Kissaeläimet
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ankit Gita

Tiikeri TIIKERI (Panthera tigris)

Tiikeri elää vain Aasiassa ja siellä sen eri alalajit ovat sopeutuneet elämään hyvin erilaisissa oloissa. Siinä, missä siperiantiikeri eli amurintiikeri kahlaa taivaltaan paksussa lumessa, Siperian armottoman lumimyrskyn riehuessa ympärillä - läähättää intiantiikeri eli bengalintiikeri Intian porottavan auringon polttamilla, punaruskean hehkuisiksi kärventyneillä kummuilla ja kukkuloilla. Ja kun sumatrantiikeri illan lähestyessä terottaa kynsiään selkäänsä köyristellen puunrunkoon Sumatran kosteina höyryävissä viidakoissa, niin indokiinantiikeri on asettunut ruokalevolle viileän, metsäisen vuorilaakson piiloihin.

Erilaisista elinympäristöistään huolimatta tiikerit ovat hyvin samankaltaisia ja niillä on samoja ominaisuuksia. Yksi yhteinen piirre näillä isoilla kissoilla on uhanalaisuus. Tiikereiden määrä on alentunut kriittisesti ja niiden selviytyminen uhkaavasta sukupuutosta on alituinen huolenaihe.

Idän kansat ovat aina ihailleet tiikerin kauneutta, rohkeutta ja voimaa. Myyttisiä taruja ja tarinoita tiikereistä on elänyt kansan parissa kymmenittäin. Mutta samalla, kun he ovat ihailleet tiikeriä, ovat he monin tavoin tuhonneet tiikerin elinmahdollisuudet ja metsästäneet monista eri syistä alalajia toisensa jälkeen kohti tuhoa. Viimeisin selkeä esimerkki tiikerin kokemasta kohtalosta on kiinantiikeri, jonka kohdalla pelastusyritykset voivat olla jo myöhäisiä.

Tiikeri on karhun jälkeen suurin maapetoeläin ja se on myös suurin kissaeläin. Sillä ei ole luonnossa vihollisia. Se on lapojen kohdalta reippaasti yli metrin korkuinen ja sen pituus voi pisimmillä uroksilla, kuten amurintiikerillä olla 330 cm.

Tiikeri

4 000 tiikeriä vuonna 2019 - kolmetoista tiikerivaltiota

Tiikereiden määrä on viime vuosina kasvanut ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Uusimpien tietojen mukaan luonnossa elää jo noin 4 000 tiikeriä, kun vuonna 2010 niiden lukumääräksi arvioitiin 3 200. Päivitetty arvio perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n tietokantaan ja viimeisimpiin kansallisiin laskentoihin. Tiikeripopulaatiot ovat kasvaneet Intiassa, Venäjällä, Nepalissa ja Bhutanissa. Syynä tiikerien määrän kasvuun on muun muassa kehittynyt kartoitus ja tehostettu suojelu. (Tiede 29.10.2018)

Monissa Aasian maissa tiikereiden määrän tarkempi laskeminen on monista eri syistä vaikeaa. Ns. tiikerivaltioita on kolmetoista. Toistaiseksi tiikerien määrä tunnetaan Intiassa, Nepalissa ja Venäjällä. Bhutanissa, Bangladeshissa ja Kiinassa tutkimukset ovat parhaillaan käynnissä. Tiikerien määrä on vielä tuntematon Malesiassa, Indonesiassa, Thaimaassa, Myanmarissa, Laosissa, Kambodzhassa ja Vietnamissa. (Verkkouutiset, Ilkka Ahtokivi: Tiikerit häviämässä luonnosta - enää reilut 3000 jäljellä)

Tiikeri

Raitoja ja saalistusta

Tiikeri on notkea ja voimakas eläin, joka tunnetaan lyhyessä, oranssinkeltaisessa turkissaan olevista mustista raidoista, joiden avulla se sulautuu erinomaisesti viidakon varjoihin.

Jokaisen tiikeriyksilön raidoitus on uniikki ja yksilöllinen, ihan kuten vaikkapa kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia sormenjälkiä.

