Kartta Sven Hedinin tutkimusmatkoista

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kartta Sven Hedinin tutkimusmatkoista - Copyright © Exploring expeditions of Sven Hedin

Löytöretkeilijöitä ja tutkimusmatkailijoita Aasiassa

Hedin, Sven Anders - (19.2.1865 Tukholma - 26.11.1952)

Ruotsalainen Sven Hedin oli oman aikansa hyvin menestyksekäs ja kuuluisa tutkimusmatkailija, löytöretkeilijä, tiedemies, maantieteilijä ja poliittinen vaikuttaja. Hän oli kuin renessanssiajan yleisnero, jonka tietämys tieteen ja elämän eri alueilta oli tavattoman suuri. Vuosina 1886 - 1892 hän opiskeli geologiaa, mineralogiaa, eläintiedettä ja latinaa Tukholmassa, Upsalassa, Berliinissä ja Hallessa. Hän oli maantieteilijä Ferdinand von Richthofenin oppilas.



Sven Hedin.

Vuosina 1892 - 1935 Sven Hedin johti useita menestyksekkäitä Keski-Aasian tutkimusretkikuntia, jotka tekivät hänestä maailmankuulun. Matkoillaan hän paneutui kaiken muun ohessa arkeologiaankin ja teki yksityiskohtaisia karttojakin alueilta, joihin kuuluivat Pamir, Taklimakanin hiekka-aavikko Länsi-Kiinassa, Tiibet sekä myös muinainen silkkitie ja Himalaja.

Sven Hedin on ollut aikalaistensa ja jälkipolvien suuresti arvostama ja ihailema, äärimmäistä rohkeutta vaatineiden ja voitokkaasti loppuunsaatettujen tutkimusmatkojensa ansiosta. Hän on kirjoittanut näiltä matkoiltaan henkeäsalpaavan jännittäviä matkakertomuksia, joiden rinnalla jopa Tuhannen ja yhden yön tarutkin kalpenevat.

Aasian karavaaniteillä

Sven Hedin oli vain kaksikymmentäyksivuotias löytöretkeilyyn innostunut ylioppilasnuorukainen, kun hän matkallaan halki Persian joutui ensimmäiseen seikkailuunsa. Se oli kuin Tuhannen ja yhden yön satua, hän sanoi itse siitä.

Ensimmäisten seikkailujen jälkeen alkoivat uudet, jännittävät seikkailut seurata toinen toistaan ja ne kävivät yhä vaativammaksi. Kamelin ja hevosen askel askeleelta Sven Hedin työntyi yhä syvemmälle maailman suurimman mantereen sydämeen. Näillä uskomattomilla matkoillaan Sven Hedin kulki paikoissa ja poluilla, joita yksikään eurooppalainen ei ollut ennen häntä jaloillaan astellut.

Sven Hedin koki matkoillaan autiomaiden läkähdyttävän kuumuuden, suolaerämaiden tappavan armottomuuden ja hän vaelsi mitä hirvittävimmissä lumimyrskyissä Himalajalla "Maailman katolle". Siellä hän joutui kamppailemaan elämästä ja kuolemasta "Jäävuoren isän" kanssa, joka mustasukkaisesti varjeli korkeinta huippuaan.

Lähtiessään etsimään maailman vaarallisimmasta autiomaasta Taklimakanista eli Takla-Makanista, sinne hautautunutta kaupunkia, hänen lähtöään seurasivat kauhistuneina paikalliset asukkaat, jotka kuiskailivat: "He eivät koskaan palaa".

Pyhiinvaeltajan valepuvussa Sven Hedin tunkeutui eurooppalaisilta kiellettyyn kaupunkiin, Lhasaan. Siellä hän joutui tiibetiläisten vangiksi ja kohtasi Tashi Laman.

Adolf Hitler

Erityinen sivujuonne Sven Hedinin elämässä oli hänen aatemaailmallinen yhteytensä Adolf Hitleriin. Hitler oli tutustunut nuoruudessaan Hedinin matkakertomuksiin ja niiden myötä hänestä oli tullut Hedinin suuri ihailija. Sven Hedin puolestaan oli varsin natsimyönteinen ja kannatti ja kunnioitti Hitleriä. Osin tätä on pidetty siksikin varsin erikoisena, että Hedin oli itse osittain juutalainen, tosin vain 1/16, mutta kuitenkin.

