työhönsä uppoutunut henkilö on taiteilija Hugo Simberg, joka tutkii kädessään olevaa pientä vahamallia pojasta, freskoaan varten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Finnish National Gallery

Pyhän Ristin päivä 14.9.

Pyhän Ristin eli Syys-Ristin päivää on vietetty Peräpohjolassa ja Itä-Karjalassa. Päivä on liittynyt syyspäiväntasaukseen, jonka ajankohta on ollut menneinä vuosisatoina kalentereihin merkittynä varhaisempi, kuin nykyisin.

Kolarissa on todettu: "Ristiltä nauris kuophan, härkä aithan, kala karhin ja peura kynthen". - Lihaporot siis teurastettiin ja lähdettiin tavoittamaan syviin kalahautoihin kokoontuvaa muikkua. Kellastuvan lehtimetsän aikaan (ruska-aikaan) arvokalat peljästyivät ja pakenivat syvänteisiin.

Ilomantsissa kummilapset veivät ristivanhemmilleen paistamansa leivän, joka oli koristettu ristinkuviolla.

Martta Wendelin Kotiliesi

Martta Wendelinin taidetta.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Antikvariaatti Punaparta

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Ilkka Rinne

Uudet perunat ja sipulit

Syys-Matti on myös Mukula-Matti, jonka hallintaan ja erityisalaan kuuluvat perunat. Laukka, lyöki ja lööki ovat nimityksiä sipulille, jota on viljelty Pohjolassakin jo viikinkiaikaan 800 - 1000-luvuilla. Suomalainen syö nykyisin sipuleita yhteensä noin 5,2 kg vuodessa. Tästä kelta- ja punasipulin osuus on reilusti yli 4 kg. Pääsipulilajike on keltasipuli. Sipuli on neljänneksi suosituin vihannes Suomessa tomaatin, kurkun ja porkkanan jälkeen. (Kotimaiset Kasvikset ry.)

"Elämä on kuin sipuli,
sitä kuorii kerros kerrokselta,
ja välillä joutuu itkemään".

Perunan lyhyt historiikki

Perunaa on syöty Euroopassa vasta viitisensataa vuotta, mutta Etelä-Amerikassa sitä on käytetty ruokakasvina paljon kauemmin. Varhaisimmat kirjalliset merkinnät perunasta Euroopassa ovat vuodelta 1567. Tuolta vuodelta on säilynyt lasku peruna- ja sitrushedelmälähetyksestä Antwerpeniin. Ensimmäiseksi perunaa viljeltiin todennäköisesti Espanjassa. Merkintöjä tästä on ainakin vuodelta 1573.

Suomeen peruna saapui saksalaisten peltiseppien mukana 1730-luvulla. Sepät tulivat töihin Fagervikin kartanoon Inkooseen. Perunan käyttö kuitenkin yleistyi Suomessa vasta sen jälkeen, kun Pommerin sotaan vuosina 1757 - 1762 osallistuneet suomalaiset olivat tutustuneet siihen Saksassa. Ajan mittaan peruna vei nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokakasvina. Entisestään perunan suosio Suomessa kasvoi, kun sen käyttö viinanpolton raaka-aineena yleistyi. Aikoinaan perunalla oli suuri merkitys pohjoisissa maissa varsinkin talvi- ja kevätkuukausina, jolloin tuoretta kasvisravintoa oli vaikea saada. Etenkin keripukin ehkäisijänä peruna oli tärkeä. (Suomen Siemenperunakeskus Oy)

Syksyn värejä

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, syysmetsää - Copyright © Hannu Alatalo

Syys-Matti 21.9.

Kaksi Mattia: Talvi-Matti ja Syys-Matti. Matin nimipäivä on 24.2. ja tuohon päivään sijoittuu kansanperinteessä Talvi-Matti. Muinoin 21.9. on ollut apostoli Matteuksen nimipäivä. Kansa on käyttänyt Matteuksesta nimeä Matti - ja näin on syntynyt Syys-Matti. Nykyisin 21.9. on Mervin nimipäivä.

