Tunturisuden sivut
Kaniini - lemmikkikani - citykani KANIINI - LEMMIKKIKANI - CITYKANI

Kaniini (Oryctolagus cuniculus) - (Linnaeus, 1758)

Kaniinin tieteellinen nim johtuu kreikan sanoista orukter, joka tarkoittaa kaivuuvälinettä, ja lagos, joka tarkoittaa jänistä.

Villinä elävän kaniinin luontaista asuinaluetta ovat Euroopassa olleet otaksuttavasti Välimeren seudun länsiosat. Sieltä se on jo antiikin aikana levinnyt muualle Etelä-Eurooppaan, ja keskiajalla Keski-Eurooppaan. Leviäminen tapahtui sekä luonnollisesti että istutusten seurauksena.

Eräille syrjäisille saarille kaniineja vietiin merimiesten ja haaksirikkoutuneiden ravinnoksi. Tällaisista kaniineista on vuosisatojen myötä kehittynyt kantamuodosta poikkeavia kantoja, jotka eivät enää pysty risteytymään alkumuodon kanssa.

Näitä kaniineja tavataan myös paikoin Tanskassa, Norjassa sekä Ruotsin eteläosissa. Suomen villikanit ovat viime vuosikymmenten aikana kesykaneista villiintyneitä.

Lisääntyminen

Kaniini on eräs niitä harvoja nisäkkäitä, joka parittelee silloinkin, kun lisääntyminen ei ole mahdollista. Kaniini lisääntyy erittäin nopeasti. Poikueita on 3 - 6 vuodessa ja poikasia syntyy 3 - 12 kerrallaan. Luku on paljon suurempi, kuin muilla jäniseläimillä ja vastaa lähinnä eräillä pikkunisäkkäillä todettavia lukuja.

Erityisessä pesäkammiossa, joka on pehmustettu heinillä ja emon vatsavillalla, syntyvät poikaset ovat alussa karvattomia ja sokeita. Emo kaapii pesäkammion suun tukkoon jättäessään poikaset yksin. Poikasten silmät avautuvat ja alkavat nähdä 10 päivän iässä. Ne imevät emoaan kerran päivässä noin kolmen viikon ajan. Usein poikaset ovat sukukypsiä jo samana kesänä.
Kani pupertaat

Ravinto

Ravintona ovat erilaiset ruohot, laiho, juurekset, puunkuori ja silmut. Laji voi aiheuttaa melkoisia vahinkoja sekä puutarhoissa että taimistoissa.

Kaniini on liikkeellä pääasiassa öisin.

Lemmikkikani

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Paul Hocksenar


Alkuperäisillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa kaniinikannat ovat huvenneet virustautien, elinalueiden tuhoutumisen ja voimaperäisen metsästyksen johdosta. Niinpä kaniini luokitellaankin Espanjassa nykyisin vaarantuneeksi lajiksi, Portugalissa silmälläpidettäväksi.

Lemmikkikani

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Craig Elliott
Muhkeat kanit

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Kars4Kids Car Donation & Educational Programs


Kaniinin ominaisuudet ja elintavat

Villinä elävän kaniinin ruumiin pituus on 34 - 50 cm, hännän pituus on 4 - 8 cm ja painoa on 1,3 - 2,5 kg. Ulkonäöltään kaniini muistuttaa pienikokoista rusakkoa tai kesäpukuista metsäjänistä. Huomattavasti lyhyemmät korvat eivät kuitenkaan ole mustakärkiset. Jalat ovat myös lyhyemmät kuin jäniksellä. Usein luonnon yhdyskunnissa tavataan täysin mustia yksilöitä.

Säikäytetyn kaniinin loikat ovat huomattavasti lyhyemmät, kuin jäniksellä. Pakenevan kaniinin häntä on pystyssä ja hännän valkoinen alapuoli on selvästi erottuva signaali. Vaaran uhatessa kaniini rummuttaa takatassuillaan nopeasti maata.

Kaniini elää yhdyskuntina maahan kaivamissaan käytävissä ja koloissa. Se pystyy elämään vain hiekkaisella tai muuten kaivamiseen soveltuvalla maaperällä. Kasvillisuuden koostumus ei sitä vastoin näytä niinkään ratkaisevalta. Laji viihtyy avoimilla niityillä sekä meren rannoilla että sisämaassa, katajaisilla mäillä, mutta myös metsäalueilla.

Muhkeat kanit
Kanitytöt
Lemmikkikani

Kaniinista on kehitetty suuri määrä erilaisia lemmikkikanirotuja. Lemmikkikaneja on hyvin erikokoisia ja -näköisiä.

Pienimmät löytyvät kääpiöroduista ja niitä ovat kääpiöluppa ja hermeliini, sekä pienin kaikista lemmikkikaneista, kääpiöjänis.

Kani ja tyttö

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright The.Rohit


Suurimmat, kuten belgianjätti, painavat vähintään 7 kg, mutta usein huomattavasti enemmän. Belgianjätti on suurin kanirotu Suomessa.

Kaneista on kehitetty myös erilaisia turkkimuunnoksia, kuten leijonanharjas ja pitkäturkkinen angora sekä rex, jolla on samettisen pehmeä ja lyhyt turkki.
Citykanit

Suomessa lemmikkikaneista villiintyneitä kaneja eli villikaneja, joita kutsutaan puhekielessä citykaneiksi, on sekä Helsingissä että Turussa. Pääkaupunkiseudulla kaneja on ollut vuodesta 1985. Alun perin pääkaupunkiseudun kanikanta on saanut alkunsa Helsingin Kyläsaaresta ja Arabianrannasta. Ajattelemattomat kaupunkilaiset ovat vapauttaneet lemmikkikanejaan luontoon. Citykaneja on pääkaupunkiseudulla arviolta 5 000 - 10 000.

Pikkukani
Tyttö ja kani

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Watershed Post
Jättikani
Jättikani
Citykani

Citykani - Helsingin citykani, kuva yllä - Pikku Huopalahti, Helsinki 21.6.2010.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tomi Tapio


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Sinisilmäkani vasemmalla Copyright Tambako the Jaguar


Pääkaupunkiseudun kanien tulevaisuus

Helsingissä kaneja on saalistettu frettien avulla. Kanin leviämistä luonnossa rajoittavat pedot, kuten huuhkaja ja kettu. Leviäminen tulee todennäköisesti silti pääkaupunkiseudulla jatkumaan ihmisasutuksen suojissa. Talojen aluset ja ulkorakennukset tarjoavat oivia piilopaikkoja ja leikatut nurmikot ja puutarhaympäristö tarjoavat runsaasti ravintoa.

Kanit aterialla
Luppakorvakani
Hollannin luppakorvakani. Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Luonnontieteellinen keskusmuseo
HS