Hedinin arvostusta Hitleriä kohtaan eivät aikalaiset ymmärtäneet ja tästä aiheutui hänen maineelleen kolhu. Esimerkiksi kirjailija Vilhelm Moberg esitti vaatimuksen, että Hedin pitäisi erottaa Ruotsin Akatemiasta.

Myöhemmin Hedin tosin oli sitä mieltä, että Hitlerin juutalaisiin kohdistamat vainot ja tuhoamisleirit olivat väärin, mutta siltikin hänen kunnioittava suhtautumisensa Hitleriin säilyi. Hitlerissä ja uudessa Saksassa Hedin näki ihailtavan vastavoiman Neuvostoliitolle ja kommunismille.

Sven Hedin.

Matkantekoa juoksevalla dromedaarilla

Kameli mielletään helposti erämaan laivaksi, joka vaeltaa hitaasti ja vakaasti astellen kävelemällä halki loputtomien aavikoiden. Kameleilla matkataan myös niin, että kamelit juoksevatkin pitkiäkin matkoja yhtä kyytiä. Tällaisesta matkanteosta kertoo Sven Hedin näin:

"Ratsastimme djambaseilla eli nopeajalkaisilla dromedaareilla, joita monien sukupolvien ajan on opetettu juoksun jalossa taidossa. Niillä on pitkät ja kapeat, mutta silti lujat jalat, jotka päätyvät isoihin poljinanturoihin. Kun nämä eläinten juostessa osuvat kovaan, kuivaan maahan, kuuluu kumean tussahtava ääni. Ajokit pitävät päätään korkealla pystyssä ja liikuttavat niitä nopeammin kuin majesteettiset kamelikaravaanit. Mutta juostessaan ne laskevat päänsä kyttyrääkin alemmaksi ja pitävät sitä vaakasuorassa asennossa.

Kunkin djambasin selässä istuu kaksi miestä, ja siksi satulassa on kaksi notkelmaa ja kahdet jalustimet. Ajokin sierainten väliseinään on pistetty puikko, johon on kiinnitetty hieno naru. Sitä puolelta toiselle heilauttamalla saa dromedaarin kääntymään haluttuun suuntaan. Ratsastan ajokillani yksin ja huojun kuin aallokossa ikään. Se painelee kohtalaista kyytiä hytkyilemättä sanottavasti, joten istun pehmeästi ja kiinteästi satulassani ja matkaan eläimen suosiollisella avustuksella peninkulman toisensa jälkeen."

Ratsastamme nyt juoksevalla dromedaarilla itää kohti Pohjois-Belutsistanin halki. Näemme auringon kuivaksi polttamia erämaita, aroja, joilla kasvaa harvassa ohdakkeita ja ruohomättäitä, vaeltavia keltaisia lentohiekkakinoksia, vaihtelevan kylmän ja kuuman rikkomia matalia kallionharjanteita. Sellaista on maa, josta harvalukuiset paimentolaiset koettavat etsiä syötävää lammaslaumoilleen.

Usein muukalainen toden teolla ihmettelee, mistä ihmiset ja eläimet täällä oikein elävät. Mutta aavikoiden lomissa, tietyissä laaksoissa on myös laitumia ja lähteitä. Näissä paikoissa voi ohittaa peräti vihreän vyöhykkeen, jossa on rehevääkin kasvillisuutta havupensaineen. Niiden puuaines on kovaa ja juuret ulottuvat syvälle, pohjavesiin asti.

Kun ratsastaa aurinkoa kohti, on kuin pistäisi päänsä suoraan leivinuuniin. Vain tuulella on siedettävää. Silloin voi nähdä hiekkapyörteiden keltaisten haamujen tavoin kiitävän pitkin kuumentuneen maan pintaa. Mutta tyynellä säällä näyttää kuin vuorten ääriviivat huojuisivat laineiden lailla. Jos koskettaa sormellaan auringon paahtamaa pyssynpiippua, voi saada palohaavan. Kesemmällä peittävät belutsit dromedaariensa keskiruumiin huovilla, jotta nämä eivät saisi palohaavoja kylkiinsä.

