Fra Mauron maailmankartta vuodelta 1450

Venetsiassa elänyt, italialainen Fra Mauro (kuoli 1464) loi kaikkein yksityiskohtaisimman ja tarkimman maailmankartan omaan aikaansa tultaessa, verrattuna edeltäneeseen aikaan. Hänen karttaansa sanotaan keskiaikaisen kartanpiirtämisen huipentumaksi.

Kartan tekeminen tuli hyvin kalliiksi ja se valmistui vasta vuosien työn jälkeen. Kartalla on lukematon määrä erilaisia kuvailevia piirroksia ja selittäviä tekstejä.

Fra Mauro oli munkki - sivistys ja tietohan keskittyivät noina aikoina usein myös luostareihin. Hänet palkattiin taitojensa vuoksi ammattimaiseksi kartanpiirtäjäksi. Maailmankarttaa tarvittiin Venetsian ja Portugalin kauppamiehille, joiden hallussa oli maailman kauppa ja merimahti.



W. Fraser on tehnyt Fra Mauron kartasta vuonna 1806 selkeän kopion. Fillandia löytyy oikeasta alanurkasta, punaisella renkaalla ympäröitynä.



Maailma 1450. Kartalla etelä on yläreunassa ja pohjoinen alareunassa. Pyöreämuotoinen kartta pitää sisällään Aasian, Afrikan ja Euroopan mantereet sekä Atlantin ja Intian valtameret. Amerikasta ja Australiasta ei noihin aikoihin tiedetty vielä mitään. Kun kartan näkee, niin siinä ei heti erota mitään tunnistettavia muotoja. Mantereitakin on itse asiassa vain yksi. Hetken karttaa katseltuaan saattaa aluksi helpostikin tunnistaa Välimeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren.

Pienen paneutumisen jälkeen selviää, että vasemmassa yläkulmassa on Intian valtameri, sen alareunassa oikealla Arabianmeri, josta tunkevat alaspäin kohti keskustaa Persianlahti ja Punainenmeri (lat. Mare Rubrum) - oikeassa yläkulmassa on Afrikka. Näiden alapuolella ovat Aasia ja Eurooppa.

Kartan vasemmassa yläkulmassa kuvataan maailmankaikkeuden rakenne sellaisena, kuin se antiikin aikoina ja keskiajalla opetettiin. Oikeassa yläkulmassa esitellään perinteinen kaavakuva maailmankaikkeutta hallitsevista neljästä elementistä, eli maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta. Kartan vasemmassa alakulmassa on Eedenin puutarha. Kartan oikeassa alakulmassa ovat esittelyssä tähtitieteellisesti tärkeimmät leveyspiirit, jotka ovat päiväntasaaja ja Kravun ja Kauriin kääntöpiirit.



Suomi 1450. Fra Mauron maailmankartassa mainitaan "Fillandia"-nimisen maan lisäksi ainakin "Vibògo" (Viipuri) ja "Abo" (Turku). Fillandia on kartan oikeassa alakulmassa, Islantin vasemmalla puolella - punaisella renkaalla ympäröitynä. Katso myös alta toisesta, selkeämmästä kartasta.



W. Fraser on tehnyt Fra Mauron kartasta vuonna 1806 selkeän kopion. Siitä Fillandia ja sen naapurimaat Rossia, Islant ja Svetia löytyvät helposti.

Martelluksen maailmankartta vuodelta 1489 - Afrikan eteläkärki ensimmäistä kertaa kartalla

Kartan piirsi saksalainen kartanpiirtäjä ja maantieteilijä Heinrich Hammer the German eli Henricus Martellus Germanus Italiassa Firenzessä, jossa hän työskenteli vuodet 1480 - 1496. Martelluksen kartan lähteinä ovat olleet kreikkalaisen Klaudios Ptolemaioksen (85 - 165) maailmankartta, portugalilaisten juuri tekemillä löytöretkillä saadut havainnot ja kartat, sekä tuntemattomat lähteet. Erityisesti tämän kartan muotoutumiseen on vaikuttanut portugalilaisen mestaripurjehtijan, Bartolomeu Diasin (1450 - 1500) tuomat tiedot Afrikan eteläkärjen sijainnista ja muodosta. Hän purjehti eteläkärjen ympäri vuonna 1488 ja palasi Lissaboniin samana vuonna 1488. Martelluksen kartta ilmestyi seuraavana vuonna.