Nimien taustahistoria: Kun alkuseurakunta valitsi uuden apostolin Juudas Iskariotin tilalle, arpa osui Mattiaalle. Onnettomuudeksi pyhimyskalenterin laatijoille, kun opetuslapsissa oli jo entuudestaan Matteus-niminen mies, niin piti kehitellä kaksi Matteuksen eli Matin päivää. Ensimmäinen Matin päivä valittiin 24. päiväksi helmikuuta ja silloin vietämme apostoli Matteuksen mestauksen päivää. Toiseksi Matteuksen päiväksi otettiin syyskuun 21. päivä.

Apostoli Matteus on siis suomalaisten Syys-Matti. Syys-Mattia on kansan parissa kutsuttu myös Mukula-, Hauta- ja Nauris-Matiksi perunoiden ja nauriiden tällöin tapahtuvan kaivun takia. Syyssateiden vuoksi hän on ollut myös Rapa-Matti.

Matti on merkkimiehiä

Vanhin tallelle jäänyt maininta Suomen Syys-Matin päivästä on vuodelta 1328 ja Talvi-Matin päivästä hieman myöhemmin, eli vuodelta 1355. Matti-veljekset ovat siten vaikuttaneet nimiparina Suomessa hyvin pitkän aikaa. Matit ovat olleet hyvin arvostettuja, sillä saatettiin mainita hiukan kuin kerskaillen: "Niinhän se on, suurina juhlina - ja Matin päivinä!"

Parina Matit usein ovat esiintyneetkin: "Matti puhteet tuo, Matti puhteet vie". - Syys-Matti siis aloittaa puhdetyöt, Talvi-Matti ne lopettaa.

"Matti pihdin nostaa, Matti pihdin kaataa". - Tarkassakin työssä muinoin ainut valonlähde oli pärepihti. Syys-Matti sytytti pärepihdin ja Talvi-Matti sen sammutti.

Tulkoon talvi - pottuja ja nauriita riittää ja akkakin on jo uunin pankolla

"Mattina pitäisi olla potut kuopassa, nauriit kuopassa, vanha akka uunin päällä".

Syys-Matin tehtäviin kuuluu kiven kuljettelua. Hän nimittäin ottaa järvestä Jaakon sinne heittämän kylmän kiven, ja kantaa sen koskeen tai lähteeseen, ottaen sieltä puolestaan pois kuuman kiven, jonka Kevät-Matti on sinne vienyt.

Syys-Matin päivästä lähtien karhu käy talvilevolle - ja ihmisetkin nukkuvat enemmän kuin kesäaikaan. Myös mäyrät ja käärmeet vetäytyvät talvikoloihinsa. "Mäyrät ja käärmeet nukkuvat Matista Mattiin".

"Matti naurismaalle valkian tekee". - Naurishauikkaita paistettiin naurismaalla.
"Matti myllyt käyttää ja laarit täyttää".
"Matti se maijon aloittaa, Matti se maijon lopettaa". - Lehmät olivat entisaikaan syys- ja talvikauden ummessa. Varhain kantavat lehmät poikivat helmikuussa, jolloin taas saatiin Talvi-Matin antamana tuoretta maitoa.

"Matti tulee manaten, kun ei pirta piuka". -Pirta eli kaide pitää kangaspuiden loimilangat halutulla etäisyydellä toisistaan eli pirran avulla loimeen saadaan haluttu tiheys. Naisten pitää aloittaa Syys-Matin päivän tienoilla talviset käsityönsä, ja jollei pirtistä silloin kuulu pirran piukkaamista, suuttuu Matti ihan manaamaan.

Lisää Mattia sananparsissa

"Matti pudottaa kylmän kiven jokeen". - "Jos syksyllä ennen Mattia on maa jäässä, niin sitten Varpulina jäillä ajetaan". - "Jos ennen Syys-Mattia kylmää niin paljon että härän paska jäätyy, niin ei tarvitse jouhikasta nuotanvedossa, on sulaa ja lämpimiä ilmoja". - "Matinpäivästä ei tarvitse käärmeitä pelätä, sillä silloin ne menevät maan alle". - "Mukula-Mattina on paras aika poimia omenat ja nostaa perunat". - "Jos ennen Mattia vähän jäätää, on syksy pitkälti sula". - "Ennen Mattia jos maat jäähdyttää, niin joulunaikaan ei lunta tule".

Syyspäiväntasaus 23.9.

Karkausvuonna 22.9.