Päivisin tiikeri nukkuu tai lepää metsässä, mutta illat ja yöt ovat sen metsästysaikaa ja silloin se saattaa kulkea kolmekymmentä kilometriä saalista etsien. Tiikeri liikkuu hyvin äänettömästi ja joutuin, se ei kiipeile puihin mutta ui hyvin ja viihtyy vedessä, jossa se saattaa liotella helteellä itseään viileämmäksi. Se voi saavuttaa hyökkäyksessään hetkellisesti arviolta 70 km tuntinopeuden.

Tiikeri

Tiikerit ovat tyypillisesti yksinäisiä metsästäjiä, ne sekä saalistavat että elävät yksin. Saaliseläiminä ovat erikokoiset hirvieläimet ja villisiat, mutta kaloista ja kyläläisten kanoista lähtien monenlaiset pienemmät, saalistusmatkalla eteen osuvat eläjät katoavat suuremman saaliin puuttuessa välipaloina tiikerin mahaan. Tiikeri voi syödä kerralla jopa 20 kg lihaa, mutta keskimäärin se tarvitsee lihaa 9 kg yhden vuorokauden aikana.

Saalistusten lomassa tiikeri huolehtii aseistuksestaan ja terottelee kynsiään kotikissan tavoin koviin puunrunkoihin, jotka jäävät sen jäljiltä pitkin urin viillellyiksi.

Tiikerien elinikä luonnossa on enimmillään 15 vuotta, mutta vankeudessa 20 vuotta.

Tiikeri
Tiikeri
Tiikeri ja tyttö

Tiikerifantasiaa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © rubyblossom.


Tiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Eric Kilby


Tiikeri

Sumatrantiikerin pentu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Valerie

Tiikereiden lisääntyminen

Uros ja naaras tapaavat vain silloin, kun naaras on valmis paritteluun. Sekä naaras- että urostiikerit saavuttavat sukukypsyyden 3 - 4 vuoden iässä.

Isot kissaeläimet liikkuvat laajoilla alueilla, missä niiden voi olla vaikeaa löytää puolisoa. Naaraat ilmaisevat valmiutensa paritteluun hajumerkeillä - nämä houkuttelevat merkit ovat kuin mainoksia ja kutsuja alueen uroksille. Naaras voi myös äännellä kuuluvasti siinä toivossa, että uros kuulisi ja löytäisi sen. Tämä johtaa usein siihen, että uroksia saapuukin useampia yhtä aikaa ja nämä joutuvat kilpailemaan ja taistelemaan naaraasta.

Kosiskellessaan tiikerit ovat hyvin äänekkäitä. Paritellessaan ne karjuvat, naukuvat, murahtelevat ja - voihkivatkin.

Tiikeri

Tiikerin pennut

Tiikerinaaras kantaa pentujaan 93 - 111 päivää ja synnyttää tavallisesti 2 - 3 pentua kahden, kolmen vuoden välein. Tiineytensä loppuaikoina naaras saalistaa pientä, helposti saatavaa riistaa. Tiikerinpennut syntyvät sokeina ja avuttomina, ovat noin 33 cm pitkiä ja painavat kilon verran. Pentujen silmät avautuvat noin 10 päivän kuluttua, mutta joskus vankeudessa syntyneillä pennuilla ei tätä sokeaa alkuvaihetta ole. Jo ennen silmien avautumista pennut oppivat ryömimään ja pian ne jo sähisevätkin puolustautuessaan. Synnytyksen jälkeen emo pysyttelee muutaman päivän pentujensa luona, imettää ja lämmittää niitä ja puhdistaa nuollen niiden turkkeja. Tiikerinaaras kasvattaa yksin pentunsa.

Huolimatta suuresta avuttomuudestaan pikkupentuina, tiikerit 11 kuukauden ikäisinä ovat jo taitavia tappajia. Vaikka tiikeriemo on hyvin huolehtiva pentujensa suhteen, on tiikereilläkin pentujen kuolleisuus suuri ja yleensä vähintään puolet kustakin pentueesta menehtyy. Kaksi suurta uhkaa ovat muut saalistajat, jotka voivat tappaa pennut ja ravinnon puutteessa kuoleminen nälkään. Alkuaikojen kovasta elämäntaistosta selviytyvät pennut viipyvät emonsa seurassa 2 - 3-vuotiaiksi asti.

Aikuiset, yksikseen liikkuvat tiikerit eivät yleensä ole vihamielisiä lajitovereilleen, mutta pentuineen liikkuva tiikeriemo suojaa kiivaasti pentujaan uroksilta, jotka joskus voivat surmata kohtaamansa pennun. Vaikka tiikeri onkin yksineläjä, niin silti pari nuorta tiikeriä voi lyöttäytyä yksiin taivalta tehdessään.