Martellus jää mystisenä hahmona historian hämäriin, sillä luonnehdintoja ja kuvauksia, tai muitakaan tietoja hänestä ei juuri ole. Hän jätti kuitenkin jälkeensä hienot karttansa, jotka hän signeerasi koko nimellään. Karttojen arvo on niiden taiteellisuudessa sekä uusissa käsityksissä maantieteestä. Kristoffer Kolumbus lähti matkalleen länteen vuonna 1492, ja hänellä saattoi olla käytössään myös Martelluksen maailmankartta.

Tämä Martelluksen kartta oli lähteenä ja innoittajana Martin Waldseemüllerille, joka teki maailmankarttansa vuonna 1507.

Maailma. Karttaprojektiona kartassa on Ptolemaioksen karttaprojektio. Australia ja Amerikka puuttuvat vielä, mutta pääpiirteissään kartta on Euroopan, Aasian ja Afrikan suhteen varsin kohdallaan. Valtameret ja pienemmät meret, kuten Mustameri ja Kaspianmeri ovat paikoillaan. Erityisen oikeanlaisesti on piirretty Välimeri ympäristöineen.

Afrikan länsirannikko on kartoitettu myös erityisen hyvin, sillä Henrik Purjehtijan johdolla yhä uudet laivat olivat suunnanneet pitkin tätä rannikkoa yhä etelämmäksi. Hyväntoivonniemi kierrettiin vuonna 1488, vuosi ennen tämän kartan julkistamista. Toki Afrikan länsirannikkokin suuntautuu kaakkoon, kun sen pitäisi suuntautua alas etelään. Afrikan itärannikko on jäänyt varsin tuntemattomaksi ja ihan väärän muotoiseksikin, niin että maanosasta on tullut kuin ylösalaisin asetettu saapas.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © British Library



Suomi. Näemme kyllä kartalta, missä Suomen pitäisi olla - alue on ympyröity punaisella. Eipä sieltä kuitenkaan saata Suomea tunnistaa ja löytää. Etelä- ja keskieurooppalaiset kartanpiirtäjät tunsivat parhaiten omat asuinseutunsa, mutta peräpohjola oli heille varsin tuntematonta. Kartan pohjoisosasta vasemmalle lähtevät niemet ovat kai tarkoittaneet Grönlantia - ja jotakin muuta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © British Library

Martin Waldseemüllerin maailmankartta vuodelta 1507 - Amerikka ja Tyynimeri

Waldseemüllerin maailmankartasta käytetään nimitystä Universalis Cosmographia, mutta koko nimi on: "Universalis cosmographia secundum Ptholomaei traditionem et Americi Vespucii aliorumque lustrationes." - Suomeksi nimi kuuluu: "Piirretty Ptolemaioksen tradition ja Amerigo Vespuccin ja muiden tekemien matkojen mukaan."

Martin Waldseemüller (1470 - 1520) oli saksalainen kartografi eli kartanpiirtäjä. Hänen kartallaan on ensimmäisen kerran käytetty nimeä Amerikka. Sillä ei kuitenkaan tarkoitettu ja nimetty Pohjois-Amerikkaa, vaan "tuntematonta eteläistä maanosaa", Etelä-Amerikkaa. Kartasta on myös nähtävissä, että Amerikka on erillinen maanosa, ei osa Aasiaa.