Syyspäiväntasauksen aikaan yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Yöt alkavat pidetä ja päivät lyhetä. Syyspäiväntasaus oli wanhan ajan kalentereissa merkitty aiemmalle ajalle, 12.9., joten juuri 22.9. ei kansan parissa ole tätä meidän aikamme päivää 22.9. huomioitu.

Jos syyspäiväntasauksen aikaan näkee revontulia, tietää se pakkasia.

Mikkelinpäivä - Mikko 29.9.

Mikkelinpäivä on Mikon nimipäivän 29.9. jälkeinen sunnuntai.

Mikkelinpäivä oli aikoinaan syksyn suuria kirkollisia juhlapäiviä. Sitä vietetään nykyään Mikon päivää seuraavana sunnuntaina eli syyskuun 29. päivän jälkeen. Päivä omistettiin jo 400-luvulla arkkienkeli Mikaelille, jota kutsuttiin keskiaikaisissa saarnoissa paratiisin päämieheksi ja henkien ruhtinaaksi. Muistopäivän ajankohta on määrätty arkkienkelille omistetun vuoritemppelin vihkiäisjuhlasta, joka pidettiin 29.9. Etelä-Italiassa paikalla, jossa enkeli oli ilmestynyt. Suomalaisessa kalenterissa päivästä tuli liikkuva jo 1774.

Mikkelinpäivä on enkelien ja lasten juhlapyhä. Mikkelinpäivää vietetään enkelien päivänä. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä. (Suomen ev.lut. kirkko)

Kohtuullisuutta nauriiden syöntiin Mikkelinpäivänä

"Jos Mikkelinpäivänä syö nauriita, saa paljon pukamia".

Entisaikaan on puhuttu kahdesta mikkelistä, arkimikkelistä ja mikkelistä. Tuolloin mikkelin vietto oli tiukasti sidottu päivään 29.9. ja päivähän saattoi usein osua arkipäivälle. Kalenteriuudistuksen myötä mikkelinpäivästä tuli liikkuva ja se sijoittuu aina pyhäpäivään.

Syyskuun huomattavin juhla Suomessa on ollut mikkeli, arkkienkeli Mikaelin muistopäivä. Suomessa mikkelinpäivän viettoon ja sen aikaiseen kansankulttuuriin on liittynyt suuri määrä erilaisia aktiviteetteja.

Mikosta kaalikuppi eteen ja sontatalikko käteen

Mikkeli on ollut vuotuisen sadonkorjuun juhlava päätepiste. Karjankin laiduntaminen on lopetettu ja lehmät on kytketty mikkelin aattona talvisijoilleen navettaan. Karjan paimenet pääsivät näin juhlimaan työsarkansa päättymistä. Kylän paimenet kokoontuivatkin mikkeliniltana jollekin niitylle, polttivat juhlavalkeita ja hauduttivat nauriita tuhkassa. Akat on pistetty mikkelinä tupaan, perunat kellariin ja pellavien pitää olla siivottuna.

Mikkeli on ollut myös palvelijoiden, piikojen ja renkien, vanha vuosipäivä, jota seurasi vapaa- eli runtuviikko ja mahdollinen muutto uuteen palveluspaikkaan. Vapaaviikollaan palkolliset kokoontuivat markkinoille huvittelemaan ja kuulostelemaan mahdollisia, uusia työpaikkoja. Työpaikan löytymistä avittamaan järjestettiin erityisiä pestuumarkkinoita. Rakkauskin roihusi näillä piikojen ja renkien mikkelinmarkkinoilla, kihloja ostettiin ja häitäkin pidettiin.

Kun talojen laarit ja aitat tiukkuivat ja piukkuivat mikkelinä kesän sadoista, lähtivät köyhätkin kerjuumatkoilleen. He tiesivät, että "Mikkona annetaan täysi tuohinen".

"Mikkelistä ämmät pirttiin,
nauriit kuoppaan".