Yleensä, jos kaksi nuorta tiikeriä kulkee yhdessä, on kyse sisaruksista, jotka juuri ovat jättäneet emonsa, eivätkä vielä ole eronneet toisistaan. Myös jopa kuuden tiikerin laumoja voidaan nähdä, tällöin on kyse tiikeriperheestä, josta pennut eivät ole vielä lähteneet koskaan omille teilleen, vaan perhe on pysyttäytynytkin yhdessä.

Tiikerin tulevaisuus

Tiikerit ovat kuolemassa sukupuuttoon, ellei esimerkiksi rehottavaa salametsästystä saada kuriin. Tiikereitä uhkaavat myös Aasian luonnonmullistukset, tulvat, metsäpalot - sekä ihminen, joka asuma-alueitaan hallitessaan ja laajentaessaan poistaa uhkakseen kokemansa tiikerin. Tiikeriä uhkaa myös geneettisen vaihtelun taantuminen, joka on seurausta kannan heikkenemisestä ja leviämisen estymisestä, kun elinympäristöt pirstoutuvat ja tiikerit jäävät eristyneisiin kantoihin. Tutkimusten mukaan tiikerikantojen geneettisen vaihtelun heikkeneminen on vaikuttanut jälkeläisten kokoon ja niiden selviämiseen aikuiseksi. Se on vaikuttanut myös urostiikereiden hedelmällisyyteen.

Tiikeri

1900-luvun aikana tiikereille perustettiin lukuisia suojelualueita eri puolille Aasiaa ja niiden suojelua on pyritty tehostamaan. Vuonna 2004 Myanmariin perustettiin maailman suurin tiikerireservaatti. Tiikereitä pidetään myös eläintarhoissa ympäri maailman ja joidenkin alalajien eläintarhoissa elävä kanta on suurempi kuin luonnonvarainen. Tiikeri lisääntyy vankeudessa ja vaikka luonnonvarainen kanta jostain syystä katoaisikin tulee laji mitä ilmeisimmin säilymään vankeudessa. Tiikereitä voi nähdä myös Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa. Luonnossa tiikeri ylittää harvoin 18 vuoden iän, mutta vankeudessa on tavattu jopa 26-vuotiaita yksilöitä.

Tiikeri
Tiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Tambako the Jaguar


Tiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Michael R. Jochem

Ihmissyöjätiikereitä

Oma synkkä lukunsa tiikereiden maailmassa ovat ihmissyöjätiikerit, jotka eivät ole voineet olla vaikuttamatta paikallisten asukkaiden suhtautumiseen tiikereihin. Tiikerit voivat olla ihmiselle hyvin vaarallisia ja tunnetaan tapauksia, joissa tiikeri kerran alkuun päästyään on alkanut saalistaa ravinnokseen ihmisiä. Tällainen ei kuitenkaan ole tavallista tiikerin käyttäytymistä, vaan se on harvinaista ja poikkeus.

Menemättä tarkemmin tähän tiikerihistorian synkkään puoleen, on ehkä hyvä tietää, miten tiikerit on nähnyt ja kokenut aikoinaan, silloin kun tiikereitä vielä oli runsaammin, englantilainen metsävirkamies ja eläinvalokuvaaja F.W. Champion. Hänen menneiden aikojen kerronnassaan näemme tietyt vanhahtavat piirteet, joissa on meitä nyt tätä lukevia huvittavatkin puolensa, kun hän kuvaa kokemuksiaan.

Championin kuvaus tiikereistä

"Metsävirkamiehenä vietän suurimman osan ajastani enimmäkseen yksin ja tavallisesti aseettomana viidakoissa, jotka ovat monien tiikerien piilopaikkoja. Olen usein ajatellut, miten ihmeessä voitaisiin pelastua, jos tiikerit todella olisivat niin vaarallisia kuin ihmiset yleensä luulevat. On aivan varma, että siinä tapauksessa metsäosaston työt loppuisivat heti eikä kukaan uskaltaisi mennä jalkaisin viidakkoon, ellei hän kulkisi äärimmäisen varovasti ja olisi valmis joka hetki taistelemaan hengestään.