Martin Waldseemüller nimesi kartalle Amerikan, kunnioittaakseen Amerigo Vespuccia. Myöhemmin hän tajusi tehneensä virheen, koska kunnia mantereen löytymisestä kuului Kolumbukselle. Niinpä hän poisti nimen Amerikka vuonna 1513 julkaistusta kartastaan ja laittoi tilalle nimet Atlantis ja Columbiana. Siitä huolimatta nimi Amerikka vakiintui nopeasti eurooppalaisille kartoille 1500-luvun kuluessa.

Martin Waldseemüller käytti tämän maailmankarttansa tekemisessä sitä aineistoa, jonka hän sai Amerikan vuonna 1492 löytäneeltä, genovalaiselta tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbukselta (1451 - 1506), sekä italialaiselta löytöretkeilijältä, Amerigo Vespuccilta (1454 - 1512). Vespucci teki vuosina 1497 - 1504 useita matkoja Keski- ja Etelä-Amerikkaan.



Kartta on toteutettu puupiirros- ja painotekniikalla. Kahdelletoista puulaatalle on ensiksi piirretty ja kaiverrettu, kullekin osa karttaa - ja näillä puulatoilla kartta on sitten painettu. Puupiirros on maailman vanhin painomenetelmä. Se keksittiin Kiinassa yli 1500 vuotta sitten. Euroopassa sen kehitys alkoi paperin valmistuksen myötä 1300-luvulla ja huipentui kirjojen kuvitustekniikkana erityisesti Saksassa.

Yhdysvaltojen Library of Congress on maksanut tästä kartasta 10 miljoonaa dollaria vuonna 2003, eli suurimman hinnan, joka on koskaan maksettu kartasta. Kyseessä on ainoa säilynyt, painettu kopio kyseistä karttaa, muita ei ole säilynyt. Vaikka uskotaan, että karttaa painettiin heti sen valmistuttua 1 000 kpl.

Kartan yläosan kuvissa ovat, vasemmalla italialainen löytöretkeilijä Amerigo Vespucci (1454 - 1512) ja oikealla kreikkalainen matemaatikko, tähtitieteilijä, maantieteilijä ja astrologi Klaudios Ptolemaios (85 - 165). Ptolemaios edusti vanhaa karttatietämystä, Vespucci uutta.

Maailma 1507. Karttaprojektio on Ptolemaioksen karttaprojektio. Kokonaisuus on hyvä ja maanosat ja meret ovat heti tunnistettavissa. Erityisesti rannikoilla paikannimiä on runsaasti. Vaikka monet muodot ovatkin virheellisiä, on tämä maailmankartta antanut aikansa ihmisille varsin hyvän kuvan maailmasta. Afrikan eteläkärkeen näyttää asettuneen maailman eteläraja 1500-luvun alussa. Kaakossa, tunnetun maailman eteläisimmällä rajalla on Java Minor, jonka tunnemme nykyisin Sumatrana.

Australia on ollut vielä kateissa, kuten kateissa on ollut vielä koko maapallon eteläosa merineen. Amerikasta kartalla näkyy liian kapeana lähes koko Etelä-Amerikka ja Karibian tienoot. Pohjois-Amerikasta erottuvat Florida ja Meksikonlahti.

Tässä kartassa oli mukana ensimmäistä kertaa Tyynimeri. Valloittaja ja tutkimusmatkailija Vasco Núñez de Balboa (1475 - 1519) näki Amerikasta ensimmäisenä Tyynenmeren vuonna 1513. Siksi tutkijoille onkin ollut mysteeri se, että miten Martin Waldseemüller kykeni piirtämään karttaansa merialueen Amerikan länsipuolelle jo vuosia ennen. Tukku erilaisia selityksiä tälle on annettu. Yksi niistä on se, että Waldseemüller saattoi pitää Amerikkaa saarena - jonka siten piti olla joka puolelta merten ympäröimä.

Afrikan rannikko on ensimmäistä kertaa kuvattu kokonaisuudessaan. Kartanpiirtäjältä tämä on ollut kaiken kaikkiaan loistelias suoritus.



