Tunturisuden sivut

Kaniini - lemmikkikani - citykani KANIINI - LEMMIKKIKANI - CITYKANI

Tällä sivulla kuvissa ovat lemmikkikanit, eivät villit kaniinit.

Kaniini (Oryctolagus cuniculus) - (Linnaeus, 1758)

Kaniinin tieteellinen nim johtuu kreikan sanoista orukter, joka tarkoittaa kaivuuvälinettä, ja lagos, joka tarkoittaa jänistä.

Villinä elävän kaniinin luontaista asuinaluetta ovat Euroopassa olleet otaksuttavasti Välimeren seudun länsiosat. Sieltä se on jo antiikin aikana levinnyt muualle Etelä-Eurooppaan, ja keskiajalla Keski-Eurooppaan. Leviäminen tapahtui sekä luonnollisesti että istutusten seurauksena.

Eräille syrjäisille saarille kaniineja vietiin merimiesten ja haaksirikkoutuneiden ravinnoksi. Tällaisista kaniineista on vuosisatojen myötä kehittynyt kantamuodosta poikkeavia kantoja, jotka eivät enää pysty risteytymään alkumuodon kanssa.

Näitä kaniineja tavataan myös paikoin Tanskassa, Norjassa sekä Ruotsin eteläosissa. Suomen villikanit ovat viime vuosikymmenten aikana kesykaneista villiintyneitä.

Alkuperäisillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa kaniinikannat ovat huvenneet virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta. Niinpä kaniini luokitellaankin Espanjassa nykyisin vaarantuneeksi lajiksi, Portugalissa silmälläpidettäväksi.

Lisääntyminen

Kaniini on eräs niitä harvoja nisäkkäitä, joka parittelee silloinkin, kun lisääntyminen ei ole mahdollista. Kaniini lisääntyy erittäin nopeasti. Poikueita on 3 - 6 vuodessa ja poikasia syntyy 3 - 12 kerrallaan. Luku on paljon suurempi, kuin muilla jäniseläimillä ja vastaa lähinnä eräillä pikkunisäkkäillä todettavia lukuja.

Erityisessä pesäkammiossa, joka on pehmustettu heinillä ja emon vatsavillalla, syntyvät poikaset ovat alussa karvattomia ja sokeita. Emo kaapii pesäkammion suun tukkoon jättäessään poikaset yksin. Poikasten silmät avautuvat ja alkavat nähdä 10 päivän iässä. Ne imevät emoaan kerran päivässä noin kolmen viikon ajan. Usein poikaset ovat sukukypsiä jo samana kesänä.

Kani

Ravinto

Ravintona ovat erilaiset ruohot, laiho, juurekset, puunkuori ja silmut. Laji voi aiheuttaa melkoisia vahinkoja sekä puutarhoissa että taimistoissa.

Kaniini on liikkeellä pääasiassa öisin.

Muhkeat kanit

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Kars4Kids Car Donation & Educational Programs

Kaniinin ominaisuudet ja elintavat

Villinä elävän kaniinin ruumiin pituus on 34 - 50 cm, hännän pituus on 4 - 8 cm ja painoa on 1,3 - 2,5 kg. Ulkonäöltään kaniini muistuttaa pienikokoista rusakkoa tai kesäpukuista metsäjänistä. Huomattavasti lyhyemmät korvat eivät kuitenkaan ole mustakärkiset. Jalat ovat myös lyhyemmät kuin jäniksellä. Usein luonnon yhdyskunnissa tavataan täysin mustia yksilöitä.

Säikäytetyn kaniinin loikat ovat huomattavasti lyhyemmät, kuin jäniksellä. Pakenevan kaniinin häntä on pystyssä ja hännän valkoinen alapuoli on selvästi erottuva signaali. Vaaran uhatessa kaniini rummuttaa takatassuillaan nopeasti maata.

Kaniini elää yhdyskuntina maahan kaivamissaan käytävissä ja koloissa. Se pystyy elämään vain hiekkaisella tai muuten kaivamiseen soveltuvalla maaperällä. Kasvillisuuden koostumus ei sitä vastoin näytä niinkään ratkaisevalta. Laji viihtyy avoimilla niityillä sekä meren rannoilla että sisämaassa, katajaisilla mäillä, mutta myös metsäalueilla.

Muhkeat kanit

Kanitytöt

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Kathryn Allard

Lemmikkikani

Kaniinista on kehitetty suuri määrä erilaisia lemmikkikanirotuja. Lemmikkikaneja on hyvin erikokoisia ja -näköisiä.

Pienimmät löytyvät kääpiöroduista ja niitä ovat kääpiöluppa ja hermeliini, sekä pienin kaikista lemmikkikaneista, kääpiöjänis.

Kani

Suurimmat, kuten belgianjätti, painavat vähintään 7 kg, mutta usein huomattavasti enemmän. Belgianjätti on suurin kanirotu Suomessa.

Kaneista on kehitetty myös erilaisia turkkimuunnoksia, kuten leijonanharjas ja pitkäturkkinen angora sekä rex, jolla on samettisen pehmeä ja lyhyt turkki.

Citykanit

Suomessa lemmikkikaneista villiintyneitä kaneja eli villikaneja, joita kutsutaan puhekielessä citykaneiksi, on sekä Helsingissä että Turussa. Pääkaupunkiseudulla kaneja on ollut vuodesta 1985. Alun perin pääkaupunkiseudun kanikanta on saanut alkunsa Helsingin Kyläsaaresta ja Arabianrannasta. Ajattelemattomat kaupunkilaiset ovat vapauttaneet lemmikkikanejaan luontoon. Citykaneja on pääkaupunkiseudulla arviolta 5 000 - 10 000.

Kani ja tyttö

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Craig Elliott


Kani
Kani
Citykani

Helsingin citykani, kuva yllä - Pikku Huopalahti, Helsinki 21.6.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tomi Tapio


Muhkea kani
Luppakorvakani

Hollannin luppakorvakani.

Kanilinkkejä

Suomen Kaniyhdistys ry
Suomen Kani- ja Jyrsijäliitto
Suomen Estekanit ry
Wikipedia: Kaniini

Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Luonnontieteellinen keskusmuseo
HS
Ihmisen seurassa
Rotuesittelyt