Mikkeliä sananparsissa

"Kun vanhalle Mikkelille lehti lähtee, niin vanhalle Jyrille kesä tulee". - "Jos vanhana Mikkona on hyvä ilma, piisaa sitä vanhaan Köyriin". - "Mikkeliltä pitää olla naurihit kuopas ja akat pirtis". - "Mikkeli on ensimmäinen syyspäivä". - "Mikonpäivä on ensimmäinen talvipäivä". - "Kesää Mikkeliin, syystä Jouluun, talvea Mattiin, kevättä Juhannukseen". - "Mikonpäivä on talven portti, Vapunpäivä on kesän portti". - "Minkälainen on ilma Mikonpäivänä, sellainen Joulupäivänä". - "Mitä ilma Mikkelinä, sitä sitten Köyriin (1.11)". - "Jos ei ole Mikkelin riitteitä, ei ole pyhäinmiesten suvea". - "Jos Mikkona talvi tulee, niin Valpurina jokijäitä ajetaan". - "Jos ennen Mikkeliä talvi tulee, niin se ei vielä Varpulina pois lähde". - "Kun Mikkelin kylmää, niin Kekrin (1.11) suveaa". - "Jos on lunta Mikkelinä , niin on loka loppiaisna". - "Mikon päivä talvenportti, Vapun päivä (1.5.) kesänportti". - "Mikolta talvi tuloo". - "Talvi on tarkka liitolleen, se tulee Mikkelinä". - "Kesää mikkeliin, syystä jouluun, talvea mattiin, kevättä juhannukseen". - Kun edellisessä sananparressa mikkelinä tuli talvi, niin tässä tuleekin vasta syys. - "Jos mikkona talvi tulee, niin Valpurina jokijäätä ajettaneen". - Varhainen talventulo tiesi siten pitkää ja kylmää kevättä. - "Mitä ilma Mikkelinä, sitä sitten köyriin". - "Kun mikkelille lehti lähtee, niin Jyrkille (23.4.) kesä tulee". - Länsi-Suomessa tässä sananparressa on vertailukohtana vappu, pohjoisessa Erkin päivä (18.5.).

Mikkelinä pitää keittää lihakeitto, se on vanha tapa.

Metsämiehen pitää mikkelinpäivänä syödä homeleipää, niin ei väsy.

Ennen tulivat mikkelinä ratsain kirkkoon talojen pojat ja rengit viinapottu plakkarissa. Hyppyyttivät hevosia koko kirkonajan edestakaisin.

Mikkelinä toisensa tavannut nuoripari suunnittelemassa seuraavana kesänä jo häitä.

Tupelle tulleet tytöt tampataan mikkelinä

Mikkelinpyhänä menivät tytöt kirkolle tyhjä tuppi vyöllä. Siellä pojat katsoivat mieleisensä tytön ja pistivät puukon tuppeen. Jos tytöstä oli sulho sopiva, hän pisti puukon kotinsa peräseinän rakoon, mutta jos poika oli vastenmielinen, pistettiin puukko oven päälle.

Sulhanen tuli tuomiosunnuntaina katsomaan puukkonsa olinpaikkaa ja saamaan siitä tietoa, oliko kosinta onnistunut.

Tytöt sanoivat kirkolla: "Tässä on tyttö tupelle tullut; joka tahtoo, niin tampatkoon!"

Lisää Mikkeliä sananparsissa

"Jos syksyllä ennen Mikkeliä on lehmän paska jäässä, niin on Jouluun asti sulat maat". - "Jolleivät muuttolinnut lähde ennen Mikonpäivää (29.9), tulee lauhkea talvi". - "Jos Mikkona sataa, sataa Pyhäinpäivään asti". - "Jos Mikonpäivänä sataa, sataa 40 päivää". - "Mitä ennen Mikkeliä lehti putoaa, sitä ennen Eerikkiä (18.5) lumi sulaa". - "Kuinka monta viikkoa ennen Mikkeliä lähtee lehti, niin monta viikkoa ennen Jyrkiä (23.4) lähtee lumi". - "Miten monta päivää jälkeen Mikkelin on puissa lehtiä, niin monta päivää jälkeen Vapun tulee kesä". - "Mitä Mikon jälkeen lehti puussa, sitä Vapun jälkeen lumi maassa". - "Syyskuussa kun lehti lähtee, niin maaliskuussa keli loppuu". - "Jos ukkonen jyrisee syksyllä Mikkelinpäivän jälkeen, saadaan seuraavana kesänä kovia ohria". - "Jos Mikonpäivänä on tuuli pohjoisessa, jäätyvät suot ja järvet hyvin".