Maailma 1516. Martin Waldseemüller päivitti maailmankarttansa, ja tämä vuoden 1516 kartta Carta Marina (lat. merikartta) esitteli maailman sellaisena, kuin se tuolloin viimeisimmän tietämyksen mukaan oli. Karttaa voidaan pitää maailman ensimmäisenä, painettuna merenkulkukarttana. Kartta on renessanssiajan kartografian mestariteos. Se on täynnä kuvailevia tekstejä, piirroksia hallitsijoista, muista ihmisistä ja eläimistä, kuten sarvikuonoista ja lohikäärmeistä - ja onpa karttaan piirretty Nooan arkkikin. Skandinavian yläpuolella kartassa on "morsus", omituinen norsunkaltainen iso eläin.



Suomi 1507. Suomi on jossakin punaisen ympyrän sisällä. Kartalta löytyy helposti Saksa ja sen jatkeena Tanska, helposti löytyvät myös Ruotsin ja Norjan eteläosat. Koko Skandinavia on varsin virheellisesti piirretty, eikä silmä löydä Suomen muotoja kartalta laisinkaan.

Itämerellä sijaitseva keskeinen allas, Gotlanninmeri ja Gotlanti kartalta löytyvät. Se jakautuu pohjoisosissaan kahteen lahteen, jotka lienevät Suomenlahti ja Pohjanlahti. Juuri Suomen kohdalla on kaiken lisäksi infokyltti. Koko Pohjolalla näyttää olevan nimenä Engronelant, joka tarkoittaa maailman pohjoisinta, lumen ja jään peittämää osaa.

Abraham Orteliuksen maailmankartta vuodelta 1570

Abraham Ortelius suunnitteli yhdessä Gerardus Mercatorin kanssa karttakokoelman, jota hän kutsui nimellä Theatrum Orbis Terrarum - Maailmanpiirin teatterit. Orteliuksen kokoelma oli kaupallinen menestys. Siitä otettiin vuoteen 1612 mennessä lähes 30 painosta.



Abraham Ortelius (1527 - 1598) oli flaamilainen maantieteilijä ja kartanpiirtäjä. Häntä pidetään modernin kartanpiirtämisen luojana. Hänen 53 kartan karttakokoelmansa, johon kuului tämä maailmankartta, aloitti vuonna 1570 Hollannin kartanpiirtämisen kultaisen kauden (1570 - 1670).

Maantieteen puolella Abraham Ortelius oli ensimmäinen tieteilijä, joka esitti, että mantereet ovat aiemmin olleet yhteenliittyneinä, ennen kuin ne ovat erottautuneet ja asettuneet nykysijoilleen.

Maailma 1570. Karttaprojektiona on Orteliuksen ovaaliprojektio. Ortelius jakaa kartassaan pituus­piirit 0°:sta 360°:een, ei läntisestä 180°:stä itäiseen 180°:een kuten nykyisin on tapana. Flaamilainen kartografi Gerhardus Mercator (1512 - 1594) oli määrittänyt nollameridiaanin vuonna 1541 niin, että se kulki tarkalleen Kanarian­saarten Fuerteventuran ja Azoreitten kautta, Mercator muistetaan nimensä mukaan nimetystä karttaprojektiosta.

Orteliuksenkin kartalla nollameridiaani kulkee siten Kanarian saarten ja Azoreitten kohdalla - eikä siellä, missä se kulkee nykyisin. Nollameridiaanin nykyinen sijainti, jonka mukaan se kulkee Lontoossa ja menee siellä Greenwichissä sijaitsevan Kuninkaallisen Tähtitornin poikki, päätettiin Kansainvälisessä meridiaanikonferenssissa, Washingtonissa vuonna 1884.