Itse asiassa tiikerit aiheuttavat ainoastaan neljä, viisi onnettomuutta vuodessa Yhtyneiden Provinssien metsäreservaatissa huolimatta siitä tosiasiasta, että siellä on monta sataa tiikeriä. Ja kuitenkin tuhansia kaikkien alojen työläisiä, koko metsähenkilökunta mukaanluettuna, elää keskellä viidakkoa kuusi kuukautta vuodessa. Shikarien haavoittamat tiikerit ovat syypäitä yli puoleen onnettomuuksista - kuka voikaan moittia tiikeriä siitä, että se taistelee henkensä edestä! Ne eurooppalaiset naiset, joiden miehet ottavat osaa tiikerinmetsästykseen, kuvittelevat usein, että siellä kaukana pelätään alituiseen julman ja verenhimoisen tiikerin hyökkäyksiä. Tietyt kirjailijat tukevat tätä heidän uskoaan kirjoittamalla vilkkaita, mutta huomattavasti liioiteltuja kuvauksia oletetusta hirmuvallasta viidakossa.

Omasta puolestani en ole juuri huomannut tätä terroria, epäilenpä, ettei sitä ole olemassakaan muuta kuin ihmisten mielikuvituksessa tai sensaatioelokuvissa ja - kirjoissa. Uskon päinvastoin, ettei tiikeri yleensä ole julma eikä myöskään ihmisiin nähden verenhimoinen, ja olen vakuuttunut siitä, että moni muu, joka todella tuntee ja rakastaa viidakkoa, yhtyy tähän mielipiteeseeni. Pikemminkin tiikeri tekee parhaansa välttääkseen ihmistä ellei sitä vapaaehtoisesti ahdisteta.


Selvittääkseni tarkemmin käsitystäni tahdon vielä kerran korostaa, että pidän tavallista tiikeriä vaarattomana. Mutta en silti väitä, että jokainen tiikeri kaikissa tilanteissa olisi lempeä kuin karitsa. Kysymys on yksilöllinen, ja jos tiikereitä härnätään, muuttuvat ne kaikki surmaajiksi. Kaikki takaa-ajetut ja haavoitetut tiikerit ovat vaarallisia, ja niin on myös pahamaineisten ihmissurmaajien laita. Jokainen tiikerinaaras, jolla on poikasia, ja jokainen nälkäinen tai säkähtynyt tiikeri saattaa ahdistaa ajattelematonta rauhanrikkojaa. Kuitenkin, kuten olen jo aikaisemmin sanonut, voi viettää vuosikausia viidakossa, missä tiikereitä vilisee, turvallisemmin kuin Euroopan vilkasliikenteisillä maanteillä". (Otava: Eläinten maailma, vuodelta 1954).


Tiikeri

Tiikeri viihteessä

Tiikeri on ollut iät ja ajat suosittu eläin sirkuksissa. Se on myös paljon käytetty hahmo kirjallisuudessa ja elokuvissa. Kenties kirjallisuuden historian kuuluisin tiikeri on Rudyard Kiplingin vuonna 1894 ilmestyneen Viidakkokirja-romaanin paha Shere Khan, josta Disneyn myöhemmin ilmestynyt elokuva teki vielä kuuluisamman. A. A. Milnen kirjoittamissa Nalle Puh -kirjoissa esiintyy myös Tikru, joka on pehmolelutiikeri. Myöhemmin Disneyn omittua Nalle Puhin hahmoineen Tikru sai ihan oman piirroselokuvansa.

Myös Disneyn piirroselokuvassa Aladdin prinsessa Jasminella on oma lemmikkitiikeri Rag'a. Samaisessa elokuvassa esiintyvän Ihmeiden onkalo -aarrekammion suuaukkona toimii tiikerin pään muotoinen puhuva hiekkadyyni. Vuonna 2004 ilmestyi Jean-Jacques Annaud'n elokuva Tiikeriveljekset, jossa seurataan kahden tiikeriveljeksen, Kumalin ja Sanghan elämänvaiheita.

Sarjakuvakulttuurin tunnetuin tiikeri on mitä ilmeisimmin Bill Wattersonin piirtämien Lassi ja Leevi -sarjakuvien Leevi-tiikeri, joka on Lassi-pojan pehmolelu ja syvälliseen ajatteluun taipuvainen ystävä.

Tiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar


Tiikeri