Tämä tienoo on kuumimpia maapallolla. Keskipäivällä aurinko paistaa kohtisuoraan, joten enin osa dromedaarin varjostakin kätkeytyy sen alle. Matkustavaiset kaipaavat hartaasti auringonlaskua, jolloin varjot pitenevät ja pahin helle helpottaa. Mutta viileyttä saa turhaan odottaa yölläkin, jolloin saa kiusakseen vielä isoja itikkaparviakin.

Kun on ratsastanut yhtä menoa 240 peninkulmaa kamelin selässä hankalassa maastossa, kuulostaa veturin vihellys korvissa ihanalta musiikilta. Intian rautateiden pääteasemalla jätin hyvästit minua uskollisesti palvelleille belutseille, nousin junaan ja matkustin isoon Quettan varuskuntakaupunkiin, joka on Induksen varrella brittien hallussa olevassa Belutsistanissa." (Sven Hedin: Aasian karavaaniteillä)

"Kameli" - venäläinen Vasily Vasilyevich Vereshchagin (1842 - 1904).

Wallin, Georg August - (24.10.1811 Sund, Ahvenanmaa - 23.10.1852 Helsinki)

Suomalainen aavikon vaeltaja, tutkimusmatkailija, arabisti ja itämaiden kirjallisuuden professori Georg August Wallin ratsasti Sven Hedinin tapaan kameleilla karavaaniteillä, eivätkä hänen uskomattomat seikkailunsa kalpene laisinkaan Hedinin seikkailujen rinnalla. Hän on tunnettu Arabiaan suuntautuneista matkoistaan. Georg August Wallin tutki hiekka-aavikoita maantieteellisessäkin mielessä. Hän myös keräsi kaikenlaista beduiinien kulttuuriin liittyvää tietoutta, kuten alkuperäisiä beduiinilakeja sekä beduiinien rikasta ja elävää runoutta. Hän tutki myös alueen eri heimojen entisiä ja nykyisiä tapoja, vaelluksia ja sotia - sekä kieliä.



Georg August Wallin.

Matkoillaan Arabian aavikoilla Georg August Wallin kulki valeasuisena ja hän oli Keski-Aasiasta kotoisin oleva islaminuskoinen Abd al-Wali. Hän ihaili suuresti beduiineja ja halusi samaistua heihin. Menestyäkseen matkoillaan hänen oli itse muututtava muslimiksi ja arabiksi. Hänen täytyi omaksua tutkittavien kieli ja tavat, mukautua kaikin tavoin heidän elämäntapoihinsa, ja hänen menestyksensä oli riippuvainen siitä, kuinka perusteellisesti ja uskottavasti hän kykeni tämän muodonvaihdon suorittamaan. Wallinin uskotaankin myös vakaumuksesta omaksuneen islamin uskon eikä vain näytelleen muslimia.

Kolmella eri aavikkomatkallaan Georg August Wallin liikkui Egyptissä, Kairossa, Siinaissa, Medinassa, Mekassa, Palestiinassa, Syyriassa, Mesopotamiassa, Persiassa, Bagdadissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Monilla seuduilla hän liikkui kautta aikain ensimmäisenä eurooppalaisena.

Kolmannen aavikkomatkan reitti vei Wallinin ensimmäisenä eurooppalaisena halki Pohjois-Arabian. Suuret vaarat uhkasivat sala-asuista kristittyä, joka tunki itsensä muslimien pyhimpiin kaupunkeihin, kuten Medinaan ja Mekkaan. (Suomalaiset Aasian-kävijät - Kirjayhtymä)



Nuoret tutkimusmatkailijat ovat asettuneet korkeuksiin dromedaariensa selkään ja aloittavat matkansa Sven Hedinin karavaaniteiden jäljillä. Siinä, missä Hedin matkasi yhtä soittoa 240 kilometriäkin, ratsastavat nämä nuoret tutkimusmatkailijat kuitenkin vain 240 metriä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Jens-Christian Fischer