Etelä-Amerikan muoto on epäonnistunut, kun taas Eurooppa, Afrikka ja Aasia on piirretty hienosti. Tällaiseen suureen tarkkuuteen on päästy niin, että kartta on tehty kymmenistä Eurooppaa, Afrikkaa ja Aasiaa kuvanneista kartoista, joita ovat tehneet kymmenet kartanpiirtäjät. Abraham Orteliuksen koko vuoden 1570 Atlas eli kartasto piti sisällään 87 eri kartanpiirtäjän työt.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © rosario fiore



Suomi 1570. Norja ja Ruotsi on mainittu nimillään, mutta niiden muoto ei vastaa todellisuutta. Suomen kohdalla on siksikin tyhjää, että Suomi on ollut osa Ruotsia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © rosario fiore



Maailmankartta ja Suomi 1573. Abraham Orteliuksen maailmankartassa vuodelta 1573 on Suomenkin kohdalla kartalla jo nimistöäkin. Myös karttaprojektio näyttää hyvin selkeältä ja modernilta, vaikka ollaankin 1500-luvulla. Kuva Suomen Kansalliskirjasto.

Cornelis de Joden maailmankartta vuodelta 1593

Hollantilainen kartanpiirtäjä, kaivertaja ja kustantaja Cornelis de Jode (1568 - 1600) jatkoi sen maailmankartan piirtämistä, jonka hänen 1591 kuollut isänsä oli aloittanut ja joka isän kuoltua oli jäänyt kesken. Tuon ajan kartantekijät havaitsivat heti, että Joden maailmankarttaan oli kopioitu monia osia parhaista espanjalaisten ja portugalilaisten maailmankartoista. Siten kartan myyntimenestys ja muukin menestys jäi varsin pieneksi, mutta kartoituksen historiaan jäi tämä tavattoman kaunis maailmankartta.

Sinänsä, moisia kopiointisyytteitä voi ihmetelläkin, sillä kaikki maailmankartathan tehtiin niin, että niihin kerättiin eri kartanpiirtäjiltä parhaat toteutukset maapallon pinnan eri osista. Eihän ainoallakaan kartanpiirtäjällä ollut itsellään mahdollisuutta lähteä kiertämään ja tutkimaan koko maailmaa, vaan maailmankartat piirrettiin siellä, missä asuttiin.

Maailma 1593. Karttaprojektiona on kahden pallonpuoliskon, pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon, polaarinen karttaprojektio. Maailma on tässä esitetty pohjoisena ja eteläisenä pallonpuoliskona. Eteläisellä pallonpuoliskolla oikealla, kartalla on suuri manner, Terra Australis Incognita. Sellaisen oletettiin sijaitsevan noilla tienoin ja se oli mukana kartoissakin 1400-luvulta 1700-luvullekin saakka. Terra Australista ei vuosisatojen etsintöjenkään jälkeen löydetty, koska sitä ei ollut olemassa - mutta löydettiin Australia, Uusi-Seelanti ja Etelämanner.

Kartalla vasemmalla puolella on pohjoinen pallonpuolisko, sillä karttapiirrosten tarkkuus vaihtelee. Pohjoiselle Jäämerelle, pohjoisnavan ympärille on sijoitettu neljä isoa saarta, joita siellä ei ole. Saaret ovat ilmaantuneet kartalle englantilaisen astronomin, Nicholas of Lynnin eli Nicolaus Lynniläisen (1300 - 1400-luku) matkan pohjalta. Paljon on osunut kohdalleenkin, kuten esimerkiksi Välimeren tienoot, Britteinsaaret, Afrikan pohjoisosa ja Aasiakin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nasjonalbiblioteket



Suomi 1593. Norja, Ruotsi ja Suomi löytyvät helposti punaisen ympyrän sisältä. Suomi jää Pohjanlahden ja Suomenlahden rajaamaksi, kuten kuuluukin. Paikannimet Lappia ja Corelia kertovat siitä, että kartanpiirtäjä on tuntenut Pohjolaakin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nasjonalbiblioteket

Petrus Planciuksen maailmankartta vuodelta 1594

Hollantilais-flaamilainen Petrus Plancius (1552 - 1622) oli ammatiltaan astronomi, kartanpiirtäjä ja pappismies. Hänen alkuperäinen nimensä oli Pieter Platevoet. Häntä pidetään yhtenä hollantilaisen kartanpiirtämisen kultaisen kauden (1570 - 1670) merkittävimpänä edustajana.

Hänen laatimansa maailmankartan kaiversi Johannes van Doetecum (1530 - 1605) ja se julkaistiin irtolehtipainoksena ensimmäisen kerran vuonna 1594.

Karttaan painettiin hyvin koristeelliset reunukset, joissa kuvituksena ovat mm. pohjoinen ja eteläinen tähtitaivas, armillaaripallo, kompassi sekä maanosien allegoriset naishahmot ja värikkäät luontomaisemat.

Kartan kaunis kuvasto perustui Frankfurtiin asettuneen, flaamilaissyntyisen kuparikaivertajan, kultasepän ja kustantajan Theodor de Bryn (1528 - 1598) piirroksiin. Hänen piirroksiaan käyteltiin laajasti kaikissa aikakauden kartoissa ja matkakirjoissa lähes sadan vuoden ajan.

Maailma 1594.

Karttaa piirtäessään Petrus Plancius turvautui Kaukoidän osalta uusimpiin portugalilaisiin lähteisiin. Näihin kuuluivat 1500-luvulla vaikuttaneen, kartanpiirtäjän ja matemaatikon Luís Teixeiran piirtämät kartat. Tässä kartassa Korea esitetään ensimmäisen kerran niemenä ja Japanikin on saanut uuden muodon.

Takapakkiakin kartta otti. Uusi-Guinea, joka jo aiemmin oli esitetty saarena, jollainen se on, esitetään tässä kartassa osana suunnattoman suurta eteläistä mannerta, Magallanicaa.

Erityisesti Intian merireitit olivat Petrius Planciuksen hallinnassa. Myös Uuden maailman hän tunsi hyvin, sillä hänen ystäviinsä kuului englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija Henry Hudson (1550 - 1611), joka teki mm. kaksi tutkimusretkeä Pohjois-Amerikkaan.



Suomi 1594.

Suomihan on varsin mainiosti sijoitettu ja piirretty. Jokin suuri valkea laikku on pohjoisen Suomen tienoilla.



Vlissingenin sataman näkymiä 1632. - Hendrick Cornelisz Vroom (1562 - 1640) oli Hollannin kultaisen kauden maalari ja Alankomaiden merimaalauksen perustaja. Hollannin suurvaltakaudella 1600-luvulla kaikki muu, paitsi purjehdus ja kaupankäynti oli turhaa. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania perustettiin vuonna 1602 ja se hallitsi Itä-Intian kauppaa lähes 200 vuotta. Kaupankäyntiin tarvittiin paljon purjealuksia, joita nimitettiin niinsanotuiksi Itä-Intian purjehtijoiksi.

Lähteet

*Marjo T. Nurminen: Maailma piirtyy kartalle - Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa - John Nurmisen säätiö
*Osmo Niemelä: Suomen karttojen tarina 1633 - 1997, Näin Suomi kartoitettiin katseltavaksi - Maanmittauslaitos, Karttakeskus Oy, Suomen Kartografien Seura
*Library of Congress: Celebrating Waldseemuller's Carta Marina at 500: A Conference at the Library of Congress - The Map That Named America
*Ari Turunen: Maailman kuvat - Mitä kartat kertovat meistä ja muista? - Into
*Faena: Carta Marina
*Encyclopedia.com: Germanus, Henricus Martellus
*Informaatiomuotoilu.fi: Suomen karttakuvan kehitys
*Atlantic: 12 Maps That Changed the World
*Wikipedia
*ThoughtCo: The History of Cartography
*Kodin iso tietosanakirja, Weilin+Göös: Kartasto
*Spectrum: Kartasto
*Suomen Puupiirtäjien Seura: Puupiirros
*Reuters, David Alexander: Map that named America is a puzzle for researchers
*Time, Jerry Brotton: Joan Blaeu, Atlas Maior, 1662